Äidit huutavat liian lujaa synnytyksessä – kätilöille korvatulpat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut autuas kätilö jätti nelinkontin yksin huoneeseen ponnistamaan. Kun tuli vihdoin tunne, että lapsi olisi tulossa, en sitten uskaltanut ponnistaa, koska ei ollut ketään ottamassa koppia vauvasta. Kello oli tippunut sängyn väliin ja kahden päivän valvomisen ja lääkehuurujen välissä en onnistunut löytämään sitä. En päässyt edes kiipeämään kivuilta pois sängystä hakemaan apua. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ilmeisesti SATTUMALTA ohi kulkenut hoitaja kuuli huudon, ja tuli katsomaan huoneeseen. Hämärästi muistan, että hoitaja sanoi menevänsä syömään. Potilaskertomuksessa ei ollut mainintaa tapauksesta, ajat oli kirjattu siististi niin, että hoitaja oli vartin välein käynyt katsomassa. Yhdessä kohtaa luki, että äiti on itkuinen. Olen aika varma, että olin yksin huoneessa paljon pidempään kuin 15 min. Ja mitä helvettiä jättää yksin synnyttämään?

No ei varmaan kirjoiteta hoitokertomukseen, että "Hoitaja lähti syömään tunniksi, jolloin potilas oli joutunut huutamaan käytävältä apua, jolloin toinen hoitaja oli kuullut äänet", vaikka niin olisi tapahtunutkin :D

Itse asiassa kirjataan. Ei tuota hoitajan syömistä, mutta pitäisi kirjata, että häly pudonnut, ja menty auttamaan ja kellon aika.

Synnytyskertomuksessa ei ollut mielestäni asiasta erikoista mainintaa. Ainoa oli, että äiti itkuinen. Ihmettelin tuota, koska osittain tapahtuneen ansiosta aika vikkelään mentiinkin leikkaussaliin. Hämärästi muistan kätilön todenneen silloin, kun jäin yksin sängylle nelinkontin, että ei se varmaan lähde sieltä tulemaan. Kätilö kyllä näytti kellon minulle, mutta olin niin pöllyssä, että en löytänyt sitä enää. Kivutkin olivat aikamoiset.

Olisi voinut tosiaan hoitokertomukseen jotain mainintaa asiasta laittaa.

Käytöstapojen puutetta se vaan äideiltä on. Se on tätä minä minä minä kulttuuria. Ei kipu huutamalla vähene. Pikemminkin päin vastoin. 

Eikö niille äideille voisi antaa ohjetta, että synnyttäisivät hiljempaa! Käytöstavat on kadonnut ihmisiltä täysin, kun huudetaan kuin pahaisetkin elukat kurkku suorana! No toisaalta, mitäpä muutakaan voi odottaa naisilta.

outoo kirjoitti:

No minä en kyllä ymmärrä kuka huutaa synnytyksessä? Voimathan menee huutamiseen eikä ponnistamiseen.

Minä ainakaan en huutanut vaan keskityin siihen vauvan ulos työntämiseen. Luonnollisesti siitä kuuluu ähinää ja muuta vastaavaa, mutta ei kyllä huutamista. :D

En minäkään ymmärrä. Pitää olla aika outo jos vaan huutaa eikä käytä sitä voimaansa vauva ulos puskemiseen. Ei fiksut naiset huuda. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut autuas kätilö jätti nelinkontin yksin huoneeseen ponnistamaan. Kun tuli vihdoin tunne, että lapsi olisi tulossa, en sitten uskaltanut ponnistaa, koska ei ollut ketään ottamassa koppia vauvasta. Kello oli tippunut sängyn väliin ja kahden päivän valvomisen ja lääkehuurujen välissä en onnistunut löytämään sitä. En päässyt edes kiipeämään kivuilta pois sängystä hakemaan apua. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ilmeisesti SATTUMALTA ohi kulkenut hoitaja kuuli huudon, ja tuli katsomaan huoneeseen. Hämärästi muistan, että hoitaja sanoi menevänsä syömään. Potilaskertomuksessa ei ollut mainintaa tapauksesta, ajat oli kirjattu siististi niin, että hoitaja oli vartin välein käynyt katsomassa. Yhdessä kohtaa luki, että äiti on itkuinen. Olen aika varma, että olin yksin huoneessa paljon pidempään kuin 15 min. Ja mitä helvettiä jättää yksin synnyttämään?

No ei varmaan kirjoiteta hoitokertomukseen, että "Hoitaja lähti syömään tunniksi, jolloin potilas oli joutunut huutamaan käytävältä apua, jolloin toinen hoitaja oli kuullut äänet", vaikka niin olisi tapahtunutkin :D

Itse asiassa kirjataan. Ei tuota hoitajan syömistä, mutta pitäisi kirjata, että häly pudonnut, ja menty auttamaan ja kellon aika.

Pitäisi kirjata, mutta mitäs veikkaat kuseeko hoitaja omiin tai kollegansa muroihin jos on edes epäilys et virhe olis tapahtunut?

Ensimmäisellä kerralla olin niin järkyttynyt siitä tuntikausin kivusta etten edes pysynyt huutamaan.

Toiselle kerralla huusin kuin tapattava....onneksi oli ilokaasumaski niin kai se vähän vaimensi. Kolmatta kertaa ei ikinä tule!

Uskon että jos on todella kivuissaan huuto tulee luonnostaan joten aivan turha asiasta on vääntää. Kätilöiltä outoa käytöstä kieltää potilasta moinen kipuhuuto.

Minun synnytyksen edetessä kätilö ei suostunut antamaan kipulääkettä, koska "ei näy naamasta että sattuisi niin kovasti" vasta kun kerjäämällä kerjäsin, sain jonkin puudutusaineen. No ponnistusvaiheessa huusin kuin syötävä ja kätilö käskee olla hiljaa. No, vauva syntyi karjumisen voimasta 20 minuutissa. On se kumma kun ei saa huutaa jos sattuu ja kun kyse on minun toosastani joka venyy pienen keilapallon kokoiseksi! Ei ne ole yhtään sen kummempia synnyttäjiä jotka eivät huuda. Minä ponnistin täydellä voimalla karjuen, enkä häpeä sitä.

hmm... kirjoitti:

Miksiköhän jotkut haluavat kätilöksi...

niinpä...15v työvuoden jälkeen mietin tätä kyllä ihan tosissani, joka ikinen päivä töihin mennessäni. Ja vapaapäivinäkin ja lomalla. Enkä kyllä suosittele kenellekään!!

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

En nyt tiedä. Kun tunsin sen valtavan paineen ja puristuksen ja kivun kun lapsi puski ulos karjuin kyllä, mies soitti hälytyskelloa kun aloin mölisemään ja lapsi parkui jalkojeni välissä kun kätilö tuli huoneeseen. Minuutti siinä taisi mennä, en usko että olisi paljon nopeammin tullut vaikka olisin onnistunut olemaan hiljaa sen hetken.