3 ja 4 vuotiaiden temppuili ruan kanssa

Anna terveellisiä naposteluruokia, esim vihannestikkuja, kylmiä lihoja, vaikka hummusta dippaukseen. Hedelmäviipaleita. Ei kesällä aina jaksa lämmintä ruokaa.

Vautsi...tota koita vanhoja niksejä,ottavat itse.selkeää ruokaa ja yms.

Kaikki napostelut pois. Jos tarjottu ruoka ei maistu, pois pöydästä kitisemästä. Seuraavan kerran ruokaa saa, kun on yhteinen ruoka-aika. Kuulostaa tylyltä, mutta ainakin meillä toimii temppuiluun ja kitinään.

Napostelu ruokiin en kyllä itse sortuisi! Se vasta ruokkii sitä närvimistä ja temppuilua lisää!

Meillä yksinkertaisesti ei tarjota muuta, jos eivät syö niin sittenpähän ovat 'nälissään'.

super pieniä annoksia alkuun, muka muina miehinä. oikeesti vaikka puolikas peruna ja ruokalusikallinen kastiketta. lapset äkkää itsekin jossain vaiheessa, että täähän on ihan liian vähän, mutta et tarjoa lisää jos syövät edes sen. lapset ei oikeasti tässä maassa kuole nälkään! voi auttaa myös, että otat mukaan ruoanlaittoon (tiedän, hermoja kiristävää hommaa, mutta palkitsee) pesee perunat, pilkkoo nakit jne. voi olla mukavampi syödä omaa tekemää. myös esimerkin voima, syöt itse samalla (itse sorrun usein siihen että ensin syö lapset, sitten itse rauhassa)

temppuilua jos on, niin ruoka sitten ihan oikeasti parin selkeän varoituksen jälkeen nenän eestä pois, edelleen se ei nälkään kuole. ja seuraava ruoka on vasta sitten kun on sen aika. monet ahdistuu juuri tästä, että pakkohan sen kuitenkin on syödä!! mutta tällä me tehdään vaan meidän lapsista syömishäiriöisiä, näin karrikoiden ilmaistuna..

Kiitos :) Kokeilen tuota kikkaa jossa muuta ei tarjota ja komennan poistumaan ruokapöydästä mikäli ei syödä, ja luovun kaikesta naposteltavasta.

-ap

5. kirjoittaja lisää, että haastavinta on tietysti ne omien hermojen kasassa pitäminen ja se, ettei anna temppuilun vaikuttaa itseensä. kylmän rauhallisesti ruoka pois, jos ei syö. mulla usein toimii kohta 4v kanssa se, että pöydässä joko syödään, tai mennään pois, mutta pelkkää istumista ja ininää en katsele. joskus se lähtee heti, joskus jää syömään, useimmiten jää. mutta en viitsi pakottaa syömään, koska kaiken järjen mukaan se jos mikä aiheuttaa lapselle ahdistusta ruokailuja kohtaan (itse muistan istuneeni joskus parikin tuntia koskematon lautanen nenän edessä ja ei annettu nousta, ennenku olin syönyt)

Meillä ei myöskään pakoteta syömään, mutta muutakaan ei heru ja sama kunnon ruoka lyyään toisella aterialla naaman eteen.

Narinaa en yhtään kuuntele ruokapöydässä vaan komennan poistumaan mikäli ei osaa käyttäytyä.

Eilinen oli aika helvetillinen päivä ja niinhän siinä kävi, että 5-vuotias meni "nälissään" nukkumaan. Tänään onkin sitten syöny eilistä ruokaansa hyvillä mielin.

Joo! Ei ne nälkään kuole vaikka söisivätkin parikin päivää narina nälvimisellä.

Ei meilläkään ole pakko syödä, vaikka pöydässä täytyy istua yhteisen aterian ajan. Jätetään lapsen lautanen pöydälle, siitä se sitten käy nappimassa kylmää ruokaa leikin ohessa myöhemmin. Lautanen tyhjenee illan mittaan.

Meillä ruoka on vain ruokaa, ei mikään vanhemman vallankäytön väline. Se syödään, mitä syödään. Jos se on kurkun- ja hedelmänpaloja niin asia OK. Lapsi tietää itse, millä pärjää ja tietää senkin, koska seuraavan kerran saa ruokaa. Välipalat tarjotaan, vaikka lounaalla olisi syönyt kaksi hernettä.

Ajattelen niin, että lapsi tarvitsee ravintoa kasvaakseen ja jos pidän lasta nälässä, niin se vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Jos ruoka ei kelpaa, ei se tarkoita, että olisin ihmisenä huono. Lapsella ei sillä kertaa ole tarpeeksi nälkä.

En minä lapsen potatuksestakaan ajattele, että lapsi ilkeyttään ei väsää pottaan mitään ja ihan kiusallaan pidättelee pissaa.

Kukin tyylillään, mutta meillä vanhemmat määrää ja päättää ruokailusta, eikä pieni lapsi joka EI TODELLAKAAN ymmärrä että mikä hälle riittää ja mikä ei ;)

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta meillä vanhemmat määrää ja päättää ruokailusta, eikä pieni lapsi joka EI TODELLAKAAN ymmärrä että mikä hälle riittää ja mikä ei ;)

Pienen lapsen mahalaukku on todella pieni. Jos lapsi on syönyt lautaselta ja sanoo, että maha on täynnä, on parempi kuunnella häntä. Kun opettaa lapsen tuntemaan oman kylläisyytensä, hänestä kasvaa terve syöjä. Näistä "pakko syödä lautanen aina tyhjäksi" -lapsista taas kasvaa syömishäiriöisiä ja liikalihavia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta meillä vanhemmat määrää ja päättää ruokailusta, eikä pieni lapsi joka EI TODELLAKAAN ymmärrä että mikä hälle riittää ja mikä ei ;)

Pienen lapsen mahalaukku on todella pieni. Jos lapsi on syönyt lautaselta ja sanoo, että maha on täynnä, on parempi kuunnella häntä. Kun opettaa lapsen tuntemaan oman kylläisyytensä, hänestä kasvaa terve syöjä. Näistä "pakko syödä lautanen aina tyhjäksi" -lapsista taas kasvaa syömishäiriöisiä ja liikalihavia aikuisia.

Ja paskan vitut :D Yhdenkään lapsen maha ei todellakaan täyty kahdesta lusikallisesta soppaa!

Ruoka nenän eteen. Lapsi syö minkä syö. Seuraavan kerran ruokaa tulee seuraavalla ruokailulla. Ei mitään numeroa asiasta. Ei todellakaan mitään vaihtoehtoja tai naposteltavaa.

Kylmän viileästi ruoka pois jos temppuillaan.

Näitä samoja ohjeita käytän vegaanituttaviin. Joko syöt lihaa tai olet syömättä,  muuta ei tarjota ja saat ollanälässä. Minä kun tiedän, mikä sopii ja mikä ei!

Mä oon sellaisella linjalla, että NÄLKÄ on aliarvostettu asia. Meillä lapset syövät 4 kertaa päivässä, joskus harvoin viisi kertaa. Aamupala, lounas, välipala, iltaruoka. Ateria-aikojen ulkopuolella ei syödä kuin poikkeustapauksissa (eväsretki, kyläily, haetaan jätskit tmv.) Lapsilla on erilaisia vaiheita syömisten suhteen, ne voivat olla todella ärsyttäviä. Suosittelen sitä, että syömistilanteesta tehdään mahdollisimman stressaamaton, ei painosteta lasta syömään eikä tehdä numeroa asioista. Ruualla syödään vain sitä, mitä tarjotaan - tämä riippuu lapsen ikäkaudesta ja terveydentilasta, esim. 2-vuotiaani kohdalla olen valmis joustamaan ja antamaan muuta, jos lapselle ei oikeasti maistu. Viime viikko, jona lapsi oli sairaana ja teki hampaita, elettiin paljolti jäätelöllä.

tätähän tää suomalainen ruokakulttuuri meinaa olla. pelätään että lapsi kuolee nälkään, on kiire, joten hoetaan syö syö syö. sitten leikitetään/huijataan/uhkaillaan, että söisi, pienestä pitäen. sitten ollaan ahmisis ja syömishäiriöisiä aikuisina. kun vertaa joihinkin muihin kulttuureihin, missä ruokaa tehdään koko päivä, ja sitten syödään yhdessä monta tuntia seurustellen. syömisestä tulee mukava, yhdessäolon hetki.  syytä on tietenkin tässä meidän kulttuurissa, asutaan ydinperheissä, molemmat töissä, tottakai se siis jossain intiassa on helpompaa esim. kun äidit kotona, isot perheet jne. pitäisi kuitenkin yrittää löytää sitä aikaa syömiseen, mikä tottakai on vaikeaa, kun on kiire päiväkotiin, harrastuksiin jne.. :( ketään nyt syyttämättä tämä teksti siis, pientä pohdittavaa vaan! itse en siis todellakaan tässä asiassa voi heittää ensimmäistä kiveä! hoputan lapsia syömään, vaikka oon kotiäiti, eikä todellakaan ole mihinkään kiire!