Vaihdoin juuri alaa, asiantuntijasta duunariksi. Olen innoissani, mutta samalla hieman järkyttynyt :) Muita vastaavan irtioton tehneitä?

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut vaihtaa työtä. Kyse ei ole rahasta, vaan työn sisällöstä ja sun älystä sekä henkisestä kapasiteetista. Sulla on ollut rima kirkeammalla joten et tule olemaan tyytyväinen työssäsi alkuinnostuksen jälkeen. Kun työ on opeteltu eikä henkistä haastetta tule, alat kehittelemään ja parantamaan työtä ja siitä ei muut ehkä pidä, varsinkaan sun lähin esimies joka on tod. näk. sua tyytyväisempi kaikkeen eli jämähtänyt paikoilleen.

Olet oikeassa ainakin osittain, koska jo haastattelussa huomioin asioita, jotka voisi tehdä siellä toisin :) Tiedostan asian, joten aion pitää suuni kiinni ja tehdä ehdotuksia hienovarasesti joskus myöhemmin. Tämän työn tarkoitus on antaa lapsilleni sekä minulle enemmän yhdessä olemista. Myöhemmin palaan varmasti ns. aivotyöhön, mutta enemmän omilla ehdoillani kuin aikaisemmin.

-Ap

Minä järjestin itselleni lisää vapaa-aikaa jäämällä osa-aikaiseksi. Ei tarvinnut vaihtaa työtä. Täytyy vain pitää itse huoli että tuntimäärä ei ylity.

V*ttu mikä ketju kirjoitti:

Minä olin ennen ihotautilääkäri, mutta työn vaativuus ja ikävät potilaat saivat minut vaihtamaan alaa. Nykyisin moppaan Prisman lattioita ja olen onnellisempi kuin koskaan. Töiden jälkeen opiskelen savon murretta ja kanteleensoittoa.

Hei, onnea!😉

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä vaihtaisi. Mulle ei sovi aivot narikkaan työt ollenkaan eikä myöskään rutiinityöt. Olisin niissä kaikein huonoimmilani, koska en vain pysty sulkemana aivojani. Olen ollut joskus aikoinana kesätöissä liukuhinalla ja ei ole tosiaankaan mun hommaa. Lopputulos ei olisi edes firman kannalta hyvä.

Varmaan on jotain välimuotojakin kuin paikallaan istuminen kymmeniä tunteja viikossa vs. aivot narikkaan liukuhihnatyö.

IT-alalta maanviljelyyn. En kadu pätkääkään vaikka tulot romahti.

Monet ovat lähteneet hyvin palkatuista asiantuntijatöistä ihan omasta aloitteestaan ihan muihin hommiin. Vaikkapa luomuviljelijäksi, jossa siinäkin hommassa voi ihan hyvin käyttää aivojaan. Tai muuhun pienyrittäjätoimintaan.

Ei asiantuntijatyö aina mitään yhtä auvoa ole. Stressaavia palavereja usein asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa. Saattaa joutua olemaan jatkuvasti tekemisissä henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei välttämättä vapaa-ajalla haluaisi viettäisi edes 5 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

IT-alalta maanviljelyyn. En kadu pätkääkään vaikka tulot romahti.

Veit munat (kanan) suustani.

V*ttu mikä ketju kirjoitti:

Minä olin ennen ihotautilääkäri, mutta työn vaativuus ja ikävät potilaat saivat minut vaihtamaan alaa. Nykyisin moppaan Prisman lattioita ja olen onnellisempi kuin koskaan. Töiden jälkeen opiskelen savon murretta ja kanteleensoittoa.

Nolo provo. Minä nostan sen tasoa: Olin aikaisemmin dermatologi. Työtaakkani oli uuvuttava. Oikeastaan olin töissä 24/7, sillä potilaiden ongelmat eivät jättäneet minua rauhaan edes unessa. Näin painajaisiakin kaikenlaisista iho-ongelmista. Mieheni herätti minut toisinaan, kun olin ahdistuneena unissani selannut nettiä löytääkseni ratkaisun johonkin oireeseen. Toisaalta se, että alitajuntani työskenteli juuri työasioissani auttoi minua suuresti ja aamulla minulla oli usein uusia hienoja ratkaisuja valmiina kirjattavaksi ylös.

Mutta sitten kävin pohtimaan, haluanko tehdä tätä koko ikäni. Vastaus oli selkeä en halunnut. Niinpä jätin virkani. Lähelläni on Prisma ja asioin siellä päivittäin. Siinä sitten Prismassa käyskennellessäni tuli mieleeni, että entä jos aloittaisin uuden elämän siellä Prismassa. Minulla ei ole mitään kaupan alan pätevyyttä, mutta joskus opiskeluaikoina olen siivonnut kaupoissa ja tietenkin kotona. Niinpä menin Prisman työhönottoon ja minut pestattiin lakaisemaan lattioita 20 h/vk. He totesivat, että tavallaan olet ammattilainen pintojen käsittelyssä. Nyt olen sitten laajentamassa toimintaani siivoustyön ohella asiakkaiden iho-ongelmien hoitoon siinä samalla, kun he tekevät ostoksiaan. Kuljen rinnalla kauppakierroksen ajan ja annan ohjeita. Laskutuspuoli on vielä hieman mietinnässä, mutta arvelen, että tästä voi kehkeytyä aivan uusi tuottava yritysmuoto. Ennen olin työssä suunnilleen 24/7. Samoin saattaa käydä tässäkin, mutta tunnen nyt suurta vapauden riemua ja oivaltamisen iloa.

V*ttu mikä ketju kirjoitti:

Minä olin ennen ihotautilääkäri, mutta työn vaativuus ja ikävät potilaat saivat minut vaihtamaan alaa. Nykyisin moppaan Prisman lattioita ja olen onnellisempi kuin koskaan. Töiden jälkeen opiskelen savon murretta ja kanteleensoittoa.

Tirskahdin tälle. Kiitos siitä :)

Haaveilen vähän samanlaisesta.

Olen ollut Securitaksella joskus kesätöissä vartijana ja siellä oli oikeasti yksi valmis lääkäri ollut myös vartijana. Ei ollut mikään erikoislääkäri kuitenkaan ja tämä oli 90-luvun laman aikana, henkilö ei ollut vartijana käsittääkseni kovin pitkään mutta kuitenkin. Oli vähän herättänyt hilpeyttä tapaus siellä vartiointipiireissä. Kyse oli respassa olemisesta lähinnä, ei mistään metrovartioinnista.

Asiantuntijatöitä voi tehdä kohtuullisiakin päiviä, jopa lyhyempiä kuin normiduunarit. Ei niissä ole läheskään aina 'pakko' polttaa itseään loppuun tekemällä ympäripyöreitä päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nämä duunarihommat ei vaadi aivoja lainkaan.

Vaativin homma on keittää kahvit iltapäivän tauolle.

Jos tuo ei ollut ironiaa, niin et ole duunarihommia tehnytkään.

No sitähän se oli. Olen varastossa töissä, ja joku "asiantuntija" on teorisoinut tämän homman tosi hienosti. Käytäntö taas tosiaankin vaatii vähän muuta.

Vaikka käytössä on tietokonejärjestelmä, niin tämä vaatii paljon enemmän kuin vaan mekaanisen "otetaan hyllystä ja lähetetään" -toiminnon. Mutta juuri sen takia kun työnteko on näkyvää, tavara oikeasti kulkee tuossa silmien alla, tämä on palkitsevaa.

Tuo on just totta. On aika valaisevaa käydä katsomassa miten suunnittelemiamme järjestelmiä ja tiloja oikeasti käytetään. Aina on paljon sellaisia käytännön ongelmia, joihin käyttäjät ovat keksineet omia ratkaisuja. Joku fiksu paikalla kehitetty käytännön ratkaisu saattaa parantaa tehokkuutta kymmeniäkin prosentteja. Suunniteltaessa  mielellään kehitellään yleispäteviä ratkaisuja, käyttäjät sitten lopulta muokkaavat niitä tarpeittensa mukaan.

Muutama päivä tai viikko käyttäjän hommia tehden parantaisi monesti suunnitelmia paljon. 

Minä vaihdoin valtiolla pätkätyöläisenä ryynäämisen vakituiseen, tosin fyysisesti raskaampaan, mutta paremmin palkattuun työhön.

Pätkätöissä ei koskaan lomia, ei ikinä tiennyt mistä ja millä rahoituksella tulee jatkoa - jos tulee. Työttömäksi ansiosidonnaiselle välillä. Ikinä ei ntn valitusta virkaa saa muuta kuin poliittisilla suhteilla.

Nykytyö vakinainen, lomat pyörii ja virkistys -terveysrahaa 300€/v. Ja lisäksi käteen tulee 1000€ enemmän kuukaudessa rahaa! Se on vuodessa aika paljon enemmän.

Koko elämäni muuttui aina viininlipittämisestä viikonlopun väsymykseen uusiin harrastuksiin saakka.

Huono puoli voisi olla se, että jotkut työkaverit on ihan käsittämättömän tyhmiä ja juntteja... Mutta ei niiden kans tarvi aina olla. Kunhan vähän jaksaa sietää...

Terv. Ensin talven lomamatkaa Aasiaan suunnitteleva.

Toi aamiaistarjoilijan työ on todella tylsää ja aika menee hitaasti. Itse vihasin ravintola-alalla kaikista eniten juuri brekuvuoroja. Blokkausta. blokkausta, siivousta, ympäri kävelyä, lautasia täynnä jotain kinkku-hillo-silli -mössöä jota sitten haistelet ja korjailet.

Mutta onnea uusiin tuuliin kuitenkin. :) Toisaalta eipä missään ole aina hyvä, en minäkään jaksaisi mitään 7-22 -työvuoroja joten noista ehkä kuitenkin valitsisin sen aamiaisen mieluumin.

Mun kaveri vaihtoi akateemisesta duunariksi. Sanoo että viihtyy - itse en pidä muutoksesta hänessä. Pukeutuminen muuttunut nuhjuiseksi, ruokatavat huonommaksi, enemmän lihaksia mutta silti lihonut, jotenkin itseluottamus huonompi, vaatii vähemmän miehiltä.Toisaalta hän on kyllä toiminnan ihminen, sosiaalinen ja nopea joten ehkä on onnellinen. Minusta ei ihan oma itsensä... Ehkä hän tasaantuu ajan mittaan!

Vierailija kirjoitti:

En asiantuntijana pysty edes kuvittelemaan, mikä motivoi tuohon. Asiantuntija on kuitenkin tehnyt todennäköisesti toistakymmentä vuotta työtä ensin päästäkseen siihen tehtävään. Taustalla täytyy olla joku perhe- tai terveyssyy, jota ei kerrota, varsinkin jos on nauttinut työstään.

Minä asiantuntijana kykenen tuon ymmärtämään. Työ on kivaa, haastavaa- mutta sitä on paljon. Vaateita koko ajan, tiukat aikataulut. Nytkin ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen tuntuu uuvuttavalta tarttua suuriin haaasteisiin - helpompi karata hetkeksi palstailemaan vaikka tietää kärsivänsä tuon myöhemmin, kukaan muu kun töitä ei puolestani tee. Joskus leikittelen itsekin ajatuksella aivot narikkaan-työstä. Mutta kun on tälllaiset aivot ei ne narikassa pysyisi, pitäisi jostain kehittää lisähaasteita itselle. Se toinen vaihtoehto alan vaihdolle on oman pään rauhoittaminen: tee olennainen mahdollisimman tehokkaasti, karsi epäolennaista. Kun sen olennaisen saa tehtyä hyvin ei talossakaan urputeta niistä pienemmistä vaan siirretään muille tehtäväksi. Pidä huoli itsestäsi ja työkyvystäsi, silloin kykenee nuo olennaiset oivaltavasti tekemään. Ja pidä tarpeeksi vapaata, itsekin suunnittelen jo miniloman jatkoja kunhan saa nuo olennaiset tärkeät kiireelliset purettua pydältä. Sitten pitemmän loman jälkeen on taas kiva palata töihin, alkaa jo viimeisinä lomapäivinä miettimään ratkaisuja ongelmiin. Jaksaa jaksaa - ja yleensä nauttii tekemisestään.

uppista

Mun kokemukseni on, että mitä isompi palkka, sitä helpompi työ. Asiantuntijatyö on paljon mukavampaa kuin duunarihommat, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat olleet tosi raskaita. En muutenkaan ymmärrä ap:n 'aivot narikkaan' -heittoa, ihan samalla tavalla niitä aivoja joutuu käyttämään duunarihommissakin, palkka vain on pienempi, eikä esihenkilö tue samalla tavalla kun et ole niin arvokas resurssi firmalle. 

En, mutta naapurit ovat duunareita ja kieltämättä emme ole koskaan tunteneet ns. kuuluvamme joukkoon. Toisaalta tykkäämme muutenkin puuhastella omissa oloissamme, joten ei häiritse.