Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan lellinyt lapseni piloille? (12 v)
05.07.2016 |
On ainoa lapsi ja saanut aina harrastaa, mitä haluaa. Nyt kolme kallista harrastusta, joihin menee noin 10000 euroa vuodessa matkoineen ja varusteineen, jotka ovat viimeistä huutoa.
Kotitöitä vaaditaan satunnaisesti, kun muistetaan. Leikkaa ruohoa mielellään oma-aloitteisesti. Muuten varsin laiska kotitöissä ja mielellään laistaa esim. Tiskarin tyhjennyksen tai imuroinnin, jos vain voi.
Vastavuoroisesti harvoin tekee muille mitään kivoja tekoja, pitää saamiaan tarvikkeita ja matkoja ja etuisuuksia itsestäänselvyyksinä.
Alkoi itseäni harmittaa tämä ja pidin tiukan puhuttelun. Nyt ollut 2 päivää vähän muita huomioivampi.
Itselläni köyhä tausta, jolloin en lapsena saanut juuri mitään. Nyt, kun on ollut mahdollisuus tarjota hyvää, se onkin ehkä kääntynyt väärään suuntaan.
Lapsilisät on säästetty lapsen tilille ja osa sijoitettu. Tätä ei lapsi tiedä. Tulee hänelle aikanaan yllätyksenä.
Meillä on sijoitusasuntoja. Joskus ajattelin, että saa asua yhdessä, kun kasvaa. Nyt ajsttelen, että olisi terveempää joutua normivuokralle, kuten itsekin aikanaan.
Taidan laittaa hänet myös kesätöihin. En halua kasvattaa itsekeskeistä ihmistä, joka on tottunut saamaan kaiken automaattisesti.
Mitä neuvoja antaisit minulle kasvattajana?
Kommentit (54)
Kylläpä on samoja ajatuksia.
On jotenkin hirveää ajatella, että oma arvomaailma ei ole lapselle välittynyt. Pidän itse työntekoa tosi tärkeänä, sinnikkyys ja ponnistelu on avain menestykseen. Ihmissuhteissa tarvitaan vastavuoroista huomiointia. Luulin, että nämä hyveet kasvavat tässä perheessä automaattisesti, mutta ei näköjään. Nyt pitää itse ottaa ryhtiliike.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No heii, teillä sentään leikkaa nurmikkoa ja vielä oma-aloitteisesti. Täällä 13v ei ole koskenutkaan leikkuriin. Suurin kotityö on varmaan joku tiskikoneen täyttö kerran vuodessa.
Lapsi raukalla tulee olemaan kova koulu kun lähtee omilleen. Tuhlaa kaikki säästöt nopeasti jos noin laveaan elämään on tottunut ja sitten joko mouruaa teiltä lisää rahaa tai alkaa ottamaan pikavippejä
Itse olin varmaankin äitini silmissä juuri kuvailemanne lellitty lapsi. Teini-iän helpotuttua ja kotoa muuttamisen jälkeen koen kuitenkin olevani suht järkevä ja aikaansaava nuori nainen. Yksin asuessa toki on välillä sotkuista mutta en kehtaisi enää äitini luona elää niin sotkuisesti ja laiskasti kuin teininä. Myös lähipiirin hyvin vapaan kasvatuksen saaneet nuoret ovat nykyään hyvinkin kohteliaita ja kelpoja aikuisia vaikka teinivuosina olivatkin melkoisia hirviöpissiksiä.
Kannatan kyllä "kotoa potkimista", etenkin jos lapsi itsekin haluaa muuttaa omilleen, luultavasti haluaa. Minua yksin (kämppiksen kanssa) asuminen kasvatti hurjasti. Muistakaa kuitenkin antaa apua ja tukea yksin asumisen alkuvaiheina, niin rahallista kuin henkistä :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on varmaan tekeillä samanlainen ongelma. Itse olen köyhistä oloista, ja sitkeästi opiskelemalla ja työnteolla saanut ihan mukavan työn ja tulon. Lapselle olen tietysti halunnut antaa mahdollisuuksia ja mukavuuksia.
13-vuotias poika on kuin vetelä räkä, kun on kyse kotitöistä, eikä hänelle tule mieleenkään tehdä jotain oma-aloitteisesti, ja toiselle palveluksena. En oikein tiedä mistä päästä aloittaa.
Aion rajoittaa viikkorahan määrää niin, että saadakseen haluamansa elektroniikat ja muut, joutuu säästämään jostain kesätöistä. Ihan sama vaikka leikkaa nurmikkoja, mutta jotain täytyy oppia tekemään. Kotitöistä en aio maksaa, se sotii minun oikeustajua vastaan. Hänhän tekee yhtä lailla sitä pyykkiä ja tiskiä, en kyllä aio maksaa siitä että opettelee siivoamaan omilta jäljiltään.
En tiedä miten työntekoa opetetaan muutoin kuin että siihen joutuu vain pakosta. Aion tietysti käyttää suhteita jos voin, että pääsee hanttihommiin ja ruumiillisiin töihin. Luulisi motivoivan opiskeluun.
Alan jo alistua siihen, että hänet täytyy sitten vain potkaista kotoa johonkin solukämppään asumaan. Jos annan hänelle täällä liian lokoisat oltavat, ei ikinä opi selviämään ja hoitamaan raha-asiansa.
Olen niin samaa mieltä, että kotitöistä en maksa. Ne kuuluu jokaiselle tämän perheen jäsenelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, jos oman lapsen pystyy laittamaan kesätöihin. Töitä ei ihan helposti saa tänä päivänä.
Mun harrastuksiin meni 12-vuotiaana ehkä 200 euroa vuodessa (inflaatio huomoiden)....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi raukalla tulee olemaan kova koulu kun lähtee omilleen. Tuhlaa kaikki säästöt nopeasti jos noin laveaan elämään on tottunut ja sitten joko mouruaa teiltä lisää rahaa tai alkaa ottamaan pikavippejä
Tätä juuri haluan välttää. Vielä on mahdollisuus vaikuttaa. Kasvatusaikaa on ennen täysikää vielä 6 vuotta, joten en nyt vielä aio heittää toivoa. Juuri siksi haen vinkkejä tietoiseen kasvatusstrategiaan nyt, kun vielä voi vaikuttaa.
Ap
Jos ei ole pakko laittaa lasta normivuokralle, älä laita. Olen työssäkäyvä opiskelija olosuhteiden pakosta ja olisin kyllä tosi katkera, jos vanhemmillani olisi sijoitusasuntoja (vieläpä monikossa!) ja joutuisin silti raatamaan illat töissä opintojen päälle burnoutin uhallakin. Fiksumpiakin tapoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos oman lapsen pystyy laittamaan kesätöihin. Töitä ei ihan helposti saa tänä päivänä.
Ainakin töitä pitää laittaa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pakko laittaa lasta normivuokralle, älä laita. Olen työssäkäyvä opiskelija olosuhteiden pakosta ja olisin kyllä tosi katkera, jos vanhemmillani olisi sijoitusasuntoja (vieläpä monikossa!) ja joutuisin silti raatamaan illat töissä opintojen päälle burnoutin uhallakin. Fiksumpiakin tapoja on.
Ymmärrän kyllä tuon pointin. Mutta ihmettelen, miten saisin lapsen tajuamaan, että nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kai sitä toivoisi, että lapsi arvostaisi saamaansa. Esim. Olin ihan myyty, kun huomasin naapurinlapsen olevan ikionnellinen, kun sai pitkään himoitsemansa rullaluistimet. Meillä kommentti on vaan tyyliin "mut mähän tarviin ne, ei tässä ole mitään ekstraa".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi raukalla tulee olemaan kova koulu kun lähtee omilleen. Tuhlaa kaikki säästöt nopeasti jos noin laveaan elämään on tottunut ja sitten joko mouruaa teiltä lisää rahaa tai alkaa ottamaan pikavippejä
Tätä juuri haluan välttää. Vielä on mahdollisuus vaikuttaa. Kasvatusaikaa on ennen täysikää vielä 6 vuotta, joten en nyt vielä aio heittää toivoa. Juuri siksi haen vinkkejä tietoiseen kasvatusstrategiaan nyt, kun vielä voi vaikuttaa.
Ap
Ensinäkin pyydät karsimaan harrastuksista ja uusia varusteita hankitte vain silloin kun vanhat hajoaa. Tuo 10k on ihan posketon määrä lapselle harrastuksiin. Tyttärelläsi ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa tuota summaa niistä harrastuksista kun omilleen muuttaa. Sitten teette kotityö listan mihin merkkaatte mitä hänen pitää tehdä joka päivä oli se sitten tiskaus tai pölyjen pyyhintä. Tuon ikäinen osaa laittaa pyykitkin jo kuivaamaan. Sitten merkkaatte siihen mitä on tehty ja jos ei oledes tehty niin viikkorahansa tms osa pois
Tärkeää on että joutuu itse huolehtimaan taloudesta sitten kun pois muuttaa. Hieman voi tietysti tukea mutta en missään mielessä suosittelisi että tarjoamme hänelle ilmaisen asumisen. Kyllä hän sitten oppii jälkikäteen arvostamaan kaikkea sitä mitä olette hänelle tarjonneet, kun tajuaa pikkuhiljaa mitä ne asiat aikuiselle ihmisellekin oikeasti maksavat rahaa ja aikaa. Oma kaveripiirini ei juuri joutunut kotona hommiin ja kaikkea oli yllin kyllin mutta sittemmin olemme kaikki oppineet sekä kotityöt että antamaan vanhemmille sen arvostuksen jonka ansaitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pakko laittaa lasta normivuokralle, älä laita. Olen työssäkäyvä opiskelija olosuhteiden pakosta ja olisin kyllä tosi katkera, jos vanhemmillani olisi sijoitusasuntoja (vieläpä monikossa!) ja joutuisin silti raatamaan illat töissä opintojen päälle burnoutin uhallakin. Fiksumpiakin tapoja on.
Ymmärrän kyllä tuon pointin. Mutta ihmettelen, miten saisin lapsen tajuamaan, että nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kai sitä toivoisi, että lapsi arvostaisi saamaansa. Esim. Olin ihan myyty, kun huomasin naapurinlapsen olevan ikionnellinen, kun sai pitkään himoitsemansa rullaluistimet. Meillä kommentti on vaan tyyliin "mut mähän tarviin ne, ei tässä ole mitään ekstraa".
Ap
Tuo jo kertoo sen että pilalle on lellitty. Jos lapsi aina on saanut haluamansa niin tietenkään tämä kermaperseprinsessa olettaa, että kaiken mitä hän mielestään tarvii on oikeutettua saada. Heti. Naapurin lapsi selvästi joutuu odottamaan, että saa mitä haluaa ja näin osaa arvostaa mitä saa.
Et ole opettanut rahankäyttöä? Hän ei ilmeisesti tiedä, kuinka paljon hänellä on rahaa, koska et ole kertonut lapsilisien säästämisestä eikä tiedä sijoittamisesta. Oletteko koskaan katsoneet pankkitietoja yhdessä? Tietääkö hän edes, kuinka paljon hänen harrastuksensa maksavat ja kuinka paljon lapset keskimäärin saavat harrastuksiin rahaa?
Eikä ole mitään opettamista vaikeuttaa lapsen keinoja opiskella ja tienata tulevaisuudessa oma elantonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pakko laittaa lasta normivuokralle, älä laita. Olen työssäkäyvä opiskelija olosuhteiden pakosta ja olisin kyllä tosi katkera, jos vanhemmillani olisi sijoitusasuntoja (vieläpä monikossa!) ja joutuisin silti raatamaan illat töissä opintojen päälle burnoutin uhallakin. Fiksumpiakin tapoja on.
Ymmärrän kyllä tuon pointin. Mutta ihmettelen, miten saisin lapsen tajuamaan, että nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kai sitä toivoisi, että lapsi arvostaisi saamaansa. Esim. Olin ihan myyty, kun huomasin naapurinlapsen olevan ikionnellinen, kun sai pitkään himoitsemansa rullaluistimet. Meillä kommentti on vaan tyyliin "mut mähän tarviin ne, ei tässä ole mitään ekstraa".
ApTuo jo kertoo sen että pilalle on lellitty. Jos lapsi aina on saanut haluamansa niin tietenkään tämä kermaperseprinsessa olettaa, että kaiken mitä hän mielestään tarvii on oikeutettua saada. Heti. Naapurin lapsi selvästi joutuu odottamaan, että saa mitä haluaa ja näin osaa arvostaa mitä saa.
Kyllä. Olen samaa mieltä. Paitse, että on "prinssi". Eli poika. Mutta nyt mun vanhempana pitää muuttaa kurssia. En halua uskoa, että olisi liian myöhäistä.
Ap
Taloudesta huolehtiminen on tärkeää. Jos ei jo nyt, niin parin vuoden päästä kannattaa antaa lapselle järkevän kokoinen kuukausi/viikkoraha, jolla hänen pitää ostaa kaikki omat vaatteensa ja meikkinsä (ja muut vastaavat). Raha voi olla oman tulotasonne mukainen, mutta kuitenkin niin, että hän ei saa haluamaansa merkkivaatteita ja laukkuja aina kun haluaa. Oppii hieman laskemaan ja suunnittelemaan menojaan.
Harrastusten suhteen kannattaa jo pohtia sitä, miten pitkään haluatte niitä lapselle maksaa. Opiskelijana hänellä ei ole varaa itse tuollaisia summia maksaa: oletteko valmiita maksamaan harrastukset myös aikuiselle lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Et ole opettanut rahankäyttöä? Hän ei ilmeisesti tiedä, kuinka paljon hänellä on rahaa, koska et ole kertonut lapsilisien säästämisestä eikä tiedä sijoittamisesta. Oletteko koskaan katsoneet pankkitietoja yhdessä? Tietääkö hän edes, kuinka paljon hänen harrastuksensa maksavat ja kuinka paljon lapset keskimäärin saavat harrastuksiin rahaa?
Minähän en tarkalleen ottaen tiedä, paljonko keskivertolapsen harrastuksiin menee rahaa. Olen kyllä moneen kertaan sanonut, että meidän poikaan menee törkeän paljon. Lajit ovat kalleimmasta päästä. Varusteet on pakko uusia joka vuosi, kun kasvaa ulos vanhoista. Toisaalta haluamme ostaa parhaat varusteet, kun kilpailee lajeissaan ja tähtää kisoissa korkealle. En sitä intoa halua lannistaa. Vaikea yhtälö.
Ap
Minulla on varmaan tekeillä samanlainen ongelma. Itse olen köyhistä oloista, ja sitkeästi opiskelemalla ja työnteolla saanut ihan mukavan työn ja tulon. Lapselle olen tietysti halunnut antaa mahdollisuuksia ja mukavuuksia.
13-vuotias poika on kuin vetelä räkä, kun on kyse kotitöistä, eikä hänelle tule mieleenkään tehdä jotain oma-aloitteisesti, ja toiselle palveluksena. En oikein tiedä mistä päästä aloittaa.
Aion rajoittaa viikkorahan määrää niin, että saadakseen haluamansa elektroniikat ja muut, joutuu säästämään jostain kesätöistä. Ihan sama vaikka leikkaa nurmikkoja, mutta jotain täytyy oppia tekemään. Kotitöistä en aio maksaa, se sotii minun oikeustajua vastaan. Hänhän tekee yhtä lailla sitä pyykkiä ja tiskiä, en kyllä aio maksaa siitä että opettelee siivoamaan omilta jäljiltään.
En tiedä miten työntekoa opetetaan muutoin kuin että siihen joutuu vain pakosta. Aion tietysti käyttää suhteita jos voin, että pääsee hanttihommiin ja ruumiillisiin töihin. Luulisi motivoivan opiskeluun.
Alan jo alistua siihen, että hänet täytyy sitten vain potkaista kotoa johonkin solukämppään asumaan. Jos annan hänelle täällä liian lokoisat oltavat, ei ikinä opi selviämään ja hoitamaan raha-asiansa.