Erikoisinta/hassuinta mitä olet nähnyt livenä, mitä vieras ihminen teki/sanoi julkisella paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki kouluikäiset ole käyneet laivareissuilla. Ehkä tämän lapsen vertailukohta oli pieni moottorivene tai purjelaiva.

Entäs kanootti, kumivene, öljytankkeri, huvipursi?

Sitä ei voi tietää varmaksi oliko kyseenomainen lapsi käynyt ennen laivassa. Vai kiinnostiko lasta enemmän vaan ne laivalla ne seinät, kaupat, käytävät kuin muut asiat. Niin, ei kaikki ole käynyt laivassa lapsena tai aikuisenakaan. Kyllä minäkin hämmästelisin ja olisin jollai tavalla uudessa paikassa innostunut jne ja kertoisin muille jollakin tavalla ja itseäni kiinnostavia asioita matkasta ym.

Minustakin se on ihan luonnollista ihmetellä jotain, jota ei ole ennen nähnyt. Kyllä minäkin olin ihmeissäni kun lensin kaksikerroksisella lentokoneella tai kun ekan kerran kävin kasinolla Las Vegasissa.

Käyn usein yhdessä ja samassa kaupassa, samoin näyttää tekevän moni muukin, jotkut naamat tulevat tutuiksi mutta ei siis mitenkään moikka-tutuiksi.

Yksi 5kymppinen pariskunta välillä vähän väitteli jostain. Kerran näin kun se nainen sai aivan hillittömän naurukohtauksen, nauroi aivan katketakseen koko lopun kauppareissun, vielä kassallakin. Miehensä kihisi punaisena ja välillä tiuskaisi että lopeta nyt saatana, helvetin noloa!

Nykyään kumpaakin näkee edelleen, mutta aina eri aikoina, en ole enää yhdessä heitä nähnyt.

Siskoni oli kävellyt Tikkurilassa junaradan alittavassa tunnelissa, juuri tunnelin ulkopuolella oli jalankulkutien vieressä ollut aivan valtava ihmisen uloste. Siskon arveli, että siinä oli varmaan joku tullut Helsingistä illanvietosta, pidätellyt Tikkurilaan asti ja antanut sitten tulla. Oli miten oli, mutta varmaan oli ollut suuri helpotus saada kakka ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan jossain -90 luvun alkupuolella tai puolivälissä Jyväskylässä oli Kantakrouvi vielä voimissaan. Erään kerran miesten vessassa käydessäni, joku pitkätukka järjesti siellä esityksen joka jäi kyllä mieleen. Joku oli heittänyt laatat lavuaariin ja tämä pitkätukka pyyhkäisi sormellaan maistiaiset oksennuksesta. Maisteltuaan oksennusta hetken kaiffari sanoi vielä jotain tyyliin ”sanoisin että nakkeja ja muusia on syöty”. Seurasin touhua siinä jonkin aikaa, show toistui varmaan viidesti aina kun vähän porukka vaihtui siellä vessassa.

En muista oksentiko kukaan katsoja, mutta yökkäilyä tuli monilta.

Mulla on hyvin visuaalinen mielikuvitus, sait mut juuri kunnolla kakomaan pidemmäksi aikaa. :D

Jännä juttu muuten, mua ei hätkäytä veri ja suolenpätkät tai lääkäriohjelmien goreimmatkaan kohtaukset mitenkään (päinvastoin, musta olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan esim. oikeata ruumiinavausta), mutta pelkkä mielikuva toisen ihmisen (?) eritteitä syövästä henkilöstä saa lähes oksentamaan...

No uu mikä edgypetteri siellä

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuntematon nainen sattui näkemään kun kirjoitin allekirjoitusta ja samaan aikaan virkamies tarkisti ajokorttiani. Nainen kurottautui oikein katsomaan mitä kirjoitin ja sitten mitä luki ajokortissa ja sitten alkoi tivaamaan, että minkäs takia kirjoitan allekirjoitukseeni ihan eri nimen kuin ajokortissa. Oli kummallista selventää täysin ulkopuoliselle puhtaan uteliaalle ihmiselle mikä on kutsumanimen ja ajokortissa olevan nimen ero, että ne saattavat poiketa. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt vaan ehdotti, että muutan nimeni vastaamaan ajokorttia tai allekirjoitustani. Ok. :D

Hämmennyn aina kun kuulen, miten kärsivällisesti ja ystävällisesti jotkut suhtautuvan tuntemattomien ihmisten omituisiin kysymyksiin. Jos joku olisi tullut mulle puhumaan jotain allekirjoituksesta, olisin vaivautunut selittämään ainoastaan jotain hyvistä käytöstavoista ja siitä, ettei ole sopivaa tulla sivusta kurkkimaan kenenkään henkilöpapereita. Mutta mä olenkin tylsä tosikko. 

Noista allekirjoituksista puheen ollen, niin mulle kävi seuraavaa:

Menin taannoin ystäväni kanssa salaatille ja lasilliselle erääseen Helsingin keskustan ravintolaan. Ystäväni maksoi omansa luottokortillaan, ja minä ojensin sitten pankkikorttini baarimikolle ja allekirjoitin kuitin (tuolloin piti allekirjoittaa kuitti korttiostosta).

Yllätys oli, kun hän ei antanutkaan korttia takaisin, vaan alkoi tutkia sitä todella tarkkaan, varsinkin kortissa olevaa nimikirjoitustani ja vertasi sitä pitkän aikaa kuitin nimmariin. Lopulta hän sanoi, ettei nimikirjoitukset täsmää ja väitti, ettei kortti ole minun. Vakuutin moneen kertaan, että kortti on todellakin minun, mutta hän vain vänkäsi vastaan eikä antanut korttia takaisin.  Vasta kun ystävänikin alkoi ihmetellä tilannetta, ukko antoi kortin takaisin ja iski silmää ja pyysi puhelinnumeroa. No, ei saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisestä inspiksenä, tämä ei mikään iso asia.

Eräässä paikassa kävelin joka päivä nurmikon ohi, jossa kesäisin piti paikkaa " iloinen' pikkuisen huppelissa oleva miesgängi.

Aina, kun menin ohi, he huutelivat oikeasti kunnioittavia, kivoja kohteliaisuuksia, kiitin aina ja hymyilin takaisin. He olivat hieman resuisia, mutteivat selvästi vaarallisia.

Asiasta jäi hyvä muisto

Mulla tuli tästä mieleen viereisen taloyhtiön alakerran parvekeporukka. Pienessä tuiterissa istuu muutama mies siellä monesti, varsinkin näin kesäisin. Tykkäävät huudella sieltä ohikulkijoille ihan positiivisessa mielessä. Mun kenkiä (monta vuotta vanhat, kuluneet tennarit) on kehuttu, oon kuullut olevani ”coolin” näköinen ja kaikista eniten kehuja saavat koirani 😄

Kiva! Minulle nämä porukat vain huutelee, että olen läski ja ruma valas enkä muistuta enää edes naista.

N19

Mies pojan kanssa leluhyllyllä kaasutellu mukamas mopoa. Samalla perseestään tullu tuliaisia ja myös kalsaripyykkiä...Vatta ollu sekasi..

Otin pellolla hiiren hännästä roikottamalla,se kipristi itsensä ja puraisi!

Tampereen rautatieasemalla istahdin kahvin kanssa kodittoman, rähjäisen näköisen miehen viereen. Miestä paleli ja ojensin kahvin hänelle. Hän katsoi minua pitkään, todella hämmästyneenä ja kysyi että minullekko. Minä sanoin, että toivottavasti kahvi maistuu. Mies liikuttui. Istuttiin hiljaa, kunnes kysyin että mitä kuuluu. Mies alkoi kertoilla kaikenlaista. Junani saapumisaika lähestyi, sanoin että minun on mentävä, mutta mukavaa jatkoa ja nähdään taas.

Silloin mies kaivoi taskustaan nipun seteleitä ja sanoi, että ei minulla rahasta ole puute, tuollaisista ystävistä vain. Ota tästä. Ja ojensi mulle satasen setelin.

Menin aivan hämilleni, mies lähti kauheeta vauhtia menemään, vilkutti vain. En kerennyt antaa seteliä takaisin. Jäin seteli kourassa seisomaan siihen, melkein myöhästyin junasta.

Kotona sitten tutkin onko seteli edes aito ja kyllä se oli. Lahjoitin sen kodittomien hyväksi, itselleni ostin vain kahvin :)

Tuosta tuli sellainen leffamainen what the heck hetki itselle . Tästä jo useampi vuosi aikaa, mutta edelleen muistelen.

Vierailija kirjoitti:

Paikallisessa pienehkössä ruokakaupassa. Humalainen mies, jolla parta ja hiukset vähän sekaisin. Päällä punainen hame, verkkosukkahousut, toppi ja korkokengät. Kiitettävästi pysyi kauppiaalla pokka, kun jutteli miehen kanssa. Varmisti varmaan, ettei ongelmia aiheuta.

Eiköhän nykyään saa pukeutua miten haluaa, ei kaikki heti ole hulluja jotka käy kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisestä inspiksenä, tämä ei mikään iso asia.

Eräässä paikassa kävelin joka päivä nurmikon ohi, jossa kesäisin piti paikkaa " iloinen' pikkuisen huppelissa oleva miesgängi.

Aina, kun menin ohi, he huutelivat oikeasti kunnioittavia, kivoja kohteliaisuuksia, kiitin aina ja hymyilin takaisin. He olivat hieman resuisia, mutteivat selvästi vaarallisia.

Asiasta jäi hyvä muisto

Mulla tuli tästä mieleen viereisen taloyhtiön alakerran parvekeporukka. Pienessä tuiterissa istuu muutama mies siellä monesti, varsinkin näin kesäisin. Tykkäävät huudella sieltä ohikulkijoille ihan positiivisessa mielessä. Mun kenkiä (monta vuotta vanhat, kuluneet tennarit) on kehuttu, oon kuullut olevani ”coolin” näköinen ja kaikista eniten kehuja saavat koirani 😄

Kiva! Minulle nämä porukat vain huutelee, että olen läski ja ruma valas enkä muistuta enää edes naista.

N19

Moukkia

Vierailija kirjoitti:

Odotin kerran illalla bussia Helsingissä. Paikalle ilmaantui täysin selvinpäin oleva mies joka nosti hattuaan ja sanoi hyvää iltaa. Vastasin iltaa. Mies alkoi laulaa jotakin laulua rakkauden kaipuusta. Hän lauloi hyvin, mutta olisi voinut tehdä sen paljon mieluummin jossain muualla. Hetken laulettuaan mies alkoi selostaa olevansa entinen tangolaulaja. En muista mitä sanoin siihen, ja onneksi silloin bussi saapui.

Heh, olen tainnut törmätä samaan herraan. Hän lauloi minulle jonkun serenadin ratikkapysäkillä muutama kesä sitten. 

Vanhempi pariskunta tuli hotellin aamupalalle. Rouva oli jo pöydässään syömässä kun isäntä huutaa noutopöydän luota: "hei, ottaaks h uora puuroo?". Rouva otti käsilaukkunsa ja poistui paikalta.

Menin jonottamaan kyläni terveyskeskuksen labraan verikoeaikaa... Edelläni oli mies, joka toi ulostenäytettä pienessä purkissa. Ei siinä mitään, mutta hoitaja otti purkin paljain käsin ja ihmetteli kovaan ääneen, että riittääköhän tämä määrä ulostetta tutkimusten tekemiseen... Mies nolostui tästä ja lähti kävelemään ovelle sanomatta mitään, kääntyen kuitenkin kynnyksellä ja huudahtaen kaikkien kuullen; EI VOI MITÄÄN, KUN EN SAANUT PUSERRETTUA ENEMPÄÄ!

Olin häissä vieraana ja oli vapaan mikin aika. Sulhasen äiti meni mikin taakse ja kertoi kuinka juopot ja alkoholistit saisivat kaikki hänen puolestaan kuolla, koska ovat vain yhteiskunnalle taakka. Tunnustukseen ei liittynyt mitään asiayhteyttä, henkilö ei ollut humalassa tai ollut saanut minkäänlaista diagnoosia.

No, juhlasali oli aika jäissä vähän aikaa, tämän jälkeen...

Lidlissä keski-ikäinen naisihminen nosti mekon korviin niin, että stringit vain vilkkui ja alkoi  kaikessa rauhassa sovitella sortseja.

Eräässä ravintolassa tarjoilija sekoili annosten kanssa.

Tunnin annostaan odottanut saksalaispariskunta sai väärän annoksen.

Tarjoilija pahoitteli: "Shit happens!"

Oli tyyppi selvästikin väärällä alalla.

Pari viikkoa sitten Suomenojan Honkkarissa (Rusta nykyisin). Löysin ja maksoin etsimäni kesäkukat, kun samalla alkoi kilistä palohälytyskello.

Mun asiat oli selvät mutta erään pariskunnan rouva seisoi keskellä parkkista ja huuteli miehelleen että tuolla ei nyt kassa toimi ton palohälytyksen vuoksi et hän ei voi maksaa kukkia, joita miehensä lastasi jo autoon.

Äijä oli muutenkin kypsähtäneen näköinen ja sanoi että tule, lähetään meneen.

Rouva oli äimistyneen näköinen. Mä sanoin ohikulkiessani hänelle, että ihan kelpo ehdotus.

En jäänyt seuraamaan lähtivätkö himaan vai odottivatko kassaa.

Olin Tampereella vaatekaupassa, kun sisään ryntäsi nainen, joka alkoi riisua itseään täysin ilkialastomaksi ja sitten pukea kovalla kiireellä vaatekaupan vaatteita päälleen. Myyjä tuli siihen puuttumaan ja vartija myöhemmin myös. Nainen laittoi omat vaatteensa rintsikoita ja alkkareita myöten takaisin, vaikka siinä auktoriteetteja vastustelikin.