Lue keskustelun säännöt.
Avopuolisoni pyydettiin kummiksi, minua ei.
Marjukka
29.06.2016 |
Olemme seurustelleet avopuolisoni kanssa 2 vuoden ajan.
Olimme vierailulla hänen veljensä luona kenelle on juuri syntynyt vauva. Käydessäni vessassa avokkini veli oli pyytänyt häntä lapsensa kummiksi.
Jäi todella paha mieli etenkin siitä, että tällainen hieno asia kysytään hetkellä kun olen itse vessassa ja tietysti se, että minua ei pyydetty kummiksi. Olen ollut ystävällinen heitä kohtaan ja hoitanut heidän vanhempaa lastaan, sekä koen että vasta seurustelumme aloitettua puolisoni on lähentynyt paremmin veljensä perheen kanssa. Sain vasta bussissa kuulla että poikaystävääni pyydettiin kummiksi, muuten kaikki olivat hiljaa tästä koko vierailun ajan.
Onko tämä teistä normaali tapa toimia? Jäi kieltämättä hieman paha mieli, syystä vai ylireagoinko?
Kommentit (51)
Mistä voit tietää., että mies on vasta seurustelunne aikana lähentynyt veljensä perheen kanssa? Tunsit miehesi aikaisemmin ja seurasit sivusta? Vai pelkästään koet noin?
Joka tapauksessa avopuolisoita ei ole tapana pyytää kummiksi lapselle, ellei tämä avokki ole samalla vauvan vanhempien erittäin hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylireagoit. He ei tunne sinua niin hyvin vielä että haluaisivat kummiksi.
Tilanne olisi varmasti eri jos suhteenne olisi ollut pidempi.
Vähän tökeröä ehkä tuo "salaa" kysymimen mutta jos pelkäsivät että tuppaat kysymättä toiseksi kummiksi..? Aika usein naiset ovat puheliaampia ja nopeampia reagoimaan kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, kun teidän suhde ei ole vielä vakiintunut suvun silmissä. Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Jotkut eivät myöskään ota avokkeja tai opiskeluaikaisia seurustelukumppaneita, kun todennäköisesti kuitenkin eroatte vielä.
Miksi ihmeessä kummit edes pitäisi ottaa jotenkin pariskunnittain vaikka olisi avioparikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän suvussa eikä kaveripiiristä ole pyydetty kummiksi puolisoja, pelkästään toinen. Onko tämä yleinenkin tapa, että pariskunta pyydetään kummiksi? Mikä järki siinä on?
Ylireagoit.
Minä pyysin aikanani veljeäni esikoisen kummiksi. Sen tyttis tunki kastetilaisuuteen mukaan, eikä sitä käännytetty pois, mutta...
Tilanne oli omassa elämässä sellainen, että kastejuhlaa vietettiin muutenkin matalalla profiililla, sinne ei ollut kutsuttu edes mieleen siskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa avopuolisoita ei ole tapana pyytää kummiksi lapselle, ellei tämä avokki ole samalla vauvan vanhempien erittäin hyvä ystävä.
Just näin.
Tosin mun lasten kummeista vain ne naimisissa olleet = pyydettiin molemmat, ovat eronneet.
Hölmösti kyllä toimittu että kysytään silloin kun et ole kuulemassa...mutta siitä on turha suuttua ettei kummiksi pyydetty, vaikka olisitte olleet 50v yhdessä niin olette silti kaksi erillistä ihmistä ja jos haluavat miehesi valita niin turha siitä on suuttua vaikkei sinua pyydetäkään :) varmasti saat kuitenkin olla perheen ja lapsen elämässä mukana ilman kummin titteliä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Mun sisko pyysi aikanaan minua ja silloista avokkiani lapsen kummiksi. Mies on 20 vuotta sitten haipynyt unholaan ja mina olen sen lapsen 'aikuisen miehen' kummi. Ymmarran etta siskoni halusi olla kohtelias jne mutta ei avokkeja ja tytto/poikaystavia tarvitse pyytaa...
Miksi sinut olisi pitänyt kummiksi pyytää? Kummius on monen vuoden kestävä asia joten ehkä he kokivat, että mahdollisen erotilanteen sattuessa et olisi yhteydessä lapseen tai hoitaisi kummin tehtäviä. Sukulaiset yleensä pysyvät muutenkin elämässä, toisinkuin veljen tyttöystävät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä todella tökeröä aikuisilta ihmisiltä tehdä tuollainen salassa toisen ollessa vessassa. Turha ottaa kuitenkaan hernettä nenään, sillä useimmiten kummeiksi valitaan ihmisiä, jotka ovat olleet vanhempien elämässä useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Toisaalta voivat esim. haluta suojella lasta mahdollisilta erotilanteilta yms.
Ihan ymmärrettävää.
Kaksi vuotta on lyhyt aika parisuhteessa. Jos et näitä vauvan vanhempia itse tunne mitenkään kuin vain miehen kautta, niin en itsekään pyytäisi kummiksi. Jos eroatte, niin miten käy kummin tehtävien? Veikkaisin suurimman osan siinä vaiheessa katoavan kuin pieru saharaan.
Kummeiksi halutaan ihmisiä, joilla on isommat todennäköisyydet pysyä lapsen elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinänsä ihan normaali tapa varmaan. Minuakin pyydettiin kummiksi, mutta avopuolisoa ei. En kokenut sitä mitenkään outona (en muista mitä mies oli mieltä, ei varmaan ihmetellyt hänkään asiaa sen enempää). Myös muut kummit pyydettiin "yksilöinä" ei puolisoina.
Sen sijaan tuo miten miestäsi pyydettiin, on tökeröä ja epäkohteliastakin. Aivan hyvin olisi voitu pyytää siinä yhdessä koossa, jossa sinäkin olisit päässyt mukaan "iloon" eikä tuolla tavalla pälyillen hoidettu asiaa. Ehkä pelkäsivät reaktiotasi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, kun teidän suhde ei ole vielä vakiintunut suvun silmissä. Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Jotkut eivät myöskään ota avokkeja tai opiskeluaikaisia seurustelukumppaneita, kun todennäköisesti kuitenkin eroatte vielä.
Jos avokin kumppania ei ole tavattu kuin kerran muutaman, eikä tunneta, ei ole oikein luontevaa kutsua kummiksi. Vaikka halujakin olisi, avokkien suhde pitkä ja tunne suhteen kestävyydestä.
Jos tunnette jo paljolta ajalta, se tietysti tuntuu vähän pahalta. Ikäänkuin eivät luottaisi suhteeseenne. Mutta muista, että kyse on kirkkollisesta asiasta ja periaatteessahan naimaton pari jota ei ole vihitty alttarilla papin edessä, ei voisi siten olla kummiparina. Onko kyse uskonnollisista ihmisistä?
No kuule, mulle kävi just päinvastoin. Veljeni pyysi kummiksi avomiestäni eikä minua ollenkaan. Jotta näin.
Et ylireagoi. Tuo on loukkaavaa ja outoa, mutta valitettavasti jotkut toimivat noin.
Minun aviomieheni pyydettiin kummiksi meidän yhteisen ystävän lapselle, mutta minua ei. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä miehen kanssa yli 10 vuotta. Lapsen isä on mieheni lapsuudenystävä, mutta mielsin tämän miehen myös omaksi ystäväkseni, hän on mm. yhden lapsemme kummi. Lapsen äiti oli meille molemmille yhtälailla tuoreehko kaveri (koko suhde oli tuore), mutta luulin hänen olevan myös ystäväni. Pahoitin mieleni tietysti, enkä edelleenkään ymmärrä koko kuviota. Ilmeisesti äiti valitsi Kummitädit omista kavereistaan, ja isä Kummisedät omistaan. Loukkaavaa silti.
Meillä myös siskoni pyysi minua kummiksi muttei miesystävääni. Ja hyvä niin. Olisi ollut omituista jos miestä olisi pyydetty.
Totta kai on normaalia. Ei meidän lasten kummit ainakaan tule olemaan pariskuntia eivätkä omanikaan ole, vaan toinen on isän sisko ja toinen äidin serkku.
Ihan normaalia, kun teidän suhde ei ole vielä vakiintunut suvun silmissä. Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Jotkut eivät myöskään ota avokkeja tai opiskeluaikaisia seurustelukumppaneita, kun todennäköisesti kuitenkin eroatte vielä.