Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
13v on täysin yksin, varsinkin nyt kesällä. Itkettää :(
04.07.2016 |
Ei siis kavereita kun joskus harvoin. Nyt kesällä ei ole senkään vertaa kavereita. Yksin kökkii kotona.
Ollaan yritetty vaikka mitä että sais kavereita. Ei halua harrastaa, ei halua leireille jne. Tykkää koirista joten olisi saanut ulkoiluttaa naapurin koiraa silloin kun naapuri töissä, ei halunut. Naapuri olisi jopa maksanut siitä. Ei kelvannut. Sais myös mennä miehen vanhempien luokse lenkittää/leikittää koiraa, ei halunnut.
Makaa kotona katsomassa you tube videoita ja pelaamassa pleikkaa.
Käskin tyhjentämään tiskarin sekä viemään roskat ja sitä vastaan sais "jätskirahat". Pari kertaa on tehnyt nämä. Ei huvittanut tai muistanut.
Itkettää ja samalla raivostuttaa.
Kommentit (45)
Harmi jos lapsella ei ole kavereita mutta ylemmille kommentoijille joiden mielestä pleikassa ei mitään haittaa - hei haloo?? Ei todellakaan ole ok että 13 v istuu 10 h päivässä pleikalla kotona, kesänkin ajan. Sopivaa ruutuaikaa teinillä on _paljon_ vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typeriä nämä Sanomien luomat "puheenaiheet", kun itse ap ei175 palaa keskustelemaan aiheesta.
Lätkäistään vain porkkana palstan pöytään ja vastaillaan sille itse, mutta ei palata enää kertojan rooliin.
Häviää mielenkiinto kommentoida tekaistun oloista juttua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa mitään jos on ohimenevää, mutta tuohon yksinäisyyden ja apatian suohon voi upota vuosiksi ja antaa pilata sen koko elämän.
Vaikka lapsi olisikin introvertti ja viihtyisiksi siksi yksinään, niin kyllä jotain pitää keksiä, varsinkin noin nuorelle kun rauta on vielä kuumaa ja taottavana. Jos ei hyvällä tee mitään muuta kuin syrjäydy yksinään, niin tehköön sitten pahalla jotain: ilmoita lapsi vaikka jollekin taideleirille tai kurssille, siellä ei ainakaan tarvitse hirveästi rynniskellä ympäriinsä muiden lasten kanssa, vaan meno on rauhallisempaa. Jos sieltä vaikka löytyisi oikeita kavereitakin.
MOnella nuorella syrjäytyminen alkaa juuri noin, että jäädään kotiin tietokoneen ääreen. Mitä sitten kun lapsi on 18-vuotias, ja kykkii vieläkin yksin koneellaan? 25-vuotias? Kavereita ei ihminen enää osaa tehdä tietyn pisteen jälkeen, kun on ollut niin paljon yksin ja kaikki itseluottamus kuihtunut.
Tai sitten käy niinkuin mun pojalle eli opiskeli insinööriksi, meni naimisiin vuosia pelikaverinaan olleen tytön kanssa ja käy päivisin töissä it-alalla.
Samaa mieltä: yhdessä tekeminen. Aloittajalle: olet ihan hyvä äiti. Tottakai huolestuttaa lapsen liiallinen yksinolo. Mutta, älä tuijota sitä yksinolemista, kaverittomuutta liikaa - vaan ryhdy tekemään lapsesi kanssa juttuja. Tosi hyviä ehdotuksia tulikin, esim. sämpylöiden leivonta, kauppareissu (etenkin vaatekauppaan), uimaretki, jne. Huoneen sisustaminen pikkujutuilla. Onko sukulaisia maisemissa? Kutsu kahville, kaikki kahvipöytään, herkkuja...;D. Elokuviin, kirjastoon, pyöräilemään.
Kehu ja kannusta lastasi aina kun voit, aidosti sydämestä. Kaverisuhteita tulee kyllä tulevaisuudessa - minun mielestäni sosiaalisuuteen kiinnitetään vähän liikaa huomiota. Iso osa ihmisistä ei osaa eikä halua tehdä mitään "yksin", koska aina on ollut kavereita, jne. Hyvä on, että nuori oppii yksin keskittymään omiin, kiinnostaviin juttuihin - sekä yhdessäoloon oman vanhemman kanssa. Kannusta lastasi niihin juttuihin, joista hän on kiinnostunut. Esim. koirakirjojen lainaaminen - yhdessä keskustelu koirista...tai kysy pleikkapeleistä, että mikä niissä on kivaa. Osaat kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi kyllä piristää, omana aikana ei ollut edes pleikkareita ja ei ollut telkkarissakaan kun kaksi kanavaa.
Sitten löysin seksin ja kivaa on riittänyt.
Meillä myös 13 - vuotias tyttö joka on introvertti luonteeltaan. On tunnollinen koulussa ja sai hyvän todistuksen. Harrastaa kouluvuoden aikana paljon, kolmena-neljänä iltana viikossa on taideharrastus. On nyt lomalla lataillut akkujaan, eikä juuri ketään ole halunnut nähdä, paitsi yhtä perhetuttua muutaman kerran.
Se hänelle suotakoon. Innostuu kyllä omista jutuistaan, en ole huolissani. Koko vuoden ehtii taas viipottaa sinne-tänne harrastuksiensa kanssa joten eiköhän tuo ole lomansa ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja varjele mitä ohjeita! Jos penskalla on netissä kavereita, hänellä on kavereita. Jos hän on introvertti, hän viihtyy yksin. Ongelma taitaa olla vain äidillä.
Tämä, ei siitä kannata vouhkata ja stressata. Jos lapsi tykkää olla itsekseen, niin antaa olla. Kyllä hän vielä edes yhden kaverin löytää, josta voi tullakin syvä ystävyys. Näin tapahtui minulla
N27
Ihmisiä on erilaisia! Juttelet sen kanssa, että ahdistaako sitä yksinolo vai nauttiiko se siitä.
Aikuisinakin joku karkaa kesäksi kesämökilleen olemaan yksin ja toinen järjestää hauskoja illallisia kaveriporukoiden kesken. Jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asutte? Tyttöni valittelee, kun on liian vähän kavereita ja haluaisi saada uusia ystäviä. On myös 13-vuotias.
Tämä keskustelu lohdutti introverttien lasten äitiä. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa mitään jos on ohimenevää, mutta tuohon yksinäisyyden ja apatian suohon voi upota vuosiksi ja antaa pilata sen koko elämän.
Vaikka lapsi olisikin introvertti ja viihtyisiksi siksi yksinään, niin kyllä jotain pitää keksiä, varsinkin noin nuorelle kun rauta on vielä kuumaa ja taottavana. Jos ei hyvällä tee mitään muuta kuin syrjäydy yksinään, niin tehköön sitten pahalla jotain: ilmoita lapsi vaikka jollekin taideleirille tai kurssille, siellä ei ainakaan tarvitse hirveästi rynniskellä ympäriinsä muiden lasten kanssa, vaan meno on rauhallisempaa. Jos sieltä vaikka löytyisi oikeita kavereitakin.
MOnella nuorella syrjäytyminen alkaa juuri noin, että jäädään kotiin tietokoneen ääreen. Mitä sitten kun lapsi on 18-vuotias, ja kykkii vieläkin yksin koneellaan? 25-vuotias? Kavereita ei ihminen enää osaa tehdä tietyn pisteen jälkeen, kun on ollut niin paljon yksin ja kaikki itseluottamus kuihtunut.
Mielestäni tuo on just ikävaihe, kun kesä menee helposti noin osalla. Tinen osa sitten on räkimässä ja kokeilemassa ryyppäämistä. Kolmas osa urheilee ja harrastaa. Mutta tuossa iässä voi tulla vaihe, kun käännytään sisäänpäin. Kavereita ei ehkä olekaan, tai lapsi haluaa elää eri tavalla. Murkku kerää voimia elämään ja tulevaan. Varmasti siitä vielä nousee. Voit silti vähän auttaa häntä, on tuo kuitenkin tietyllä tapaa apaattista ja viittaa hieman masennukseen. Vietä kanssaan aikaa. Tehkää yhdessä vaikka reissu, mökkeilkää.
Oma syynsä jos on laiska ja saamaton. Huomaa sitten aikuisena että olisi kannattanut tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma syynsä jos on laiska ja saamaton. Huomaa sitten aikuisena että olisi kannattanut tehdä jotain.
Niinpä. Näin 20 vuotta myöhemmin kaduttaa joka päivä, kun en nuorena tyhjentänyt tiskikonetta kovin ahkerasti
Vierailija kirjoitti:
Oma syynsä jos on laiska ja saamaton. Huomaa sitten aikuisena että olisi kannattanut tehdä jotain.
Puhut 13-vuotiaasta, joka elää murrosvaihettaan. Antaa kerätä voimia. Äiti voi puuhailla kanssaan ja ottaa sen ajan pois uudelta mieheltään. Tai yhdessä uuden miehen kanssa. kaipaako tytttö isäänsä?
Keksi yhdessä tekemistä lapsen kanssa. Itse olen 16-vuotias ja en oikeastaan viihdy omanikäisten kanssa. Koulussa saan olla ihan tarpeeksi ystävien kanssa, kesällä tykkään olla omassa oloissani tai viettää aikaa äitini kanssa. Ei kiinnosta olla koko yötä kaupungilla tai kuherrella poikien kanssa ostoskeskuksen kulmalla. Mieluummin käyn äitini kanssa kahviloissa, matkustan yksin ja seuraan maailman menoa, sivistän itseäni ja teen mitä itse haluan.
Vie lapsi kahville, lähtekää päiväksi läheiseen kaupunkiin shoppailemaan. Jos hänellä on netissä kavereita niin sitten voisit niitä päästää tapaamaan? Itse nautin juuri matkustelusta, hyvistä kahviloista joissa voi viettää useammankin tunnin, oman koiran kanssa puuhailusta (omaan koiraan syntyy syvä side, ei toisen koira tunnu samalta), kirjojen lukemisesta sekä vain yksin olemisesta. Tykkään myös sisustaa ja kokata, ideoita saan netistä.
Älä pakota lasta olemaan sosiaalinen, en kaikki muutkaan ole ja ovat terveitä. Kaipaavat vain enemmän aikaa yksin kuin toiset. Älä yritä muuttaa lastasi, ei hänkään sinua yritä muuttaa.
Kiitos kommenteista.
Ilmaisin itseni hieman huonosti aloituksessa koskien "miehen vanhempia". Kyseessä siis pojan mummo ja vaari, eli uutta miestä ei ole kuvioissa.
Yritän saada pojan mukaan tekemään juttuja, esim. puuhastelemaan pihalla (istuttamista, kastelua jne), shoppailua jne mutta ei vaan kiinnostu. Arkena jää aika vähän aikaa yhdessä tekemiselle kun miehen kanssa käymme töissä. Itse pääsen klo 16 ja olen kotona noin klo 17 kun käyn kaupan kautta. Sit on ruoanlaitto, keittiön siivous jne. Illalla vielä mahdollisesti muut kotityöt. Mies tekee 12-13 tuntisia päiviä. Nukkumaan pitää mennä noin 21.30 että jaksan aamulla töihin.
Pelaa jotain peliä jonka kautta höpöttää muille pelaajille.
Tuntuu että mikään ei kelpaa pojalle.
Ap
No ainakin itse haluan tehdä juuri samoin kuin lapsesi. En ole masentunut, ja minulla on kavereita, mutta kouluvuoden jälkeen kaipaan PELKKÄÄ lepoa.
Mä olin samanlainen lapsena ja äidillä meni varmaan hermo kun mulla ei ollu kavereita. Korkeintaan yksi sekä ylä-että ala-asteella. Mut ihan hyvä ihminen musta silti (kai) tuli :D
Alue: Aihe vapaa
Eihän tuossa mitään jos on ohimenevää, mutta tuohon yksinäisyyden ja apatian suohon voi upota vuosiksi ja antaa pilata sen koko elämän.
Vaikka lapsi olisikin introvertti ja viihtyisiksi siksi yksinään, niin kyllä jotain pitää keksiä, varsinkin noin nuorelle kun rauta on vielä kuumaa ja taottavana. Jos ei hyvällä tee mitään muuta kuin syrjäydy yksinään, niin tehköön sitten pahalla jotain: ilmoita lapsi vaikka jollekin taideleirille tai kurssille, siellä ei ainakaan tarvitse hirveästi rynniskellä ympäriinsä muiden lasten kanssa, vaan meno on rauhallisempaa. Jos sieltä vaikka löytyisi oikeita kavereitakin.
MOnella nuorella syrjäytyminen alkaa juuri noin, että jäädään kotiin tietokoneen ääreen. Mitä sitten kun lapsi on 18-vuotias, ja kykkii vieläkin yksin koneellaan? 25-vuotias? Kavereita ei ihminen enää osaa tehdä tietyn pisteen jälkeen, kun on ollut niin paljon yksin ja kaikki itseluottamus kuihtunut.