Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatteletko, että pariskunta ei mene naimisiin, koska ainakin toisella on vielä "jalka oven välissä"?
05.07.2016 |
Aika usein tunnutaan ajattelevan, että naimisiin haluamattomuuden syynä on se, ettei toinen kuitenkaan tunnu siltä oikelta ja odottelee edelleen, josko tapaisi jonkun paremman. Ajatteletko itse näin, jos joku sanoo, ettei halua naimisiin?
Kommentit (30)
Ei, en ajattele noin. Avioliitto on juridinen taloussopimus, sillä ei ole mitään tekemistä haluamattomuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Enkä ole kenenkään kuullut puhuvan edes koskaan mitään noin typerää tänäpäivänä :D
En itsekään halua koskaan naimisiin (olen vielä nainen - iik). En näe siinä mitään syytä. Tosin, onhan tuo "jalka oven välissä" tavallaan hyvä kuvaus.. Vaikka rakastan esimerkiksi nykyistä miestäni ja ehdottomasti haluan olla hänen kanssaan, niin mistä tiedän, koenko näin 10 tai 30 vuoden päästä? tuntuu todella typerältä sopia tai luvata jotain sellaista. En ymmärrä mitä hienoa erittäin pitkissä parisuhteissa edes on - tai tavoittelemisen arvoista. Olen ollut rakastunut kolme kertaa ja jokainen näistä miehistä on avartanut maailmaa, tuonut kokemuksia ja muokannut ihmisenä. En luopuisi kenestäkään heistä mistään hinnasta. Jokainen heistä on ollut minulle "se oikea" juuri siihen elämäntilanteeseen. Nykyinen mieheni on minulle se oikea juuri nyt.
Moni mies, joka vitkuttelee kosinnan kanssa. todennäköisesti tuntee samoin. JOs on pitkä suhde, ei halua lyödä siihen sitä lopullista virallista "se on sitten ihan oikeasti tässä" sinettiä päälle, vaikkei olisikaan suunnittelemassa eroa. Mutta on vaikea tietää, mitä todella haluaa vaikka 15 vuoden päästä. Ja miksi pitäisikään tietää? ei se avioliitto tuo enää nykypäivänä monenkaan elämään mitään extraa. Itse en ainakaan näe siinä mitään erityistä. Yksi noita miehistä muuten kosi, mutta suhde ei ollut enää siinä vaiheessa muutenkaan niin hyvä, että se olisi kannattanut ikuistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen! Varsinkin, jos esim tunnen naisen ja tiedän että unelmissa on kuitenkin häät.
Nuorempanahan monikin puhui, ettei ole ikinä menossa naimisiin. Suurin osa on tämän jo pyörtänyt, ja ne jotka eivät ole naimisissa eivät yleensä ainakaan ulospäin vaikuta miltään "yhdessä aina" pareilta.
Ehkä jos perustelisi hyvin niin en ajattelis... Mut tollanen "Haluaa vaan taloudellisen hyödyn"-skeida ei kuulu oikeaan suhteeseen. Se on vaan tosiasioiden kieltämistä.
En ajattele. Ajattelen että ihmiset haluavat säilyttää tietynlaisen itsenäisyyden. Toki itsenäisenä voi elää avioliitossakin, mutta ajattelen että jos naimisiin ei halua niin esim taloudellisesti, ajankäytöllisesti tms ihminen haluaa olla itsenäinen.
Sitoutua voi muutoinkin kuin avioliiton kautta, mutta osa avoliittoon tyytyvistä varmaankin haluaa säilyttää vapauden päättää asioista "itselleen" ei "meille kahdelle yksikkönä" parhaalla tavalla.
Avioehdot on kuitenkin olemassa ja omaisuuden jakautumista voi twhdä jo ostovaiheessa ostamalla asioita vain toisen kimiin jne.
Kohta joku kysyy että miksi sitten mennä edes naimisiin. Itselleni asia oli aatteellinen valinta ja kaunis perinne. Miksi olet vegaani? Miksi et eroa kirkosta vaikka juhlitkin siellä vain sukulaisten konfirmaatioita tai häitä satunnaisesti sen sijaan että kävisit jumalanpalveluksessa? Niin. Koska eri asiat tuntuvat ihmisille oikeilta ja tuovat onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan oikeasti jaksa sitä häiden suunnittelua. Niinkuin tuo mtv3 ohjelma nyt. Ihan älytöntä kökkökäkkää. Tuo tanssin opettelu järkyttävän vakavasti. Apua. Ja runonlausuntaa. Iik.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään halua koskaan naimisiin (olen vielä nainen - iik). En näe siinä mitään syytä. Tosin, onhan tuo "jalka oven välissä" tavallaan hyvä kuvaus.. Vaikka rakastan esimerkiksi nykyistä miestäni ja ehdottomasti haluan olla hänen kanssaan, niin mistä tiedän, koenko näin 10 tai 30 vuoden päästä? tuntuu todella typerältä sopia tai luvata jotain sellaista. En ymmärrä mitä hienoa erittäin pitkissä parisuhteissa edes on - tai tavoittelemisen arvoista. Olen ollut rakastunut kolme kertaa ja jokainen näistä miehistä on avartanut maailmaa, tuonut kokemuksia ja muokannut ihmisenä. En luopuisi kenestäkään heistä mistään hinnasta. Jokainen heistä on ollut minulle "se oikea" juuri siihen elämäntilanteeseen. Nykyinen mieheni on minulle se oikea juuri nyt.
Moni mies, joka vitkuttelee kosinnan kanssa. todennäköisesti tuntee samoin. JOs on pitkä suhde, ei halua lyödä siihen sitä lopullista virallista "se on sitten ihan oikeasti tässä" sinettiä päälle, vaikkei olisikaan suunnittelemassa eroa. Mutta on vaikea tietää, mitä todella haluaa vaikka 15 vuoden päästä. Ja miksi pitäisikään tietää? ei se avioliitto tuo enää nykypäivänä monenkaan elämään mitään extraa. Itse en ainakaan näe siinä mitään erityistä. Yksi noita miehistä muuten kosi, mutta suhde ei ollut enää siinä vaiheessa muutenkaan niin hyvä, että se olisi kannattanut ikuistaa.
Just näin koen että ne ajattelee. Ei halua sitoutua, ei ajattele että suhde on päätös vaan menee "minä haluan"- asenteella. Ei ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta täydellisesti toiseen voi sitoutua vain avioliitossa.. eli lain edessä. Eli ajattelen noin. Toki voi tehdä lapsia ja ostaa sormukset mutta jos pariskunta ei mene naimisiin niin rb näe heitä täysin silloin perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen! Varsinkin, jos esim tunnen naisen ja tiedän että unelmissa on kuitenkin häät.
Nuorempanahan monikin puhui, ettei ole ikinä menossa naimisiin. Suurin osa on tämän jo pyörtänyt, ja ne jotka eivät ole naimisissa eivät yleensä ainakaan ulospäin vaikuta miltään "yhdessä aina" pareilta.
Ehkä jos perustelisi hyvin niin en ajattelis... Mut tollanen "Haluaa vaan taloudellisen hyödyn"-skeida ei kuulu oikeaan suhteeseen. Se on vaan tosiasioiden kieltämistä.
Miksi sitä pitäisi sen enempää perustella? Osa ei halua naimisiin siinä missä osa ei halua lapsia, muuttaa maaseudulle tai harrastaa kansantanssia. Tuskin näistä muistakaan ajatellaan, että "kyllä se varmaan oikeasti haluaisi, mutta koettaa kieltää sen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa sanoa. Elän itse avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa en halua naimisiin. Koin kuitenkin pari vuotta sitten kiihkeän rakastumisen toiseen mieheen, joka on ollut ensimmäinen ja ainoa ihminen, jonka kanssa olisin halunnut mennä naimisiin. Syy ei olisi ollut talous, sukonto eikä mikään sellainen, vaan yksinkertaisesti rakkaus.
Mutta silti se liitto ei välttämättä olisi kestänyt - mutta tämä mies oli sellainen, jonka kanssa ajattelin sen riskin olevan ottamisen arvoinen. En haluaisi erota ihan kenestä tahansa, silloin ei ole ollut mitään järkeä mennä naimisiinkaan, mutta jos eroaisin elämäni rakkaudesta niin sen voisin antaa itselleni anteeksi, kannatti sentään yrittää, koska tunne oli niin suuri.
En päässyt naimisiin ja jatkan avoliittoani edelleen, mikäs tässä on ollessa, kun itse liitto on ihan hyvä, vaikkei rakastuneisuutta siinä niin olekaan. En löydä sitä muutenkaan muualtakaan varmaan enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään halua koskaan naimisiin (olen vielä nainen - iik). En näe siinä mitään syytä. Tosin, onhan tuo "jalka oven välissä" tavallaan hyvä kuvaus.. Vaikka rakastan esimerkiksi nykyistä miestäni ja ehdottomasti haluan olla hänen kanssaan, niin mistä tiedän, koenko näin 10 tai 30 vuoden päästä? tuntuu todella typerältä sopia tai luvata jotain sellaista. En ymmärrä mitä hienoa erittäin pitkissä parisuhteissa edes on - tai tavoittelemisen arvoista. Olen ollut rakastunut kolme kertaa ja jokainen näistä miehistä on avartanut maailmaa, tuonut kokemuksia ja muokannut ihmisenä. En luopuisi kenestäkään heistä mistään hinnasta. Jokainen heistä on ollut minulle "se oikea" juuri siihen elämäntilanteeseen. Nykyinen mieheni on minulle se oikea juuri nyt.
Moni mies, joka vitkuttelee kosinnan kanssa. todennäköisesti tuntee samoin. JOs on pitkä suhde, ei halua lyödä siihen sitä lopullista virallista "se on sitten ihan oikeasti tässä" sinettiä päälle, vaikkei olisikaan suunnittelemassa eroa. Mutta on vaikea tietää, mitä todella haluaa vaikka 15 vuoden päästä. Ja miksi pitäisikään tietää? ei se avioliitto tuo enää nykypäivänä monenkaan elämään mitään extraa. Itse en ainakaan näe siinä mitään erityistä. Yksi noita miehistä muuten kosi, mutta suhde ei ollut enää siinä vaiheessa muutenkaan niin hyvä, että se olisi kannattanut ikuistaa.
Just näin koen että ne ajattelee. Ei halua sitoutua, ei ajattele että suhde on päätös vaan menee "minä haluan"- asenteella. Ei ole minua varten.
Miksi tehdä elämästä ankeaa jollain "päätöksellä" ja olla sitten surkeassakin suhteessa yhdessä ja työstää millon mitäkin ongelmaa? Kun voi hyvin elää "minä haluan" elämää myös. Ehkä, jos esimerkiksi kaipaa taloudellista turvaa toisesta, jos toinen tekee uraa ja itse haluaa lapsia.. sillä sen ymmärtäisin, mutta muuten en. Ja moni mies myös ajattelee näin, vaikka sen myöntäminen onkin vaikeaa.
Tosin voihan avioliitosta aina erota, mutta tuntuu tyhmältä ylipäätään luvata mitään, minkä pitäminen ei tunnu itsestä yhtään tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, voiko miestä ajatella noin. Olemme vähän alle nelikymppinen pariskunta ja vaikka voinkin nähdä meidät hyvin yhdessä vielä 40+ vuoden kuluttuakin enkä ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä sitoutunut kehenkään, en halua sitoa itseäni avioliittoon. Samalla tavalla en halua sitoa itseäni esimerkiksi omaan asuntoon tai muuhun suurempaan kiinteään omaisuuteen.
Itse olen sitä mieltä että avioliitto ei ole tarpeen. Vanhempani menivät aikoinaan naimisiin ja erosivat kun olin pieni. Äitini on ollut nyt noin 15 vuotta avoliitossa rakastamansa miehen kanssa ja ovat edelleen onnellisia. Isovanhempani ovat olleet noin 40 vuotta naimissa. Itse olen ollut avopuolisoni kanssa noin 8 vuotta ja meillä on pieni lapsi. Minä ja mieheni emme kumpikaan ole halunneet naimisiin. Se on yhteinen päätös, sillä koemme ettei naimisiin meno ole tarpeen. Ihmiset varmasti eroaa oli naimissa tai ei jos suhde ei toimi :) Eli minä en ainakaan ihmettele pariskuntien tilanteita olivat naimissa tai ei :)
En ajattele.
Meillä on kaksi lasta, emmekä ole avioliitossa. Kumpikaan meistä ei ikinä ole haaveillut naimisiinmenosta, joten se on jäänyt. Jos joskus jostain syystä menemme, se tapahtuu pienimuotoisesti maistraatissa.
En arvosta avioliittoa. Ero tietää vain turhaa byrokratiaa ja se maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen! Varsinkin, jos esim tunnen naisen ja tiedän että unelmissa on kuitenkin häät.
Nuorempanahan monikin puhui, ettei ole ikinä menossa naimisiin. Suurin osa on tämän jo pyörtänyt, ja ne jotka eivät ole naimisissa eivät yleensä ainakaan ulospäin vaikuta miltään "yhdessä aina" pareilta.
Ehkä jos perustelisi hyvin niin en ajattelis... Mut tollanen "Haluaa vaan taloudellisen hyödyn"-skeida ei kuulu oikeaan suhteeseen. Se on vaan tosiasioiden kieltämistä.
Öö. Mä oon nainen ja unelmoin kyllä ihanista häistä mutta minä olen se joka ei halua naimisiin. Meillä neljäs lapsi tulossa ja tarkotuksena ois ihan pitkäikäinen suhde. En vaan näe mitään järkeä kun juhliin menis niin paljon rahaa ja haluan käyttää kaikki liikenevän esim yhdessä lomailuun ym. Olishan kivat häät mukavat mut ehkä jos voitan lotossa ja ois oikeesti sitä ns ylimääräistäkin rahaa. Siinä syy. Enkä kyllä ymmärrä että joku jaksais päässään pähkäillä miksi me ei olla naimisissa. Yhdessä ollaan oltu jo 16 vuotta. Alle 20v asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään halua koskaan naimisiin (olen vielä nainen - iik). En näe siinä mitään syytä. Tosin, onhan tuo "jalka oven välissä" tavallaan hyvä kuvaus.. Vaikka rakastan esimerkiksi nykyistä miestäni ja ehdottomasti haluan olla hänen kanssaan, niin mistä tiedän, koenko näin 10 tai 30 vuoden päästä? tuntuu todella typerältä sopia tai luvata jotain sellaista. En ymmärrä mitä hienoa erittäin pitkissä parisuhteissa edes on - tai tavoittelemisen arvoista. Olen ollut rakastunut kolme kertaa ja jokainen näistä miehistä on avartanut maailmaa, tuonut kokemuksia ja muokannut ihmisenä. En luopuisi kenestäkään heistä mistään hinnasta. Jokainen heistä on ollut minulle "se oikea" juuri siihen elämäntilanteeseen. Nykyinen mieheni on minulle se oikea juuri nyt.
Moni mies, joka vitkuttelee kosinnan kanssa. todennäköisesti tuntee samoin. JOs on pitkä suhde, ei halua lyödä siihen sitä lopullista virallista "se on sitten ihan oikeasti tässä" sinettiä päälle, vaikkei olisikaan suunnittelemassa eroa. Mutta on vaikea tietää, mitä todella haluaa vaikka 15 vuoden päästä. Ja miksi pitäisikään tietää? ei se avioliitto tuo enää nykypäivänä monenkaan elämään mitään extraa. Itse en ainakaan näe siinä mitään erityistä. Yksi noita miehistä muuten kosi, mutta suhde ei ollut enää siinä vaiheessa muutenkaan niin hyvä, että se olisi kannattanut ikuistaa.
Just näin koen että ne ajattelee. Ei halua sitoutua, ei ajattele että suhde on päätös vaan menee "minä haluan"- asenteella. Ei ole minua varten.
Miksi tehdä elämästä ankeaa jollain "päätöksellä" ja olla sitten surkeassakin suhteessa yhdessä ja työstää millon mitäkin ongelmaa? Kun voi hyvin elää "minä haluan" elämää myös. Ehkä, jos esimerkiksi kaipaa taloudellista turvaa toisesta, jos toinen tekee uraa ja itse haluaa lapsia.. sillä sen ymmärtäisin, mutta muuten en. Ja moni mies myös ajattelee näin, vaikka sen myöntäminen onkin vaikeaa.
Tosin voihan avioliitosta aina erota, mutta tuntuu tyhmältä ylipäätään luvata mitään, minkä pitäminen ei tunnu itsestä yhtään tärkeältä.
Jos se suhde on surkea niin ei se avoliitossakaan parane, silloin erotaan siitä surkeasta suhteesta ja jokaiseen suhteeseen kuuluisi työstää ongelmia ja jos sitäkään ei halua niin ei mene koko parisuhteeseen.
Voi elää "minä haluan"- elämää ihan rauhassa ja itelleen.
Alue: Aihe vapaa
Naimisiin menevät vain uskovaiset tai ne jotka haluavat toisesta taloudellisen hyödyn.