Sen sijaan, että tutkitaan, taivastellaan ja ruokitaan leipäjonossa, pitäisi härjestää elämänhallinnan kursseja

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon vastustajia, että taitaisi todellakin olla paikallaan. Monesta viestistä kuuluu läpi pelko, että voi halvattu, pitääkö tässä tosissaan alkaa TEHDÄ jotain.

Taitaisi olla paikallaan kierrättää näitä työssäkäyviä erilaisilla työttömille järjestettävillä kursseilla. Nimittäin noilla kursseilla miltei kaikilla on yleensä osa ohjelmasta nimenomaan jotain "elämänhallinta"-soopaa. 

Se ei kuitenkaan lisää ihmisten elämänhallintaa, koska jos elät jatkuvassa näköalattomuudessa, ei keinotekoinen "pirteily" sinua kauan kannattele. Elämänhallintaa on se, että sinulla on työpaikka, johon lähdet aamulla töihin. Arki alkaa kummasti sujumaan, siinä on selvä rytmi. Mutta työkkärikursseilla aina kuvitellaan, että ihmiselle pitää saada tuo työssäkäyvän mentaliteetti päälle siitäkin huolimatta, että mitään järkevää syytä nousta ylös ei ole. Ihmisillä on hirveä kaksoisstandardi päällä. Työttömän pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa, että joo joo olen siivo, ahkera, työteliäs, vaatimaton, säästäväinen. Tässä kuitit kaikista ostoksista viime kuukaudelta - ei ole rahaa mennyt kuin näkkileipään ja kaalikeittoon...

Totta kai pitää "härjestää". Toiset voisivat taas käyttää oppivelvollisuutensa paremmin, jotta oppisivat edes kirjoittamaan oikein.

"Harrastan" itse säännöllisesti köyhäilyä. Väännän kaalilaatikkoa puolukkasurvoksella, karjalanpaistia kaalisalaatilla ja uunilohta uunijuureksilla. Transrasvoja ja lisäaineita en juurikaan kuljeta kaupasta kotiin einestuotteiden kylkiäisenä. Lasten herkkua on tuoreet "siemensämpylät". Pakastimen täytän marjoilla syksyisin. Nämä talouskoulussa opittua, kun en lukion jälkeen päässyt haluamaani opiskelupaikkaan. Lisäksi käyn kirppareilla ja torin kautta laitan kiertoon tavaraa. Kun kaupan kassajonossa katson ihmisten ostoksia, niin niiden sisältö on kyllä suoraan verrannollinen ulkoiseen habitukseen. Mitä terveellisemmät sapuskat ja terveemmät kasvot. Ja kyllä niistä kasvoista näkyy se mielenterveydellinen tilanne myös. Varsinkin nuoret, toisen polven köyhät, tarvitsevat tämmöisiä elämänhallinnan kursseja ja itsetunnon kohotusta. Työssäni törmään nuoriin, jotka elävät einespitsoilla ja cokiksella. Nämä kaikki nuoria, yksi asuvia ja työelämän ulkopuolella olevia, alle 30-vuotiaita miehiä(?).

Jos jotain elämänhallintakurssia pitäisi olla, niin sen pitäisi olla oppiaineena 7. Luokalta lähtien. Monesti ne tekijät jotka ajaavat lopulta leipäjonoon on sellaisia ylisukupolven vaikuttavia tekijöitä, ihminen ei esim osaa hakeutua opiskelemaan kun pelkää että ei ole varaa tai joistain muista syistä. Siinä ei paljon leipäjonossa seisovaa lämmitä jos sanotaan että nyt Riitta lähdetään elämänhallintakurssille, jos taustalla on jo menetetyt luottotiedot, Kelan tuet voi olla myöhässä tai evätty, työttömyys on tullut ihan yllättäen, parisuhde kariutunut ja olet yhtä-äkkiä omillasi. Tänäpäivänä aika harvalle kertyy säästöjä. Yllättävät menonkasvut kuten omat tai lapsen vaatimat lääkkeet, vuokrankorotukset, kodinkoneiden rikkiontumiset jne. Rahareikiä on. Köyhyyden torjunnasta se leipäjonojen purku lähtee, ja se tapahtuu parhaiten kun koitetaan katkaista ylisukupolvinen kurjuuden kierre. Tuetaan esim työttömien vanhempien lasten haaveita akateemiselle uralle jo ihan koulun puolesta.

Legenda Jo Eläessään kirjoitti:

Marnie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo elämänhallinta kursseista on perimmiltään köyhyyden kriminalisoimista ja siirtämistä köyhän omaksi viaksi. Kapitalismin kultakaudella esim. Amerikassa 1800-luvulla köyhiä suljettiin pakkotyölaitoksiin. Uusliberalismi ei ole mikään uudistusohjelma vaan paluuta noihin ikivanhoihin ajatuksiin. Uusliberalismissa vapaus tarkoittaa vain kapitalisten rajatonta vapautta saalistaa ja orjuutttaa.

No, kyllähän ainakin Suomessa on vielä aika hyvät mahikset muuttaa elämänsä suuntaa jos tosissaan haluaa. Mutta monesta on kiva olla köyhä. Vielä voi opiskella uuden ammatin, saa lähes ilmaisen terveydenhuollon, on ilmaisia harrastuksia ja virikkeitä, saa avustusta ruokaan, asumiseen, vaatetukseen. Usein se köyhyys on järjen köyhyyttä ja siitä seuraa kaikki muu. Esim. avioliittoja solmitaan useampia ja kaikkiin liittoihin pyöräytellään muksuja. Sitten itketään, kun yksinhuoltajan rahat ei riitä.

"Monesta on kiva olla köyhä"? 

Uuden ammatin opiskelu työttömänä on hyvinkin "kivaa". On tosi mukavaa luopua vaikkapa korkeakoulututkinnosta ja kouluttautua työvoimapoliittisessa koulutuksessa alalle, jolle ei välttämättä edes ole soveltuvuutta. Jos taas haluaa valita alansa itse, on kivaa jännittää, näkeekö TE-keskus kouluttautumisen edistävän työllistymistä. Aivan huippukivaa on kokeilla kouluttautua omaehtoisesti ja nähdä, että pienikin aktiivisuus vaikkapa avoimien opintojen kanssa nähdään kokoaikaisena opiskeluna (mutta johon ei kuitenkaan saa opintotukea, koska ei ole koulun kirjoilla). On myös kivaa jäädä ensikertalaisuuskiintiöiden ulkopuolelle ja kokeilla onneaan sen alle kahdenkymmenen prosentin otannassa, että pääsisikö edes kouluun!

Sekin on kivaa, että pitää miettiä kahteen kertaan, mennäkö hammaslääkäriin tai terveyskeskukseen. Tai se, että säännölliseen lääkitykseen kuluu huomattavasti enemmän rahaa kuin ennen. On ihanaa, että harrastukset rajoittuvat kirjastoon ja lenkkipolulle, ja on tosi kivaa hylätä ajatukset vaikkapa seuraharrastamisesta, koska vuosimaksu huimaa päätä. Vielä kivempaa on sanoa lapselle, että et voi harrastaa samaa harrastusta ystäviesi kanssa, koska ei ole rahaa. On ihanaa, että tuet ovat niin hulppeita, että saa pelätä, että toivottavasti tämä viidensadan euron auto menee katsastuksesta läpi, koska rahaa korjauksiin ei ole. On ihanaa, kun sossu on niin avokätinen, että sieltä ei saanut mitään helpotusta omaan arkeen.

Ihan huippuihanaa on, että sinun kaltaisesi ihminen näkee köyhän ennen kaikkea yksinkertaisena ihmisenä, joka ei osaa solmia parisuhteita ja käyttää ehkäisyä. 

Kertoisitko vielä, mikä tässä kaikessa on aivan erityisen "kivaa"?

Suotta sinä nyt pillastut. Olen ollut siinä asemassa, että olisin voinut jatkaa perheen perinteitä ja köyhäillä, syyttää kohtaloa, jumalaa, huonoja geenejä, poliitikkoja, yhteiskuntaa. Olisin voinut rypeä itsesäälissä ja jatkaa köyhäilyn perinteitä.

Vaan minäpä päätin, että ei kiitos. Ja kuule, kyllä siinä tuli tehtyä töitä jotka ei ihan nappaa (valmistuin pahimpaan lama-aikaan). Ei ihan ehkä soveltuvuutta, mutta niin tuli oltua myyjänä ja siivoojana. Olen kerännyt pulloja ja marjoja. Olen harrastanut lenkkipolkuja ja kirjastoa. No, uimahallin kausikortti ja työväenopistot ovat olleet halpoja.

Ensin ajattelin, että ei kiitos miestä ja lapsia. Osui kuitenkin kohdille niin hyvä mies, että kannatti perustaa perhe. Toki olen seurustellut aikaisemminkin, mutta ymmärsin ettei perhettä aleta perustaa. On ihan älytöntä pyöräytellä lapsia monen miehen tai naisen kanssa ja jos pari kertaa on mennyt poskelleen, niin kolmas kerta jo viimeistään pitäisi jättää väliin.

Lapsille muuten sanotaan, että nyt ei kyllä onnistu jos hankinnat eivät ole budjetissa tai fiksuja. Osaavat myös säästää. Osaavat myös laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa. Eivät ole vielä lähelläkään täysikäisiä. Hyvä harjoitella, että myöhemmin osaa.

Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että monesta on kiva olla köyhä. Kivempaa kuin tehdä asialle jotain tai tehdä jotain mihin ei sovellu.

Olen päässyt niistä hommista eroon, joihin en sovellu sitten ollenkaan. Tosin paljon jäi niillekin aloille tyytyväisiä asiakkaita. Tärkeintä on tehdä asiat sillä mielellä, että parhaansa yrittää ja ei petä työnantajan ja asiakkaiden luottamusta.

Se, että köyhänä eläminen on ollut sinulle helppoa ja kivaa, ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi sitä kaikille. Ja itse asiassa ei kannata ylpistyä, vaikka onkin onnistunut elämässään menestymään: se, että sinä olet vain "päättämällä" onnistunut muuttamaan elämäsi suuntaa ei tarkoita, että kaikilla olisi siihen samanlaisia resursseja. Ja sillä resurssien puutteella ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihmisistä on "kivaa" olla köyhä. 

(Itse asiassa tätä samaa ilmiötä on tutkittu: kaksi suunnilleen samoista lähtökohdista olevaa ihmistä laitettiin pelaamaan monopolia, jota oli rukattu siten, että vain toinen henkilöistä voitti, eikä toisella ollut mitään mahdollisuuksia. Jopa vilpin haistettuaan tämä alati voittava oli taipuvainen "unohtamaan" sen, että peliä oli rukattu hänen edukseen, ja uskoi vakaasti, että hän voitti silkkaa nerokkuuttaan. Korreloi aika hyvin näihin kertomuksiin, joissa menestyminen nähdään aina omina ansioina, vaikka kyse olisi myös onnenkantamoisista.)

Enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi korostat yksiavioisuuttasi ja hienoja kasvatustaitojasi tässä asiayhteydessä. Haluatko sanoa, että iso osa köyhistä olisivat pyöräytelleet lapsia usean miehen kanssa, ja ovat siksi köyhiä ja elämäntapataidottomia? Millä tavalla tämä korreloi esimerkiksi koko ajan kasvavaan joukkoon korkeakoulutettuja työttömiä? Tai työttömiin, jotka ovat tehneet yhden tai kaksi lasta kumppaninsa kanssa, ja ovat vielä kasvattaneet ne lapset hyvin? Tai vaikkapa valmistuneeseen opiskelijaan, joka sattui valmistumaan keskelle huimaa nuorisotyöttömyyttä, eivätkä satunnaiset siivoojankeikat vedä häntä pois työttömyydestä?

Summa summarum: miellä, että köyhä ihminen ei ole vain standardiesi mukainen elämäntapataidoton, "köyhyydestä tykkäävä" yh-äiti, joka ei osaa käyttää ehkäisyä. Köyhiä on hyvin, hyvin monenlaisia etenkin tällaisena aikana, kun kuka tahansa voi tipahtaa YT-neuvotteluissa kortistoon.

jonnakainen kirjoitti:

Jos jotain elämänhallintakurssia pitäisi olla, niin sen pitäisi olla oppiaineena 7. Luokalta lähtien. Monesti ne tekijät jotka ajaavat lopulta leipäjonoon on sellaisia ylisukupolven vaikuttavia tekijöitä, ihminen ei esim osaa hakeutua opiskelemaan kun pelkää että ei ole varaa tai joistain muista syistä. Siinä ei paljon leipäjonossa seisovaa lämmitä jos sanotaan että nyt Riitta lähdetään elämänhallintakurssille, jos taustalla on jo menetetyt luottotiedot, Kelan tuet voi olla myöhässä tai evätty, työttömyys on tullut ihan yllättäen, parisuhde kariutunut ja olet yhtä-äkkiä omillasi. Tänäpäivänä aika harvalle kertyy säästöjä. Yllättävät menonkasvut kuten omat tai lapsen vaatimat lääkkeet, vuokrankorotukset, kodinkoneiden rikkiontumiset jne. Rahareikiä on. Köyhyyden torjunnasta se leipäjonojen purku lähtee, ja se tapahtuu parhaiten kun koitetaan katkaista ylisukupolvinen kurjuuden kierre. Tuetaan esim työttömien vanhempien lasten haaveita akateemiselle uralle jo ihan koulun puolesta.

Aika sitkeässä elää harha akateemisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.

Terv. pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajan lapsi, joka opiskeli maisteriksi. Tulos: pätkätöitä, jatkuvaa rahallista epävarmuutta ja säästöt 500 e. Ei paljoa naurata ja elämänhallintakurssit auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

"Harrastan" itse säännöllisesti köyhäilyä. Väännän kaalilaatikkoa puolukkasurvoksella, karjalanpaistia kaalisalaatilla ja uunilohta uunijuureksilla. Transrasvoja ja lisäaineita en juurikaan kuljeta kaupasta kotiin einestuotteiden kylkiäisenä. Lasten herkkua on tuoreet "siemensämpylät". Pakastimen täytän marjoilla syksyisin. Nämä talouskoulussa opittua, kun en lukion jälkeen päässyt haluamaani opiskelupaikkaan. Lisäksi käyn kirppareilla ja torin kautta laitan kiertoon tavaraa. Kun kaupan kassajonossa katson ihmisten ostoksia, niin niiden sisältö on kyllä suoraan verrannollinen ulkoiseen habitukseen. Mitä terveellisemmät sapuskat ja terveemmät kasvot. Ja kyllä niistä kasvoista näkyy se mielenterveydellinen tilanne myös. Varsinkin nuoret, toisen polven köyhät, tarvitsevat tämmöisiä elämänhallinnan kursseja ja itsetunnon kohotusta. Työssäni törmään nuoriin, jotka elävät einespitsoilla ja cokiksella. Nämä kaikki nuoria, yksi asuvia ja työelämän ulkopuolella olevia, alle 30-vuotiaita miehiä(?).

Tuotko marjat kävellen kantaen metsästä saakka, vai saatko autokyydin/onko sinulla auto?

Monillakaan pienituloisilla ei ole pakastimia tai autoja. Esim. opiskelijoilla. Kuskauskin maksaa - sekä pakastimen että marjojen.

Näissä ketjuissa omaa säästäväisyyttään aina esittelevät ne, joilla on jo kaikki vermeet harjoittaa säästäväisyyttään uunivuuista raastimiin ja monitoimikoneisiin. Pienituloiselle yhden kattilan hommaaminenkin voi olla suuri kustannus. Sellaista ruokaa tehdään, mitä vähillä tarvikkeilla saa tehtyä, ja kädestä suuhun eletään, kun ei ole rahaa hamstrata tarjouksia eikä autoa, joilla niitä kaupasta roudaa. Se mitä käsissä saa kannettua on se mitä ostetaan, oli tarjoukset mitä hyvänsä.

Eikö ap tajua, että se nimenomaan on elämänhallintaa, että köyhä käy leipäjonossa. Koska työttömällä aika ei ole kovin rajallinen resurssi, mutta raha sen sijaan on, leipäjonossa voi vaihtaa tätä aikaa rahalliseen hyötyyn (ruoka).

Näin jää enemmän rahaa harrastuksiin ja voi pistää rahaa jemmaan (kodinkoneen rikkoutuessa voi sitten heti hankkia uuden ilman, että talous kaatuu).

Näin kesäaikaan myös marjastus ja sienestys lisää taloudellista elämänhallintaa (vai pitäisökö köyhiä marjastajia ja sienstäjiä opastaa elämänhallinnassa niin, että ostaisivat ko. tuotteet kaupasta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo elämänhallinta kursseista on perimmiltään köyhyyden kriminalisoimista ja siirtämistä köyhän omaksi viaksi. Kapitalismin kultakaudella esim. Amerikassa 1800-luvulla köyhiä suljettiin pakkotyölaitoksiin. Uusliberalismi ei ole mikään uudistusohjelma vaan paluuta noihin ikivanhoihin ajatuksiin. Uusliberalismissa vapaus tarkoittaa vain kapitalisten rajatonta vapautta saalistaa ja orjuutttaa.

No, kyllähän ainakin Suomessa on vielä aika hyvät mahikset muuttaa elämänsä suuntaa jos tosissaan haluaa. Mutta monesta on kiva olla köyhä. Vielä voi opiskella uuden ammatin, saa lähes ilmaisen terveydenhuollon, on ilmaisia harrastuksia ja virikkeitä, saa avustusta ruokaan, asumiseen, vaatetukseen. Usein se köyhyys on järjen köyhyyttä ja siitä seuraa kaikki muu. Esim. avioliittoja solmitaan useampia ja kaikkiin liittoihin pyöräytellään muksuja. Sitten itketään, kun yksinhuoltajan rahat ei riitä.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, toisen kun ensimmäiseltä alalta loppui työt. Ensimmäistäkään opintolainaa en ollut vielä ehtinyt maksaa kokonaan pois. Nyt on sitten kahta lainaa maksettavana, mutta töitä on vain pätkiä, vaikka piti olla niin hyvä koulutus. Terveydenhuolto on sitä, että lääkäriaikoja nyt kesällä ei saa, vaikka lääkäriin pitäisi päästä. YTHS:llä muuten ei tavallista hammashoitoa saa ollenkaan, ainoastaan kiireellistä, jos on hammas lohjennut ja kovat kivut. Samoin on käytännössä kunnallisella puolella. Alkavia reikiä ei siis voi hoidattaa ajoissa.

Avioliitossa en ole ollut eikä ole lapsia useiden miesten kanssa. Ja minusta EI OLE KIVA OLLA köyhä.

Tuskinpa mitkään omakohtaiset kokemukset saavat joitakin muuttamaan näkemyksiään (köyhät ovat aina monen miehen kanssa tehneitä yh:ita, jotka itkevät kun rahat ei riitä, vaikka saavat ruhtinaalliset yksinhuoltajatuet Kelalta ja sossusta. Lapsilisän yh-korotus näkyy olevan 48,55 euroa/lapsi Kelan sivuilla, onpa ruhtinaallinen). Joten sovellanpa elämänhallintataitojani ja käytän tämän viestin lähettämisen jälkeen aikani johonkin hyödyllisempään.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa se elämänhallinnan kurssi paljon auttaisi. Monet on sen verran heikkolahjaisia ettei kurssi paljon elämää parantaisi. Luulisi tyhmemmänkin tajuavan - jopa ilman kursseja - että jos on vähän rahaa, kannattaa tehdä itse ruoka eikä ostaa kalliita eineksiä ja tupakkia. Mutta kun ei...

Miksi aina väitetään eineksiä kalliiksi? Epäterveellisiä ne ehkä ovat, mutta en minä ainakaan mitään meksikolaista lasagnettea ala yksinasuvana itselleni kokkailemaan, kun Cittarista saan sellaisen eurolla ja pärjään sillä yhden päivän.

Lavoittain ja kaukaloittainko sitä yksinasuvan pitäisi niitä kaalilaatikkoja ja kiusauksia itselleen valmistaa, vaikka on vain pieni keittiöntuppero ja jääkaapissa pakastelokero, jossa jäätelöä voi pari tuntia säilyttää, ennen kuin se pitää syödä? Mikä säästö siinä on, että raahaan selkä vääränä kilokaupalla perunoita jostain helvetin kaukaa automarketista ja yritän niitä sitten jossain ranskalaisella parvekkeella säilyttää, kun ei pieneen jääkaappiin mahdu? Ei ole varaa sitoa kovin montaa euroa ruokaostoksiin ennakkoon, kun aina voi talouteen tulla yllätyksiä. Nyt esimerkiksi yritän säästää henkilöllisyystodistukseen, koska passi menee vanhaksi viikon päästä. Ennemmin ne henkkarit tarviin kuin hinkalon kaalipuolukkasurvosta.

Vierailija kirjoitti:

Ensin tulee vähän harhaisuutta ja sitten suurempia fobioita. Vielä se sinnitteli muutaman vuoden. viimeisen vuoden ihmisiä pakoillen.

Oletettavasti luento elämänhallinnan perusteista ei auta harhoista ja pelkotiloista kärsivää ihmistä.

Niinpä, mutta tuo ja yksi mummo jolla on kaksi sijoitusasuntoa on ainoat jotka tiedän leipäjonossa käyneen. Monella pudokkaalla on joku diagnoosi. Esim. yksi maanisuuskausi voi johtaa pitkään velkakioerteeseen. Maanisuuteen ei auta elämänhallintakurssit.

Entäs keskiluokkaisten elämänhallinta? Miksi niin moni elää yli varojensa? On olemassa käsite elämäntapainflaatio: elintapa ja sen kustannukset eivät ole tasapainossa tulojen suhteen. Jokainen keskituloinen pystyisi sopivalla suunnittelulla - elämänhallinnalla - tekemään sijoituksia sairauden, vanhuuden, työttömyyden yms. varalle, mutta suurin osa ei niin tee. Missä on elämänhallinta, kun ei moiseen kyetä? Onko ap:lla puskurieahasto ja sijoituksia pahan päivän varalle?

Legenda Jo Eläessään kirjoitti:

Käyttäjä365 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkoja pitäisi järjestää. Nämä ihmiset, jotka seisovat leipäjonossa eivät ole vailla elämän hallintakursseja vaan työpaikkoja. Jos kaikilla olisi työpaikka ja kohtuullinen toimeentulo, ei leipäjonojakaan olisi. Rahan puutteesta siinä on kysymys, ei holtittomasta elämästä.

Aina kun jotain annetaan ilmaiseksi, ihmiset sitä jonottavat. Vai meinaatko että suomessa on myös ankara ämpäripula? Taitaa ne ämpärijonot nimittäin olla vielä ruokajonojakin pidemmät!

YKSIKÄÄN ihminen ei ole ruokajonossa siksi, ettei tuet riittäisi ruokaan. Ei yksikään. He ovat siellä ihan muiden ongelmien takia, eikä niihin yhteenkään auta lisärahan lapiointi.

Ärsyttää tämä jatkuva propaganda köyhien syyttämisestä köyhyydestään, tai työttömien syyttämisestä työttömyydestään. Kun yhteiskunnan tukinormit ovat vuodelta kivi ja tuli, ne eivät riitä nykymenossa mihinkään, vaikka kuinka itse kokkailee ruuat, pakollisia rahareikiä riittää muitakin.

Ihmetyttää myös monien ihmisten harhaluulot siitä että sossusta vaan haetaan ja rahaa ja että leipäjonosta vaan voi hakea ruokaa. Näinhän se EI mene! Sossu ei myönnä mitään tukea, jos hakijalla on säästössä rahaa, tai omaisuutta joka pitäisi ensin realisoida. Jos auto on yli 2000 e arvoinen, se pitää myydä ja käyttää laskuihin. Ainakaan Jyväskylässä ei anneta ruoka-apua kuin sossun myöntämillä lapuilla, ja siihen pätee sama kuin muuhunkin toimeentulotukeen.

Mutta niinhän se pitääkin olla. Olisihan se aika kohtuutonta jos omistusasunnossa asuva, omalla autolla ajava saisi yhteiskunnan etuuksia. Toisaalta sitten on taas esim. leskiä, jotka ovat jääneet omistusasuntoon minimaalisen eläkkeen kanssa ja kaikki rahat menevät vastikkeisiin, sähköön, veteen. Pitäisikö vanhuksen myydä asunto, oma koti, ja muuttaa vuokralle. Ei sekään hyvältä ratkaisulta kuulosta.

Kyllähän se näyttää olevan niin että lapsiperheenkin on pakko myydä koti ja muuttaa vuokralle, koska tukia ei tule. Asuminenhan ei siitä halpene jos sulla on lainat ja vastikkeet esim. 700 kuussa, mutta tukia yllättäen tulee samanhintaiseen vuokra-asuntoon. Tätä vuokranantajien ikuista raha-automaattiako kansalaiset ja päättäjät kannattavat? 

Hei ap, ymmärrän ajatuksesi, mutta tuo on suoranaista ivaa joitakin ihmisiä kohtaan. On ihmisiä joilla ongelma on todellakin puutteellinen elämänhallinta esimerkiksi poikkeavan impulsiivisuuden vuoksi.

Sitten on yksi ryhmä ihmisiä, jotka ovat sairastuneet pahasti tai joutuneet onnettomuuteen, ja sitä kautta menettäneet mahdollisuutensa töihin kokonaan tai ainakin kovassa työpaikkakilpailussa eivät käytännössä voi työllistyä. Sitä kautta toimeentulon mahdollisuudet ovat radikaalisti heikentyneet, monilla yhtäkkiä. Puoliso, jos sellainen on ollut, on saattanut jättää, tuttavapiiri ohentua kovastikin.

Joillakin lapsilla tai nuorilla on elämä lähtenyt alamäkeen jos perheessä on tapahtunut jotain pahaa, esimerkiksi vanhemmat kuolleet tai perhe muuten joutunut isoihin vaikeuksiin.

Joidenkin vanhemmat ovat pikkurikollisia alkoholisteja. Tai ahneita ja epärehellisiä. Voi olla insestiä.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat "elämänhallinnan puutteella"? Elää yli varojensa? Käyttää liikaa alkoholia?

Sitä paitsi niillä jotka ovat huomattavan impulsiivisia, voi olla diagnosoimaton ADHD. ADHD on synnynnäinen ominaisuus, mutta alidiagnosoitu, varsinkin vähänkään vanhemmissa ikäluokissa ja tytöillä.

Elämänhallinnan kursseja ei haluta järjestää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa jo erittäin vakavasti sairaat pistetään oman onnensa nojaan avohoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon vastustajia, että taitaisi todellakin olla paikallaan. Monesta viestistä kuuluu läpi pelko, että voi halvattu, pitääkö tässä tosissaan alkaa TEHDÄ jotain.

Opiskeleminen ei ole tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai miten ois jos tehtäis yhteiskunnasta sellainen jossa ihmisen ei tarvitse huolehtia jumalauta siitä riittääkö rahat ruokaan ja asumiseen?

Niin, että kun Penaa hotsittaa vaan ryyppää niin Repe tekee tuplavuoron tehtaalla kattaakseen Penan kaljantarpeen. Ei saa pakottaa Penaa muuttaan Rovaniemelle tekeen siivoojan duunia kun Pena kuitenkin on koulutukseltaan putkimies ja sen äitikin (jota Pena näki viimeks 2003) asuu Espoossa. Ja Penan vaimokin lähti liitään kolmannen turpaanvedon jälkeen, nyt sillä on joku matu jonka ilkee yhteiskunta päästi maahan ihan vaan Penalle vittuillakseen. Ei saa Penaa pakottaa ottaan vastuuta elämästään kun sillä on hei ASTMA, pakkasella ei voi mennä duuniin kun tulee kohtaus. Ja onhan se vitun väärin, et Liisalla on BMW vaikka se on vaan henkisentyöntekijä. Ämmä istuu konttorilla 60h viikossa kahvia juomassa ja tulee sit leijumaan Penalle. Ei se mitään, Pena kännispäissään pistaa paksuks naispuolisen vastineensa, mutta ei kyllä saatana mitään elareita maksa!! Onneks Repellä on se duuni niin voi kattaa senkin kersan elatuksen, kun Pena on syrjääntyny ja sen elämä on ihan hirveen vaikeeta ilman mitään valoo tunnelin päässä kun valtiolta ei tuu kolmea tonnia käteen pelkällä perseen raapimisella.

Yririt kaiketi olla vitsikäs. No, et onnistunut. Onnistuit vain kertomaan omat ennakkoluulosi ja yleistämään kaikki työttömät haluttomiksi luusereiksi.

Oletko nyt ylpeä itsestäsi?

Minä tunnen lähinnä myötähäpeää vuoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jossain on ongelmaa, jos korkeasti koulutettu nuoripari on vuosia työttömänä! Nirsoilua työpaikan suhteen! Voi ottaa ja etenkin itse oma-aloitteisesti ja aktiivisesti hakea myös muita töitä kun koulutusta vastaavaa! Eihän kukaan tuönantaja edes palkaa ihmistä jolla on vuosien työttömyyshistoria. Johonkin töihin nyt ensin ja sieltä käsin voi hakea sitten enemmän omaa alaa vastaavaa.

Parhaita asiantujoita asiasta kuin asiasta ovat useimmiten sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä juuri mitään, mutta luulevat paljon. MOT.