Onko joku nuoruuden aikainen tuttu tai luokkakaveri yllättänyt ammatinvalinnallaan tai jollain mulla asialla?

Vierailija kirjoitti:

Lukiokaverini, sellainen hyvän perheen kympin tyttö, josta kaikki odottivat lääkäriä tai asianajajaa, on nykyään rapajuoppo. Hän pyörii toriaukiolla juopporemminsä kanssa, esimerkiksi yhtenä aamuna näin, kun hän pissasi kyykyssä kioskin nurkalle, ja sen jälkeen sammui kusilammikon viereen.

Nää tapaukset on kyl iha hirviän surullisia :/

On jotkut yllättäneet elämänvalinnoillaan, mutta niin yllätin varmaan minäkin. En oikeastaan jaksa ihmetellä noita valintoja koska enhän minä niitä ihmisiä varsinaisesti tuntenut. Esim, luokan hikari meni lukiosta huippupapereilla yliopistoon mutta tippui pois ensimmäisen vuoden aikana ja alkoholisoitui. Näin tätä baarissa vähän aikaa sitten ja tämä alkoi itkemään siitä kuinka hyvät arvosanat ja lukio oli vanhempien painostusta, kyseinen henkilö on toki todella älykäs mutta olisi mielummin opiskellut peruskoulun jälkeen amiksessa.

Alkoholistiperheen koulukiusattu tytär pyöräytti jollekin elämäm koululaiselle pari lasta ja koulut jäi kesken. Kuulin, että itselleenkin alko maistui ja ulosotossa oli kymmeniä tuhansia. Hämmmästykseni oli suuri kun nyt nelikymppisenä hänet tapasin, on hyvässä virassa ja asiat mitä ilmeisimmin kunnossa. Ilmeisesti ryhdistäytyi jossain vaiheessa ja kävi koulunsa loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Luokkalaiseni oli helvetin fiksu yläasteella, ihan kympin oppilas ja oli ilmeisesti kiinnostunut lääkiksestä ja eritoten anatomiasta. Jätti lukion kesken ja kävi nyt aikuisena sen loppuun, valmistuen nyt tänä keväänä huippupapereilla. Yllätyin kun oli hakenut ja päässyt lukemaan jotain antiikin kulttuuria, ei kuulemma edes hakenut sinne lääkikseen. Imo heittää lahjansa hukkaan tuollaisella alalla, siis voiko tuosta edes työllistyä?

Jos ei ollut vaan päässyt lääkikseen? Käsittääkseni johonkin antiikin diipadaapaan pääsee kuka tahansa sisälle, mutta työpaikan saaminen on epätodennäköisempää kuin lottovoitto. Korkeintaan tutkijaksi yliopistolle pääsee 1/200 kouluttautuneesta. Kouluttautuu siis työttömäksi.

Mukavin tarina omalta luokaltani on tyttö, joka nipin napin, rimaa hipoen kitkutteli lukion läpi ja pääsi ylioppilaaksi neljän a:n papereilla. Halusi, haki ja pääsi sairaanhoitajakoulutukseen, valmistui hyvin arvosanoin ja toimi osaavana, arvostettuna ja pidettynä sairaanhoitajana koko ammattiuransa ajan (olemme jo eläkkeellä).

Ei se koulumenestys todellakaan välttämättä korreloi suoraviivaisesti elämässä onnistumisen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistiperheen koulukiusattu tytär pyöräytti jollekin elämäm koululaiselle pari lasta ja koulut jäi kesken. Kuulin, että itselleenkin alko maistui ja ulosotossa oli kymmeniä tuhansia. Hämmmästykseni oli suuri kun nyt nelikymppisenä hänet tapasin, on hyvässä virassa ja asiat mitä ilmeisimmin kunnossa. Ilmeisesti ryhdistäytyi jossain vaiheessa ja kävi koulunsa loppuun.

Miksi tämä on selitetty jotenkin alentuvaan sävyyn vai kuvittelenko?

Vierailija kirjoitti:

Samasta koulusta vuotta nuorempi hiljainen tyttö on hotellin johtaja.

Luokaltani rauhallinen tyttö, joka ei ollut missään oppilaskunnassa tms. eikä harrastanut mitään on ollut aikuisena politiikassa hyvin aktiivinen.

Huom. Nimet saa sanoa vain todella tunnettujen kohdalla.

On. Luokan pahimmasta kiusaajasta, julmasta ja täysin empatiakyvyttömästä psykosta on tulossa lääkäri.

Yläasteella yksi luokkakaveri oli sellainen perus pissisbimbo, jota tuntui kiinnostavan vaan pojat ja juhliminen, ei todellakaan opiskelu. Yllätyin jo siitä, kun se meni lukioon (vaikkakin kaupungin alimman keskiarvon kouluun), mutta siellä se kuitenkin skarppasi ja pääsi pari vuotta sitten opiskelemaan Helsingin oikikseen.

Peruskoulussa huonohkosti pärjänneet hissukkapojat ovat pärjänneet hyvin ammattimarkkinoilla. Osa kansainvälisissä tehtävissä yms. Se on yllättänyt minut. Ujoista pojista voi kasvaa johtavissa tehtävissä olevia miehiä.

Entinen kaverini, joka oli näitä joiden ei tarvinnut lukiossa päntätä, mutta sai kuitenkin hyviä numeroita ja pärjäsi kirjoituksissa hyvin. Itse menin yliopistoon ja hänen välivuotensa venyi lopulta elämänkouluksi... :/

Vierailija kirjoitti:

Yksi joka olisi vähän viitsinyt avata pääsykoekirjojen kansia olisi päässyt heittämällä sisään mihin tahansa opinahjoon

Ihan vilpittömästi kiinnostaisi tietää, miten sinä voit jonkun toisen puolesta tietää ja luvata, että pääsisi ihan minne kouluun vaan?

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini, joka oli näitä joiden ei tarvinnut lukiossa päntätä, mutta sai kuitenkin hyviä numeroita ja pärjäsi kirjoituksissa hyvin. Itse menin yliopistoon ja hänen välivuotensa venyi lopulta elämänkouluksi... :/

Jos ei mene lukioon = elämäm koulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkalaiseni oli helvetin fiksu yläasteella, ihan kympin oppilas ja oli ilmeisesti kiinnostunut lääkiksestä ja eritoten anatomiasta. Jätti lukion kesken ja kävi nyt aikuisena sen loppuun, valmistuen nyt tänä keväänä huippupapereilla. Yllätyin kun oli hakenut ja päässyt lukemaan jotain antiikin kulttuuria, ei kuulemma edes hakenut sinne lääkikseen. Imo heittää lahjansa hukkaan tuollaisella alalla, siis voiko tuosta edes työllistyä?

Jos ei ollut vaan päässyt lääkikseen? Käsittääkseni johonkin antiikin diipadaapaan pääsee kuka tahansa sisälle, mutta työpaikan saaminen on epätodennäköisempää kuin lottovoitto. Korkeintaan tutkijaksi yliopistolle pääsee 1/200 kouluttautuneesta. Kouluttautuu siis työttömäksi.

Mikä siinä on, että niin moni kuvittelee lääkiksen olevan jokaisen opinnoissa hyvin pärjänneen unelma. Tiedän paljon todella fiksuja tyyppejä jotka olisivat varmasti pärjänneet lääkiksessä, mutta omat kiinnostuksen kohteen ja sen myötä alavalinnat ovat olleet jotain ihan muuta. Ehkä tämänkin tarinan henkilö vaan huomasi, ettei lääketiede ollutkaan se ala mikä loppujen lopuksi veti eniten puoleensa.

Yläasteen suosituin poika, joka jo yläasteella alkoi poltella pilveä ja siirtyi vahvempiin huumeisiin. Oli pari vuotta aivan rappiolla  (ei ammattikoulussa/lukiossa) ja tosiaan käytti huumeita ja pyöri jengeissä. Jossain vaiheessa sai ensimmäisen lapsen. Sen jälkeen, vissiin 19-20 vuotiaana sitten alkoi ryhdistäytyä ja aloitti aikuislukion, sinä aikana pyöräytti toisen muksun (saman naisen kanssa). Pääsi ylioppilaaksi n. 23-vuotiaana, haki lääkikseen ja pääsi ensiyrittämällä Helsinkiin sisään.

Nyt on siis melkein valmis lääkäri ja edelleen lastensa äidin kanssa yhdessä. Täytyy sanoa että kyllä itsellä meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun kun kuuli, että tämä henkilö, joka oli aivan pohjalla joskus, olikin fiksu eikä vain ollut käyttänyt potentiaaliaan. Upea ryhtiliike :)

Jossain vaiheessa lääkiksestä haaveilevat tajuavat, että se on jatkuvaa asiakaspalvelua ja rankkojenkin juttujen käsittelyä. Ei sovi kaikille, vaikka olisi kuinka huippupaperit, kun ei se sovi kaikille valmistuneillekaan, mutta käyty vaan on. 

Koulun kovin lintsaaja, hiljainen ja synkkä hevarityttö meni peruskoulun jälkeen lastenhoitajaksi. Nyt 20 vuoden päästä on menestynyt yrittäjä, iloinen, energinen ja ilmiselvästi elämästään nauttiva. Hämmästyin kovasti kun nähtiin yli 15 vuoden tauon jälkeen.

Yläkoulussa hiljainen ja ujo kutosen oppilas luki itsensä myöhemmin juristiksi ja pääsi ilmeisesti jonkin diplomaattikoulutuksen kautta suurlähetystöön töihin.

Hyvästä ja sivistyneestä lääkäriperheestä tullut tyttö ajautui huonoon porukkaan yläkoulussa, vaihteli poikaystävää kuin sukkaa ja synnytti lapsen 16-vuotiaana. On tälläkin hetkellä Facebookin mukaan "koti äiti" ja asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa.

Tuossa kaksi yllättävintä tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Lukiokaverini, sellainen hyvän perheen kympin tyttö, josta kaikki odottivat lääkäriä tai asianajajaa, on nykyään rapajuoppo. Hän pyörii toriaukiolla juopporemminsä kanssa, esimerkiksi yhtenä aamuna näin, kun hän pissasi kyykyssä kioskin nurkalle, ja sen jälkeen sammui kusilammikon viereen.

Aina noissa "hyvissä perheissä" ei ole asiat miltä näyttää. Voi olla esim. juopot ja narsistit vanhemmat, jotka osaa pitää kulissinsa ja kotoa pois päästyään lapsi sitten romahtaa... Tosin kyseistä perhettähän minä en tunne.

Ap:lla vielä yksi. Luokkani  muotitietoisin  ja herkkähipiäisin tyttö on nykyään maatalon emäntä, karjatilalla. 

Lukion komein, menestynein (ja limaisin) poika, jonka perässä juoksi puolet tytöistä ja jota pinnallisempaa ihmistä sai hakea, on nykyään pilveä poltteleva pitkätukkainen punavihertävä ituhippi totaalikieltäytyjä hörhö. Ollut kuulemma lukemattomia kertoja tekemisissä virkavallan kanssa huumeiden takia ja otettu myös kiinni jostain ydinvoimalatyömaalta riekkumasta. Töitä ei ole tehnyt vuosiin.

Eräs poika oli rankasti kiusattu muiden poikien toimesta sekä yläasteella että lukiossa. Hän oli vakavasti ylipainoinen, hiljainen ja herkkä. Viihtyi välillä meidän tyttöjen seurassa, mutta ei ujouttaan uskaltanut jutella ihmeemmin. Yllätyin kun hän lisäsi minut kaveriksi Fb:ssa, enkä ollut tunnistaa koko miestä kuvista! On suoraan sanottuna pökerryttävän hyvännäköinen ja kovassa tikissä. Ilmeni että hän opiskelee liikunta-alaa ja tekee myös alan töitä. Nousi leveä hymy huulille tämän pojan puolesta, kuinka hienosti on pärjännyt kaikesta raa'asta kiusaamisesta huolimatta!