Milloin suhteesi omiin vanhempiisi muuttui aikuinen-aikuinen -suhteeksi?

Joo,isät on tuollaisia.Älä välitä.Joskus on parempia päiviä.

Sitä päivää ei ole tullut eikä näköjään tulekaan. Olen nyt viisikymppinen, mutta äidillä on edelleen ohjeita ja neuvoja meidän perheen olemisiin ja tekemisiin. Nätti puhe ja pyytäminen ei ole tepsinyt, joten olen rajoittanut näkemistä ja meidän perheen asioista kerron vain ylimalkaisesti. Valitettavaa, mutta pakko.

Joskus kolmekymppisenä olimme vuokranneet mökin serkun ja serkun miehen siskon perheen kanssa. Olimme viikon samaan aikaan siellä, mukana oli myös serkun anoppi. Muutaman päivän ihmettelin, että jotain outoa tuossa Pirkossa on, ja sitten keksin: Pirkko kohteli kolmekymppisiä lapsiaan kuten aikuisia. Oma äiti olisi koko ajan vahtinut minua, että älä istu siihen tai pese kädet ennen ruokaa.

Olisko ollut joskus 20-vuotiaana. Nykyään kyllä ihmetyttää, missä se vanhempien ihmisten paljon puhuttu viisaus oikein piilee, kun siihen niin harvoin törmää.

Kuulostaa enemmänkin siltä, että apn tapauksessa ne osat ovat vaihtuneet päittäin.

Hah mä oon lapseton sinkku 37v. ja täällä kesälomalla vanhempien nurkissa minusta tulee teini. Ei siinä mitään, palvelu pelaa; aamukahvit tulee sänkyyn, äiti tuo karkkia ja jätskiä kaupasta, pyykit pestään ja autoon annetaan bensarahaa :) välillä tuntuu että kun ei mulla oo muutakaan elämään niin muuttaisko takaisin? 

Kyllä loppui lapsuus ja lapsena kohtelu 16-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. Sen jälkeen ei ole kyselty, että miten pärjäät, eikä ohjeitakaan ole tullut. Pikemminkin ovat olleet, että "oot fiksu likka, kyllä sä pärjäät". Joskus olisin kaivannut vähän päähän taputtamista ja neuvoja, ettei kaikkea olisi tarvinnut opetella kantapään kautta. 

Menen nyt käymään kusella.

Vierailija kirjoitti:

Olisko ollut joskus 20-vuotiaana. Nykyään kyllä ihmetyttää, missä se vanhempien ihmisten paljon puhuttu viisaus oikein piilee, kun siihen niin harvoin törmää.

Tämä. Ja olen nyt 23.

Nelikymppienä, kun isä kuoli ja äiti sairastui vakavasti. Huolehtijan osat vaihtuivat, siten myös minusta tuli "aikuinen". Nyt osat ovat niin päin, että äiti soittaa ja pyyttää neuvoa ja apua minulta.

45 vee

Pikkuhiljaa siinä vaiheessa kun muutin kotoa opiskelemaan 15-vuotiaana. Olen aikuistunut varhain. 18-vuotiaana kun sain ensimmäisen lapseni niin tottakai äiti neuvoi mutta yleensä vain kysyttäessä. Kyllä saatan edelleen kysyä neuvoa äidiltä erinäisiin asioihin, mutta samaan tyyliin kuin esim. kavereiltakin, neuvoa-antavasti. Ei äiti puutu asioihini ellen kysy, vaikka välimme ovat aina olleet läheiset ja erittäin hyvät. Olen nyt 26-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Hah mä oon lapseton sinkku 37v. ja täällä kesälomalla vanhempien nurkissa minusta tulee teini. Ei siinä mitään, palvelu pelaa; aamukahvit tulee sänkyyn, äiti tuo karkkia ja jätskiä kaupasta, pyykit pestään ja autoon annetaan bensarahaa :) välillä tuntuu että kun ei mulla oo muutakaan elämään niin muuttaisko takaisin? 

Mikäs siinä, jos toimii... :D

No jaa.. vanhempani ovat alkoholiongelmaisia narsisteja, jotka eivät aikuistu koskaan.

Minä aikuistuin, kun lakkasin toivomasta että he muuttuisivat ja otin etäisyyttä.

Kaksikymppisenä tasan. Äiti joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Isäni, joka aina oli ollut hyvin osaava ja hoitanut kaikki asiat,  oli aivan sekaisin tästä ja jouduin ottamaan ohjat käsiini. Isä ihan konkrettisesti antoi mulle valtuudet jopa pankkiasioihinsa joksikin aikaan. 

Kun sain oman lapsen, eli 38-vuotiaana.

Ei ole vielä tapahtunut, en usko että tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä päivää ei ole tullut eikä näköjään tulekaan. Olen nyt viisikymppinen, mutta äidillä on edelleen ohjeita ja neuvoja meidän perheen olemisiin ja tekemisiin. Nätti puhe ja pyytäminen ei ole tepsinyt, joten olen rajoittanut näkemistä ja meidän perheen asioista kerron vain ylimalkaisesti. Valitettavaa, mutta pakko.

Joskus kolmekymppisenä olimme vuokranneet mökin serkun ja serkun miehen siskon perheen kanssa. Olimme viikon samaan aikaan siellä, mukana oli myös serkun anoppi. Muutaman päivän ihmettelin, että jotain outoa tuossa Pirkossa on, ja sitten keksin: Pirkko kohteli kolmekymppisiä lapsiaan kuten aikuisia. Oma äiti olisi koko ajan vahtinut minua, että älä istu siihen tai pese kädet ennen ruokaa.

Mä olen kanssa pitänyt sitä linjaa, että ihan hyvin menee ja ei ole mitään hankaluuksia, jos äiti kysyy jotain. Koska, jos lapsella on ollut nuha, niin mä olen pukenut sen huonosti. Mahatauti on ollut pari kertaa (lapsi on nyt 5-v.), koska olen varmaan vienyt sen jonnekin mistä se on sen saanut.

Mä olen kanssa ihaillut paria työkaveria, joilla tuntuu olevan tasavertainen suhde lastensa ja miniöidensä kanssa. Moni varmaan luulee tekstin perusteella, että me ollaan varmaan tosi nuoria. No joo, niin ollaankin, vasta vähän päälle 40-v. molemmat ;) Jotenkin luulin tän suhteen muuttuvan, kun saatiin lapsi, mutta ei. Olen oikeastaan luopunut toivosta sen suhteen ja yritän olla ajattelematta asiaa. Monesti nää asiat vaan tulee mieleen sen jälkeen, kun he ovat käyneet meillä. Heillä käydessä asia ei niinkään korostu. Joku tuolla kirjoitti suhteen kääntyneen heillä päälaelleen kuoleman ja sairastelun vuoksi. Ei sitten hänelläkään ehtinyt suhde tasaantua ennen kuin vaihtui päälaelleen.

viilennyskoneeseen, jota on pidetty helteillä päällä yläkerrassa 30-60 min iltaisin

et ainakaan voi olla mies, "viilennyskoneesi" on ilmastointilaite, ja 30-60min ilmastointia ei riitä koko yöksi, näillä keleillä 24h on hyvä aika tehokkaallakin vehkeellä.

Sain melko nuoreni esikoiseni (22-vuotiaana) ja jotenkin siihen aikaan omien vanhempieni kanssa tapahtui tämä että olimme tasavertaisia aikuisia. Olin pari vuotta aikaisemmin muuttanut omilleni mutta ennen lasta he (koittivat) toisinaan vielä hyysätä.

Miehen vanhempien kanssa taas päin vastoin. Heillä on aina mielipiteitä lasten kasvattamiseen, meidän sisustukseen, menoihin yms. Äitinsä vaati vähän aikaa sitten että lähtee mukaan hyväksymään MEIDÄN tilaamamme sängyn (joka siis tuli meille kotiin). Mies on tästä yrittänyt sanoa nätisti sekä vähän rumemmin mutta aina vain jatkuu. Tästä syystä emme käy heille kovinkaan usein. Harmi juttu mutta ei hermot kestä.

Ei ole tapahtunut ja kyseinen prosessi kuuluisi lähteä VANHEMMISTA. Meillä äiti on niin vammainen, ettei kykene siihen. Olen 43.

Vierailija kirjoitti:

viilennyskoneeseen, jota on pidetty helteillä päällä yläkerrassa 30-60 min iltaisin

et ainakaan voi olla mies, "viilennyskoneesi" on ilmastointilaite, ja 30-60min ilmastointia ei riitä koko yöksi, näillä keleillä 24h on hyvä aika tehokkaallakin vehkeellä.

Minäkään en ole mies, mutta meillä ilmalämpöpumpulla saadaan parissa tunnissa hyvä nukkumisviileys. Ja se riittää koko yön sillä yöllä lämpötila on selvästi viileämpi kuin päivällä. Kyllä se ihan siinä pysyy mihin illalla on viilennetty ja nousee vasta aamulla kun lämpötila ulkona alkaa nousemaan.