Vaihdoin juuri alaa, asiantuntijasta duunariksi. Olen innoissani, mutta samalla hieman järkyttynyt :) Muita vastaavan irtioton tehneitä?

Nyt tuntuu vähän siltä, että iltapäivälehden toimittelija etsii kolumnin aihetta.

Nyt kiinnostaa mihin olet vaihtamassa ja mistä?Yritin itse vastaavaa ja siitä ei tullut mitään.En voinut olla aivot narikassa,vaan palasin aiemmalle alalleni takaisin.

Mä en kyllä vaihtaisi. Mulle ei sovi aivot narikkaan työt ollenkaan eikä myöskään rutiinityöt. Olisin niissä kaikein huonoimmilani, koska en vain pysty sulkemana aivojani. Olen ollut joskus aikoinana kesätöissä liukuhinalla ja ei ole tosiaankaan mun hommaa. Lopputulos ei olisi edes firman kannalta hyvä.

Joo, nämä duunarihommat ei vaadi aivoja lainkaan.

Vaativin homma on keittää kahvit iltapäivän tauolle.

Olen nauttinut. Ennen istuin kokouksissa ja elin minuuttiaikataululla. Monikansallisessa yrityksessä aasialaiset alkoivat soittelemaan jo ennen heräämistä ja tavallisen työpäivän, eli n. 12h, jälkeen jenkkien länsirannikko aina iltaan klo 22 saakka. Kivaa oli niin pitkään kunnes piti alkaa sanomaan irti ihmisiä. Osakkaat halusivat parempaa tuottoa, eli uudeksi mantraksi tuli enemmän vähemmällä. Kiitosta ei kuulunut, mutta bonareita sain tosi hyvin. Kun kaikki velat oli maksettu ja säästöönkin sain hyvän summan, päätin heittää pyyhkeen kehiin ja downshiftata. Pidin pari vuotta taukoa ja nyt teen remontteja. Omilla käsillä kun tekee jotain konkreettista, oppii koko ajan uutta ja työn tulokset ovat nähtävillä. Kiitosta saan hyvästä laadusta ja onnistumisista.  Voin jopa kuvitella, että joku pikkutyttö muistaa minut lopun elämäänsä, kun leikkii tekemässäni leikkimökissä. Ennen tekemääni työtä ei varmasti kukaan muista vuoden päästä.

Olin IT-alalla aikaisemmin, avokonttorihelvetissä. 

Nyt työni tulee olemaan sellaista, että 2-3 tunnin ajan autan pääasiassa ulkomaalaisia liikemiehiä - sekä naisia saamaan hotelliaamiaisensa (self service toki, mutta varmistan että kaikki ok) ja lopputyöajan siivoilen jälkiä :) Mua ei yhtään haittaa tiskikoneen täyttäminen ja rätin heiluttaminen, koska lopetan työt kello 13-14 joka päivä, mikä vapaus! Entiestä työstä useimmiten kotiin vasta klo 19.30....vietä siinä sitten pikkulapsiperhe-elämää. 

Oletan, että alussa olen vain ja ainoastaan innoissani, ihan senkin takia ettei tarvitse istua koko aikaa ja aikainen kotiinlähtö, mutta pidemmän päälle varmaan parasta aloittaa opiskelemaan iltaisin tai tekemään IT-alan keikkatöitä. Kaipasin muutosta ja nyt sitä sitten taisin saada oikein kunnolla. 

-Ap

Toivon, että olet tyytyväinen muutokseen!

Muuten, kuinka pitkän ajan kuluttua voisit vielä palata entisenlaisiin tehtäviin "putoamatta kärryiltä"?

Jaksaako olla koko päivän jaloillasi? Koko talven istuneille opiskelijoille juuri tuo tuntuu olevan suurin yllätys (kesä)työssään, vähän sama kai kuin armeijaan meno oikein rapakuntoisena.

Kyllä suorittamassa työssäkin voi olla älyllistä haastetta, ja hyvässä lykyssä saat fiksuja työkavereita.

En asiantuntijana pysty edes kuvittelemaan, mikä motivoi tuohon. Asiantuntija on kuitenkin tehnyt todennäköisesti toistakymmentä vuotta työtä ensin päästäkseen siihen tehtävään. Taustalla täytyy olla joku perhe- tai terveyssyy, jota ei kerrota, varsinkin jos on nauttinut työstään.

Olen vaihtanut alaa pariinkin kertaan, sen mukaan mitä on ollut tarjolla, koska en ylenkatso mitään töitä. Opiskeluaikana tein pelkkiä hanttihommia, sitten pääsin asiantuntijatehtäviin joissa paloin loppuun kahden vuoden kuluttua ja lähdin vapaaehtoisesti ja oikein mielelläni siivoamaan. Sitä iloa kesti pari vuotta, jonka lopulla aloin olla loppuun palanut siihen siivoamiseenkin. Sitten pääsin taas asiantuntijatehtäviin, ulkomaan komennukselle... kivaa mutta rankkaa, ja joo, olin taas aika loppu sen parin vuoden kuluttua. Mutta liukuhihnatyötä kokeiltuani totesin jo parin viikon jälkeen, että ainakaan tätä ei kyllä meikäläinen jaksa vuodesta toiseen. Kouluttauduin lisää ja sitten - pojoinnnggg! - löysin oman alani sisältä sellaisen erikoisalan, jota en ollut tullut ennen ajatelleeksikaan. Kaiken kukkuraksi saan tehdä työt kotona milloin itselle parhaiten sopii. Nyt olen viihtynyt tässä työssä pian kymmenen vuotta ja uskon, että viihdyn hamaan eläkeikään ja ehkä vielä sen ylikin :)

3:n on myös IT-alalla, mutta olen konsultti ja olen viimeiset vuodet tehnyt todella paljon etätöitä eli olen päässyt sillä tavalla downsiftaamaan palkallisesti. Nyt kun lapsikin on jo 5.luokkalainen haluaisin palata paljon hektisempään toimintaan takaisin, koska silloin olen parhaimmillani. Itse kyllä olen onnistunut opiskelemaankin täysipäiväisen työn ja lapsen ohessa ja nyt lienee aika myös silläkin puolella aktivoitua.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että olet tyytyväinen muutokseen!

Muuten, kuinka pitkän ajan kuluttua voisit vielä palata entisenlaisiin tehtäviin "putoamatta kärryiltä"?

Jaksaako olla koko päivän jaloillasi? Koko talven istuneille opiskelijoille juuri tuo tuntuu olevan suurin yllätys (kesä)työssään, vähän sama kai kuin armeijaan meno oikein rapakuntoisena.

Kyllä suorittamassa työssäkin voi olla älyllistä haastetta, ja hyvässä lykyssä saat fiksuja työkavereita.

Koska olen tehnyt IT-alan hommia niin pitkään, niin uskon pääseväni "kärryille" suhteellisen lyhyessä ajassa. Kiinnostaisi myös opiskella koodausta nyt kun tulee kerrankin olemaan aikaa. 

Mietin kyllä tuota aivan samaa, hyvä huomio, että istumaan tottuneet varmaan yllättyvät alussa seisomisen rankkuutta. Minun kehoni kaipaa sitä, että sitä väsyttäisi työpäivän jälkeen. Tukisukat varmaan ekoiksi viikoiksi hommattava :) :) 

On siinä sen verran haastetta, että pääsen puhumaan monia kieliä (puhun kuutta kieltä) ja työkavereina pieni ja mukavanoloinen tiimi, mikä ihanuus verratuna siihen nörttiporukkaan (johon mahtui myös kiusaajia), toisaalta monet entiset kollegani olivat tosi harmissaan kun lähdin. Mun motto on aina ollut, että elämässä pitää uskaltaa. Sitten kun on jo pidemmän aikaa tuntunut huonolta joku tilanne, niin hakea siihen aktiivisesti muutosta. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, nämä duunarihommat ei vaadi aivoja lainkaan.

Vaativin homma on keittää kahvit iltapäivän tauolle.

Jos tuo ei ollut ironiaa, niin et ole duunarihommia tehnytkään.

Vierailija kirjoitti:

En asiantuntijana pysty edes kuvittelemaan, mikä motivoi tuohon. Asiantuntija on kuitenkin tehnyt todennäköisesti toistakymmentä vuotta työtä ensin päästäkseen siihen tehtävään. Taustalla täytyy olla joku perhe- tai terveyssyy, jota ei kerrota, varsinkin jos on nauttinut työstään.

Perhesyy, kyllä minä sen mainitsin. Nuorin lapseni on vasta pieni taapero, en halua olla poissa hänen luotaan 12 h viitenä päivänä viikossa. Terveyttäni mietin myös, en halua istua 55 h viikossa. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nämä duunarihommat ei vaadi aivoja lainkaan.

Vaativin homma on keittää kahvit iltapäivän tauolle.

Jos tuo ei ollut ironiaa, niin et ole duunarihommia tehnytkään.

No sitähän se oli. Olen varastossa töissä, ja joku "asiantuntija" on teorisoinut tämän homman tosi hienosti. Käytäntö taas tosiaankin vaatii vähän muuta.

Vaikka käytössä on tietokonejärjestelmä, niin tämä vaatii paljon enemmän kuin vaan mekaanisen "otetaan hyllystä ja lähetetään" -toiminnon. Mutta juuri sen takia kun työnteko on näkyvää, tavara oikeasti kulkee tuossa silmien alla, tämä on palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu vähän siltä, että iltapäivälehden toimittelija etsii kolumnin aihetta.

Miksi? Tämähän on ikivanha asia, joten ei minkään lehden arvoinen enää.

Olen vaihtanut, mutta toisinpäin. Lasten ollessa pieniä olin duunarihommissa. Säännölliset työajat, ei ylitöitä ja työasiat katosivat päästä välittömästi, kun sulki työpaikan oven perässään. Palkka oli pieni, mutta eipä pienet lapset paljoa kuluttaneetkaan. Kun nuorinkin meni kouluun, lähdin työn ohessa opiskelemaan uutta alaa. It-alla siis, lapset nyt jo aikuisia, hyvä palkka, mielenkiintoinen työ, etätyö tarjoaa mahdollisuuden tehdä pidempää päivää ilman, että työpäivän kokonaispituus muuttuu, kun aikaa ei mene työmatkoihin. Lasten kasvaessa myös lasten kulutus kasvoi, joten suurempi palkka tuli tarpeeseen. Pidän työstäni päivä päivältä enemmän enkä haikaile takaisin entisiin hommiin.

Älyllistä haastetta aloin kaivata jo aika pian. Myös työkavereiden taholta oli ikävää asennetta, jos saivat taustani selville. En sitä tosin itse mainostanut, mutta kyllähän tällaiset kaivetaan esiin naisporukoissa.

Minä olin ennen ihotautilääkäri, mutta työn vaativuus ja ikävät potilaat saivat minut vaihtamaan alaa. Nykyisin moppaan Prisman lattioita ja olen onnellisempi kuin koskaan. Töiden jälkeen opiskelen savon murretta ja kanteleensoittoa.

Ei olisi kannattanut vaihtaa työtä. Kyse ei ole rahasta, vaan työn sisällöstä ja sun älystä sekä henkisestä kapasiteetista. Sulla on ollut rima kirkeammalla joten et tule olemaan tyytyväinen työssäsi alkuinnostuksen jälkeen. Kun työ on opeteltu eikä henkistä haastetta tule, alat kehittelemään ja parantamaan työtä ja siitä ei muut ehkä pidä, varsinkaan sun lähin esimies joka on tod. näk. sua tyytyväisempi kaikkeen eli jämähtänyt paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

En asiantuntijana pysty edes kuvittelemaan, mikä motivoi tuohon. Asiantuntija on kuitenkin tehnyt todennäköisesti toistakymmentä vuotta työtä ensin päästäkseen siihen tehtävään. Taustalla täytyy olla joku perhe- tai terveyssyy, jota ei kerrota, varsinkin jos on nauttinut työstään.

Taidat elää jonkilaisessa kuplassa. Kyllä ihmiset tekevät tuollaisia valintoja. Arvostukset voivat tykkänään muuttua siitä, mitä ne olivat kun kouluttautui ja aloitti uran. Kaiken lisäksi kaikenlaista mielenkiintoista ja kehittävää tekemistä voi tehdä myös vapaa-ajalla.