Äidin kontrollointi aikuisiässä..

Mitä tehdä paskamaisen äidin kanssa?

Olen aikuinen nainen, 32-vuotias...Hei! Erehdyin tukeutumaan äitiini näinkin yksinkertaisessa pienessä tilanteessa, siis talletin hänen tililleen rahaa, ja sovimme, että hän nostaa rahasumman ja antaa minulle. Tilanne ei mennytkään näin, vaan jouduin äitini epäilyjen kohteeksi, siitä että osaanko varmasti säilyttää tallessa tämän rahasumman ja tilanne vaikutti vahvasti siltä, että hän on antamassa minulle viikkorahaa osissa takaisin. Ja sovimme yhä uudestaan ja uudestaan miten saan koko rahasumman itselleni..

Ongelmani siis on se, että äitini saa minulle olotilan, että en osaa mitään ja oikeasti voin pahoin hänen käytöksestään. Tiedän, että mun ei tarvitse todellakaan todistella hänelle mitään. Päädyin sanomaan hänelle sitten suoraan, että hei olen aikuinen ihminen ja en pidä siitä, että kohtelet minua kuin pientä lasta..Pidemmän päälle tuollainen tilanne on raskasta, joudut pidättelemään itseäsi ja nieleskelemään koko ajan tilanteita ja se ei tunnu todellakaan hyvältä. Pahinta varmaan on se, että tuntuu, että menetät oman järjen ja ajattelukyvyn kotona käydessäsi...

Mutta nyt olemme sitten riidoissa sen vuoksi, koska kerroin tuntoni suoraan, ja sanoin, että nyt riittää. Ja sitten soitin hänelle, että olisiko mahdollista saada koko rahasumma kokonaan, ja erikseen kysyin, että mistä haen ja milloin sinulle sopii. Jäin puhelun jälkeen nyt siihen käsitykseen, että "ehkäpä" hän minulle sen joskus nostaa...Tarkoitus oli varmaankin ärsyttää minua, mutta mulle tämä on vittumaista ja se, että joudun sietämään hänen käytöstään, eikä hän halua tajuta, tai tekee sitten tarkoituksella mahdollisimman hankalaksi minulle näin yksinkertaisen asian.

Viestistä paistaa läpi ärsyyntyminen, mutta mitä tehdä, koska hän ei selkeästi halua ymmärtää mitä tarkoitan, kun kerron, että olisi mukavempaa, että hän kohtelee minua kuten kuuluukin, kuten aikuista ihmistä kohdellaan..Kehitysvammaisiakin kohdellaan aikuismaisesti..Ja huomaan sen, että äitini sanoilla on minulle suuri merkitys edelleen..Ja haluan toki olla hänen kanssa väleissä, mutta en kyllä suostu taipumaan hänen pomppupalloksikaan, tai miellyttämään häntä ihan vaan sen vuoksi, että hänellä on hyvä olla, eli tilanteessani se tarkoittaisi taantua lapseksi, ja hän saa kohdella minua miten haluaa. Ja miten voi olla joillakin vanhemmilla niin vaikea ymmärtää se, että heidän lapsillaan on oikeus yksityisyyteen, oikeus autonomisuuteen, tähän kaikkeen...Eikä se ole normaalia, jos äiti paasaa vielä yli kolmikymppisen tyttärensä perässä tai kohtelee kuin pientä lasta....Mitä tehdä? En siis halua kuluttaa enää yhtään energiaa tähän. Olen työelämässä ja nautin työstä mitä teen..

Neuvoja vinkkejä!