Miksi kiltin miehen kanssa ei synny 'kemiaa'

Vierailija kirjoitti:

Linkkaatko lukemiisi feministitätien opetuksiin. Itse oeln feministi ja olen opastanut nettipoikia aina siihen, että älkää koskaan ensinnäkään istuko siihen kahvilan pöytään vastapäätä naista vaan "kulmittain" tai vierekkäin. Olen korostanut halauksen merkitystä tavatessa (ja erotessa). Olen kehottanut osoittamaan, että on viehättynyt naisesta. Ylipäänsä korostanut elekielen ja sanattoman viestinnän merkitystä.

Kiinnostaisikin lukea noita mainitsemiasi toisenlaisia nimenomaan feministeiltä saatuja ohjeita, joten toivon saavani linkkejä. Enemmän kuin yhdeltä julkifeministi-kirjoittajalta, kun kerran puhut feministitädeistä monikossa.

No jos nyt lähtee vaikka siitä että naiseen ei saa koskea niin miten edes nuo halaamiset käytännössä onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaatko lukemiisi feministitätien opetuksiin. Itse oeln feministi ja olen opastanut nettipoikia aina siihen, että älkää koskaan ensinnäkään istuko siihen kahvilan pöytään vastapäätä naista vaan "kulmittain" tai vierekkäin. Olen korostanut halauksen merkitystä tavatessa (ja erotessa). Olen kehottanut osoittamaan, että on viehättynyt naisesta. Ylipäänsä korostanut elekielen ja sanattoman viestinnän merkitystä.

Kiinnostaisikin lukea noita mainitsemiasi toisenlaisia nimenomaan feministeiltä saatuja ohjeita, joten toivon saavani linkkejä. Enemmän kuin yhdeltä julkifeministi-kirjoittajalta, kun kerran puhut feministitädeistä monikossa.

No jos nyt lähtee vaikka siitä että naiseen ei saa koskea niin miten edes nuo halaamiset käytännössä onnistuu?

Se linkki? Missä feministitäti sanoo, että ei saa koskea naiseen, joka on selvästi siihen suostuvainen ja ollaan yhdessä treffeillä??

Koska palstalla itseään "kiltiksi" nimittävä mies on yleensä oikeasti vaan hiljainen ja arka mutta mielessään naisia väheksyvä sovinisti, joka ajattelee että kaikkien naisten kuuluisi antaa hänelle ja että naiset antaisivatkin jos heille ostaisi tarpeeksi asioita (tämä on ihan av:lta opittua). Mulla on pitkä ja onnellinen liitto oikeasti kiltin miehen kanssa, hän on rehellinen (ei siis ylikäveltävä), ystävällinen ja avulias kaikille. Ilman taka-ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Se linkki? Missä feministitäti sanoo, että ei saa koskea naiseen, joka on selvästi siihen suostuvainen ja ollaan yhdessä treffeillä??

Koskemiskielto on nykyisin rikoslaissa, 20 luku 5a pykälä. Puoli vuotta vankilassa on aika kova uhka jos ei oikein ole varma siitä onko toinen sittenkään suostuvainen:

Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.

En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee

Mä olen sitten kilttinainen! Kaikki nettitreffini ovat olleet juuri tuollaisia. Tavataan ja jutellaan ja luulen, että tultiin juttuun, ei mennä sänkyyn ja luulen, että on uudet treffit tiedosss, mutta sitten miehestä ei enää kuulu. Jos olen kysynyt syytä, niin aina on kuulemma puuttunut kemiaa, mutta olen muuten tosi mukava.

Mistä sitten johtuu, että jotkut miehet eivät tajua miten naisen kanssa käyttäydytään?

Miksi jotkut ylipäätään eivät vain opi sosiaalisia taitoja?

Ja miksi ne, keillä on  sosiaalisia taitoja, eivät voisi vähän jeesata näitä apua tarvitsevia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kiltti mies oikein määritellään?

Siis lähinnä tarkoitan sitä, kun täälläkin Nämä "kiltit miehet" päivästä toiseen pillittävät, kun eivät kelpaa naisille ja ainoa ajatus, mikä näistä tyypeistä nousee on se, että kirjoitustensa perusteella taitaa vika olla ihan häiriintyneessä luonteessa, eikä tässä parjaamassaan kiltteydessä.

Minä ainakin pidän kilteistä miehistä ja sellaisen kanssa asunkin. Huomaavainen, herkkä, normaalisti työssäkäyvä, tekee vapaaehtoisesti kotitöitä siinä missä minäkin (jopa enemmänkin, koska on lähtökohtaisesti järjestelmällisempi kuin minä), pussailee ja hellii sekä minua että meidän kissoja. Eikä käytä alkoholia ollenkaan, koska omaa alkoholiongelmataustan, joten siinä mielessä kyllä täyttää palsta"kiltti"miesten määritelmän jännämiehestä... tosin itse en allekirjoita tätä väitettä, koska mielestäni sairaudet eivät alkuunkaan mitään "jänniä" ole.

Muistan kun joku "kiltti mies" (kuvottaa koko sana jo) syyti täällä naisten niskaan niin kuvottavia haukkumasanoja että suu kyllä loksahti auki kun sitä saastaa lävähti ruudulle. Sitten tämä "kiltti ja kunnollinen" selitti että näin ne alfamiehet naisista puhuvat. Hän ei tajunnut ollenkaan, miksi naiset olivat raivona. "Kiltti ja kunnollinen mies" ei tarkoita netissä samaa kuin oikeassa maailmassa.

Eli kiltin miehen pitää olla jopa niin kiltti, ettei edes siteeraa alfamiesten viljelemiä rumia sanoja? Vai eivätkö naiset ymmärrä, mikä ero on omalla puhumisella ja muiden puheiden toistamisella väittelymielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se linkki? Missä feministitäti sanoo, että ei saa koskea naiseen, joka on selvästi siihen suostuvainen ja ollaan yhdessä treffeillä??

Koskemiskielto on nykyisin rikoslaissa, 20 luku 5a pykälä. Puoli vuotta vankilassa on aika kova uhka jos ei oikein ole varma siitä onko toinen sittenkään suostuvainen:

Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kuka käskee loukata seksuaalista itsemääräämisoikeutta? Katsopa joskus ulkona kulkiessasi pariskuntia, siellä ne koskettavat toisiaan täysin lakia rikkomatta, myös sellaiset jotka ovat vasta ensimmäisillä treffeillä tai tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa.

Edelleen odotan niitä feministitätien opetuksia. Taisivat ollakin vain kirjoittajan mielikuvituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.

Mutta.

Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.

Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.

Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.

Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.

Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.

Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.

Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.

Me ollaan treffattu samaa miestä!!! Alkaako nimi M:llä?

Anyway kommentti videopelikeskusteluun. Naisten käytöstapoihin kuuluu usein liika mieölyttäminen ja myötäily. Nainen on siis vain kohteliaisuudedta antanut ymmärtää olwvansa kiinnostunut videopeleistä, kun huomasi, että sä olet niistä tosi innostunut, vaikkei ollutkaan. Hän odotti, että kun on antanut ensin sulle mahdolliduuden puhua sun mielenkiinnon kohteista, niin sen jälkeen vastavuoroisesti alkaisit kuunnella nsisen juttuja. Aitä ei ikinä tapahtunut ja siksi hän menetti kiinnostuksen sinuun, kun piti sua rasittavan itsekeskeisenä tyyppinä, joka ei ole yhtään kiinnostunut muiden ihmisten ajatuksista ja tunteitsta.

Vierailija kirjoitti:

Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.

Mutta.

Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.

Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.

Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.

Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.

Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.

Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.

Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.

Hei, mun mies on tuollainen! Itse ratkaisin ongelman aikoinaan ihan vain sillä, että otin mieheni. Ymmärrän että kaikille naisille tämä ei välttämättä luonnistu, mutta itseäni ei lainkaan haittaa olla seksuaalisesti agressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odotan niitä feministitätien opetuksia. Taisivat ollakin vain kirjoittajan mielikuvituksessa.

Lutkamarssin yhteydessä ainakin oli erittäin näkyvästi esillä että naista ei saa koskettaa vaikka kuinka olisi paikat tyrkyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odotan niitä feministitätien opetuksia. Taisivat ollakin vain kirjoittajan mielikuvituksessa.

Lutkamarssin yhteydessä ainakin oli erittäin näkyvästi esillä että naista ei saa koskettaa vaikka kuinka olisi paikat tyrkyllä.

Joo, ole ihan vapaasti ihan niin autistinen kuin haluat. Sehän kun on ihan sama asia, koskettaako joku random-tyyppi vastoin naisen tahtoa vai sellainen, jonka kanssa ollaan treffeillä. Eikä siinäkään ole välimuotoa, koskettaako hellästi kokeeksi käsivartta vai työntääkö sormen väkisin pilluun.

En yhtään ihmettele naisettomuuttasi, en tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.

Mutta.

Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.

Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.

Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.

Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.

Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.

Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.

Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.

Sinä seurustelit toisen kanssa. Ei silloin mennä suutelemaan. Sä oot se, joka tässä meni tyrimään, kun kuvittelit tuollasta

Tämä jäi oikein mietityttämään.

Tuo mies ( ei M vaan K :) oli minuun selvästi ihan lätkässä, mutta ei saanut sanottua sitä. Tottakai kuvittelin sellaista, kun hän oli minua lähestynyt moneen kertaan, pyytänyt luokseen, luonut niitä kaipaavia katseita ruskeilla silmillään. Hän ihan selvästi halusi viedä minut poikaystävältäni, alkaa itse rakastajakseni.

En pysty sinulle selittämään, mikä sitten sillä ratkaisevalla hetkellä jäi puuttumaan, ja aina sen jälkeenkin. Meidän välille vaan ei syntynyt sellaista molemminpuolista ymmärrystä siitä, mihin sen suhteen halutaan menevän. Hän ei vain pystynyt tekemään asiasta suoraa aloitetta, ei puhumalla eikä koskemalla. Annoin kaikki mahdollisuudet mutta ei.

Tuolloin olin liian nuori hyökätäkseni kimppuun. Joitakin vuosia vanhempana ajattelin, että siinä vika, ja tein aloitteen, oikein kunnolla. Hän joutui lopulta paniikkiin ja katosi kuukaudeksi. Siis ei inahdustakaan. Tällä välillä tapasin toisen miehen jonka kanssa lopulta menin naimisiinkin. K palasi kulisseihin lähettämään koruja ja pyytämään matkoille... mutta myöhäistä.

Ehkä jotkut miehet vaan pelkäävät naisia, sitoutumista, antautumista, ja nainen vaistoaa sen.

Ei voi vain ajatella että toinen on kaunis lelu jolla olisi kiva leikkiä ja joka olisi kiva omistaa. Molempien on antauduttava toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.

Mutta.

Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.

Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.

Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.

Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.

Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.

Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.

Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.

Hei, mun mies on tuollainen! Itse ratkaisin ongelman aikoinaan ihan vain sillä, että otin mieheni. Ymmärrän että kaikille naisille tämä ei välttämättä luonnistu, mutta itseäni ei lainkaan haittaa olla seksuaalisesti agressiivinen.

Onnea sinulle :) joo näin olisi pitänyt tehdä, mutta olin liian nuori ja kokematon vielä. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odotan niitä feministitätien opetuksia. Taisivat ollakin vain kirjoittajan mielikuvituksessa.

Lutkamarssin yhteydessä ainakin oli erittäin näkyvästi esillä että naista ei saa koskettaa vaikka kuinka olisi paikat tyrkyllä.

Oletko sä vähän sosiaaliselta ymmärrykseltä rajoittunut? Sun pitää nyt opetella aistimaan toisen tunteita edes auttavasti. Opetella tajuamaan, milloin nainen on kiinnostunut ja milloin taas ei. Vierasta tai sellaista, joka ei ole susta siten kiinnostunut, ei voi hyökätä koskettamaan. Sellainen joka on kiinnostunut, toivoo kosketusta.

Tämä näyttää olevan sun sinkkuuden syy, sosiaalisen ja psykologisen silmän puute. Yritä kehittää niitä, olisiko jotain opaskirjaa netistä siihen tms?

Naistenmiehet ovat juuri tuossa taidossa superlahjakkaita. He lukevat naisia kuin avointa kirjaa ja osaavat siksi sanoa ja tehdä ainoa oikeat asiat oikealla hetkellä.

Loistavaa, nyt sulla on tiedossa siis, mistä kenkä puristaa ja voit alkaa tehdä sille ongelmalle jotain ja kehiittää oikeaa piirrettä itsessäsi!!! Hyvä!

Muista naisista en tiedä, mutta mulle itselleni tuo "kemia" tarkoittaa ensisijaisesti sitä seksuaalista jännitettä, joka syntyy, kun katseeni miehen kanssa ensimmäistä kertaa kohtaavat. Esimerkiksi baarissa voin istua ystävieni kanssa hauskaa pitämässä, miehiä kulkee ohi, vilkaisen heitä ja jatkan jutustelua ystävieni kanssa. Sitten ovesta tulee mies, katseemme kohtaavat ja tulee Se Tunne. En silloin tiedä vielä miehestä yhtään mitään, joten on aivan sama, onko mies mukava, kiltti, kohtelias, työssä tai työtön tai mitään muutakaan. Kipinä kuitenkin syttyy. Jos seksuaalinen jännite kasvaa sitä mukaa kuin lähestymme toisiamme, tilanne on hyvä. Jos se taas laantuu, mies saa mennä ohi. Oleellista on, antaako mies katseellaan ja eleillään ymmärtää, että seksuaalinen jännite on molemminpuolista. Jos ei anna, en vaivaudu yrittämään sen enempää vaan palaan ystävieni seuraan. Jos jännite on molemminpuolista, jompi kumpi aloittaa keskustelun. 

Kiltteyttä, kohteliaisuutta, toisten ihmisten huomioimista ja hyviä käytöstapoja pidän itsestäänselvyytenä. Olipa toinen lapsi tai aikuinen, mies tai nainen, työkaveri tai esimies, kaveri tai puoliso jne. Ensitapaamisella syntynyt kipinä sammuu yhtä nopeasti kuin syttyykin, jos toinen osoittautuukin ilkeäksi, epäkohteliaaksi, itsekkääksi tai juntiksi. Jos taas kipinää ei ole syttynyt ollenkaan, mutta mies on kiltti, mukava, hyväkäytöksinen jne, niin valitettavasti mies jää vain friendzonelle. Ja ennenkuin joku älähtää, että ai jaa, pitää olla pitkä ja komea, niin ei todellakaan tarvitse. Olen itse taskuvenus, joka pitää poikamaisista miehistä. Kaikki pullistelevat kaljupäät on ehdoton turn-off, samoin kaikki yli 180 cm pitkät. Ja myös bisnesmiehet, joilla on rolex ranteessa ja bemari parkkipaikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.

En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee

Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?

Ja:  Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?

Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?

Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.

Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.

Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen

Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.

Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita

Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?

Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!

En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!

En usko että aiheiden miettiminen ja tarkoituksellinen flirttailu vie kovin pitkälle. Jos kahden ihmisen välillä on vetovoimaa, sääkeskustelukin tuntuu ihmeelliseltä. Jos taas ei ole, romanttisinkaan jutunaihe ei sitä vetovoimaa luo tyhjästä.

Kuinkahan monta kertaa olenkaan jutellut miesten kanssa diipadaapaa ja kyllästynyt kun mies ei kysynyt mitään minusta.

Vierailija kirjoitti:

Muista naisista en tiedä, mutta mulle itselleni tuo "kemia" tarkoittaa ensisijaisesti sitä seksuaalista jännitettä, joka syntyy, kun katseeni miehen kanssa ensimmäistä kertaa kohtaavat. Esimerkiksi baarissa voin istua ystävieni kanssa hauskaa pitämässä, miehiä kulkee ohi, vilkaisen heitä ja jatkan jutustelua ystävieni kanssa. Sitten ovesta tulee mies, katseemme kohtaavat ja tulee Se Tunne. En silloin tiedä vielä miehestä yhtään mitään, joten on aivan sama, onko mies mukava, kiltti, kohtelias, työssä tai työtön tai mitään muutakaan. Kipinä kuitenkin syttyy. Jos seksuaalinen jännite kasvaa sitä mukaa kuin lähestymme toisiamme, tilanne on hyvä. Jos se taas laantuu, mies saa mennä ohi. Oleellista on, antaako mies katseellaan ja eleillään ymmärtää, että seksuaalinen jännite on molemminpuolista. Jos ei anna, en vaivaudu yrittämään sen enempää vaan palaan ystävieni seuraan. Jos jännite on molemminpuolista, jompi kumpi aloittaa keskustelun. 

Kiltteyttä, kohteliaisuutta, toisten ihmisten huomioimista ja hyviä käytöstapoja pidän itsestäänselvyytenä. Olipa toinen lapsi tai aikuinen, mies tai nainen, työkaveri tai esimies, kaveri tai puoliso jne. Ensitapaamisella syntynyt kipinä sammuu yhtä nopeasti kuin syttyykin, jos toinen osoittautuukin ilkeäksi, epäkohteliaaksi, itsekkääksi tai juntiksi. Jos taas kipinää ei ole syttynyt ollenkaan, mutta mies on kiltti, mukava, hyväkäytöksinen jne, niin valitettavasti mies jää vain friendzonelle. Ja ennenkuin joku älähtää, että ai jaa, pitää olla pitkä ja komea, niin ei todellakaan tarvitse. Olen itse taskuvenus, joka pitää poikamaisista miehistä. Kaikki pullistelevat kaljupäät on ehdoton turn-off, samoin kaikki yli 180 cm pitkät. Ja myös bisnesmiehet, joilla on rolex ranteessa ja bemari parkkipaikalla. 

Tässä! :) niin hyvin kiteytetty.

Omaan mieheen tunsin vetoa jo, kun vasta näin hänet etäällä seisomassa. Jokin hänen olemuksessaan, tavassaan olla vetosi minuun ja tuntui vatsanpohjassa.

Kaikki sen jälkeen on vain plus- tai miinuspisteitä siihen päälle.

Itse olen keskimittainen, kurvikas nainen ja kova flirttaamaan. Bemarimiehet ja muut isotiliset olen aina kiertänyt kaukaa, koska he ovat niin täynnä itseään, ja haluavat vain kuuntelijan. Minuun vetoaa isompi, hiljainen mies jonka hymy lämpenee hitaasti mutta sitten korventaa...

Mä olen enimmäkseen rakastunut ja ihastunut kiltteihin miehiin (tarkoittaen huomaavaisia, epäitsekkäitä ja vastuuntuntoisia). Sellaisen kanssa olen naimisissakin ja lapset tehnyt.

Mutta tässä yksi näkökulma tähän kemia-asiaan: ainakin minulle on iso turn-on olla haluttu. Eli jos joku osoittaa olevansa ihastunut minuun/haluavansa minua, niin jos ihminen muuten kiinnostaa, niin sytyn todella voimakkaasti hänelle (ja tämä todennäköisesti näyttäytyy sinä mitä ap kutsuu "kemiaksi").

No sitten, nythän jotkut voivat olla niin arkoja tai epävarmoja, etteivät mitenkään pysty tuomaan esiin kiinnostustaan tai tuovat sen esiin hyvin epämääräisesti. Tällaisista ihmisistä en kiinnostu spontaanisti elleivät he sitten ole itsessään todella todella minuun vetoavia, koska puuttuu se minuun vetoava kokemus halutuksi tulemisesta. Ja mä luulen, että jotkut miehet sekoittavat arkuuden kiltteyteen. Näin EI kuitenkaan ole. Kiltteys on jotain muuta.

Mulla on kokemuksia ihastuksista, joissa toinen osapuoli on ollut kiltti (epäitsekäs, empaattinen), ja myös ihastuksista, joissa toinen osapuoli on ei-niin-kiltti (itsekäs, vähemmän huomaavainen), ja molemmat ihmistyypit voivat tuoda ihastuksensa esille niin, että se vetoaa minuun. Ei-kilteillä ei ole tässä mitään ylivoimaista etulyöntiasemaa, minun tapauksessani pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan arkojen ja epävarmojen kanssa tuota kemiaa ei synny, koska puuttuu se kokemus molemminpuolisesta kiinnostuksesta.

Ja aroissa ja epävarmoissa ihmisissä on ikäviä ihmisiä ihan siinä missä kilttejäkin, nämä ominaisuudet eivät korreloi mielestäni.

Itse miehenä huomasin että tulokset naisten kanssa parani, kun lopetin kohtelemasta naisia paremmin kuin itseäni. Ihan kaikki me miehet ja naiset ollaan vähän sekaisin, eikä kellään ole toisia parempia ajatuksia elämästä.

Ehkä se on sitä ihmisen kohtaamista aidosti mistä joku tässäkin ketjussa puhui.

Joidenkin mielestä tämä on väärin ajateltu mutta ei kiinnosta.