Miksi annat lapsesi huutaa julkisella paikalla?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on jo isoja, joten aihe ei varsinaisesti ole mulle ajankohtainen.

Mutta eiköhän kaikki mukulat saa joskus elämässään sen tahtoitkupotkuraivarin leluosastolla, karkkihyllyn edustalla tms. Kyllä mä ajattelen, että sellainen kohtaus on parasta ignoorata, napata muksu kainaloon tai kärryyn, jatkaa ostoksia rauhassa, tokaista vaan rauhassa, että huutamalla ei tosiaan irtoa mitään. Antaa huutaa vaan hetken aikaa, ei se sun markettireissukokemusta niin kamalasti haittaa. Mieluummin kuin se, että suurieleisesti veisin lapsen pois, läksyttäisin kovaan ääneen, häpeilisin hulluna ääntä jne. Siitähän se muksu vaan oppii, että äidillä menee pasmat ihan sekaisin jos vähän karjun ja että mun huudolla on valtaa vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Mä opetin mieluummin, että huudosta ei seuraa mitään, etenkään hyvää tai ylimääräistä huomiota, joten sellainen on ihan tarpeetonta. Mutta kyllä meilläkin sitä kai muutama kerta harjoiteltiin.

Nykyään suhtaudun toisten lasten raivareihin huvittuneisuudella ja huokaisen helpotuksella, ettei se enää ole mun lapsi, joka huutaa. Vaikka osaa ne teinitkin mäyhätä jos asiat ei mene haluamallaan tavalla...

Suomalaiset on vaan niin kumman herkkää, ärsyyntyvää ja huokailevaa kansaa, että yhden lapsen hetkellinen itku marketissa, junassa tai vaikka sitten siellä lentokoneessa, saa välittömästi otsasuonet tykyttämään ja raivon nousemaan.

Relatka, ei se nyt niin kamalaa ole.

No sinä ainakin olet relannut oikein urakalla. Mitä sinä helpotuksesta huokailet kun huutava lapsi ei ole sinun? Mitä vaivaa siitä huudota muka oli sinulle aiemmin, kun et viitsinyt tehdä sille mitään? Niin SUOMALAINEN asenne. Ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Ei täällä ole kuin minä ja metsä, mitä välii, relataan.

Lääkkeet? Ei ehkä ihan kohdillaan.

Tuo on typerää. Et sitten parempaan pystynyt? Vastauksesi on laiska, kuten laiskalle kasvattajalle sopiikin.

Outoa, että tämä keskustelu on tulkittu koskemaan kiukuttelua tai tunteiden näyttämistä. Olen itse ymmälläni siitä miten paljon on vanhempia, jotka kannustavat lapsiaan huutamaan ja kiljumaan paikassa kuin paikassa. Tottakai tunteiden ilmaisu jne on ok, mutta jatkuva kiljuminen ja rääkyminen osana leikkiä on mielestäni epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäistä ei paljon käsketä olemaan hiljaa :D Elämä opettaa vielä joskus myös ap:tä. Mäkin tiesin lasten kasvatuksesta kaiken ennen lapsia ;)

Ja nyt kun olet epäonnistunut kasvattamisessa, kuvittelet että kukaan muukaan ei voisi onnistua. Ja kuvittelet nyt tietäväsi kaiken lasten kasvatuksesta. Elämä ei sitten opettanut sinulle, että voit olla aivan surkea jossakin, vaikka siihen ryhdytkin. Kyllä, myös vanhemmuudessa. Varsinkin siinä, siihen kun ei ole mitään pätevyysvaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että tämä keskustelu on tulkittu koskemaan kiukuttelua tai tunteiden näyttämistä. Olen itse ymmälläni siitä miten paljon on vanhempia, jotka kannustavat lapsiaan huutamaan ja kiljumaan paikassa kuin paikassa. Tottakai tunteiden ilmaisu jne on ok, mutta jatkuva kiljuminen ja rääkyminen osana leikkiä on mielestäni epäkohteliasta.

Joku päivä minä vielä ilmaisen tunteitani laittamalla naamani kiinni huutavan lapsen naamaan ja karjaisemalla keuhkojen täydeltä: "Nyt saatana turpa kiinni!!!"

Kyllä niin huomaa, että ap:lla ei ole lapsia.

Ps. Ranskalainen kasvatustyyli on hyvin autoritäärinen ja sisältää usein fyysistä (väki)valtaa. Siellä lapsi on hiljaa tai äiti nappaa tukasta kiinni ja kantaa omaan huoneeseensa. Kaikkea muuta siis, kuin itse haluan omassa kasvatuksessani toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että tämä keskustelu on tulkittu koskemaan kiukuttelua tai tunteiden näyttämistä. Olen itse ymmälläni siitä miten paljon on vanhempia, jotka kannustavat lapsiaan huutamaan ja kiljumaan paikassa kuin paikassa. Tottakai tunteiden ilmaisu jne on ok, mutta jatkuva kiljuminen ja rääkyminen osana leikkiä on mielestäni epäkohteliasta.

Joku päivä minä vielä ilmaisen tunteitani laittamalla naamani kiinni huutavan lapsen naamaan ja karjaisemalla keuhkojen täydeltä: "Nyt saatana turpa kiinni!!!"

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Et omista näköjään alkeellisintakaan käsitystä lapsen ha aikuisen eroista. Lapsuuden perustehtävä on pitkäjänteisyyden ja itsehillinnän OPETTELU - se ei tapahdu yhdessä yössä vaan vuosien aikana.

Pysykää kotonanne, jos ette kestä muita ihmisiä tai hakekaa ainakin sopiva lääkitys hulluuteenne.

Meidän lapsella on uhma. Jos jotain kiellän, niin protestiksi saattaa kiljua kurkku suorana. Onneksi tätä harvemmin tapahtuu julkisilla paikoilla, kotona sitten senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa taaperot eivät kilju ja riehu. Tämä ei sitten ole mitään "uuh olen matkustellut niin paljon, ette te juntit mistään mitään tiedä" vaan olen vain sattunut huomaamaan.

Siellä ei mennäkään "lasten ehdoilla" eli lapsi ei ole elämän keskipiste. Tottakai lapsi on yhtä arvokas perheenjäsen kuin muutkin ja kaikki otetaan huomioon. Mutta lapsi opetetaan odottamaan, kun aikuiset puhuu, syömään keskenään, kun aikuiset ruokailevat jne. Lapset ei despoottina hallitse kaikkien elämää.

Olen kuulovaurioinen,polvilumpion vaihtoa odottava erityisherkkä 66-vuotias kuorolaulua ja siivoamista harrastava vanhus,mutta myöskin olen ollut äiti ja jopa imettänyt julkisella paikalla salaa bussissa jne.Mun kakarat ei huutaneet julkisella paikalla,vaan saatoimme loruilla tai jopa laulaa retkillämme ja jopa  bussissa.Kyllä nykymeno on sairasta!Luulen ratkaisseeni nyt kauan mieltäni askarruttaneen ongelman:Se on seuraava;äidit ylisuorittavat ja filmaavat julkisilla paikoilla,katsokaa meitä,MINÄ olen poikinut!Tällaista meillä nyt on,käykö kateeksi?He eivät kuitenkaan aidosti ole läsnä lapselleen vastaten heidän tarpeisiinsa,ei esim. tarjota tuttia tai hedelmää vaan sinnitellään kunnes lapsi alkaa kurkunleikkaajan viiltohuudon,tulee huonot housuihin kun katselee ja kuuntelee.Apua hermolääkäri ja Lohjan kuulovaurioklinikka!