Onko teidän työpaikoilla "leipomispakko" syntymäpäivien, lomien yms. yhteydessä?
Onko teidän työpaikoilla sellainen sosiaalinen pakko ja paine, että aina kun on synttärit, nimipäivä, loma alkaa jne., on pakko tuoda työkavereille jotakin itseleivottua pullaa tai kakkua? Olen juuri aloittanut työt naisvaltaisella työpaikalla, jossa oikein kilpaillaan sillä, kuka tuo monimutkaisimmat ja hienoimmat leipomukset. Jos joku tuo pelkkää kaupan pullaa, niin voi sitä paskan puhumisen ja selkäänpuukotuksen määrää. Itse en jaksaisi alkaa tuollaisiin kuvioihin ollenkaan, ja tiedän että ei ole edes mikään pakko, mutta en vaan jaksaisi sitä selän takana tapahtuvaa paheksuntaa.
Tiedän että pienet on murheet, ja pitäisi olla tyytyväinen että nykypäivänä ylipäänsä on työpaikka, mutta tuollaiset sosiaaliset pakot vaan vituttavat. Minulla on synttärit tänä viikonloppuna, ja en todellakaan pitänyt niistä mitään meteliä, mutta eiköhän pomo mennyt möläyttämään että "sinullahan on synttärit, mitäs hyvää meinaat meille tuoda?" Olen ihan onneton leipuri, joten kai se täytyy hakea huomenna leipomosta joku piirakka ja valmistautua henkisesti paskan puhumiseen.
Kiitos ja anteeksi, oli vaan pakko avautua.
Kommentit (40)
Eikö kellään särähtänyt korvaan, että ap:n _pomo_ kertoi ap:n synttäreistä? eikökaikki tuollaiset henkilökohtaiset asiat kuulu vaitiolon piikkiin, joita pomo ei saa paljastaa?
Meillä on kuoharipakko. Ei niin pientä juhlaa etteiosastolle tulisi tarjota kuohuvaa ja kenties jotain pientä, vaikka mansikoita, suklaata yms. Ihan kiva :-)
Mä leivoin viimeksi, kun määräaikainen virka muuttui vakinaiseksi. Mutta ei meillä kaikkia kissanristiäisiä juhlita, eikä mitään leipomispakkoa ole. Satunnaisesti joku saattaa tuoda kahvihuoneen pöydälle jotakin "piristystä työpäivään", mutta se voi olla mitä tahansa mariannekarkeista sienipiirakkaan.
Meillä ruokitaan työpaikan 60 työntekijää aina nimipäivänä. Synttärin sentään saisi salattua, mutta kun piru vie siellä on aina se kalenteri kahvihuoneen seinässä ja sitä haikeasti ja kovaäänisesti aina tarkkaillaan, koska on seuraava tarjoomuspäivä ja kenellä se on. Minä yleensä leivon valmistaikinasta pipareita, teen niitä 1-2 taikinapaketista.
Ei ole.
Nyt kesällä on joskus ollut mansikoita, mutta ehkä kerran viikossa on tarjolla jotain karkkia, suklaata tai pullaa, milloin mistäkin syystä. Joskus olen vienyt omalla tiimille tai projektitiimille kaupan pullaa ilman sen kummempaa syytä. Meitä käy samassa keittiössä varmaan jotain 150 henkeä. IT-alan firmassa on paljon miehiä, joten leipomispakkoa ei ehkä siitäkään syystä ole.
Ei meillä kaikki tarjoa koskaan mitään - useat tarjoaa ja minä tarjoan aina synttärini, nimpparini ja lomaltapaluut, koska se on minusta mukavaa =) ja lisää yhteisöllisyyttä. Tykkään leipoa makeita ja suolaisia ja olen hyvä leipomaan!
Jos et halua/osaa leipoa, joko jätä tarjoamatta tai vie esim. juustoja ja keksejä ja hedelmiä - maistuu varmaan kaikille!
On tapana tuoda jotain kun jää lomalle, samoin ulkomaanreissuilta esim.karkkia. Typerintä on mielestäni se, että työnsä lopettavakin tarjoaa jotain. Siinä tilanteessa kyllä työnantajan pitäisi tarjota kakkua.
Mulla lähin työyhteisö on pieni, koostuu kuudesta ihmisestä. Näistä yksi on keliaakikko ja toinen vegaani, joten leipomusten järjestäminen on heti parin asteen verran hankalampaa. Ei ole leivontapakkoa eikä muutenkaan yhteistä kahviaikaa. Joskus toki osutaan samaan aikaan kahville, mut tosi harvinaista on, et oltais kaikki samaan aikaanm
Miksi pitää tuoda mitään? Ärsyttävää nämä leipojatyttöset, jotka kuskaavat tekeleitään ja olettavat, että tuo nyt sitten vaikka jotain vitun voileipäkeksejä kun et kerta leivo. Miksi toisin? Mun rahat ja käytän ne omiin tarkoituksiin. Me kaikki naiset emme ole samasta puusta veistettyjä.
Synttäreitä ei ihmiset tiedä, mutta lomaltatuloherkkua tuodaan. Itse en leivo, kun meillä on koira ja nolottais hirveästi, jos koirankarvoja leipomuksesta löytyisi. Meidän koiralla, kun on sellainen höttökarva, joita leijailee aina ilmassa ja laskeutuu tottakai leipomusten päälle. Ostan yleensä leipomosta kuivakakun tai vien ison karkkiboxin tai pari suklaalevyä.
En itse syö leivonnaisia, joten en niitä myöskään tee työpaikalle. Samoin pysyttelen pois tarjoomusten ääreltä johdonmukaisesti, niin ihmiset tottuvat siihen eivätkä ainakaan päin naamaa ihmettele mitään. Mulle on aivan samantekevää, mitä he siitä ajattelevat. Lähimmän kollegan kanssa joskus harvoin jaetaan karkkia tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meidän työpaikalla tavallaan on, mutta mä kun olen röyhkeä mulkku enkä välitä vittujakaan, niin en ikinä vie mitään, mutta syön kyllä reilusti. Ei vois vähempää napata mitä muut on mieltä.
Eiköhän kirjoitustapasi jo kerro käytöksestäsi.
En ole ylempi, mutta onko tämä siis jotenkin epäkohteliasta olla tuomatta hienoja kakkuja työkavereille vai mitä ihmettä tarkoitat?
Meillä on. Tai kaikki tarjottava tosin kelpaa, vaikka itsetehtyjä kehutaan vuolaasti. Meillä on myös "rahankeräyspakko", jossa oletetaan jokaisen työntekijän laittavan 2 eruoa kuukaudessa ns. kukkarahastoon, jossa ostellaan sitten lahjoja työnsä lopettaville tms .
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä missä te olette töissä? Mä olen ollut 20 vuotta isoissa yrityksissä töissä eikä siellä tuollaista ole. Joskus joku tuo jotain reissusta tai sitten jos joku menee naimisiin tai täyttää 50, niin firma tarjoaa kakkukahvit.
Terveydenhuoltoalalla tämä puuhastelu on arkipäivää. Huomioitavaa on, että hoitajat nimenomaan leipovat ja ovat aktiivisia tarjottavien suhteen, kun taas muut ammattiryhmät, kuten psykologit, sosiaalityöntekijät, toiminterapeutit, fysioterapeutit ja lääkärit eivät sen sijaan ikinä, mutta kyllä hekin ahneesti hoitajien luomuksia kahvipöydästä nauttivat. Sama on kahvinkeiton kanssa. Hoitajat tekee ja muut levittelee käsiään, kun ei ole tuoretta kahvia, sitten kipaisee joku palvelualtis hoitajatar kesken oman lounaansa keittämään tuoreet kahvit. Ja jälkeenpäin siistii vielä kahvihuoneen ja kiikuttaa kahvikupit tiskikoneeseen, kun ne on jätetty pöytään. Terveisiä yliopistollisesta sairaalasta.
Olen itsekin naisvaltaisella alalla, mutta mitään leipomispakkoa meillä ei ole. Jokainen tuokoon jos haluaa. Minä yleensä leivon jotain helppoa (muffinsit, juustokakku) synttäreinäni, ja lomalle jäädessäni vien karkkia tmv.
En ole huomannut mitään selän takana kyräilyjä vaikka joku toisi jotain suoraan pakastealtaasta tai jättäisi kokonaan tuomatta.
Jokainen tekee miten tykkää ja työpaikkahan on töiden tekemistä varten, mielensäpahoittajamestarileipurit voivat puolestani vaihtaa alaa kondiittoripuolelle.
Ei ole pakkoa mutta paljon sitä harrastetaan. Joku tekee itse jotain, jonkun innokas tytär leipoo ja joku hakee jätskiä tai karkkia kaupasta. Meillä toimii ihan rennolla otteella :) Itse juuri tänään toin kakun töihin. Oli kiva tehdä jotain pitkästä aikaa.
Millään työpaikallani ei ole ollut tuollaista. Porukka on tuonut jotain jos haluaa (aika harva kuitenkin toi mitään), joissakin paikoissa lopettavat kesätyöläiset toi jotain.
Lomille jäädessä tietenkin kaikki jotakin muille tuovat. Ei tarvitse olla itseleivottua (ehkä 1/5 osaa leipoa) eikä ole pakko tuoda, mutta olisihan se vähän tylsää, jos tällaista "lomapullakäytäntöä" ei olisi. Joku tuo karkkia, joku jäätelöä, joku kakkua. Ja niisä kakuissa tms. ei todellakaan ole mitään ainesosalappusta siinä edessä, rento meininki olla pitää.
t. m35 miesvaltaisella alalla toimistotyössä
Meillä myös käytäntönä. Itse toin synttäreinäni vesimelonin. Nauratti kun pulleroille ei kelvannut vaikka laitoin palasina esille. No olen kyllä leiponutkin lomalta tullessa tms. ei meillä silti katsota kieroon vaikka toisi kaupasta ihan valmiin pullan tai keksi paketin. Jäätelöäkin on jotkut tuoneet. Meillä on monia ruoka-aine allergisia niin kaikki ei voi kuitenkaan ottaa.
Joskus otan itsekin mutta yritän pidättäytyä etten turpoa entisestään. Bmi on 24 hujakoilla.
Saako kysyä missä te olette töissä? Mä olen ollut 20 vuotta isoissa yrityksissä töissä eikä siellä tuollaista ole. Joskus joku tuo jotain reissusta tai sitten jos joku menee naimisiin tai täyttää 50, niin firma tarjoaa kakkukahvit.