Järjettömän suuri kohtukuoleman pelko :(

Olen nyt raskausviikolla 33 ja koko raskaus on mennyt enemmän tai vähemmän pelätessä. Aluksi pelkäsin keskenmenoa, ramppasin useasti ultrassa tarkistamassa tilanteen ja dopplerilla kuuntelin sydänäänet ainakin kerran päivässä. Raskausviikot 12-18 olivat aika seesteisiä. Oli ihan normaalia, ettei alkuraskauden raskausoireita enää ollut ja olo tuntui muutenkin normaalilta ja sydänäänet löytyivät aina dopplerilla, joten se helpotti.

Sitten kun liikket alkoi tuntumaan niin stressi nousi taas. Alussa liikkeet tuntui vahvasti, sitten tuli päiviä kun liikkeitä tuntui vain pari hassua kopsahdusta ja kävinkin tuollaisina päivinä päivystyksessäkin asti. Aina todettiin että vauva voi hyvin ja kaikki näyttää menevän juuri niin kuin pitääkin.

Vauvani ei todellakaan liiku 24/7. Tämä on eka raskauteni, joten vertailupohjaa mulla ei ole mutta ainakin muut odottavat naiset kertovat että vauva riehuu jatkuvasti eikä hetken rauhaa saa. Itselläni edelleen näin myöhäisilläkin viikoilla vauvan liikkeet ovat hyvin maltilliset. Muutama aktiivisempi hetki päivässä, mutta väliin mahtuu tunteja kun en tunne yhtään mitään. Tämä on joskus todella stressaavaa ja en kehtaisi ihan jatkuvasti rampata päivystyksessäkään mutta pelkään aina että nyt on jotain vialla ja olisi parempi jos vauva saataisiin ulos, ennen kuin menehtyy.

Tämä pelko on todella raastavaa ja mielessä 24/7. En edelleenkään oikeen meinaa uskoa ja luottaa että muutaman viikon päästä meillä on vauva kotona. En uskalla valmistautua mitenkään. Pelkään vain jaktuvasti pahinta.

Onko kellään mitään lohdullista sanottavaa? Miten tätä oloa pystyisi helpottamaan.
Yritin jo kerran neuvolassa avautua mutta th sanoi, että niin ne kaikki äidit aina pelkäävät lapsiensa puolesta, se on normaalia.