Kotitöiden teosta kiittäminen - peukuta, kumpaa mieltä olet!

Tämä on se ikuisuus kysymys kun miehet kaipaa kiitosta ja kannustusta mutta naiset tekevät ilman kiitosta ja kuitenkin uhriutuvat.

Me olemme lapseton pariskunta, ja joka kerta kiitämme toisiamme oli kyseessä sitten tiskit, imurointi tai pölyjen pyyhintä, siitäkin huolimatta että niiden tekeminen on molemmille itsestäänselvyys. Tuntuu kivalta saada kiitosta ja sillä myös osoittaa arvostavansa toisen panosta yhteiseen elämiseen! :)

Kiitos-sanan sanominen on aika paljon helpompaa kuin nalkuttaminen ja uhriutuminen sekä oman mielensä myrkyttäminen. Sillä on myös positiivisempi vaikutus parisuhteeseen kuin marttyyrinviitan sovittamisella harteilleen.

Kiittäminen on kohteliasta, mutta joka asiasta kiittäminen ei aina välttämättä ole se oleellisin asia, toisen huomioiminen ja parisuhteen vaaliminen positiivisessa hengessä toimii paremmin kuin se uhriutuminen.

Kun se että vaimo kiittää luo juuri sitä väärää mielikuvaa että kivireki on vaimon ja muut auttelee jos viitsivät ja vaimon siitä pitää vielä erikseen tuntea kiitollisuutta

Vierailija kirjoitti:

Kiitos-sanan sanominen on aika paljon helpompaa kuin nalkuttaminen ja uhriutuminen sekä oman mielensä myrkyttäminen. Sillä on myös positiivisempi vaikutus parisuhteeseen kuin marttyyrinviitan sovittamisella harteilleen.

Jaaha, mies haukkuu naisia. Itselläsi on uhrinviitta päällä. Uhriudutte sinne nalkuttamisen alle. Usein kuulee että 'en viitsi tehdä mitään kun aina silti haukutaan ja nalkutetaan'. Mitä jos raahaisitte laiskan perseenne töihin ja tekisitte silti mitä tarvitsee tehdä ja vähän ylimääräistäkin.

Nämä asiat voi ihan keskustella sen oman puolison kanssa: nämä kuuluu sulle, nämä mulle. Näistä kiitetään, näistä ei.

Vierailija kirjoitti:

Kun se että vaimo kiittää luo juuri sitä väärää mielikuvaa että kivireki on vaimon ja muut auttelee jos viitsivät ja vaimon siitä pitää vielä erikseen tuntea kiitollisuutta

Kiittäminen ja positiivisuus toimii molempiin suuntiin, joillain tuntuu olevan se marttyyrinviitta niitattuna selkänahkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos-sanan sanominen on aika paljon helpompaa kuin nalkuttaminen ja uhriutuminen sekä oman mielensä myrkyttäminen. Sillä on myös positiivisempi vaikutus parisuhteeseen kuin marttyyrinviitan sovittamisella harteilleen.

Jaaha, mies haukkuu naisia. Itselläsi on uhrinviitta päällä. Uhriudutte sinne nalkuttamisen alle. Usein kuulee että 'en viitsi tehdä mitään kun aina silti haukutaan ja nalkutetaan'. Mitä jos raahaisitte laiskan perseenne töihin ja tekisitte silti mitä tarvitsee tehdä ja vähän ylimääräistäkin.

Oletko koskaan koittanut erilaista lähestymis- tai ajattelutapaa? Missä luki sana mies?

Noin katkeran ihmisen kohdalla en kyllä jaksa uskoa positiivisen mielenlaadun saavuttamisen olevan mahdollista. Sääli.

Heli Vaarasen sanoissa oli viha perä, mutta tämän palstamammat raivoisasti kielsivät ja kieltävät edelleenkin.

Ja alapeukkuja tulemaan, kiitos.

Kyllä kiitos pitäisi kuulua kaikkien sanavarastoon. Meillä kiittävät sekä vaimo että mies, kun toinen tekee esim. kotitöitä. "Kiitos ruoasta." "Kiitos, kun ehdit ripustaa pyykit." jne. Ja tämän ansiosta taisi olla lapsen kolmas sana tuo kiitos. Pieni sana, iso ilo! =)

KIITOS niin lyhyt sana,mutta sillä on ISO merkitys

Vierailija kirjoitti:

Me olemme lapseton pariskunta, ja joka kerta kiitämme toisiamme oli kyseessä sitten tiskit, imurointi tai pölyjen pyyhintä, siitäkin huolimatta että niiden tekeminen on molemmille itsestäänselvyys. Tuntuu kivalta saada kiitosta ja sillä myös osoittaa arvostavansa toisen panosta yhteiseen elämiseen! :)

Oi saanko, saanko muuttaa teille!

Itse en arvosta saamiani kiitoksia, lähinnä siitä nousee myötähäpeän tunteita sitä kiittäjää kohtaan. Meilläpäin teot puhuvat puolestaan.

Jos molemmat kiittävät niin sehän on ihanaa, mutta tilanteessa, jossa toinen, jatkotekstissä mies, pitää kotitöitä naisen töinä, jossa hän auttaa ja odottaa kiitosta, en kiittelisi, ennen miehen asenteen muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Heli Vaarasen sanoissa oli viha perä, mutta tämän palstamammat raivoisasti kielsivät ja kieltävät edelleenkin.

Ja alapeukkuja tulemaan, kiitos.

Kukas tämä tuntematon guru on?

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat kiittävät niin sehän on ihanaa, mutta tilanteessa, jossa toinen, jatkotekstissä mies, pitää kotitöitä naisen töinä, jossa hän auttaa ja odottaa kiitosta, en kiittelisi, ennen miehen asenteen muutosta.

Eli ennemmin kuin sanot ohimennen "kiitti siitä", märehdit miehen tekemisiä päässäsi ja lasket monestiko olet itse painanut pesukoneen napista päälle ja uhriudut sukupuolellasi? Ja omassa asenteessasi ei ole mitään vikaa?

Peukku ylös, mutta pieni lisäys. Minusta kiittäminen ja toisen panoksen arvostaminen kuuluu ehdottomasti parisuhteeseen. Jokaisesta tiskikoneen tyhjennyksestä tai pölynpyyhinnästä ei tarvitse kiittää erikseen, mutta säännöllisesti osoittaa se että arvostaa toisen panosta ja sitä miten tämä on jakamassa arkea. Mutta kiittäminen ja kunnioitus pitää olla molemmin puolista.

Toisaalta, vaikka mies ei kiittäisikään vastavuoroisesti mutta jos miestä kannustaa tuolla tavalla osallistumaan perheen arkeen ja kotitöihin, niin eiköhän sitä kiitosta ala jossain vaiheessa kuulumaan takaisinkin päin.

Meillä kumpikin kiittää ruuasta, aivan sama kuka sen ruuan teki. Ei siis kiitetä varsinaisesti sitä, että se ruoka nyt jostain kummallisesta syystä tehtiin vaan ihan vaan koska tämä on lapsuudessa opittu tapa.

Muista kotitöistä emme kiitä. Tuntuisi melkeen samalta kiittää päivittäin myös siitä, että puoliso käy töissä tai imettää vauvaa tai jostain muusta (meille) päivänselvästä hommasta. Poikkeuksena sellaiset kotityöt, joiden tekemisestä toinen on tuskaisesti jo pari päivää puhunut, että pitäisi pestä ikkunat tai putsata suihkun viemäri ja hanojen hajulukot ja sitten toinen osapuoli kaikessa hiljaisuudessa tekeekin ne.

Ei minua häiritse jos toisilla on tapana kiittää kaikesta pienemmästäkin, mutta itse en ainakaan haluaisi koko ajan olla kiitoksia kuulemassa. Sanasta lähtisi "hohto". Ei meillä rakkauden tunnustuksiakaan joka käänteessä lirkutella. Ei aina edes päivittäin ja varmasti silti rakastetaan, joka päivä.

Minä en kiitä, koska en itse saa kiitosta.