Äidit huutavat liian lujaa synnytyksessä – kätilöille korvatulpat

Miksiköhän jotkut haluavat kätilöksi...

Onneksi olen jo lapsen saanut (ja sekin kiireellisellä sektiolla), keskustelu meni taas hienoksi pelotteluketjuksi.

Ja tiedoksi, Suomessa synnyttäjä saa kyllä kipulääkkeitä ja niitä kannattaa pyytää heti kun tarvitsee.

Mä kun oottelin omaa ponnistusvaihetta niin viereisestä salista alkoi kuulua aivan järkyttävä huuto. Ihan kun ois tapettu joku. Sanoin miehelle että nyt lähetään himaan :D Hieman alkoi nimittäin pelottaa. En kuulemma huutanut itse, piti oikein kysyä kun koko homma meni niin sumussa.

Minusta on oikein hyvä suojata kuulo. Myös me lastenhoitajat saadaan käyttää korvatulppia töissä, työnantaja jopa maksaa ne, tosin halvimmat mahdolliset. Itselläni on juuri aikomus ostaa sellaiset hyvät korvatulpat, jotka päästää normaalin puheäänen yms. läpi, mutta suodattaa vain ne kuulolle vaaralliset desipelit pois ja aion niitä myös työssäni päiväkodissa korvilla pitää.

Toki silti pyrin vaikuttamaan siihen, ettei lapset metelöisi liikaa koska käyhän se lastenkin korville, tätä on vaikea hyvin vaikea kontrolloida, varsinkin jos joukossa on pari kovaäänistä erityislasta, jotka eivät vain kykene puhumaan hiljaiseksi, ikävä kyllä lasten leikkejä ei voi parin minuutin välein keskeyttää ja jatkuvasti hokea että "olkaa hiljempaa, sssshhhhh", sitäkin tosin välillä joutuu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Kun kipu ylittää inhimillisen raja, ihmisestä pääsee yleensä atavistinen tuskanhuuto. Ruotsissa synnyttäjät saa kipulääkkeitä, ei ole tarvetta huutaa. Suomessa ei anneta lääkkeitä, siksi kätilöt saa korvatulpat.

Missä ei anneta? Itse sain Jorvissa kivunlievistystä alusta asti heti kun tarvitsin.

Mulle taas annettiin ekassa synnytyksessä epiduraali, vaikka en pyytänyt. Seuraavalla kerralla kirjasin synnytyssuunnitelmaan "ei epiduraalia".

Kipulääkettä saa pyydettäessä ja jos sitä keritää antamaan. Itsellä synnytys eteni niin nopeasti etten kerinnyt saamaan kuin ilokaasua ja paikallispuudutusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en huutanut, mutta moni muu huusi. Mitä se karjuminen auttaa? Menee turhaa energiaa.

Kun kipu ylittää inhimillisen raja, ihmisestä pääsee yleensä atavistinen tuskanhuuto. Ruotsissa synnyttäjät saa kipulääkkeitä, ei ole tarvetta huutaa. Suomessa ei anneta lääkkeitä, siksi kätilöt saa korvatulpat.

Missä ei anneta? Itse sain Jorvissa kivunlievistystä alusta asti heti kun tarvitsin.

Kaikissa niissä synnytyksissä, joissa synnyttäjäm kokema kipu on niin hirvittävä, että hän huutaa, vaikka ei välttämättä halua huutaa.

hmm... kirjoitti:

Miksiköhän jotkut haluavat kätilöksi...

Niillä on sädekehä pään yllä ja siivet selässä? Synnytystäni hoitanut kätilö oli ilmeisesti jo toinen jalka lomilla, välillä tuijotteli ikkunasta ja myhäili jotain. Ihme hömelö.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo lapsen saanut (ja sekin kiireellisellä sektiolla), keskustelu meni taas hienoksi pelotteluketjuksi.

Ja tiedoksi, Suomessa synnyttäjä saa kyllä kipulääkkeitä ja niitä kannattaa pyytää heti kun tarvitsee.

Miksi synnyttäjä sitten huutaa kivusta?

Niitä saa, jos kätilön mielestä tarvitsee ja yleensä ei tarvitse. Itse olen joutunut kipushokkiin 2 vuotta sitten, elimistö kieltäytyi kokonaan toimimasta, koska kipu ylitti kaikki mahdolliset rajat. Turhaan kätilö hoki, että hengitä, hengitä. Minä en enää kuullut, olin jo huimaa vauhtia lipumassa muualle. Ihminen ei kestä kipua määrättömästi.

Kerran rääkäsin ja kätilö sanoi että olla hiljaa. Säästyy voimat synnytykseen. Olin koko ajan suu kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kerran rääkäsin ja kätilö sanoi että olla hiljaa. Säästyy voimat synnytykseen. Olin koko ajan suu kiinni.

Sama täällä. Kun kätilö käski ponnistamaan, keskitin kaiken tahdon siihen, että suu pysyy kiinnin enkä huuda. Lopputuloksena hapeton äiti ja hätäsektio.

Minä synnytin sektiolla molemmat lapseni :)

Sveitsissä naiset päättää haluaako sektion vai alatiesynnytyksen :) kyllähän Suomessakin sektion saa mutta Sveitsissä sen saa vielä helpommin

No minä en kyllä ymmärrä kuka huutaa synnytyksessä? Voimathan menee huutamiseen eikä ponnistamiseen.

Minä ainakaan en huutanut vaan keskityin siihen vauvan ulos työntämiseen. Luonnollisesti siitä kuuluu ähinää ja muuta vastaavaa, mutta ei kyllä huutamista. :D

Synnytyslaitoksen puolustuksena (kirjoitin edellä hiukan huonosta synnytyskokemuksesta) täytyy sanoa, että synnytyksen jälkeen hoito oli ihan hyvää. Sain pitää oman huoneen, ja minua hoivasi aivan ihana hoitaja pari päivää. Veti sukkia jalkaan ja kiikutti huoneeseen ruokaa. Ja muutoinkin hoitajat olivat ystävällisiä. Kai pitää ajatella, että hoitajat ja kätilöt tekevät inhimillisiä virheitä ja on kiire, eikä aina ehdi kaikkea.

Huutaminen helpottaa kipua. En ole itse koskaan synnyttänyt, mutta kyllä vaan on parempi fiilis jos pystyy karjumaan liudan kirosanoja, kun lyö pottuvarpaan kynnykseen vs. jos on vaikka töissä ja pitää vaan niellä ne huudot :D

Myös aivastaminen on nautinnollisempaa, jos huudahtaa aivastaessa oikein kunnolla.

Eikä ole tarkoitus verrata aivastamista synnytykseen (en pysty edes kuvittelemaan synntyskipuja), mutta kyllä se on ihan tieteellisesti tutkittu asia, että huutaminen + varsinkin kiroilu vaikuttaa jotenkin psykologisesti niin, että kipu ei tällöin tunnu niin pahalta.

Jokainen ihminen toimii eri tavalla, ei tarvitse kenenkään hiljaisen synnyttäjän yhtään ylvästellä asiallaan :D (voi mammat sentään). Vaikka toki Suomessa on tyypillistä, että mitä hiljaisemmin kärsit sitä kirkkaamman kruunun saat, älä nyt vain hyvä ihminen ulkopuolisille näytä ja heitä vaivaa kivuillasi ja vaivoillasi, hyi olkoon.

Mä kyllä ymmärrän jos huutaa synnytyksessä. Oon synnyttänyt 3 kertaa ja viimeisin oli järkyttävä. Siis toki tiedän että synnytys sattuu. En ole tyhmä.

Mutta tämä viimeisin oli sietämätön. Synnytystä käynnistettiin monta päivää. Kun se lopulta käynnistyi oli kehossani varmaankin niin isot määrät niitä hormoneita että ne supistukset oikein repivät auki kohdunsuuta. Kaikki tapahtui hetkessä, ja kipu oli täysin sietämätöntä.

Supistuksia tuli aivan putkeen. Ei mitään taukoa niissä ja kun piti mennä suihkuun tipahdin täysin holtittomasti maahan siitä kivusta. Ensin huusin ja lopulta vain uikutin. Pyysin puudutetta mutta kätilön mielestä oli liian aikaista.

Saa ja pitääkin huutaa: http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/kannattaako-synnytyksessa-…

Hyvä kätilöiden suojata kuulonsa.

Vierailija kirjoitti:

Minut autuas kätilö jätti nelinkontin yksin huoneeseen ponnistamaan. Kun tuli vihdoin tunne, että lapsi olisi tulossa, en sitten uskaltanut ponnistaa, koska ei ollut ketään ottamassa koppia vauvasta. Kello oli tippunut sängyn väliin ja kahden päivän valvomisen ja lääkehuurujen välissä en onnistunut löytämään sitä. En päässyt edes kiipeämään kivuilta pois sängystä hakemaan apua. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ilmeisesti SATTUMALTA ohi kulkenut hoitaja kuuli huudon, ja tuli katsomaan huoneeseen. Hämärästi muistan, että hoitaja sanoi menevänsä syömään. Potilaskertomuksessa ei ollut mainintaa tapauksesta, ajat oli kirjattu siististi niin, että hoitaja oli vartin välein käynyt katsomassa. Yhdessä kohtaa luki, että äiti on itkuinen. Olen aika varma, että olin yksin huoneessa paljon pidempään kuin 15 min. Ja mitä helvettiä jättää yksin synnyttämään?

No ei varmaan kirjoiteta hoitokertomukseen, että "Hoitaja lähti syömään tunniksi, jolloin potilas oli joutunut huutamaan käytävältä apua, jolloin toinen hoitaja oli kuullut äänet", vaikka niin olisi tapahtunutkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut autuas kätilö jätti nelinkontin yksin huoneeseen ponnistamaan. Kun tuli vihdoin tunne, että lapsi olisi tulossa, en sitten uskaltanut ponnistaa, koska ei ollut ketään ottamassa koppia vauvasta. Kello oli tippunut sängyn väliin ja kahden päivän valvomisen ja lääkehuurujen välissä en onnistunut löytämään sitä. En päässyt edes kiipeämään kivuilta pois sängystä hakemaan apua. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, ilmeisesti SATTUMALTA ohi kulkenut hoitaja kuuli huudon, ja tuli katsomaan huoneeseen. Hämärästi muistan, että hoitaja sanoi menevänsä syömään. Potilaskertomuksessa ei ollut mainintaa tapauksesta, ajat oli kirjattu siististi niin, että hoitaja oli vartin välein käynyt katsomassa. Yhdessä kohtaa luki, että äiti on itkuinen. Olen aika varma, että olin yksin huoneessa paljon pidempään kuin 15 min. Ja mitä helvettiä jättää yksin synnyttämään?

No ei varmaan kirjoiteta hoitokertomukseen, että "Hoitaja lähti syömään tunniksi, jolloin potilas oli joutunut huutamaan käytävältä apua, jolloin toinen hoitaja oli kuullut äänet", vaikka niin olisi tapahtunutkin :D

Itse asiassa kirjataan. Ei tuota hoitajan syömistä, mutta pitäisi kirjata, että häly pudonnut, ja menty auttamaan ja kellon aika.