Äidit huutavat liian lujaa synnytyksessä – kätilöille korvatulpat

Eikö ole sitten vaarana, ettei tulppien takia kätilö kuule jos äiti sanoo hiljaisemmalla äänellä jotain, joka olisi syytä kuulla.

Hetken jo mietin, kun luin tuon väliotsikon "Kirurgeilla korvatulpat lonkkaleikkauksissa".

Pakko oli huutaa kun pillu repeää...

Mitäs pihtailevat sen kipulääkkeen kanssa...

Minun puolestani saa vaikka tikata korvat umpeen kun ei se kätilö muutenkaan kuunnellut mitä sanoin/ei olisi vähempää voinut minun jorinat kiinnostaa :(

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Ei ne tarvitse mitään tavallisia korvatulppia olla. On olemassa ammattimaisia suojaimia, joissa sisääntulevaa äänenvoimakkuutta voidaan vähentää. Voi kuulla esim. puheen mutta jos joku huutaa suoraa kurkkua, niin se vähentää siinä tapauksessa äänenvoimakkuutta.

Näen jo sieluni silmin kätilöt peltorit korvillaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Kun kipu ylittää inhimillisen raja, ihmisestä pääsee yleensä atavistinen tuskanhuuto. Ruotsissa synnyttäjät saa kipulääkkeitä, ei ole tarvetta huutaa. Suomessa ei anneta lääkkeitä, siksi kätilöt saa korvatulpat.

Mitenkäs päiväkodissa työskentelevien ja siellä hoidossa olevien lasten korvat? 

Minä kyllä karjuin, kun kohtu repesi. Lääkäri karjui minulle yhtä lailla koko synnytyksen ajan, että suu kiinni älä huuda. Molemmat pääsimme autuaaseen hiljaisuuteen siinä kohtaa, kun minulle laitettiin kaasua nassuun ja kanttu meni.

Mä ainakin karjuin kun hullu kun piti ponnistaa, vauva jäi jumiin eikä kätilö suostunut imukuppiin. Karjuin kätilölle eli se olis varmaan halunnut ne korvatulpat :)

Mäki huusin, kuin hullu synnytyksen aikana. Epiduraali ei toiminut enää ja ennen ponnistusta ei suostuttu antamaan lisää sitä ja ilokaasu ei toiminut ei ollenkaan missään vaiheessa! Ei tullut siitä edes mitään hassua oloakaan mistä kaikki puhuvat, luulen että ilokaasussani oli pelkkää ilmaa! :( huusin koska sattui niin paljon toi repeäminen ja kätilökin tunki sormia samalla alapäähäni, kun ponnistelin.. pyysin häntä lopettamaan sen, kun sattui niin paljon, mutta ei suostunut, kun on kuulemma pakko tehdä niin..

Huusin todella paljon, kun sattui ja itseltäni tuntui, että huuto helpottaa.. kätilö käski minun olla huutamatta minkä koin ärsyttävänä, koska minuun sattui niin paljon..

Tiedän, ettei huuto periaatteessa helpoita, mutta minuun sillä hetkellä helpoitti..

Myös kypärä pakolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Kun kipu ylittää inhimillisen raja, ihmisestä pääsee yleensä atavistinen tuskanhuuto. Ruotsissa synnyttäjät saa kipulääkkeitä, ei ole tarvetta huutaa. Suomessa ei anneta lääkkeitä, siksi kätilöt saa korvatulpat.

Missä ei anneta? Itse sain Jorvissa kivunlievistystä alusta asti heti kun tarvitsin.

En viittiny huutaa,miksi se siitä tulee.Tartti hengittää.

No esikoista kun lähdettiin synnyttämään sain peräruiskeen.

Tokaa ja kolmatta kun synnytin niin se tuska ilmeisesti pakeni peräpäästä kun kakkasin ponnistaessa.

Näin ollen en siis huutanut millään kerralla.

Niin ja jos ihan tosissaan puhutaan niin keskimmäistä synnyttäessä en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä ja kipu oli aivan hirvittävää, mutten silti kokenut tarvetta huutaa. Keskitin vaan sen energian ponnistamisen pidättelyyn ja sen jälkeen ponnistamiseen, kun tiesin että kipu loppuu siihen. Oli muuten kiva horkka tuon jälkeen.

Ymmärrän kyllä huutajiakin, kai se toisilla auttaa!

Minut autuas kätilö jätti nelinkontin yksin huoneeseen ponnistamaan. Kun tuli vihdoin tunne, että lapsi olisi tulossa, en sitten uskaltanut ponnistaa, koska ei ollut ketään ottamassa koppia vauvasta. Kello oli tippunut sängyn väliin ja kahden päivän valvomisen ja lääkehuurujen välissä en onnistunut löytämään sitä. En päässyt edes kiipeämään kivuilta pois sängystä hakemaan apua. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ilmeisesti SATTUMALTA ohi kulkenut hoitaja kuuli huudon, ja tuli katsomaan huoneeseen. Hämärästi muistan, että hoitaja sanoi menevänsä syömään. Potilaskertomuksessa ei ollut mainintaa tapauksesta, ajat oli kirjattu siististi niin, että hoitaja oli vartin välein käynyt katsomassa. Yhdessä kohtaa luki, että äiti on itkuinen. Olen aika varma, että olin yksin huoneessa paljon pidempään kuin 15 min. Ja mitä helvettiä jättää yksin synnyttämään?

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Sama juttu. Mieluummin keskityin siihen, mitä teen. Ei se huutaminen siinä mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs pihtailevat sen kipulääkkeen kanssa...

 Ei muuta kuin yliannostus morfiinia tai fentanyylia niin ei tunne kipuja, ja eikä kyllä huutelekaan enää.