13v on täysin yksin, varsinkin nyt kesällä. Itkettää :(

Jos hän haluaa olla yksin.

Miten se lapsen elämä voi kiinnostaa niin paljon? Hanki jotain muuta tekemistä.

Kärsiikö hän itse kaverittomuudesta? Vai viihtyykö yksinään?

Jaa....pleikka pois. Tai tee pleikasta porkkana.... Kun teet tämän, niin saat pelata niin ja niin kauan. Pleikka ohjaa selvästi. Siellä maailmassa on tyytyväinen.

.

Joskus tulee sieltä pelimaailmasta pelikavereita ...olen käsittänyt niin. Ettei ole niin epäsosiaalisia. Seuraako tubettajia? Elokuussa on tubecon, johon voi mennä tapaamaan ja katsomaan. Noin pienille isompi kaveri mukaan.

Tee säännöt. Jotka ohjaavatyttöä siihen suuntaan, että pakosta joutuu muutakin tekemään. Ja muihin kontakteihin.

Masentunut?

Lupaa ekstra viikkorahaa, jos hankkii kavereita ja on niiden kanssa.

..piti kirjoittaa, että tre säännöt, jotka ohjaavat käyttöä...eikä tyttöä... Ota ohjat, jos itkettää. Ei se itku nyt auta. Jokin muu voi auttaa. Ja ole ryhdikäs.

Luoja varjele mitä ohjeita! Jos penskalla on netissä kavereita, hänellä on kavereita. Jos hän on introvertti, hän viihtyy yksin. Ongelma taitaa olla vain äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa....pleikka pois. Tai tee pleikasta porkkana.... Kun teet tämän, niin saat pelata niin ja niin kauan. Pleikka ohjaa selvästi. Siellä maailmassa on tyytyväinen.

.

Joskus tulee sieltä pelimaailmasta pelikavereita ...olen käsittänyt niin. Ettei ole niin epäsosiaalisia. Seuraako tubettajia? Elokuussa on tubecon, johon voi mennä tapaamaan ja katsomaan. Noin pienille isompi kaveri mukaan.

Tee säännöt. Jotka ohjaavatyttöä siihen suuntaan, että pakosta joutuu muutakin tekemään. Ja muihin kontakteihin.

Miksi ihmeessä lasta pitäisi rangaista omien harrasteiden tai mielenkiinnon kohteiden menettämisellä? Masentunut nuori voi sitten maata huoneessaan pelkkää seinää tuijottamassa.

Minusta tuo on kyllä hieman epätavallista. Toimettomuus on hälyttävää, jos lasta ei innosta mikään asia. Lapsi vaikuttaa masentuneelle.

Äitiä itkettää ja raivostuttaa, niin tenavalta pitäisi ottaa pelikone pois ja tehdä sääntöjä ja kuria.

Oisko vastavuoroisesti sitten niin, että kun lasta ei huvita ja haluta, äidiltä otettaisiin puhelin ja netti pois?

Haittaako uutta parisuhdettanne, kun nuori aina vaan kökkii kotona, ei suostu leirille - ja teillä ei ole omaa kutemisrauhaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on kyllä hieman epätavallista. Toimettomuus on hälyttävää, jos lasta ei innosta mikään asia. Lapsi vaikuttaa masentuneelle.

Eihän hän ole toimeton!

Meillä sama, pleikan sijaan puuhailee käsitöiden, askartelun ja sisustamisen parissa, välillä jopa lukee kirjoja. Vanhempien ja mummonsa kanssa tekee puutarhahommia ja käy pyörälenkeillä (pitkäkin lenkki maittaa, jos matkan varrella pysähdytään vaikka jätskille). Ei tunnu kaipaavan ikäistään seuraa, eikä jakseta enää patistaa, kun tätä tämä on jo ties kuinka monetta kesää. Koulussa on kuitenkin sosiaalinen ja paljon kavereita. Lienee samanlainen introvertti kuin äitinsä, nauttikoon nyt omasta seurastaan.

Mitä teet äitinä nuoren kanssa yhdessä? Tuon ikäinen kyllä haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa. Aloituksessa olet luetellut monta vaihtoehtoa, joista uupuu se yhdessäolo:

a) naapurin koiran ulkoilutus

B) miehen vanhempien koiran leikitys

C) leirille meno

D) kotitöiden teko

E) jätskikauppaan lähettäminen

F) ohjattuun harrastukseen lähettäminen

G) "menkää kavereiden kanssa ulos"

Mitäs jos tänään menisit nuoren kanssa uimaan, illalla tekisitte lättyjä tai vohveleita, huomenna menisitte kirjastoon ja ylihuomenna pyöräretkelle. Siis tekisitte yh-des-sä.

Ylipäätään teinin minäkuvan kannalta olisi parempi, että tekisit jotain asialle sen itkemisen, raivostumisen ja valittamisen sijaan. Näytä että välität, vaikka uusi mies perheessä onkin. (Ja ei, se että lupaat viitosen tehdyistä kotitöistä ei ole yhdessäoloa eikä varsinaisesti välittämistäkään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa....pleikka pois. Tai tee pleikasta porkkana.... Kun teet tämän, niin saat pelata niin ja niin kauan. Pleikka ohjaa selvästi. Siellä maailmassa on tyytyväinen.

.

Joskus tulee sieltä pelimaailmasta pelikavereita ...olen käsittänyt niin. Ettei ole niin epäsosiaalisia. Seuraako tubettajia? Elokuussa on tubecon, johon voi mennä tapaamaan ja katsomaan. Noin pienille isompi kaveri mukaan.

Tee säännöt. Jotka ohjaavatyttöä siihen suuntaan, että pakosta joutuu muutakin tekemään. Ja muihin kontakteihin.

Miksi ihmeessä lasta pitäisi rangaista omien harrasteiden tai mielenkiinnon kohteiden menettämisellä? Masentunut nuori voi sitten maata huoneessaan pelkkää seinää tuijottamassa.

Rangaista? Voihan se riippuvaisesta tuntua rangaistukselta.

Ajattelen....Että saisi nuori elämässään tehtyä muutakin kuin peliä. Jos kukaan ei näytä sitä muuta maailmaa, niin tuonne se lapsi jää. Peliriippuvuuden maailmaan. Niska könössä naama valkoisena. Joko läskinä tai huonoryhtisenä tai molempina.

Kyllä aikuinen voi tuon ikäisen ohjata...ja pitää.

Mieti: Jos sun harrastus on pullan syöminen...ja sä syöt sitä koko ajan ja sä olet 13vee.... Niin eikö sun mielestä olis hyvä....Että joku aikuinen siihen puuttuu (tässä sun äitis)? Ei tietenkään! Ja sehän olisi naapurin tädinkin mielestä rangaistus. Anna hyvänen aika sen lapsen syödä pullaa! Ihana äidin pullapoju siitä kasvaa. Ja itkeä tihrusta...sehän tekee hyvää.

Muuttaako se mitään?

" Anna lapsen harrastaa....ettei tuu rangaistua.... Ettei vaan tule sanottua sitä ei:tä."

Halojaa! Kyllä muutkin harrastajat tekee sen harrastuksen lisäksi muita asioita. Pelit koukuttaa. Sehän on fakta ja terveysriski.

Pleikkaria ja pelaamista rajoitettava. Tilalle kehittävää puuhaa opetelkoot vaikka koodaamaan

Kaikki ei tarvi kavereita, esim minä teininä tai nyt nelikymppisenä ämmänä. Viihdyn parhaiten yksin koska ei tarvi miellyttää ketään, ei puhua päläpälä tai miettiä omaa käytöstä tyyliin olenkohan nyt liikaa hiljaa että viihtyykö tuo, tunnen itseni siis tukalaksi. Minulla on kuitenkin pari hyvää ystävää jotka ovat tyyliltään samanlaisia ja heidän kanssa viihdyn -yhteisestä sopimuksesta ei liian usein!

Minun lapsi on samanlainen, nyt 13v. Löysi harrastuksen kautta muutaman hyvän kaverin ja ns piirin missä viihtyy. Pitää yhteyttä mm tämän interwepin kautta. Juttelee silti eniten minun eli äitinsä kanssa ja tuntuu että voidaan puhua mistä vaan.

Huolenaiheita tuossa on kyllä,liika on aina liikaa pelien ääressä, laiskuudessa, eristäytymisessä. Kotitöihin pitää osallistua eikä niistä pidä aina maksaa. Eihän se koskaan kiinnosta, ei minuakaan! Pakko vaan hoitaa hommat. Kotona opitaan miten sitten omassa kotona, opiskeluissa, yhteiskunnassa, maailmassa! tulee toimeen.

Puheyhteys kuntoon, kuuntele - älä puhu itse koko ajan. Äläkä varsinkaan nalkuta tai iske että " ku oot tommonen" . Löytyy se hänen oma juttu niin tue sitä. Vaadi, älä kiristä, esim kotitöissä ole reilu tyyliin jokainen osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet äitinä nuoren kanssa yhdessä? Tuon ikäinen kyllä haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa. Aloituksessa olet luetellut monta vaihtoehtoa, joista uupuu se yhdessäolo:

a) naapurin koiran ulkoilutus

B) miehen vanhempien koiran leikitys

C) leirille meno

D) kotitöiden teko

E) jätskikauppaan lähettäminen

F) ohjattuun harrastukseen lähettäminen

G) "menkää kavereiden kanssa ulos"

Mitäs jos tänään menisit nuoren kanssa uimaan, illalla tekisitte lättyjä tai vohveleita, huomenna menisitte kirjastoon ja ylihuomenna pyöräretkelle. Siis tekisitte yh-des-sä.

Ylipäätään teinin minäkuvan kannalta olisi parempi, että tekisit jotain asialle sen itkemisen, raivostumisen ja valittamisen sijaan. Näytä että välität, vaikka uusi mies perheessä onkin. (Ja ei, se että lupaat viitosen tehdyistä kotitöistä ei ole yhdessäoloa eikä varsinaisesti välittämistäkään.)

Todella hienosti vastattu! Tuo lapsen kanssa YHDESSÄ tekeminen on niin tärkeää. Hieno vastaus. Aapee ta siitä vinkki heti käyttöön.ei tarvitse olla monimutkaista tekemistä. Osaat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, pleikan sijaan puuhailee käsitöiden, askartelun ja sisustamisen parissa, välillä jopa lukee kirjoja. Vanhempien ja mummonsa kanssa tekee puutarhahommia ja käy pyörälenkeillä (pitkäkin lenkki maittaa, jos matkan varrella pysähdytään vaikka jätskille). Ei tunnu kaipaavan ikäistään seuraa, eikä jakseta enää patistaa, kun tätä tämä on jo ties kuinka monetta kesää. Koulussa on kuitenkin sosiaalinen ja paljon kavereita. Lienee samanlainen introvertti kuin äitinsä, nauttikoon nyt omasta seurastaan.

Eihän kesällä ole juuri kukaan kaveri kotona, vaan kaikki ovat matkoilla, mokeillä, mummoloissa. Ja omissa kodeissaan, lomalla. Kavereistakin. Elämä on niin suorittamista ja toisaalta lapsilla on nyt tämä pelivouhotus: kaikki pelaavat.