Tein vihdoin testin ja joo olen raskaana - kertokaa helpoista synnytyksistä

Kaksi sektiota. Ensimmäinen kiireellinen, toinen suunniteltu.

Haava yli 16cm pysty, toipuminen silti nopsaa. Aika pitkälti asenteesta kiinni, sanoisin. Kehuivat osastolla tokan jälkeen etteivät ole ikinä nähneet noin nopeasti toipuvaa sektiosynnyttäjää. Vastasin, että lantionmurtumaan verrattuna tämä kipu ei oo mittään ja eikai se makkaaminenkaan auta (pystyyn nousin heti kun jalat kanto, eli n. 4-5h synntyksen jälkeen). Lähin saattamaan lasten isää ulos, olisin mennyt kävellen mutta kätilö ei päästänyt ovesta ulos ilman pyörätuolia 😂

Kipulääkkeenä perus burana-panadolkombi jonka unohdin ottaa.

Synnytykset itsessään sujuivat hyvin, ei komplikaatioita ja terveet lapset, ei bilirubiininousuja tms. Kuopuksen kanssa oli vain maidonnousun kanssa vähän takkua, mutta sitkeällä imetyksellä seki läks :)

Toka oli helppo, joskin supistukset olivat hirveän kivuliaita, koska avautuminen oli niin rajua. Mutta en kokenut kipua pahana, vaikka se tuli niin kovana, että oksetti. Ajattelin vain, että tämä on kohta ohi. Mä kyllä sanoisin, että se, miten kipuun suhtautuu, auttaa myös. Jos ajattelee, että voi mua raukkaa, onpa kauheaa, kipu on vaikeampi kestää. Jos ajattelee, että tässä minä synnytän, on helpompaa. Tiedän kyllä, että synnytyksessä voi olla niinkin kovat kivut, että joutuu sokkiin. En nyt siihen viittaa, vaan ihan normaaliin synnytyskipuun, joka voi olla kovaa sekin.

Mulla oli avonainen tarjonta, eli ponnistusvaihe kesti aika kauan, mutta se meni lopulta hyvin. Olin tosi pirteä ja voimissani synnytyksen jälkeen, vaikka raskaus oli kaamea. Teki mieli taputella itseäni selkään oikein kaksin käsin. Hyvin tehty, minä!

Ai että sylettää tuollainen nro 11 tyyppinen kärsumystarinoillaan mässäily silloin, kun nimenomaan kysytään kokemuksia HELPOSTA synnytyksestä. Näitä sankarimammoja kyllä alkaa löytymään joka jumalan kerta, kun esim työpaikan kahvipöydässä joku erehtyy kertomaan olevansa raskaana.

Tiedoksi, sinä kärsimystarinalla muita piinaavat sankarimamma: Oman traumaattisen synnytyksen kertaaminen yksityiskohtaisesti silloin, kun toinen on vasta saanut tietää raskaudesta, ei auta MITÄÄN. On naurettavaa ja tyylitöntä alkaa pelottelemaan ja kilpailemaan hirveimmällä synnytystarinalla, ellei sitä nimenomaan kysytty. Nyt ei kysytty, ap halusi tietää helpoista synnytyksistä. Niitäkin nimittäin on.

Itselläni epiduraali vei kaiken kivun pois neljäksi tunniksi ja sain nukuttuakin. Minulla siis epiduraali toimi täydellisesti. Ponnistusvaiheeseen heräsin, se kesti 9 minuuttia. Hieman repesin, mutta alapää näyttää samalta kuin ennen ja on varsin toimintakykyinen.

Tsemppiä raskauteesi ja tulevaan synnytykseen, ap, hyvin se menee :)!

Mulla eka synnytys kesti 2,5h kipeät supparit mukaan luettuna. Toinen synnytys taas oli samanlainen, mutta kesto 2h ja kummassakaan en mitään kivunlievityksiä ehtinyt saada. Minä neuvoisin olemaan ajattelematta synnytystä sen kummemmin, koska se tuskin menee niin miten sen on ajatellut. Ainakaan ite en ehtinyt esim. lilliä altaassa jne mitä olin toivonut. Se synnytys menee tilanteen mukaan ja ei siinä oikein muuta voi. Onnea ja tsemppiä :)

Täällä muuten tehtiin pari viikkoa sitten positiivinen testi ja vielä edellinen synnytys elävästi mielessä. Pitää yrittää olla ajattelematta taas asiaa niin ei ala stressaan.

Kaksi helppoa synnytystä takana. Tai mies kuvaili ekaa helpoksi, tokaa mies ei ehtinyt todistamaan. Kummassakaan en tarvinnut kivunlievitystä. Olin ihan sekaisin hyvän olon hormoneista.

Elektiivinen sektiokin voi olla hyvä vaihtoehto, mutta se on leikkaus. Siinä oikeasti revitään monta kerrosta ihoa ja lihaksia. Ei sieltä kukaan kävele vauva sylissä pois.

Vierailija kirjoitti:

Sektio.

Ei kyllä kannata mainostaa sektiota helppona synnytyksenä.

T. Ensimmäinen synnytys sektiolla ja kaikki mahdollinen meni pieleen

Kahdeksan synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Niistä neljä käynnistettyä: kalvot puhki ja oksitosiinitippa. Ekassa synnytyksessä imukuppi ja välilihaleikkaus, josta repesi lisää. En oo ollu kertaakaan kunnolla kipeä, ekalla ku alko tuntua pahalta, sain luvan ponnistaa ja unohdin, että sattuu.. toisilta tiesin, mitä odottaa, eikä sit ollukaan enää niin paha. Viides oli ehdottomasti helpoin. Yön supisteli tasaseen 10 min välein, sit neljältä alko supistella 2-3min välein, viiden maissa oltiin sairaalassa salissa, kuudelta synty tyttö käytännössä yhdellä ponnistuksella. Ei ollu muuta kivunlievitystä ku lämpöpakkaus.. käynnistetytkin ollu hyviä kokemuksia.

Kannattaa lähteä avoimin mielin ja kuunnella itseä. Sairaalassa synnyttäjä on osaavissa käsissä ja siellä on saatavana kipulääkettä, jos ilman ei pärjää. Vauva on niin ihana palkinto...

6 lasta. 6 helppoa raskautta ja 6 helppoa synnytystä. Ei kipulääkkeitä. Nopein synnytys 1h9min. Ponnistusvaiheista pisin kesti esikoiselta 13min. Seuraavat 2min ja 4 viimeistä 1min. Esikoinen painoi 3500g. Kaikki muut yli 4 kg. Painavin 4.6kg.

Mä ainakin olin niin lopen kyllästynyt vaappumaan sen pallon kanssa, ravaamaan vessassa vähän väliä yöt läpeensä, kun vauva tuuppi virtsarakkoa, ja vastaavasti päivällä panikoimaan liikelaskentaa, että kyllä se synnyttäminen toi tullessaan helpotuksen. Ja käsittämätöntä on, miten se kipukokemus huuhtoutuu mielestä, kolme synnytystä ja menisin koska vaan uudestaan, mutta mieheltä on (onneksi) piuhat poikki.

Mullakin 2 "helppoa" synnytystä takana: esikoisen synnytys kesti 5 tuntia, kuopuksen kanssa ei edes ehditty sairaalaan. Kyllähän se siis sattuu, varsinkin kun ei ehdi ilokaasua kummempaa kivunlievitystä saada, mutta nopeasti meni, en revennyt, ja palautuminen oli suht nopeaa myös (esim. tuon kotisynnytyksen jälkeisenä päivänä käytiin jo kaupassa - kassatäti vähän ihmetteli kun sitä edellisenä päivänä olin myös piipahtanut ja vauva oli silloin vielä masussa).

Älä stressaa, nauti raskaudesta <3 t. Kolmen äiti

Esikoisen synnytys käynnistyi yöllä "lempeillä" pienillä supistuksilla, jotka sitten pikkuhiljaa voimistuivat. Lähdettiin sairaalaan kun vedet meni, pari tuntia supistusten alkamisen jälkeen. Sairaalassa hengittelin ilokaasua, joka tehosi lähes loppuun asti. Sitten sain spinaalipuudutuksen enkä tuntenut ponnistusvaiheessa kipua ollenkaan. Ponnistusvaihe 44min ja koko kesto 10h, pari tikkiä ja siinä se.

Kuopuksen synnytys käynnistettiin reilun verenvuodon vuoksi viikolla 40. Pärjäsin taas ilokaasulla ja sitten kun tunsin, että en pärjää, tuli kätilö lääkärin kanssa valmistelemaan epiduraalia. Ylläri olikin, että vauvan pää näkyi jo, joten pelkän ilokaasun voimalla sitten ponnistin vauvan pihalle. Tikkejä ei tarvittu ollenkaan. Ponnistusvaihe 15 min ja koko kesto 4,5h.

Kummankin synnytyksen jälkeen istuin ja kävelin heti, en tarvinnut edes särkylääkettä jälkeenpäin. Koin synnytyksen vähemmän kivuliaaksi kuin etukäteen kuvittelin, vaikka tottakai se kipeää teki.

Onnea plussasta!

Se synnytys on yks kärpäsen pieru tässä pitkässä aikajanassa. Eka oot raskaana loputtoman tuntuvan ajan - 9 kk - huh! Ja sitten loput ajasta -》 18 -vuotta tuskailet lapsen kasvattamista ja hengissä pysymistä. Eli synnytys on kuule sun murheista pienin! Tulee ajallaan ja hups onkin jo ohi ja sulla on vauva ja miljoona asiaa mietittävänä.

Nauti raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Synnytys menee siten kuin pitääkin eikä se etukäteen itkemällä paremmaksi muutu!

Ja onnittelut tulevalle äidille! Siitä tulee mahtava, usko pois.

Kerran koettu, eikä mitään pahaa sanottavaa. Raskaus oli alusta asti helppo, toki loppua kohden siinä mielessä tukala olla, että mietti kahdesti lähtikö sohvalle istuttuaan hakemaan keittiöön unohtunutta kahvikuppia :D

Synnytys kesti kipeiden supistusten alusta 9 tuntia, mutta kesto sinänsä ei ole oleellista. Se ajantaju hävisi ainakin itselläni niin täysin, että olisin ihan yhtä hyvin voinut olla siellä salissa viisi minuuttia tai viikon... Kuten moni edellä sanoikin, on tärkeää, että osaa asennoitua siihen kipuun oikein. En todellakaan sano, etteikö se synnyttäminen tehnyt ihan saatanan kipeää, mutta sairaalan loistavilla mömmöillä ja omalla positiivisella asenteella siitä selvittiin ehjänä, sekä minä että vauva :) Ja totean vielä sen, mitä monet aikaisemminkin: kaikki kipu oli poissa sillä hetkellä kun vauva mötkähti ulos. Sitä autuutta kun pääsi sängystä ylös omin avuin, ilman alaselän kipua...

Mulle jäi ekasta synnytyksestä tosi kiva olo, tuntuu että nyt ymmärrän niitä sekopäitä joista on jotenkin kivaa tyyliin hiihtää etelänavalle. Mulle tuli lapsen synnyttyä niin mahtava itseni voittamisen tunne että jäin kerrasta koukkuun ja oon huomannut pari kertaa synnärin ohi ajeltuani ajattelevani että oispa kiva mennä taas synnyttämään :D

Mulla synnytys alkoi vesien menolla ja sitä seuras aika pian heti alusta asti melko säännölliset mutta vielä aika heikot supistukset, ei olleet juuri menkkakipuja voimakkaampia. Ne siitä sitten vähitellen voimistui enkä niiden takia pystynyt nukkumaan. Vesien menon takia lähdin parin tunnin sisällä sairaalaan kun niin ohjeistivat ja siellä jouduin eka osastolle kun ei ollut synnytys vielä kunnolla käynnissä. Sitten kun rupesin väsymään valvomiseen ja supistuksiin, pääsinkin jo onneksi saliin ja epiduraalin turvin pariksi tunniksi nukkumaan. Sit ei mennytkään enää kauaa kun pääsin ponnistamaan, 21 min niin lapsi oli ulkona. Avotarjonnan takia tuli pienet repeämät, mutta se tuntui lähinnä inhottavalta kiristykseltä, ei varsinaisesti sattunut kuten ei myöskään tikkien (2 kpl) laitto.

Noin kolmen viikon päästä taas, toivon että menee taas mukavasti ja ihan uteliaisuuttani aion kokeilla, onnistuisko ilman kummempaa kivunlievitystä :)

Synnyttäminen on helppoo ku heinän teko!! Mulla takana epiduraalisynnytys, luomusynnytys ja kaksosten sektio. Kaikki kerrat menneet omalla painollaan. Alatiesynnytyksissä pari viimeistä supistusta ennen ponnistamista olleet hirveitä, sitten alkanu helppaamaan kun saa ponnistaa. Ja parin supistuksen ajan on oikeesti vaikka päällään tai miten päin vaan;) eli hyvin se menee!:)

Mä sain juuri ekan lapseni ja kyllä mun synnytys oli helppo. Toki siihen vaikutti lääkkeiden ja puudutuksen hyvä ajoitus. En juurikaan tuntenut kipuja sen jälkeen kun pääsin sairaalaan.

Ja mua alkuun pelotti synnytys niin paljon että mua oltiin laittamassa johonkin pelkopolille. Tsemppiä ap, tiiän miltä tuntuu kun se pelottaa mutta usko pois että kypsyt siihen ajatukseen odotusajan kuluessa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elektiivinen sektio. Minulla kokemusta kahdesta _täysin kivuttomasta_ sektiosta, toipuminen helppoa ja tokana päivänä sektioiden jälkeen piti laittaa kalenterimuistutukset panadolista (tulehdusta estävän vaikutuksen vuoksi). Meitä elektiivisen sektion kokeneita on monia ja kokemukset ovat olleet poikkeuksetta positiivisia.

Meitä on monia? Ja kuitenkin tilastot kertoo, että toipuminen on huomattavasti vaikeampaa ja riskit lapselle suuret

Niin, kaikki on kiinni siitä Mitä tilastoidaan ja Miten tilastoidaan. Elektiivinen sektio tilastoidaan samaan syssyyn kiireellisen ja hätäsektion kanssa. Ne ovat uswimmiten niitä pieleen menneitä alatiesynnytyksiä, joissa äiti ja vauva ovat jo heikoilla ja lopputulema ilman sektiota olisi jonkun kuolema. Kirurgilla on kiire ja vauva otetaan ulos miten nopeimmin saadaan. Elektiivisessä jokainen äidin katkaistava verisuoni kauteroidaan. Huolellista ja tarkkaa työtä. Minä tunnen useita elektiivisen sektion kokeneita (osa alatiesynnyttänyt aikaisemmin) ja heidän kokemuksensa ovat melkein yksinomaan positiivisia ja paranivat nopeasti. Alapeukutus ei poista sitä faktaa.

Alatiesynnytyksistä tiedän jo työni ansiosta, että niiden tilastoja kaunistellaan ja synnytys jossa vauva selviää elossa on mennyt hyvin ja säännöllisesti - vaikka todellisuus olisikin sellaiset vammat äidille, jotka diagnisoidaan myöhemmin eivätkä päädy synnytyskertomuksiin saati tilastoihin. Repeämiä ei aina merkitä mihinkään.

Lastenlääkärit myöntävät elektiivisen sektion olevan vauvalle turvallisin tapa syntyä. Perusterve ja normaalipainoinen äiti kestää kuulkaa kolmekin sektiota aivan hyvin. Kiinnikkeitä voi tulla leikkauksista - mutta niitä tulee myös alatiesynnytyksistä.

On paljon, mitä synnyttäjät eivät tiedä, kun ei rehellisesti kerrota. Britanniassa pitää kohta kertoa naisille myös alatiesynnytyksen riskit ja vaivat - tätä ennen ne piti kertoa pelotellen vain sektiosta. Hyvä näin, parasta olisi antaa äitien itsensä päättää synnytystapansa kaiken saamansa oikean tiedon varassa. Elektiivisen sektion kannattajat eivät ole viemässä tai kieltämässä keneltäkään oikeutta synnyttää vaginaalisesti. Sen sijaan sektion elektiivisen sektion vastustajat haluavat olla kieltämässä ja päättämässä muiden puolesta heidän tapansa synnyttää. Se on meidän eromme. Monessa sivistysmaassa synnyttäjä itse päättää miten synnyttää. Silloin sektiomäärät ovat tuntuvasti suurempia kuin esim. Suomessa. Jos sektio olisi niin kauhea kokemus, miksi valinnanvapauden vallitessa naiset päättäisivät sen haluavansa? Voisiko olla, että teille on valehdeltu ja elektiivinen sektio onkin helppo ja nopea toivuttava? Voisiko olla niin? Halvempaa se ei ole ja tottahan toki meidän terveydenhuoltomme toimii pyyteettömästi ilman budjettia ja aina naisten parasta ajatellen?

Supistelut alkoivat ja mentiin sairaalaan. Siitä puolentoista tunnin päästä alkoi ponnistuttamaan ja 4 minuutin päästä lapsi oli ulkona. Ei tullut mitään vaurioita, ei tarvinnut laittaa tikkejä. Pystyin heti kävelemäänkin reippaana ja olin niin onnellinen kun kaikki meni hyvin ja vauva oli terve. Pelkäsin jokaisen kohdalla, että synnytys on kamala ja lapsi kuole tai vammautuu. 4 synnytystä ja tuo oli helpoin. Samaan tyyliin muutkin meni. silti pelkäsin aivan hepulissa, helpot synnytykset ei koskaan lieventänyt etukäteisjännitystä. Pelko on ihan normaalia ja se vain kerää sinun voimia koitokseen.

Onnea raskaudesta :) tuo on ihanaa aikaa.