Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta TUNTUU että jumala on olemassa
02.07.2016 |
Me elämme nykyään typerää aikakautta, jossa rationaalisuutta korostetaan liikaa. Rationaalisuudella tulee raja vastaan hyvin nopeasti, joten mielestäni se on täysin riittämätön apuväline kun pohtii Suuria kysymyksiä.
Esim aspergerit edustavat raationaalisuudessaan äärilaitaa. He eivät rationaalisuudestaan huolimatta (tai juuri sen vuoksi) kykene näkemään ihmisten välisessä kommunikoinnissa piiloteetua sisältöä, joka ilmenee eleinä, ilmeinä, äänenpainoina jne. Monesti aspergerit käyttäytyvät epäloogisesti, koska eivät tunnista kaikkia tunteitaan. Jos rationaalinen ajattelu ei kykene ymmärtämään edes pientä osaa ihmisestä, miten voimme muodostaa maailmankuvan sen varaan?
Tunteetkaan eivät aina ole oikeassa ja rationaalisuudesta on usein hyötyä, mutta nykyihminen uskoo siihen sokeasti, eikä suostu tunnustamaan logiikan rajoja. Ironista on myös se, että rationaaliset ihmiset usein loukkaantuvat kun rationaalisuutta "vähätellään". Maailma itsessäänkään ei ole rationaalinen. Kun ihminen joskus poistuu tästä maailmasta, samalla katoaa rationaalisuuskin (olettaen ettei ole muita "rationaalisia" olioita).
Kommentit (14)
Hienoa pohdiskelua. Tekis tietysti mieli tuoda Darwinia esiin, joka korosti sitä, että tietyt ominaisuudet voittavat toiset eloonjäämiskamppailussa. Olemme kuitenkin kehittyneet niin "sivistyneiksi", että suojelemme sellaisia, jotka eivät vastaa meidän tekemämme maailman valtavirtaa esim. inhimillisen kanssakäymisen saralla kuten aspergerit. Miten sitten logiikan rajat ja jumalan olemassaolo liittyvät toisiinsa on toinen kysymys. Vaikka rationaalisuus olisikin rajallista, miten se todentaa jumalan olemassaolon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetta enempää et jumalasta saakaan.
Suurin osa ihmisistä uskoo johonkin jumalaan joten ei me nyt ihan rationaalista aikaa vielä eletä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä uskoo johonkin jumalaan joten ei me nyt ihan rationaalista aikaa vielä eletä.
No ei nyt sentään pohjoismaissa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa pohdiskelua. Tekis tietysti mieli tuoda Darwinia esiin, joka korosti sitä, että tietyt ominaisuudet voittavat toiset eloonjäämiskamppailussa. Olemme kuitenkin kehittyneet niin "sivistyneiksi", että suojelemme sellaisia, jotka eivät vastaa meidän tekemämme maailman valtavirtaa esim. inhimillisen kanssakäymisen saralla kuten aspergerit. Miten sitten logiikan rajat ja jumalan olemassaolo liittyvät toisiinsa on toinen kysymys. Vaikka rationaalisuus olisikin rajallista, miten se todentaa jumalan olemassaolon?
Ei rationaalisuuden rajallisuus tietenkään todista jumalan olevan olemassa, mutta tarkoitukseni oli korostaa sitä että asia putää jokaisen ihmisen muodostaa subjektiivisesti. Eristyisesti siksi, että kyseessä on asia jota ei voida rationaalisesti ratkaista. Tietoisuutemme on on hyvin matala ja rajallinen. Emme tiedä miksi tämä maailma on olemassa ja me siinä sivussa. Maailmankaikkeuden syntyyn sisältyy myös paljon ihmisjärjelle ymmärtämätöntä. Tarkoitukseni ei ole mitätöidä rationaalisuus, vaan saada ihmiset ymmärtämään ettei vaistot ja tunteet ole lainkaan naurettavia työkaluja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä uskoo johonkin jumalaan joten ei me nyt ihan rationaalista aikaa vielä eletä.
No ei nyt sentään pohjoismaissa.
Kirkon sisällä ei uskota emäkirkkoon vaan kaikkeen huuhaahan. Ollaan hengellisisiä, herkkiä ja syvällisiä sekä avarakatseisia.
Huvittaisi tuoda tähän yhteyteen metafora "deux ex machina" joka on peräisin muinaisten kreikkalaisten teatteritaiteessa. Siis ennen kristinuskoa. Se tarkoittaa tarinassa tapahtuvaa yllättävää käännettä, jumalolennon väliintuloa. Vähän samanlainen "laatikosta pompsahtava" on tuo meidän jumaluskomme. Kun ei enää ole mitään muuta keinoa selittää tai ymmärtää jotain asiaa, jumala on se "kaatoryhmä" tai selitysmalli, jonka tilille voidaan laittaa kaikki se, mitä emme muuten pysty päättelyllä hahmottamaan tai ratkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se menee just toisinpäin. Järjellä voisin tunnustaa sen mahdollisuuden, että on olemassa jumalan kaltainen olento, mutta tunnetasolla olen varma, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaisi tuoda tähän yhteyteen metafora "deux ex machina" joka on peräisin muinaisten kreikkalaisten teatteritaiteessa. Siis ennen kristinuskoa. Se tarkoittaa tarinassa tapahtuvaa yllättävää käännettä, jumalolennon väliintuloa. Vähän samanlainen "laatikosta pompsahtava" on tuo meidän jumaluskomme. Kun ei enää ole mitään muuta keinoa selittää tai ymmärtää jotain asiaa, jumala on se "kaatoryhmä" tai selitysmalli, jonka tilille voidaan laittaa kaikki se, mitä emme muuten pysty päättelyllä hahmottamaan tai ratkaisemaan.
Ei se välttämättä noin mene. Jos löydät maasta esineen, tiedät että joku sen siihen on tiputtanut. Yhtä lailla on syytä olettaa ettei maailma itseään ole synnyttänyt. Jumalalle on mielestäni perusteluja, samoin myös ateismille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla se menee just toisinpäin. Järjellä voisin tunnustaa sen mahdollisuuden, että on olemassa jumalan kaltainen olento, mutta tunnetasolla olen varma, että ei ole.
Melkein noin se meni Nietzschelläkin. Hän vastusti logiikan edessä nöyristelemistä ja puhui subjektiivisuuden puolesta, mutta sanoi että vaisto kehotti häntä olemaan uskomatta jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaisi tuoda tähän yhteyteen metafora "deux ex machina" joka on peräisin muinaisten kreikkalaisten teatteritaiteessa. Siis ennen kristinuskoa. Se tarkoittaa tarinassa tapahtuvaa yllättävää käännettä, jumalolennon väliintuloa. Vähän samanlainen "laatikosta pompsahtava" on tuo meidän jumaluskomme. Kun ei enää ole mitään muuta keinoa selittää tai ymmärtää jotain asiaa, jumala on se "kaatoryhmä" tai selitysmalli, jonka tilille voidaan laittaa kaikki se, mitä emme muuten pysty päättelyllä hahmottamaan tai ratkaisemaan.
Ei se välttämättä noin mene. Jos löydät maasta esineen, tiedät että joku sen siihen on tiputtanut. Yhtä lailla on syytä olettaa ettei maailma itseään ole synnyttänyt. Jumalalle on mielestäni perusteluja, samoin myös ateismille.
Typerä vertaus. Jos se esine on kännykkä, niin sitten sä tiedät, että joku älykäs entiteetti on sen vähintäänkin tehnyt, *mutta* sen sä tiedät vain sen takia, että tiedät ihmisten tekevän kännyköitä, ja ettei luonnossa sun kokemuksesi perusteella synny kännyköitä ihan noin vain. Sen sijaan kiviä siellä syntyy. Ja eläviä olentoja. Ja kokonaisia planeettoja. Vastasyntynyt ei kuitenkaan tiedä, että onko maassa oleva kivi taikka kännykkä syntynyt ilman ihmistä, vaan kokemus sen sulle opettaa. Kokemus ei kuitenkaan ole täysin luotettava tiedonlähde, kuten sinunkin tapauksesi osoittaa. Tiede kertoo meille, mistä maailman on syntynyt. Ei siihen tarvita mitään älytöntä esinevertausta.
Esimerkiksi näitä kivimuodostelmia voisi hyvin joku pitää ihmisen tekeminä, vaikka ne eivät ole:
http://thecarefreetraveler.com/wp-content/uploads/2013/06/Giants-Causew…
http://s3files.core77.com/blog/images/2014/08/0PHOTO1a_delicatearch.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnen olevani messias. Täällä mielisairaalassa on paljon jeesuksia ja jumalia, tuu sinäkin tänne!
Miksi tuntemus siitä, että jumala on olemassa on todempi kuin tuntemus, että on itse jumala?
Alue: Aihe vapaa
Siis järkiperäinen ajattelu kyllästyttää, joten sotket mukaan mielikuvituskaverin?