Lue keskustelun säännöt.
Avopuolisoni pyydettiin kummiksi, minua ei.
Marjukka
29.06.2016 |
Olemme seurustelleet avopuolisoni kanssa 2 vuoden ajan.
Olimme vierailulla hänen veljensä luona kenelle on juuri syntynyt vauva. Käydessäni vessassa avokkini veli oli pyytänyt häntä lapsensa kummiksi.
Jäi todella paha mieli etenkin siitä, että tällainen hieno asia kysytään hetkellä kun olen itse vessassa ja tietysti se, että minua ei pyydetty kummiksi. Olen ollut ystävällinen heitä kohtaan ja hoitanut heidän vanhempaa lastaan, sekä koen että vasta seurustelumme aloitettua puolisoni on lähentynyt paremmin veljensä perheen kanssa. Sain vasta bussissa kuulla että poikaystävääni pyydettiin kummiksi, muuten kaikki olivat hiljaa tästä koko vierailun ajan.
Onko tämä teistä normaali tapa toimia? Jäi kieltämättä hieman paha mieli, syystä vai ylireagoinko?
Kommentit (51)
Minkä takia asia hoidettiin sitten salassa toisen ollessa vessassa jos kyseessä on aivan normaali asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ymmärrän kyllä, miksi kahden vuoden pituisen seurustelun jälkeen ei vielä kummiksi pyydetä, mutta tilanne oli kyllä päin persettä hoidettu. Todella lapsellista salaa hiljaisuudessa kysyä veljeäsi kummiksi sillä aikaa, kun olet kusella. Ja sitten vielä salamyhkäisesti vaieta niin, että kuulet vasta bussissa, mitä sillä välin tapahtui. Kyllä heidän olisi pitänyt jotain sanoa, olisi voinut vaikkapa vähän juhlistaa tulevaa kummisetää. Miksi ei voi toimia suoraselkäisesti, jos kerran seisoo kummivalintansa takana? Hyvin teinimäistä toimia noin, jos heitä itseään kalvaa epävarmuus, olisiko sinuakin pitänyt pyytää. Tai hyvä tapa olisi myös ollut, jos miehesi veli olisi tavannut miehesi kahden kesken ja pyytänyt silloin kummiksi.
Jos minun pitäisi pyytää lapselleni kummeja, pyytäisin ne yksilöinä. En esimerkiksi pyytäisi kummiksi parhaan ystäväni aviomiestä, sillä en minä hänen kanssaan ole läheinen vaikka hän mukava mies onkin. Ystäväni sitä vastoin on minulle kuin sisko. Toimisin näin kaikkien kohdalla, ja oletan että muut ihmiset toimivat näin myös minun ja mieheni kohdalla, ei molempia tarvitse pyytää.
Meidän yhdellä lapsella on kummeina kaksi avoparia. Toinen pari on pari edelleen, mutta toinen pari on jo eronnut ja molemmat ovat uusissa parisuhteissa. Kummitäti ei ole enää missään tekemisissä kummilapsensa kanssa, kummisetä taasen on yhteydessä ja hänen uusi avovaimonsa on ottanut meidän pojan melkein "kummilapsekseen", hyvä niin, kun oikea kummitäti on ulkoistanut itsensä koko hommasta. Ennen olimme paljonkin tekemisissä, mutta nyt on täysin ignoorannut itsensä lapsen elämästä ulos.
No, minä olen nähnyt pitkälti, että pyydetään vain yksittäin tai sitten aviopari, jotka ovat läheisiä ystäviä. Minusta ihan normaalia, että 2 vuoden seurustelun jälkeen ei toista pyydetä ellette ole hyvin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi luullaan että aina pitää koko pari pyytää kummiksi??
Samaa ihmettelen. Mun äiti oli taas ehdottomasti sitä mieltä että kummatkin on pyydettävä.. toisella lapsellamme on siis 3 kummia, toisella 2 tästä syystä.
Musta on ihan tavallista että "kummaltakin puolelta" on kummi.
Vierailija kirjoitti:
Et ylireagoi. Tuo on loukkaavaa ja outoa, mutta valitettavasti jotkut toimivat noin.
Minun aviomieheni pyydettiin kummiksi meidän yhteisen ystävän lapselle, mutta minua ei. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä miehen kanssa yli 10 vuotta. Lapsen isä on mieheni lapsuudenystävä, mutta mielsin tämän miehen myös omaksi ystäväkseni, hän on mm. yhden lapsemme kummi. Lapsen äiti oli meille molemmille yhtälailla tuoreehko kaveri (koko suhde oli tuore), mutta luulin hänen olevan myös ystäväni. Pahoitin mieleni tietysti, enkä edelleenkään ymmärrä koko kuviota. Ilmeisesti äiti valitsi Kummitädit omista kavereistaan, ja isä Kummisedät omistaan. Loukkaavaa silti.
Itsekkin totesit, että ilmeisesti äiti valitsi omista kavereistaan ja isä omistaan, joten ei kannata siitä pahoittaa mieltä. Pakko niitä kummejakin on karsia meinaan tuolla ajattelutavalla niitä kummeja on 10 ihmistä yhdellä lapsella :D hehe :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pyysimme miehen suvusta nuorta paria kummeiksi molempia. Arvasin, että he saattavat erota, mutta koska kummeja tarvitaan kaksi näin se oli helpompaa. En tuntenut ketään toista jota pyytää. No, erosivathan he, mutta se on kyllä mulle aivan sama, koska kummit tarvittiin meillä vain ristiäisten järjestämiseen. Aivan hölmöä puhua lapselle koituvasta harmista, jos kummipari eroaa.
Me olemme avopuolisoni kanssi siskopuoleni lapsen kummeja ja minä itse olen serkkuni lapsen kummi, mieheni ei. Ja yhdessä olemme olleet lähes 10 vuotta.
Ei mielestäni molenpia tarvitse aina pyytää kummiksi. Esimerkiksi siskoni kummeja ovat äitini molemmat siskot ja minun kummejani taas näiden äitini siskojen miehet + molemmilla vielä yksi pariskunta kummeina (erit molemmilla).
Eli ei tarkoita yhtään mitään, että sinua ei pyydetty kummiksi. Ei aina kaikkia vaan voi pyytää kummeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. He ei tunne sinua niin hyvin vielä että haluaisivat kummiksi.
Tilanne olisi varmasti eri jos suhteenne olisi ollut pidempi.Vähän tökeröä ehkä tuo "salaa" kysymimen mutta jos pelkäsivät että tuppaat kysymättä toiseksi kummiksi..? Aika usein naiset ovat puheliaampia ja nopeampia reagoimaan kuin miehet.
Mutta tuntee tarpeeksi jättääkseen vanhemman lapsensa ap:lle hoitoon..
Ymmärrän kyllä toisaalta, jos suhde on vielä lyhyt, että ei kummiksi pyydetty, mutta tuo tapa on jo todella huono ja junttimainen. Kysytään salaa kun toinen menee vessaan.
Yleensä myös naiset pysyvät kummilapsen elämässä, mutta miehet vähemmän. Kuinka moni mies ostaa lahjat ja muistaa kummilastaan? Veikkaan että aika harva, vaikka heitäkin varmasti on. Ehkä sitten ap:n mies pysyykin paremmin kun on veljen lapsista kyse. Toki sekään ei aina sitä takaa..
Mulla on 2 kummilasta, joiden kummi aviomieheni ei ole, ja yksi (minun ystäväni lapsi), jonka kummiksi pyydettiin myös mieheni. Kaikilla ei ole tapana pyytää koko pariskuntaa kummiksi, vain se läheisempi henkilö. Meidänkin lapsilla on 2 kummia jotka ovat puolet pariskunnasta. Näissä tapauksissa kummi on erittäin läheinen ihminen ja hänen puolisonsa ei samalla tavalla. Ei se tarkoita että olisi mitään puolisia vastaan. Itse vierastan ensinnäkin ajatusta kummilaumasta ja toiseksi vieraamman ihmisen ottamista lapselle läheiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän suvussa eikä kaveripiiristä ole pyydetty kummiksi puolisoja, pelkästään toinen. Onko tämä yleinenkin tapa, että pariskunta pyydetään kummiksi? Mikä järki siinä on?
Ennen vanhaan pyydittiin pariskunta, jos oli naimisissa. Nämä asiat ovat muuttuneet nykyään paljon. Edes avioparia, jolla on monta yhteistä lasta, ei pyydetä kummeiksi molempia nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. He ei tunne sinua niin hyvin vielä että haluaisivat kummiksi.
Tilanne olisi varmasti eri jos suhteenne olisi ollut pidempi.Vähän tökeröä ehkä tuo "salaa" kysymimen mutta jos pelkäsivät että tuppaat kysymättä toiseksi kummiksi..? Aika usein naiset ovat puheliaampia ja nopeampia reagoimaan kuin miehet.
Mutta tuntee tarpeeksi jättääkseen vanhemman lapsensa ap:lle hoitoon..
Ymmärrän kyllä toisaalta, jos suhde on vielä lyhyt, että ei kummiksi pyydetty, mutta tuo tapa on jo todella huono ja junttimainen. Kysytään salaa kun toinen menee vessaan.
Yleensä myös naiset pysyvät kummilapsen elämässä, mutta miehet vähemmän. Kuinka moni mies ostaa lahjat ja muistaa kummilastaan? Veikkaan että aika harva, vaikka heitäkin varmasti on. Ehkä sitten ap:n mies pysyykin paremmin kun on veljen lapsista kyse. Toki sekään ei aina sitä takaa..
Vai onko kuitenkin annettu sedälleen hoitoon ja ap on vaan ollut paikalla? :)
Mun mies hoitaa kummilapsensa lahjat ym ja minä omani. Meidän yhteisen kummilapsen lahjat ja merkkipäivät on enemmän mun vastuulla mutta pienten tyttöjen lahjatoiveet on ehkä poikien isälle muutenkin vieraampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ylireagoi. Tuo on loukkaavaa ja outoa, mutta valitettavasti jotkut toimivat noin.
Minun aviomieheni pyydettiin kummiksi meidän yhteisen ystävän lapselle, mutta minua ei. Olimme tuossa vaiheessa olleet yhdessä miehen kanssa yli 10 vuotta. Lapsen isä on mieheni lapsuudenystävä, mutta mielsin tämän miehen myös omaksi ystäväkseni, hän on mm. yhden lapsemme kummi. Lapsen äiti oli meille molemmille yhtälailla tuoreehko kaveri (koko suhde oli tuore), mutta luulin hänen olevan myös ystäväni. Pahoitin mieleni tietysti, enkä edelleenkään ymmärrä koko kuviota. Ilmeisesti äiti valitsi Kummitädit omista kavereistaan, ja isä Kummisedät omistaan. Loukkaavaa silti.
No voi kyynel sentään kun onkin loukkaavaa. Totta hemmetissä jokainen valitsee haluamansa kummit lapselleen eikä silloin TODELLAKAAN ole velvollisuutta ottaa myös näiden puolisoja. Ihan samalla tavalla jokainen saa myös valita ne kummit ihan just niillä kriteereillä kuin tahtoo. Eikä kummius nyt herranjestas ole mikään sulle-mulle velvollisuus/vapaalippu.
En ihmettele kyllä yhtään ettei tuollaista pikkusieluista nillittäjää ole kummiksi haluttu.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme avopuolisoni kanssi siskopuoleni lapsen kummeja ja minä itse olen serkkuni lapsen kummi, mieheni ei. Ja yhdessä olemme olleet lähes 10 vuotta.
Ei mielestäni molenpia tarvitse aina pyytää kummiksi. Esimerkiksi siskoni kummeja ovat äitini molemmat siskot ja minun kummejani taas näiden äitini siskojen miehet + molemmilla vielä yksi pariskunta kummeina (erit molemmilla).
Eli ei tarkoita yhtään mitään, että sinua ei pyydetty kummiksi. Ei aina kaikkia vaan voi pyytää kummeiksi.
Niinhän tuo on vaikka Ruotsin hovissakin, Estellen kummeja on Mary ja Haakon ja Oscarilla sitten vastaavasti Fredrik ja Mette-Marit. Tuskin nämä on vetäneet av-palstalle itkupotkuraivareita vaikkei olekaan tulleet pariskuntina valituiksi.
Mistä ihmeestä edes on tämä omituinen kuvitelma että pariskunnat pitäisi pyytää AINA yhdessä automaattisesti suunnilleen ihan kaikkialle ja kaikkeen, ihan kuin ihmistä ei papin aamenen jälkeen olisi yksilönä edes olemassa.
Todennäköisesti ovat kysyneet ilman läsnäoloasi siksi ettei tulisi kiusallista kummastusta että aiotaanko sinutkin pyytää vai ei, tai ymmärrettäisi että teidät molemmat pyydetään ja sitten jouduttaisi selittelemään että pyyntö koskee vain miestäsi..
Ja oltu hiljaa asiasta todennäköisesti siksi ettet pahoittaisi mieltäsi siinä kaikkien edessä vaan saisit tehdä sen omassa rauhassa. Kyllä ovat selkeästi arvanneet että sinussa herättäisi tunteita heidän kummivalintansa.
Joka tapauksessa heillä on oikeus valita lapselleen haluamansa kummit - ei aveceja. Ymmärrän kuitenkin harmituksesi.
Miehen kaveripariskunta pyysi myös minua kummiksi, vaikka en kunnolla tuntenut kumpaakaan. Kieltäydyin, koska tiesin jo etukäteen että minulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. Sanoin kyllä miehellekin, että kannattaa miettiä tarkasti suostutko, ei ole pakko. No, mies suostui, ja nyt ollaan tilanteessa jossa kyseisten ihmisten kanssa ei enää olla missään tekemisissä, joten kummius on vain nimi jossain paperissa.
Vaikka useampi on sen jo todennut niin laitetaan vielä kerran: Ei mitään kummallista tuossa tilanteessa ettei sinua pyydetty myös kummiksi. Olin itse ollut puolisoni kanssa jo yli 6 vuotta yhdessä kun minua pyydettiin ystäväni lapsen kummiksi mutta miestäni ei. En itse kokenut tätä outona koska emme olleet silloin (ja emme ole vieläkään) naimisissa ja tiesin ettei kummiksi pyytävä tunne miestäni kovinkaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän suvussa eikä kaveripiiristä ole pyydetty kummiksi puolisoja, pelkästään toinen. Onko tämä yleinenkin tapa, että pariskunta pyydetään kummiksi? Mikä järki siinä on?
Ennen vanhaan pyydittiin pariskunta, jos oli naimisissa. Nämä asiat ovat muuttuneet nykyään paljon. Edes avioparia, jolla on monta yhteistä lasta, ei pyydetä kummeiksi molempia nykyään.
Varmaankin siksi koska erot ovat nykyään yleisempiä. Pyytäessä lapsen kummiksi pariskunnan ottaa aina sen riskin, että pariskunnalle tulee ero ja jopa kummiusasiat joutuvat likaisen eron jälkipyykin kohteeksi.
Miksi luullaan että aina pitää koko pari pyytää kummiksi??