Lue keskustelun säännöt.
Prometheusleirin käyneet saa paljon vähemmällä
03.07.2016 |
vaivalla juhlat kuin rippikoulun käyneet. Ei ole ennen leiriä kirkkokäyntejä yms vastaavia käyntejä. Ei tarvitse opiskella ulkoa mitään. Viikon keskustelevat ja sitten oletetaan heitä juhlittavan yhtä hyvin kuin konfirmoituja.
Kommentit (52)
Lapseni, niinkuin vanhempansakin, ovat käyneet Kansan Raamattuseuran riparin. Ja yhtä onnellisina kaikki ovat leiriltä tulleet. Uusia ystäviä, pohdintaa uskosta ja elämästä, kokemus siitä että on rakas ja tärkeä. En minä väitä etteikö tuollaista kokemusta voi tulla muualta. Meillä nyt vaan näin. Ja kyllä, minulla on hengellinen vakaumus, puolisollani myös. Mutta usko on meillä vapautta ja iloa, ei perheessämme hirveästi noudateta ns. uskovaisten tapoja... Usko vaan on, se ohjaa sitä miten suhtaudutaan elämään, eettisyyteen, lähimmäisyyteen, rakkauteen, tasa-arvoon, yms. Ja tehdään valintoja sen mukaan. Uskosta puhutaan jos asia kiinnostaa, mutta muuten kukin hoitaa suhteensa Jumalaan aika lailla itsekseen. Mä käyn kirkossa harvakseltaan, mutten koskaan pakota lapsia mukaan.
Mitä rippikouluun tulee, jokaiselle olen korostanut, että se on vapaaehtoinen. Olen suositellut noita kräsän ripareita, ne nyt vaan on niin hienoja. Mutta jos olisivat halunneet käydä muualla, se olisi ollut mulle ok. Jos olisivat halunneet olla menemättä, se olisi ollut mulle ok. Vaikka lapseni on kastettu, niin heillä on uskonnonvapaus. Heillä on halutesssaan oikeus erota kirkosta. Mutta tähän asti ovat hyvinkin onnellisia ja tyytyväisiä.
Ja juu, ollaan vietetty rippijuhlia ja lahjoja saatu. Rahaakin. Mutta ihanimmat lahjat on tehnyt yksi tädeistä, itse tehtyjä koruja joissa on mukana kaunis ajatus, just sille lapselle tarkoitettu.
Täytyy möntää, että jotkut tämän ketjun ajatuksista on hassuja. Mutta kertoo enemmän ajattelijoista kui aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ot, mutta. Olen käynyt molemmat, riparin ja protun. Riparin jälkeen pidettiin juhlat, meille tuli sukulaisia ja syötiin kakkua, ei siis mitään kovinkaan ihmeellistä.
Protun jälkeen ei pidetty juhlia, mutta voin sanoa, että protu oli minulle se, mikä merkitsi todella paljon enemmän. Koko viikko oli täynnä mielenkiintoisia keskusteluja monipuolisista aiheista ja tietenkin sain paljon uusia tuttavuuksia. Protu oli ensimmäinen paikka minulle, missä tunsin, että minut hyväksytään täysin sellaisena, kuin olen. Sitä kokemusta on niin vaikeaa selittää sanoin.
Ripari oli lähinnä tylsää jeesusjuttua, ja kaikki vaan odottelivat niiden oppituntien päättymistä. Kukaan ei ollut erityisemmin kiinnostunut ohjelmasta, eikä mitään kovinkaan hedelmällistä keskustelua syntynyt. Kivointa riparissa oli vapaa-aika ja syöminen. Kaikki muu oli tylsää tuputusta. Riparin jälkeen tajusinkin viimeistään, että en ole millään tasolla uskovainen. Hienosti onnistui siis sekin ripari.
Ateistien kehittämä keskusteluleiri vastaamaan rippikoulua
Vierailija kirjoitti:
Mikä on Prometheusleiri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne juhlimisetko on sun mielestä se rippikoulun idea, AP?
Kertoo kyllä paljon siitä, mitä ihmiset oikeasti uskonnostaan ajattelevat. Mutta samapa tuo minulle, en ole käynyt kumpaakaan. Jos jälkikasvu haluaa prometheusleirille, OK. Jos riparille, on kyllä pakko ihmetellä mikä kasvatuksessa meni pieleen.
Sinun tekstisi kertoo paljon sinusta. Lapsiparkojasi.
Onhan se tosiaan aika kauheaa, jos lapsia ei kasvateta uskomaan mielikuvitusystävään. Tai menemään jonnekin leirille opettelemaan liibalaabaa ja syömään jotain mautonta keksiä + ottamaan viinihuikkaa, että saavat lahjoja. Ja väitetä, että se mauton keksi on jonkun 2000 vuotta sitten tapetun hemmon lihaa, viini saman jätkän verta. Lapsiparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Protun käy vuosittain vain vajaat 1000 nuorta. Rippikoulun yli 40 000.
...joista (riparilaisista) Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan 90% menee riparille juhlien ja (raha)lahjojen toivossa, vain muutama prosentti uskonnollisista syistä.
Toinen muksuistani kävi riparin mutta jätti osallistumatta konfirmaatioon "koska on moraalisesti väärin tunnustaa julkisesti uskovansa asiaan johon ei usko" ja toinen totesi yhden riparitunnin jälkeen "pitäkööt tunkkinsa, mä en tartte elämässäni mitäön jesseshaibaa". Juhlia ei luonnollisesti järjestetty kummankaan kohdalla koska ei ollut mitään juhlittavaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin aivan turhia nuorten aivopesuleirejä. Kehtaavatpa vielä intissäkin painostaa riparille uhkaamalla johtajakoulutuksen eväämisellä jos ei suostu ylimääräisiin piruntorjuntaharjoituksiin.
En ole koskaan käynyt rippikoulua, eikä se ole elämääni minkäänlaisella tavalla häirinnyt. Naimisiin menin maistraatissa ja olin yhden lapsen " sivukummi", hänkin jo aikuinen, eikä saanut asiasta traumoja.
Nosto