Voiko mies muuttua "yhdessä yössä"?

Deittailin pari vuotta todella läheiskammoista juopotteluun taipuvaista miestä.
Suhteemme oli todella takkuista ja lukuunottamatta pari kuukautta kestänyttä alkuhuumaa, mies on ollut minua kohtaan joskus jopa törkeä -tosin vain humalapäissään.

Hän teki jossain vaiheessa selväksi, että emme ole seurusteleva pari, että emme ole toisillemme tilivelvollisia jne. Hän tapaili myös muita naisia mutta esitti mustasukkaista, jos minulla oli jotain säätöjä muiden miesten kanssa.
Hänellä on takanaan todella repivä ja ruma ero nuoruudenrakastetustaan (omien sanojensa mukaan ainoa nainen jota on koskaan -tai tulee koskaan rakastamaan, vaikka nainen oli vuosia pettänyt miestään ja jäi kiinni, kun synnytti vieraalle miehelle sairaan lapsen jne!).

No lopulta tulin järkiini ja ilmoitin miehelle että kiitos ja tämä oli nyt tässä. No hard feelings ja hymyillään kun tavataan. Toki olin tätä aikaisemminkin tehnyt ja mies aina virnuili, että sinä kyllä palaat takaisin.
Tällä viimeisellä kerralla hän kyllä sanoi, että nyt olet niin pelottavan tyyni että tällä kertaa taidat olla tosissasi.

Paljon on vettä virrannut Vantaassa tämän jälkeen ja huomasin, että kun päätöksen tein, ero oli minulle yllättävän helppo. Itkut oli itketty jo paljon aikaisemmin.
Olemme olleet yhteydessä työni kautta (palveluala) ja mies on välillä soitellut tyyliin "tikusta asiaa", mutta on haikaillut perääni ja kysellyt, että jos hän muuttuisi niin voisimmeko jatkaa? Ja että hän on vasta nyt huomannut, että hänen elämänsä oli paljon parempaa, kun minä kuuluin siihen ja että hän oli hullu, kun esitti tunteetonta yms. normi löpinää mitä miehet pitää eron jälkeen.

Nyt on sitten vedetty hänen äitinsäkin ja täysraittius kuvioihin. Lisäksi hän on lopettanut elatusmaksut siitä toisen miehen lapsesta (jota hänelle heti tavattuamme ehdotin ja josta hän ensin sai raivarit. Hän kun halusi tällä elelllä osoittaa exälle, miten paljon tästä vielä välittää.)

Sain kuukausi sitten mieheltä puhelinsoiton. Hän oli teho-osastolla sairaalassa ja hän pyysi, että menisin henk. koht. asiasta kertomaan varovasti hänen äidilleen, jolla on vakava sydänvika. Äiti on muuten aikoinaan ilmoittanut pojalleen, että älä tuo niitä huorias tänne näytille, siksi yhtäkään naista ei avioeron jälkeen ole äiti tavannut.

No automatkalla sairaalaan sitten selvisi, että mies on minusta äidilleen kertonut aika paljonkin asioita. Oli mm. sanonut, että on ilmeisesti pilannut elämänsä rakkauden ja katuu sitä varmaan loppuelämänsä jne. Kun äidille sanoin, että noita asioita olen hänen suustaan kuullut ennenkin ja että ne on sitten selvinpäin vedetty takaisin, sanoi äiti että poikansa on erostamme asti ollut juomatta. Eli monta kuukautta jo.

Se mikä tässä eniten mietityttää on kun äitinsä sanoi, että hän ymmärtää kyllä, jos en enää tuollaisen pyörityksen jälkeen suostu palaamaan yhteen mutta hän tuntee poikansa ja voi vakuuttaa, että poika on täysin vilpittömästi liikkeellä. Ja että hän näkee poikansa muuttuneen täysin. Että minä olen aikaisemmin ollut hänen sokean vihansa viaton kohde. Mutta viha on nyt laantunut.

Kävin myöhemmin miehen pyynnöstä yksin luonaan vierailemassa ja huomasin, että minulla on häntä kohtaan tunteet vielä tallella. Mutta tätä nykyä rakastan kyllä itseäni enemmän kuin häntä.

Nyt siis tarvittaisiin kokemukseen perustuvaa näkökantaa. Minä en nimittäin tiedä mikä tällaisten tapahtumien jälkeen on onnistumisprosentti. Onko tämä kaikki vain siloiteltua pintaa vai tuleeko ihmiselle elämässään kääntöpisteitä, jolloin hän muuttaa totaalisesti suuntaa? Ajatukseni kiertää kehää ja olen jotenkin jumissa.

Mies on sanonut odottavansa minua ainakin niin kauan, kunnes löydän uuden miehen. Vaikka siihen menisi vuosia.