40v+ kokemuksia kaivataan

Olen harkintavaiheessa, että lähtisinkö hedelmöityshoitojen kautta yrittämään lasta. Itsellisenä naisena - miestä ei ole. Ikää tulee vielä tänä vuonna 42v. Yhden biolapsen olen saanut 6v sitten. Hätäsektiolla hän tuli, muuten meni raskaus ja muu hyvin. Kävin jo hedelmöitysneuvolassa hormoonit testaamassa ja niiden puolesta ok. Ennen tuloksia jo jänistin, kun lääkäri aluksi epäili, että mulla olis PCO ja luin että noista hoidoista voi tulla tosi pahoja jopa hengenvaarallisia oireita varsinkin jos on PCO. No...sitten kun labratulokset tuli niin ei taida näyttääkkään että mulla ois PCO, mutta olin jo kaiken perunut. Nyt olen alkanut laihduttamaan ja 6kg lähtenyt. Bmi kuitenkin korkea vielä eli 34 ja unelmissa olis raskaus normaalipainoisena. Siihen menis siis muutamia kuukausia. (Eka raskauteni alkoi kun bmi 30 enkä kokenut raskausaikaa ollenkaan rankkana tms.) Kello (=kroppa) tikittää. Lääkärihän ois mulle tuiskannut muutaman nuijapään jo heti kesän jälkeen. No...olen sen verran miettinyt, että tosiaan haluaisin itseni laihduttaa ja sitten kokeilla tätä jos ollenkaan. Nyt on mietityttänyt se, että miten yli 40veet ootte kokeneet raskausajan ja synnytyksen. Jotain tsemppaavia, ihania tarinoita kai kaipaisin. Tai sitten päinvastaisia. Sen tiedän, että oma "pikku kakkonen" olisi todella tervetullut. Teen lasten parissa töitä, on vauvakuumetta yms.yms. Olen myös jonottanut adoptiolasta jo lähemmäs 4 vuotta eikä se tie taida viedä mihinkään. Mutta tosiaan niin vaan harmittaa, että en alkanut tähän aiemmin. Jotenkin en sitten kuitenkaan ollut sisäistänyt, että miten naisen hedelmällisyys tippuu kuin lehmän häntä. Sitä kai sitten olenkin alkanut miettimään, että jos hedelmällisyys laskee niin miten ihmeessä kroppa reagoi näin "epäluonnolliseen" tapahtumaan. En tiedä saako tästä mun sepustuksesta mitään tolkkua. :D Ehkä kuitenkin pääsette jyvälle fiiliksistä ja olisi mahtavaa jos joku ikätoveri jakaisi oman tarinansa.