Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiltin miehen kanssa ei synny 'kemiaa'
30.06.2016 |
Naisille on parinmuodostuksessa ylivoimaisen tärkeää on ns. kemia. Miksi tätä kemiaa syntyy niin harvoin kiltin, hyväkäytöksisen ja toisia huomioivan miehen kanssa? Ikään kuin rauhallinen ja mukautuvainen temperamentti olisi miehelle jonkinlainen leima otsaan, jonka perusteella joutuu friendzonelle.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen näkemykseni mukaan naiset elävät hormoneidensa orjina, joiden toiminta näkyy ulospäin siten, että keväällä nainen etsii kovaa panomiestä, alfaurosten alfaurosta ja syksyllä turvallista hissukkaa, joka elättää naisen talven yli. Tämä sopii tavallaan siihen, että kesäisin naiset ovat lisääntyneet ja tuolloin he ovat tarvinneet "sotilaita", eli niitä lauman suojelijoita ympärilleen. Talvisin on sitten kaivattu sitä elättäjää, mielellään lauman päällikköä, jolla on varaa elättää pesue. Nykyisin hormonihäiritsijät sekoittavat naisten pään ja se näkyy mm. e-pillereitä käyttävissä siten, että he suosivat mitätöntä reppanamiestä, jolla on lähinnä naisen arvot (mielellään naismainen ääni ja kädet). Sitten kun he tekevät lapsen tällaiselle reppanalle, muutaman vuoden päästä he havahtuvat, miten hemmetissä he ovat tuollaisen naineetkin, kun e-pillerit eivät enää sekoita päätä!
Empiirisen näkemyksesi perusteella olet sokea. Suomessa ei ole aikoihin ollut miestä joka kykenisi elättämään edes itseään, saati sitten jotain toista. Sinäkin tässä vain kulutat aikaa kun odotat että sossun luukku tai alko aukeaa.
Silloin kun osuu ja uppoaa, siirrytään tiedon tuojan haukkumiseen. Eli olin oikeassa!
P.S. ei sossun luukulla asioivalla ole varaa Alkon tuotteisiin. Sitä varten ovat Virolaisen viinan trokarit, jotka tuovat viinat kotiin saakka.
Eli minun tietoni ovat haukkumista ja sinun haukkumisesi ovat empiiristä totuutta, jota kannattaa juhlia huutomerkillä. Joo, ei vakuuta.
En tosiaan tiedä mistä sossun loiset viinansa saavat, mutta hyvä että täällä on asiantuntija paikalla. Niin, se sossun luukku ei siis ole vielä auki?
P.S. "Virolainen" kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Olisit käynyt koulut niin et olisi netissä syyttämässä naisia pilaamastasi elämästä.
Eli et tajua tekstin sisältöä, jos siinä on kirjoitusvirhe? Selvä (siis viallinen) Asperger!
Virolainen ja virolainen ovat kaksi eri asiaa tarkoituksella. Harva mitään Saaremaata juo. Tajuatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei ihastu kiltteihin kynnysmattomiehiin, jotka myötäilevät ja yrittävät miellyttää heitä. He tahtovat miehen, joka uskaltaa olla eri mieltä, tehdä päätöksiä, sellaisen joka vie tilannetta kun nainen vikisee :) Kiltteyden kanssa tällä ei ole sinänsä mitään tekemistä, usein kiltti on vain synonyymi tällaiselle kynnysmatolle.
Aiheesta on kirjoitettu paljonkin, luultavasti auttaisi jos opettelisit muutamia käyttäytymismalleja ja maneereja tutustumistilanteisiin. Niitä ihmisten kosiskeluriittejä.
Naiset ei ihastu kiltteihin kynnysmattomiehiin TOTTA
jotka myötäilevät ja yrittävät miellyttää heitä TOTTA
He tahtovat miehen, joka uskaltaa olla eri mieltä TOTTA
tehdä päätöksiä TOTTA
joka vie tilannetta kun nainen vikisee VÄÄRIN: Minä en vikise eikä minua viedä, koska en ole kynnysmatto, en myötäile ja miellytä toisia, uskallan olla eri mieltä ja teen päätöksiä.
Kirjoitukset ja käyttäytymismallien opiskelu ei auta, jos itselle on jäänyt kehittymättä joko oma tahto, kyky kompromisseihin tai molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen näkemykseni mukaan naiset elävät hormoneidensa orjina, joiden toiminta näkyy ulospäin siten, että keväällä nainen etsii kovaa panomiestä, alfaurosten alfaurosta ja syksyllä turvallista hissukkaa, joka elättää naisen talven yli. Tämä sopii tavallaan siihen, että kesäisin naiset ovat lisääntyneet ja tuolloin he ovat tarvinneet "sotilaita", eli niitä lauman suojelijoita ympärilleen. Talvisin on sitten kaivattu sitä elättäjää, mielellään lauman päällikköä, jolla on varaa elättää pesue. Nykyisin hormonihäiritsijät sekoittavat naisten pään ja se näkyy mm. e-pillereitä käyttävissä siten, että he suosivat mitätöntä reppanamiestä, jolla on lähinnä naisen arvot (mielellään naismainen ääni ja kädet). Sitten kun he tekevät lapsen tällaiselle reppanalle, muutaman vuoden päästä he havahtuvat, miten hemmetissä he ovat tuollaisen naineetkin, kun e-pillerit eivät enää sekoita päätä!
Empiirisen näkemyksesi perusteella olet sokea. Suomessa ei ole aikoihin ollut miestä joka kykenisi elättämään edes itseään, saati sitten jotain toista. Sinäkin tässä vain kulutat aikaa kun odotat että sossun luukku tai alko aukeaa.
Silloin kun osuu ja uppoaa, siirrytään tiedon tuojan haukkumiseen. Eli olin oikeassa!
P.S. ei sossun luukulla asioivalla ole varaa Alkon tuotteisiin. Sitä varten ovat Virolaisen viinan trokarit, jotka tuovat viinat kotiin saakka.
Eli minun tietoni ovat haukkumista ja sinun haukkumisesi ovat empiiristä totuutta, jota kannattaa juhlia huutomerkillä. Joo, ei vakuuta.
En tosiaan tiedä mistä sossun loiset viinansa saavat, mutta hyvä että täällä on asiantuntija paikalla. Niin, se sossun luukku ei siis ole vielä auki?
P.S. "Virolainen" kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Olisit käynyt koulut niin et olisi netissä syyttämässä naisia pilaamastasi elämästä.
Eli et tajua tekstin sisältöä, jos siinä on kirjoitusvirhe? Selvä (siis viallinen) Asperger!
Virolainen ja virolainen ovat kaksi eri asiaa tarkoituksella. Harva mitään Saaremaata juo. Tajuatko?
Onko Asperger jo erisnimi, joka kirjoitetaan isolla :D
Johan sanoin, että en tunne viina-asioita kun en ole samanlainen juoppo ja sosiaalipummi kuin sinä. Minulle virolainen on virolainen, ei viina. Tajuatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin kertoa jotain. Olen treffaillut pari kuukautta ns. kilttiä miestä, joka oli eronnut.
Kilttejä miehiäkin on niin erilaisia.
Siis ulkoiset puitteet tällä kaverilla ihan kunnossa. Töissä, hyväpalkkaisessa sellaisessa ja asui omillaan, ei ryypännyt eikä tupakoinut. Osasi keskustella monesta asiasta. Kohtelias ja ystävällinen. Jopa silloin tällöin haastateltu lehdissä. Ei julkkis, asiantuntija.
Mutta kun se oli jotenkin niin avuton. Ja minuun ei vetoa avuttomuus, sillä pidän toiminnan miehistä.
Kun hän vei minut juhannuksen viettoon kesämökilleen, se oli täynnä hiirenpaskaa. Jotta siellä pystyi olemaan eikä hankkinut itselleen myyräkuumetta, se piti siivota. Löin miehelle rätin käteen että aletaanpas hommiin. Mies "Mitä mä tällä teen?" Mökki oli myös ulkoisesti karmeassa kunnossa (mm. iso reikä puuseinässä) ja olisi vaatinut remppaa, mutta mies ei osannut. Kirvesmiehen tyttärenä sain hillitä itseäni, etten olisi jo etsinyt vasaraa. Hän ei saanut kaivonpumppua toimimaan. Ehdotin ämpäriä ja narua, mutta ei ollut narua. Ehdotin että kaadetaan koivu tai kuusenvesa, ja ruuvataan ämpäri kiinni siihen, mutta ei ollut porakonetta tai vasaraa. Mökkikään ei ollut hänen, vaan äitinsä, joka ei koskaan käynyt siellä, vaan pojalla käytössä. Mietin, tiesikö äitiparka, missä kunnossa torppa oli.
Mies ei juonut ollenkaan. Valitettavasti se tarkoitti sitä, että minun kesäinen tapani juoda saunan päälle yksi lonkero "Mä luulin että sä et juo" tekikin minusta alkoholistin.
Hän oli mielipiteissään hyvin mustavalkoinen, ei ollut sävyjä eikä poikkeuksia. Ei vastaaninttämistä eikä erilaista mielipidettä.
Asunnolla.... Siis hän kutsui. Siellä oli kolmen viikon tiskivuori ellei pidempikin, ja pöydät valehtelematta sentin paksuisen pölyn peitossa. Pölyallergisena en voinut oleskella siellä. En aloittanut siivousta, vaan ehdotin pitseriaa.
Seksiä hän ei ehdottanut kertaakaan, vaikka sitä vihjailin. Ja huumorintajua ei ollut, aika kuivakka mies.
Ei siis ollut kemiaa, kiva kyllä jutella mutta jotkut jutut vaan alkoivat ärsyttää, varsinkin ne, missä hän valitti, miten naiset ei hänestä huoli ja miten hän on kiltti ja kunnollinen. Se itsensäkorostaminen alkoi ärsyttää ja se sotkuisuus.
Tuli tunne, että se mies haki enemmänkin höösäävää siivooja-äidinkorvikesiskoa kuin vaimoa. Vähän nahjusmainen avuton mies työnsä ulkopuolella.
Minulla on nytkin kiltti mies, kunnon duunarimies, luotettava, rauhallinen ja puhelias. Näin se on hyvä. Ymmärrämme toisiamme, saamme toisemme nauramaan ja kemiaa kyllä on, ollut 20 vuotta. Yhdessä on saatu aikaiseksi kaikenlaista kivaa. Mies ei ole sotkupossu eikä saamaton nahjus. Jos ei osaa, ottaa itse selvää tai tekee, kuten neuvon. Arvostaa mielipiteitäni. Ja saunan jälkeen meillä on molemmilla lonkeropullo kourassa. Se yksi.
Niin että ei se pelkästään se kiltteys, vaan mitä muita ominaisuuksia siihen mieheen liittyy.
Kun ihminen tapaa ihmisen, kai se automaattinen naisen päässä oleva olettama on, että toinen kohtelee toista kunnolla ja keskittyy niihin muihin ominaisuuksiin. Joskus on vaikea nähdä teeskentelyn läpi, ja valitsee väärin. Ainahan maailmaan niitä muka mukavia mahtuu, ja rentut osaavat sen hurmaamispelin. Kuuluu itsekkääseen luonteenkuvaan. Nähty on.
Manners maketh a man. Olen aina kokenut sellaiset räiskyvät ja emotionaaliset aikuiset jotenkin vajaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
En usko että aiheiden miettiminen ja tarkoituksellinen flirttailu vie kovin pitkälle. Jos kahden ihmisen välillä on vetovoimaa, sääkeskustelukin tuntuu ihmeelliseltä. Jos taas ei ole, romanttisinkaan jutunaihe ei sitä vetovoimaa luo tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nykyinen mies on kiltti nörtti, ja meillä on ollut mieletön kemia heti alusta.
Hän on kuitenkin oikeasti hyvä mies, ei mikään passiivis-agressiivinen vonkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
No tuota kautta keskustelu ajautuikin videopeleihin, jotka näyttivät olevan naisen suurin intohimo. Eikö mainitsemasi aiheet ole sellaisia, joista kaveritkin juttelevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
En usko että aiheiden miettiminen ja tarkoituksellinen flirttailu vie kovin pitkälle. Jos kahden ihmisen välillä on vetovoimaa, sääkeskustelukin tuntuu ihmeelliseltä. Jos taas ei ole, romanttisinkaan jutunaihe ei sitä vetovoimaa luo tyhjästä.
Mä luulen, että sä olet tässä hyvin oikeassa. Jostain syystä mussa ei vain ole vetovoimaa (sen sijaan treffikumppaneissa on usein)
Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.
Mutta.
Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.
Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.
Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.
Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.
Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.
Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.
Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
No tuota kautta keskustelu ajautuikin videopeleihin, jotka näyttivät olevan naisen suurin intohimo. Eikö mainitsemasi aiheet ole sellaisia, joista kaveritkin juttelevat?
Okei, kun kerran osaat homman niin jatka kaikin mokomin samaan tyyliin. Joku sen tosin joskus totesi, että tekemällä aina samaa saa tulokseksi aina samaa. Mutta sitä ilmeisesti haluatkin.
Itse miehenä pidän kilteistä ja mukavista naisista, niitä on todella vaikea löytää nykyisin.... Tai jos löytääkin niin ovat aina varattuja. Semmoinen kotiäiti-tyyppi vetoaa minuun vaikka kannatan ehdottomasti tasa-arvoa kyllä. Useat naiset ovat hirveän kriittisiä nykyisin ja jotenkin en pidä heistä, vaikka he pitäisivätkin minusta.
Vierailija kirjoitti:
Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.
Mutta.
Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.
Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.
Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.
Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.
Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.
Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.
Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.
En muista montako prosenttia miehistä on aleksityymikkoja enkä sano, että tuo mies olisi välttämättä sellainen ollut, mutta veikkaan että aika moni näistä "kilteistä" miehistä on.
Vierailija kirjoitti:
Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.
Mutta.
Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.
Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.
Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.
Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.
Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.
Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.
Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.
Sinä seurustelit toisen kanssa. Ei silloin mennä suutelemaan. Sä oot se, joka tässä meni tyrimään, kun kuvittelit tuollasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko yön treffeistä tuleekin mieleen yksi ihana mies nuoruudesta. Seurustelin toisen kanssa, mutta tämä sai minut puhuttua luokseen katsomaan elokuvia. Tämä mies oli kaikin tavoin kiltti, kohtelias, valtavan älykäs, sivistynyt jne. jne. Hänellä oli kauniit silmät ja vallaton tukka. Pitkäkin hän oli ja hoikka.
Mutta.
Me todella vain katselimme elokuvia. Minä makoilin hänen sängyllään, ja hän istui lattialla vieressä. Lopulta nukahdin kolmannen elokuvan jälkeen aamuyöstä ja hän oli mennyt sohvalle nukkumaan. Aamulla lähdin kouluun ja sanoimme heipat. Sen jälkeen hän oli kymmenen vuotta friendzonella, ymmärtämättä miksi.
Olen jälkeenpäin monta kertaa miettinyt tuota. Olin tähän mieheen ihastunut, jopa niin paljon että menin hänen luokseen vaikka seurustelin toisen kanssa. Mies oli paperilla, ja älyllisesti sellainen, jonka olisin halunnut puolisokseni ilman muuta. Hän oli haluttavakin ja viehättävä.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Hänen olisi pitänyt katsoa minua silmiin, ottaa kädestä, silittää poskesta. Sanoa että olet kaunis ja olen sinuun hulluna. Yrittää suudella minua. Edes kysyä saisiko tulla viereeni, edes kysyä voisiko ottaa minua syliin. Hän ei edes yrittänyt.
Nyt hän kohteli minua kuin särkyvää esinettä tai nukkea, tai neitsyttä, liian etäisesti, liian kunnioittavasti. Hän ei kohdannut minua aidosti ja paljaasti ihmisenä, hän ei todella nähnyt minua. Olin hänelle haavekuva mutta en todellinen ihminen.
Ihana mies. Aivan ihana. Mutta niin hukassa ihmisten kanssa olemisen ja tunne-elämän suhteen.
Yritin saada hänet pois friendzonelta tulevina vuosina, aina välillä, ajattelin, miten ihana mies tämä olisi. Mutta yhtä laihoin tuloksin.
Myöhemmin kuulin että hänen äitinsä oli aivan henkisesti sairas, joten ehkä hän oli vain hukassa kauhuissaan, koko lopun ikää.
Joskus mietin sitäkin, oliko hän oikeasti homo, mutta ei kai sitten.
Sinä seurustelit toisen kanssa. Ei silloin mennä suutelemaan. Sä oot se, joka tässä meni tyrimään, kun kuvittelit tuollasta
Niin. Jos mennään By the book, niin ei tehdäkään. Mutta joskus elämässä pitää ottaa riski, soveltaa, aistia tilanne ja asioiden tärkeysjärjestys. Että tässä on hetki jossa päätetään meidän loppuelämä suuntaan tai toiseen. En tarkoita että sänkyyn olisi pitänyt mennä, mutta kyllä halaaminenkin tai vierekkäin nukkuminen, rakkaudentunnustus, olisi saanut minut vakuuttumaan, että senhetkinen poikaystävä olikin vain seurustelun harjoittelua, ja nyt olen tavannut miehen jonka haluan puolisoksi. Olisin voinut päättää sen seurustelusuhteen.
Olisin siis jättänyt poikaystävän tämän miehen vuoksi, jos tämä olisi saanut suunsa auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä kerrasta, kun jouduit friendzonelle. Missä tutustuitte, miten tapaamisenne sujui, mitä sitten tapahtui jne. Olisi paljon helpompi pohtia, mikä meni pieleen, kun olisi jotain konkretiaa.
En ole ap, mutta voisin vastata tähän. Tapasin naisen netissä ja juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes kysyin ulos. No kävin autolla hakemassa ja käytiin syömässä. Mun mielestä synkkasi tosi hyvin ja juteltiin ja ajeltiin koko yö ja heitin sitten mimmin takaisin kotiin. No sain sitten kuulla olevani "kiva mies, mutta..". Oikeastaan tää on aika tyypillinen tapaus, kutakuinkin noin se aina menee
Avaa tuota kohtaa lisää. Halasitko häntä tavatessa? Erotessa? Oliko muuta fyysistä kontaktia? Mistä nainen näki, että koit hänet puoleensavetäväksi ja kiinnostavaksi? Oliko välillänne vetovoimaa vai juttelitteko kuin kaverit? "Kiusoittelitko" häntä, oliko välillänne leikkiä ja huumoria? Millaisista aiheista keskustelitte? Missä ajelitte ja kuinka pitkään tarkalleen ottaen oli "koko yö"? Mitä sitten tapahtui?
Ja: Mitä jos naisen mielestä todellakin olit kiva mies, mutta ei ollut sellaista kemiaa mitä tarvitaan seksiin ja parisuhteeseen; olisiko ollut parempi, että ette olisi edes tavanneet vai että tapasitte ja nyt kummankaan ei tarvitse pohtia, että olisitteko toisillenne sopivia?
Miten naisiin tutustuminen sujuu sinulta netin ulkopuolella? Osaatko kiinnittää heidän huomionsa ja mielenkiintonsa? Jos et, niin mistä arvelet sen johtuvan? Miksi oletat, että nettideittailussa ei tarvittaisi niitä samoja taitoja mitä naisen iskemisessä IRL?
Olen aikoinani käynyt kaltaistesi miesten kanssa treffeillä ja ollut tuon naisen asemassa, tosin harvoin "koko yötä" on ajeltu tai kävelty missään vaan 2-4 tunnissa on selvinnyt, että mies on ihan ok (jos on) mutta ei vaan yhtään kiinnosta miehenä. Enkä nyt todellakaan tarkoita kullin kokoa tai tuloja, en ikinä edes kysy kenenkään raha-asioista! Tarkoitan ihan puhtaasti sitä, että en koe miestä haluttavaksi ja/tai en koe, että hän haluaisi minua.
Kiltteydellä asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Miesystäväni on luultavasti maailman kiltein, huomioonottavaisin ja välittävin ihminen. Silti hänessä on myös valtavasti seksuaalista vetovoimaa ja jo ensitapaamisellamme kohtasin hänet miehenä, en mukavana ja älykkäänä juttukaverina.
Tavatessa halasin ja kun lähdin niin annoin nopean suudelman. Nainen meni tästä vähän hämilleen. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ehkä enimmäkseen videopeleistä, kun molemmat niitä harrastavat. Synkkaamisen koin siinä, että tultiin hyvin juttuun ja aika kului kuin siivillä. Ihmisiin tutustuminen IRL toimii mielestäni ihan hyvin eli en ole tuppisuu, mutta kaikki tuttavuudet jäävät joko kaveritasolle tai sitten käy noin, jos teen alotteen
Koko yön kestäneet treffit, joilla puhuttiin videopeleistä. Say no more, tuo riittää selittämään kaiken.
Niin onhan se jännä, että keskustelu hakeutuu siihen mikä kiinnostaa molempia. Kerro ihmeessä mitkä ovat niitä "oikeita" aiheita
Mikä keskustelustanne teki toisistaan kiinnostuneen miehen ja naisen välisen keskustelun? Vai olisiko naisen tilalla voinut ihan yhtä hyvin olla videopeleistä kiinnostunut mies?
Ihan oikeasti: en yhtään ihmettele, ettei nainen kiinnostunut sinusta miehenä!
En voi antaa sinulle puheenaiheita, kun en tiedä millainen seuraavaksi kohtaamasi nainen on, mutta mitä jos olisit sillä kertaa kiinnostunut hänestä eikä jostain peleistä. Mistä hän haaveilee, mitä hän suunnittelee tekevänsä tulevaisuudessa, mistä hän on innostunut, what makes her tick. Ei liian intiimejä (montako lasta haluat) kysymyksiä, mutta sellaisia, joista hän itse on selkeästi innostunut puhumaan (matkailu, opiskelu, työ, harrastukset, asuminen). Joo, naiset voivat tykätä myös videopeleistä ja puhua niistä, mutta ei treffeillä eikä ainakaan enemmän kuin ohimennen!
En usko että aiheiden miettiminen ja tarkoituksellinen flirttailu vie kovin pitkälle. Jos kahden ihmisen välillä on vetovoimaa, sääkeskustelukin tuntuu ihmeelliseltä. Jos taas ei ole, romanttisinkaan jutunaihe ei sitä vetovoimaa luo tyhjästä.
Kyllä se vie aika pitkälle. Ja avoin flirtti tekee myös selväksi sen, että on toisesta kiinnostunut romanttisesti. Näin vältetään niitä väärinkäsityksiä. Flirttailkaa!
Kunpa voisinkin tehdä noin, mutta gradu taitaa olla eri mieltä :P en ihan ymmärrä miksi ajattelit, että vietän kaiken aikani "hikikomerossa"? Ihan fiksua ja normaalia elämää vietän, mutta tämä asia vain takkuaa