Jos sitä vain tappaisi itteni

Oletko sama kuin tuo "v*tutus ketjun ihminen? Sama kysymys sinulle - onko sattunut jotain ikävää? Mikä on hätänä?

Mene käymään lasten syöpäosastolla.

Joo no älä viitti. Oikeesti. Kyllä siellä haudassa ehtii vielä maata, nyt olisi ainutkertainen elämä tarjolla, tässä ja nyt. Paskastakin paketista voi saada kasvatettua vaikka komean ruusun jos ottaa uuden näkökulman ja päättää vain selvitä ja porskuttaa eteenpäin. (Kokemusta on!)

Vierailija kirjoitti:

Oletko sama kuin tuo "v*tutus ketjun ihminen? Sama kysymys sinulle - onko sattunut jotain ikävää? Mikä on hätänä?

Juu olen. Enkä viitsi alkaa tässä sen enempää syitä avaamaan, mitä nyt vain vuosia kestänyt masennus ja äskettäin sattunut ero pitkästä, vakavasta suhteesta. Tuntuu ettei kukaan välitä, ruokakaan ei maistu.

Ketkä ei välitä ja voitko avata eron syitä? Esim. Kriisikeskuksista saa apua.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…

Jospa lakkaisit huomiohuoraamasta palstalla, jolla on ihmisiä joiden läheinen on oikeasti tappanut itsensä. Ei oikein herää empatiat sinua kohtaan.

Jos neuvoja ja kommentteja haluat, niin kysy asiallisesti äläkä ulise jostain itsensä tappamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ketkä ei välitä ja voitko avata eron syitä? Esim. Kriisikeskuksista saa apua.

En jaksanut vain enään sitä miten ex miehelläni ei tuntunut enää olevan aikaa eikä kiinnostusta minulle, joten jätin hänet vaikken olisi halunnut. Mieskin kärsi kuulemma jonkinsortin masennuksesta, ja on nyt saanut siihen apua. Rakastan häntä yhä ja hänkin kuulemma yhä pitää ja välittää minusta, muttei tiedä rakastaako minua enää ja haluaako kanssani enää suhteeseen. Ahdistaa

*ittensä. Kaikki muu tekstissä ok. Tai no piste puuttuu aloitusviestistä, mutta menköön tämän kerran.

Hei! Ero on monesti elämän yksi suurimpia suruja elämässä kaikille. Se voi olla todella musertavaa. Jopa minulle, terveelle ihmiselle, on tullut vastustamatonta halua hypätä raiteille kun ero on sattunut liikaa. Mutta sinä selviät siitä. Moni muu sinua ennen on selvinnyt ja sinun jälkeen tulee selviämään. Lähes jokaiselle ihmiselle sattuu ikävä ero elämänsä aikana. 

Jotenkin semitieteellisesti, aivosi lähettävät mielihyväsignaaleja, kun mietit tuota miestä. Ajan kanssa ne signaalit haihtuvat ja häviävät. Silloin tapahtuu se ylipääseminen :)

Onhan sinulla oikea lääkitys masennukseen? Käytkö ammattilaisen luona puhumassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sama kuin tuo "v*tutus ketjun ihminen? Sama kysymys sinulle - onko sattunut jotain ikävää? Mikä on hätänä?

Juu olen. Enkä viitsi alkaa tässä sen enempää syitä avaamaan, mitä nyt vain vuosia kestänyt masennus ja äskettäin sattunut ero pitkästä, vakavasta suhteesta. Tuntuu ettei kukaan välitä, ruokakaan ei maistu.

Voi kuinka ikävää. Uskon, että useimmilla meistä on takana vastaavia kokemuksia. Se sattuu aivan helvetisti nyt, mutta menee ohi. Siitäkin on kokemusta. Myötätuntoni on sinun puolellasi ja haluaisin auttaa. Voisitko luottaa sanaani siitä, että parempiakin päiviä on vielä luvassa?

Milloin erositte? Onko sinulla paljon muita seurustelukokemuksia? Entä saatko tukea perheeltäsi? Voitko avautua vanhemmillesi tai sisaruksillesi?

Vierailija kirjoitti:

Milloin erositte? Onko sinulla paljon muita seurustelukokemuksia? Entä saatko tukea perheeltäsi? Voitko avautua vanhemmillesi tai sisaruksillesi?

Tässä viitisen päivää sitten. Koko ajan on ollut tämmöinen olo eikä se tunnu menevän ohi. Mies oli ensimmäineni ja menetin hänelle myös neitsyyteni. Ja olen saanut, tuntuu vain ettei se ole tarpeeksi.

Hae apua, kaikki järjestyy aina, vaikka nyt ei tuntuisi siltä ollenkaan. Paljon voimia sinulle.

Itse asiassa minulla on samantapainen tilanne tuon eron suhteen. Neljä päivää sitten tyttöystäväni otti eron. On minun ensimmäinen oikea seurustelukumppani. Mutta tiedän, että elämä voittaa ja elämä jatkuu. Pitää vain yrittää välillä järjelläkin ajatella ja muistaa myös ne ongelmat mitä oli. Koska nyt tuntuu, että ero oli virhe ja kaikki oli niiiin hyvin, vaikkei oikeasti ollutkaan. Tsemppiä meille!

Elä tee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo no älä viitti. Oikeesti. Kyllä siellä haudassa ehtii vielä maata, nyt olisi ainutkertainen elämä tarjolla, tässä ja nyt. Paskastakin paketista voi saada kasvatettua vaikka komean ruusun jos ottaa uuden näkökulman ja päättää vain selvitä ja porskuttaa eteenpäin. (Kokemusta on!)

Tämä on niin totta. Mitä siinä häviää, jos jää ihan loppuun asti katsomaan, mitä elämällä on tarjottavaa? Ehkä luvassa on paskaa loppuun asti, todennäköisesti ei. Mutta haudassa kerkeää olla sitten ikuisuuden, maailman tappiin asti. Sinulla ei ole yhtään mitään hävittävää, jos päätät jäädä elävien kirjoihin. Vaikka omat asiasi olisit ryssinyt, niin maailmassa on mielettömästi upeita asioita ja paikkoja, joiden ihmettely ja katseleminen voittaa aina haudassa mätänemisen. Aina punatulkuista ja hyvistä ruoista vanhoihin temppelinraunioihin, ja vaikka mitä siltä väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…

Jospa lakkaisit huomiohuoraamasta palstalla, jolla on ihmisiä joiden läheinen on oikeasti tappanut itsensä. Ei oikein herää empatiat sinua kohtaan.

Jos neuvoja ja kommentteja haluat, niin kysy asiallisesti äläkä ulise jostain itsensä tappamisesta.

Luulisi heiltä juuri irtoavan sitä empatiaa, koska ovat läheisenä kokeneet sen kääntöpuolen.. Monesti itsetuhoiset eivät uskalla puhua tunteistaan kenellekään ja sit jos uskaltavat, niin saattavat säikähtää ja alkaa vähätellä omia ongelmiaan, mutta vähän ajan päästä on taas samassa jamassa. Keskustelupalstalla muutamakin asiallinen kommentti voi auttaa löytämään edes pieniä ilon aiheita elämään. Jos sinulta on kuollut läheinen, niin toivon, ettei asenteesi hänen ongelmiin ollut sama..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin erositte? Onko sinulla paljon muita seurustelukokemuksia? Entä saatko tukea perheeltäsi? Voitko avautua vanhemmillesi tai sisaruksillesi?

Tässä viitisen päivää sitten. Koko ajan on ollut tämmöinen olo eikä se tunnu menevän ohi. Mies oli ensimmäineni ja menetin hänelle myös neitsyyteni. Ja olen saanut, tuntuu vain ettei se ole tarpeeksi.

Erosta on vielä hyvin vähän aikaa. Elämä on tällaista välillä. Nuorena se tuntuu kauhealta, jos/kun sellaista ei ole vielä ennen tapahtunut. Ikävät kokemukset vahvistavat meitä. Emme vaan selviä kukaan elämästä ilman kolhuja.