Lue keskustelun säännöt.
Työtön puoliso ja vuokranmaksu
04.07.2016 |
Lyhyesti, olemme naimisissa ja yksi lapsi. Olen ollut työtön 6 kk ja sitä ennen kotona lastamme hoitamassa. Suhteemme on huono ja haluaisin erota, työttömyys ja rahattomuus stressaa paljon. Olen harkinnut itsemurhaa työttömyyden takia, olen melkein 40 v ja taloudellisesti riippuvainen aviomiehestäni. Saan peruspäivärahaa n. 560 e kk käteen, ei muita tukia (lapsilisä tietenkin päälle eli sen 95 e).
Nyt mieheni on alkanut lapsen aikana vaatimaan minua maksamaan puolta vuokrastamme, joka on 850 e kk. No, ei ole siihen rahaa, sillä sen jälkeen jäisi vain n. 150 e kk ja maksan puhelinlaskuni, nettilaskun ja viihteen. Mies tienaa n. 2400 e kk nettona. Ostan lisäksi usein ruokaa, maksan lapsen menot ja vaatteet. Itseeni en rahoja tuhlaa, viimeksi olen ollut esim. elokuvissa vuonna 2013. En polta, tai käyttänyt alkoholia 4 vuoteen, en syö karkkia tms.Sanoi tänään että joudun maksamaan vuokran kokonaan seuraavan 2 vuotta, mutta millä sen maksan?
Nyt lisäksi mies saattaa sanoa lapsen aikana esim. jääkaapista että "äiti ei saa näitä ruokia syödä" jos on käynyt ruokakaupassa, "mene leipäjonoon" jne. En voi muuttaa pois lapsen kanssa, kun ei ole varaa takuuvuokraan, ja mistä edes saisin asunnon? Mies ei suostu muuttamaan, on sanonut suoraan haluavansa asua tässä suht edullisen vuokran takia (on kaupungin vuokra-asunto). En enää juurikaan nuku öisin kun olen niin stressaantunut,ja itsemurha on alkanut tuntua ainoalta pakokeinolta. En uskonut olevani tässä tilanteessa koskaan. Ystäviä tai sukulaisia ei ole.
Välillä mies saa raivareita ja pelkään häntä. On uhannut raiskata joten seksiin en ole kyennyt enää pitkiin aikoihin. En tajua, miksi mies ei muuta pois, kun selvästi kärsii kanssani olemisesta? Mies oli kiltti nörttityylinen mies, korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Kai se on peiliin katsottava kun tuollainen hirviö on tullut esiin, minun vikanihan se on. Mitä tekisitte tilanteessani? Mihinkään turvakotiin en halua mennä vaikka mies välillä siitä vitsaileekin, en jaksa selittää tilannetta kenellekään.
Kommentit (47)
No, tyrmäsit jo kaikki vaihtoehdot millä tilannetta voisi korjata. Paitsi lääkäriin menon, sitä suosittelisin noiden itsemurha-ajatusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiskohan sossu auttaa ton takuuvuokran kanssa? Eikös esim. VVO:lla takuuvuokra ole 250e, voisitko saada sen verran jostain? Eipä tuossa muu auta kuin ero. Et halua kuolla, haluat vain päästä irti tilanteesta.
Menet sosiaaliviranomaisen luokse ja kerrot tuon saman hänelle. Kysyt saatko apua muuttoon uhkailevan miehen vuoksi! Saat varmasti! Tulet rakastamaan vapaata elämääsi ilman sikamiestäsi!
Kaskun mies ala vaatia lapsiltakin vuokraa. Et menetä mitään jos tuosta liitosta kävelet ulos. Saat varmasti apua sossusta takuuvuokraan jne.
Ero vaan kehiin ja lapsi mukaan, taloudellinen tilanteesikin paranee kun saat vuokratuen ja elarit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan ole muuta keinoa kuin lähteä, edellä on annettu neuvoja, miten toimia.
Voimia!
Oikeusistuin viimekädessä päättää kumpi asuntoon jää jos teille ero tulee, tod.näk. se joka jää lähivanhemmaksi.
Puolisot ovat muuten elatusvelvollisia toisiaan kohtaan, joten enemmän ansaitseva joutuu kyllä puolisoaan avustamaan, jos tämä apua tarvitsee, Kaikki kulut puoliksi -mentaliteetti ei ole lain hengen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso kaupunkisi nettisivuilta sossun numero ja soita sinne jo huomenna tai lähetä nyt aluksi sossuun tuo tänne kirjoittamasi viesti. Voisin auttaa etsimällä numeroa, jos tietäisin kaupungin. Esim. Helsinki on jaettu alueisiin ja asuinpaikka määrää sen sosuun, jossa joutuu asioimaan. Myös työntekijä määräytyy osoitteen perusteella.
Sossu auttaa takuuvuokran kanssa. Jos vuokranantajalle sopii sosiaalitoimiston maksulappu, niin ei ole ongelmaa. Hae asuntoa, kun sellaisen saat, hae toimeentulotukea.
Miksi haluat kärsiä tuollaisen miehen kanssa, lapsen kanssa omassa asunnossa saisit enemmän tukia ja elämä olisi varmasti parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ero on ollut viimeinen vaihtoehto kun olen itse eroperheestä. Olisin mielelläni halunnut lapseni saavan kasvaa ydinperheessä ja saavan sisaruksia joita itselläni ei ole ollut. Tunnen olevani täysin epäonnistunut elämässäni kaikella tapaa. En halua olla työtön yh (kaikella kunnioituksella kaikki kohtaan) mutta tuntuu että elämäni on ohi enkä pysty tarjoamaan lapselleni hyvää elämää. Ehkä vakavarainen sijaisperhe olisi vaihtoehto hänelle? Olen vain niin heikko, etten pysty lapsestani luopumaan, rakastan häntä eniten maailmassa.
Mielummin työtön yh, kuin itsemurhan tehnyt äiti joka jättää lapsen yksin tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole työkokemusta tai koulutusta?
Sosiaalitoimistoon meno tuntuu todella vaikealta, kun olen itse melkein valmis sosionomi. Hävettää, varsinkin kun olen ollut töissä tällä samalla alueella lastensuojelussa ja tunnen muutamia ihmisiä sosiaalitoimen puolelta. Opintoni jäivät kun en enää jaksanut opiskella tilanteeni takia, elämä on ollut päivästä toiseen selviämistä jo pari vuotta, lähinnä meillä eletään miehen aikatalujen mukaan. Nukkuu vaikka kello 12 asti vkloppuisin ja lomilla jos nukuttaa, saattaa vaatia kello 20.00 lasta uimaan seurakseen, ja valittaa minulle "kun en anna heidän tehdä yhdessä mitään". Ei kykene asettumaan lapsen asemaan ja toimimaan lapsen aikataulujen mukaan, puhumattakaan siitä että olisi ikinä valvonut tai hoitanut lasta kun on ollut sairaana tai edes vauva-aikana. Lapsi on tippunut hänen vahtivuorollaan vauva- aikana sängyltä, lyönyt päänsä oveen jne kun on itse nukahtanut. Ja se on ollut minun syyni, kun olen jättänyt väsyneen isän vauvan kanssa (vaikka olisin itse valvonut edelliset yöt ja hoitanut sairasta lasta 24/h käymättä ulkona pariin päivään). Tuntuu, että haluaa kontrolloida ja valvoa minua, on sanonut etten pääse hänestä koskaan eroon. Täytyisi olla varma että lapsi ei joudu kärsimään, en kestä jos joutuu näkemään esim. että isä riehuu ja poliisit tulevat (näin voisi käydä jos vaikka hän joutuisi lähtemään asunnosta).
Kärsin mielummin itse kun haluan että lapseni joutuu sellaisia asioita näkemään/kokemaan.No, myönnettävä se on että pelkään miestäni enkä uskalla sanoa hänelle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Solmutilanteen ratkaisemiseksi kannattaisi mennä lapsen kanssa turvakotiin. Eihän sen pitkä aika tarvitse olla äläkä tee siitä mitään mörköä mielessäsi.
Ajattele sitä pahasti solmuun menneen tilanteen rauhoittamisena jotta voit järkevästi, ilman tuota pelkoa ja epätoivoa, ottaa selville vaihtoehtoja asuantuntevien ammattilaisten kanssa.
Menet lääkärille ja hankit keskusteluapua tuohon olotilaasi. Ajattele vaikka, että olet lapsellesi velkaa sen että pidät huolta itsestäsi.
Sitten alat selvittämään raha- ja lakiasioita. Ihan varmasti asiat selviytyvät, ne ovat vain nyt liian solmussa. Turvakodissa saat tuota asiantuntevaa apua tai ainakin ohjausta oikeiden tahojen puoleen.
Kun asiat alkavat selkiintyä mm. niin, että saat vuokratuetun asunnon jolloin rahasi riittävät asumaan kahdestaan lapsen kanssa, pääset jatkuvasta pelosta ja olosi alkaa kohentua, voit esimerkki sosiaalityöntekijän kanssa ryhtyä miettimää työmahdollisuuksia.
Mutta oikeasti: älä häpeile, ajattele tätä niin että tällaisia tilanteita varten yhteiskunnan turvaverkot on rakennettu, sinussa ei ole mitään vikaa vaan olet joutunut vaikeaan tilanteeseen. Ansaitset sen, että pidät nyt huolta itsestäsi ja olet sen velkaa myös lapselle jonka ainoa ja rakas äiti olet.
Tilanteesta on ulospääsy, sinulla tahdotaan hyvää ja sinua auttaa, ja ensimmäinen askel on mennä sinne turvakotiin.
Jätä tässä vaiheessa miehen sanomiset ihan omaan arvoonsa ja ajattele, että turvakotiin lähteminen on itseään kunnioittavan, vahvan ja rohkean ihmisen teko joka haluaa parasta lapselleen.
Niin ja siis isä on lapselle tärkeä, ja osaa olla kuitenkin hänen kanssaan hienosti jos minä huolehdin käytännön asioista.Leikkii ja riehuu jne... olen epäillyt että miehelläni olisi asperger.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitoimistoon meno tuntuu todella vaikealta, kun olen itse melkein valmis sosionomi. Hävettää, varsinkin kun olen ollut töissä tällä samalla alueella lastensuojelussa ja tunnen muutamia ihmisiä sosiaalitoimen puolelta. Opintoni jäivät kun en enää jaksanut opiskella tilanteeni takia, elämä on ollut päivästä toiseen selviämistä jo pari vuotta, lähinnä meillä eletään miehen aikatalujen mukaan. Nukkuu vaikka kello 12 asti vkloppuisin ja lomilla jos nukuttaa, saattaa vaatia kello 20.00 lasta uimaan seurakseen, ja valittaa minulle "kun en anna heidän tehdä yhdessä mitään". Ei kykene asettumaan lapsen asemaan ja toimimaan lapsen aikataulujen mukaan, puhumattakaan siitä että olisi ikinä valvonut tai hoitanut lasta kun on ollut sairaana tai edes vauva-aikana. Lapsi on tippunut hänen vahtivuorollaan vauva- aikana sängyltä, lyönyt päänsä oveen jne kun on itse nukahtanut. Ja se on ollut minun syyni, kun olen jättänyt väsyneen isän vauvan kanssa (vaikka olisin itse valvonut edelliset yöt ja hoitanut sairasta lasta 24/h käymättä ulkona pariin päivään). Tuntuu, että haluaa kontrolloida ja valvoa minua, on sanonut etten pääse hänestä koskaan eroon. Täytyisi olla varma että lapsi ei joudu kärsimään, en kestä jos joutuu näkemään esim. että isä riehuu ja poliisit tulevat (näin voisi käydä jos vaikka hän joutuisi lähtemään asunnosta).
Kärsin mielummin itse kun haluan että lapseni joutuu sellaisia asioita näkemään/kokemaan.No, myönnettävä se on että pelkään miestäni enkä uskalla sanoa hänelle mitään.
Minä olen se, joka ehdotti sossun numeron etsintää netistä ja viestinkin lähettämistä sinne. Olen siis itsekin joutunut asioimaan sossun kanssa, koska olen työtön ja elän pelkällä toimeentulotuella. Eihän se sossun kanssa asiointi mukavaa aina ole ja haluaisin haistaa sille pitkät, mutta en vain voi. Asiointi on kuitenkin helpompaa kun ymmärtää, että myös "tavallinen ihminen" saattaa tarvita apua, ymmärtää, että sillä mitä muut ajattelevat ei ole mitään väliä ja lopettaa myös kulissien ylläpidon. Vaikka olisi itsekin työskennellyt tuolla niin ei se siis tarkoita sitä, että itse ei saisi apua hakea. Eräässä sosiaalityön pääsykoekirjassa lisäksi korostettiin sitä, että välillä alalla työskennellytkin "voi olla asiakkaan asemassa", eikä siinä ole mitään pahaa, vaan tarkoittaa sitä, että roolit eivät tässäkään suhteessa ole pysyviä. Ehkä yhteydenotto vaatii rohkeutta, mutta jos kerran apua on saatavilla kannattaa sitä hakea ennen kuin jotain vielä pahempaa sattuu.
Tilanne voi olla vaikea, mutta sosiaalitoimistoon ei tarvitse "mennä". Etsi asunto johon ei tarvitse vakuutta tai hae kaupungilta asuntoa miehen uhkailun, eron yms takia. Asumistuki ja työttömyystuki riittää pitkälle, jos löytyy hyvä asunto. Itse sain muistaakseni noin 40€/kk toimeentulotukea asuessani yksin.
En voisi koskaan antaa lapsen kasvaa tuollaisen isän kanssa, haluatko lapsestasi samanlaisen hirviön? Tai haluatko, että lapsestasi tuntuu joskus täysin normaalilta elää jonkun narsistialistajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No ero on ollut viimeinen vaihtoehto kun olen itse eroperheestä. Olisin mielelläni halunnut lapseni saavan kasvaa ydinperheessä ja saavan sisaruksia joita itselläni ei ole ollut. Tunnen olevani täysin epäonnistunut elämässäni kaikella tapaa. En halua olla työtön yh (kaikella kunnioituksella kaikki kohtaan) mutta tuntuu että elämäni on ohi enkä pysty tarjoamaan lapselleni hyvää elämää. Ehkä vakavarainen sijaisperhe olisi vaihtoehto hänelle? Olen vain niin heikko, etten pysty lapsestani luopumaan, rakastan häntä eniten maailmassa.
Jep jep. Ydinperheestä on pakko pitää kiinni, hinnalla minä hyvänsä. Lapsesi ei todellakaan saa tervettä kuvaa parisuhteesta ja perheestä niin kauan kuin roikut miehessäsi itsesäälissä velloen. Olet jo saanut vinkkejä ja neuvoja mistä hakea apua. Jos ei kelpaa niin sitten ei voi mitään.
Miehenä täytyy antaa sellainen neuvo, että eroa ennen kuin on liian myöhäistä. Uskon, että kohdallasi kaikki kääntyy parhain päin eron jälkeen. Ei tuommoisen miehen kanssa kannata jatkaa yhdessä.
Siis turvakotihan on AINOA ratkaisu, jos toinen uhkailee raiskauksella.
Siellä on ihmisiä, jotka auttavat sinua taloudellisessa tilanteessa. Saat varmasti jossain vaiheessa asunnon kunnalta ja asumislisää, mahdollisesti myös sossusta rahaa.
Nyt lähdet heti!