Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Entiset velat" - miten mieli muuttui?
29.06.2016 |
Heti alkuun sanottakoon, että tämän keskustelun tarkoitus ei ole moralisoida ihmisten lisääntymisvalintoja suuntaan tai toiseen. Aihe kiinnostaa, koska alan itse olla siinä iässä että lapset alkavat olla mahdollisen parisuhteen kannalta todella ajankohtainen aihe ja olen alkanut kipuilla asian kanssa. Itse en koskaan ole halunnut lapsia, eikä minkäänlaista biologista kelloa ole ilmaantunut. Tavallaan haluaisin haluta lapsia, mutta sekä intuitio että järkisyyt puhuvat toistaiseksi niin selvästi lasten hankkimista vastaan, että tuntuu suorastaan mahdottomalta ajatukselta että muuttaisin vielä mieleni.
Tiedän miten ärsyttävää on, kun lapsia haluamattomalle sanotaan alentuvasti, että "kyllä se mieli siitä vielä muuttuu". Näin kuitenkin myös oikeasti monelle käy. Minua kiinnostaisi kuulla teistä, joiden mieli on muuttunut. Missä iässä se tapahtui? Tapahtuiko muutos yhtäkkiä vai vähitellen? Vaikuttivatko ulkoiset tekijät muutokseen (kumppani, elämäntilanne tms.)? Jos olet mielen muuttumisen jälkeen hankkinut lapsia, oletko koskaan katunut? Kaikki muutkin kokemukset aiheesta ovat tervetulleita.
Kiitos vastauksista!
Kommentit (171)
Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.
Tässä mielenkiintoien näkemys: on oikeita veloja ja valheveloja. Onko joku raati joka tuon velaluokan määrittää?
Olin vela aikaan kun termiä ei tunnettu, puhuttiin lapsettomista pareista. Löysin kumppanini kaksikymppisenä. Yhdessä meillä oli paljon unelmia joita toteutimme: opiskelimme, teimme uraa ulkomailla, kävimme konserteissa, teatterissa, elokuvissa, ystäväpiirin kanssa bileissä. Suku lopetti kyselemästä tuleeko lapsia emmekä me niistä haaveilleet. Kunnes takasin kotimaahan palattua huomattiin, että molemmat hauaisi lapsia, lähes nelikymppisinä. Sillä lailla emme olleet näitä tiukkoja veloja, että emme inhonneet lapsia, ne vaan ei ollut meidän juttu meidän elämässä. KUn urat oli hyvässä vauhdissa, vakinaiset paikat hankittuna ja elintaso nostettuna nuo lapset tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Oli jo saanut toteuttaa itseään, tehdä asioita mitä halusi missä halusi, että kaipasikin jo rauhallisempaa kautta elämäänsä. Niitä sitten tuli kaksi, onnellista, intensivistä aikaa heidän syntymät. Sen jälkeenkin elämä jatkui suht samanlaisena, mutta kotiin oli kiireempi töistä kun siellä oli nuo kaksi uutta rakasta. Koskaan en ole katunut lasten saamista, en olisi halunnut jäädä "polkemaan paikalleen" siihen lapsettomaan elämänvaiheeseen, sen jotenkin koki jo eläneensä loppuun. Minun tyylillä meni varmaan aika monella muullakin tuttavapiirissäni: ensin hyvin itsekästä elämää toteuttaen kaikki mitä halusi, sitten myöhemmin halu taas asettua vähän enemmän paikoilleen. Vieraissa maissa asuminen on kivaa mutta väsyttävää. Vieraus on ensiksi mielenkiintoista, mutta siihenkin väsyy, alkaa kaivata enemmän juurilleen. ja juurilleenmenoon sopii hyvin myös lapset, löytyy takaisin tiukempi sukuyhteys joka urantekovuosina on etääntynyt. Minä olen onnellinen valinnoistani, olivat juuri sopivia minulle. Nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia, ja vilpittömästi voin sanoa heidän olevan hienoin saavutus elämässäni vaikka ura ym. onkin mennyt keskimääräistä paremmin.
Et ole koskaan ollutkaan vela. Vela on sanakirjamääritelmän mukaan ihminen, joka on tehnyt pysyvä päätöksen lapsetomaksi jäämisestä. Se, ettei vain tee mieli lapsia juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, on juuri sitä tavallista (väliaikaista ja elämäntilanteeseen liittyvää) lapsettomuutta, josta sinäkin viestissäsi puhut.
Ei ole mitään velaraatia, mutta sanoilla on kyllä vakiintuneita merkityksiä, joita ei ohiteta sillä, että itse haluaa käyttää niitä jollakin toisella tavalla.
Vapaaehtoisesti lapseton ei siis voi ja/tai saa muuttaa mielipidettään lapsiluvun suhteen, ei vaikka mitä tulisi? Kuuluuko velojen maailmaan yleisemminkin johonkin kehitysvaiheeseen juuttuminen tai muutoin musta-valkoisen "olen aina tätä mieltä" ajatusmaailman vaaliminen, vaikka se jossain tulevassa elämänvaiheessa osoittautuisi jopa haitalliseksi ajatusmalliksi?
Kylläpä sinulla on tarve saada velat myöntämään, että se oma ajattelu onkin köyhää ja jäykkää ja mustavalkoista. Sulla taitaa olla paljon pelissä? Oma itsekunnioitus?
Mitä mieltä olet siitä, että lapsien tekeminen on osoittautunut maailmalla haitalliseksi ajatusmalliksi. Miten poistat enää lasta siitä yhtälöstä? Oletko esimerkiksi sitä mieltä, että maahanmuuttajat lisääntyvät kantaväestöä nopeammin ja elävät sosiaalisten tulonsiirtojen turvin ja se on pelkästään hyvä asia. Mikäli Suomessa käy niin kuin Ruotsissa, tullaan kestämättömään tilanteeseen ja vajoamme kehitysmaatasolle. Miten aiot hoitaa sen?
Mitä jos lapsesi sanoo sinulle jostakin syystä, ettei olisi koskaan halunnut syntyä? Miten selität hänelle, että äläs nyt höpsöttele, äiti nyt vaan halusi saada oman lapsen, kun ne geenit, ne geenit niin määräsivät.
Tämä on sama kun sanoisi homolle että: "Kyllä sun mieli muuttuu sitten kun löydät oikean naisen." kuin että sanoisi velalla : "Kyllä sinä haluat lapsen kun vain löydät oikean miehen." Vela on vela luonnostaan niinkuin homo on homo. Jos kaksikymppisenä ei halua lapsia ja hups löytää miehen ja tekee lapsia niin silloin ei ole vela. Vela tietää jo nuoresta asti ettei halua lapsia. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa moni kyselee, miksi velat ovat niin käärmeissään siitä, että jotkut vanhemmat väittävät olleensa veloja, vaikka he eivät koskaan olleet tehneet pysyvää päätöstä lapsettomuudesta.
Vastaus liittyy siihen, että vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapana todella marginalisoitu, ja siihen suhtaudutaan edelleen jossain määrin vihamielisesti. Se pyritään selittämään pois, sitä kyseenalaistetaan, sen perusteella tullaan sivuutetuksi parinvalinnassa, sen johdosta joutuu kuuntelemaan typeriä kommentteja. Kuitenkin monelle, joka on kipuillut sen kanssa, ettei saa pakotettua itseään haluamaan lapsia ja sopeutumaan samaan järjestykseen kuin kaikki muut, tällainen velaidentiteetti antaa mahdollisuuden määritellä ja hyväksyä tämän osan itseään.
Kun muut yrittävät approprioida tätä termiä, se on vähän kuin jokainen kännissä toista tyttöä suudellut opiskelija kutsuisi itseään homoksi. Marginaali-ihmisille on tärkeää, että he saavat itse määritellä itsensä, ettei heitä määritellä ulkopuolelta, eikä heidän identiteettiään kaapata.
Tiedän, että tätä on tavattoman vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole koskaan ollut kokemusta vähemmistöön kuulumisesta, mutta pyydän silti, että näissä keskusteluissa kunnioitettaisiin sitä sanakirjamääritelmää, joka vapaaehtoisella lapsettomuudella on.
Tuossa otsikossa oli muoto "entiset velat" - siis lainausmerkeissä tuo vela. Ja aloittaja pohtii haluaako lapsia vai ei, niinkuin joku kirjoittajakin. Kuitenkin suurimman osan vastauksista tehtailee nämä "uskovaisvelat", jotka eivät ikinä missään tapauksessa lapsia, osa ei hyi kauheaa edes seksiä... Ikävää, että tämänkin keskustelun vääntävät nuo kiihkoihmiset omanlaisekseen vaikkei heiltä ole aloituksessa mitään kysytty. Yhteisiä piirteitä näillä kiihkoveloilla: täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat? Tylsää jankkausta, en jaksa enää ketjua vilkaista, meni pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vapaaehtoisesti lapsettomuuden julistaminen vain naisten juttu? En ole koskaan missään (tietääkseni) törmännyt mieheen, jolla olisi ollut valtava tarve tuoda esille valintojaan lapsettomuuden suhteen? Vai onko tässä ketjussa joku mies kertonut kokemuksistaan?
Huoh, vai voisiko kenties olla että lapsiodotukset kohdistetaan yleensä naisiin jolloinka naiset joutuvat paljon miehiä enemmän perustelemaan haluaan olla hankkimatta lapsia? Mies velat pääsevät yleensä myös helpommalla, ei tule mitään ahdistelua "biologisen kellon tikittelystä" tai mietintää että eikö vaan kelpaa kenellekään miehelle jne. Ja mikä parasta, suurimmassa osassä tässä utelussa ja ahdistelussa on NAISET.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa moni kyselee, miksi velat ovat niin käärmeissään siitä, että jotkut vanhemmat väittävät olleensa veloja, vaikka he eivät koskaan olleet tehneet pysyvää päätöstä lapsettomuudesta.
Vastaus liittyy siihen, että vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapana todella marginalisoitu, ja siihen suhtaudutaan edelleen jossain määrin vihamielisesti. Se pyritään selittämään pois, sitä kyseenalaistetaan, sen perusteella tullaan sivuutetuksi parinvalinnassa, sen johdosta joutuu kuuntelemaan typeriä kommentteja. Kuitenkin monelle, joka on kipuillut sen kanssa, ettei saa pakotettua itseään haluamaan lapsia ja sopeutumaan samaan järjestykseen kuin kaikki muut, tällainen velaidentiteetti antaa mahdollisuuden määritellä ja hyväksyä tämän osan itseään.
Kun muut yrittävät approprioida tätä termiä, se on vähän kuin jokainen kännissä toista tyttöä suudellut opiskelija kutsuisi itseään homoksi. Marginaali-ihmisille on tärkeää, että he saavat itse määritellä itsensä, ettei heitä määritellä ulkopuolelta, eikä heidän identiteettiään kaapata.
Tiedän, että tätä on tavattoman vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole koskaan ollut kokemusta vähemmistöön kuulumisesta, mutta pyydän silti, että näissä keskusteluissa kunnioitettaisiin sitä sanakirjamääritelmää, joka vapaaehtoisella lapsettomuudella on.
Tuossa otsikossa oli muoto "entiset velat" - siis lainausmerkeissä tuo vela. Ja aloittaja pohtii haluaako lapsia vai ei, niinkuin joku kirjoittajakin. Kuitenkin suurimman osan vastauksista tehtailee nämä "uskovaisvelat", jotka eivät ikinä missään tapauksessa lapsia, osa ei hyi kauheaa edes seksiä... Ikävää, että tämänkin keskustelun vääntävät nuo kiihkoihmiset omanlaisekseen vaikkei heiltä ole aloituksessa mitään kysytty. Yhteisiä piirteitä näillä kiihkoveloilla: täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat? Tylsää jankkausta, en jaksa enää ketjua vilkaista, meni pilalle.
Näin luonnehtii herttainen kasvattaja ja älykäs äiti ketjun toisin valinneita ihmisiä: "täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat". Kysymysmerkki lopussa on käsittämätön, ehkä hänen äidinkielensä ei ole suomi.
Minusta kaikki hänen mainitsemansa löytyy vain hänen tekstistään ja jankutuksestaan. Toivottavasti hän on parempi äiti kuin kirjoittaja ja ajattelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa moni kyselee, miksi velat ovat niin käärmeissään siitä, että jotkut vanhemmat väittävät olleensa veloja, vaikka he eivät koskaan olleet tehneet pysyvää päätöstä lapsettomuudesta.
Vastaus liittyy siihen, että vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapana todella marginalisoitu, ja siihen suhtaudutaan edelleen jossain määrin vihamielisesti. Se pyritään selittämään pois, sitä kyseenalaistetaan, sen perusteella tullaan sivuutetuksi parinvalinnassa, sen johdosta joutuu kuuntelemaan typeriä kommentteja. Kuitenkin monelle, joka on kipuillut sen kanssa, ettei saa pakotettua itseään haluamaan lapsia ja sopeutumaan samaan järjestykseen kuin kaikki muut, tällainen velaidentiteetti antaa mahdollisuuden määritellä ja hyväksyä tämän osan itseään.
Kun muut yrittävät approprioida tätä termiä, se on vähän kuin jokainen kännissä toista tyttöä suudellut opiskelija kutsuisi itseään homoksi. Marginaali-ihmisille on tärkeää, että he saavat itse määritellä itsensä, ettei heitä määritellä ulkopuolelta, eikä heidän identiteettiään kaapata.
Tiedän, että tätä on tavattoman vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole koskaan ollut kokemusta vähemmistöön kuulumisesta, mutta pyydän silti, että näissä keskusteluissa kunnioitettaisiin sitä sanakirjamääritelmää, joka vapaaehtoisella lapsettomuudella on.
Tuossa otsikossa oli muoto "entiset velat" - siis lainausmerkeissä tuo vela. Ja aloittaja pohtii haluaako lapsia vai ei, niinkuin joku kirjoittajakin. Kuitenkin suurimman osan vastauksista tehtailee nämä "uskovaisvelat", jotka eivät ikinä missään tapauksessa lapsia, osa ei hyi kauheaa edes seksiä... Ikävää, että tämänkin keskustelun vääntävät nuo kiihkoihmiset omanlaisekseen vaikkei heiltä ole aloituksessa mitään kysytty. Yhteisiä piirteitä näillä kiihkoveloilla: täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat? Tylsää jankkausta, en jaksa enää ketjua vilkaista, meni pilalle.
Se, että puolustaa omaan identiteettiin kuuluvien termien oikeaa käyttöä ei minusta tee kenestäkään uskovaista. Jos joku hetero sanoisi, että häntä ällöttää samansukupuolinen seksi, mutta hänellä on samansukupuolisia kavereita, joten kyllä hänkin on ihan yhtä homo, kyllä jokunen homo tällaisesta kielen pahoinpitelystä älähtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa moni kyselee, miksi velat ovat niin käärmeissään siitä, että jotkut vanhemmat väittävät olleensa veloja, vaikka he eivät koskaan olleet tehneet pysyvää päätöstä lapsettomuudesta.
Vastaus liittyy siihen, että vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapana todella marginalisoitu, ja siihen suhtaudutaan edelleen jossain määrin vihamielisesti. Se pyritään selittämään pois, sitä kyseenalaistetaan, sen perusteella tullaan sivuutetuksi parinvalinnassa, sen johdosta joutuu kuuntelemaan typeriä kommentteja. Kuitenkin monelle, joka on kipuillut sen kanssa, ettei saa pakotettua itseään haluamaan lapsia ja sopeutumaan samaan järjestykseen kuin kaikki muut, tällainen velaidentiteetti antaa mahdollisuuden määritellä ja hyväksyä tämän osan itseään.
Kun muut yrittävät approprioida tätä termiä, se on vähän kuin jokainen kännissä toista tyttöä suudellut opiskelija kutsuisi itseään homoksi. Marginaali-ihmisille on tärkeää, että he saavat itse määritellä itsensä, ettei heitä määritellä ulkopuolelta, eikä heidän identiteettiään kaapata.
Tiedän, että tätä on tavattoman vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole koskaan ollut kokemusta vähemmistöön kuulumisesta, mutta pyydän silti, että näissä keskusteluissa kunnioitettaisiin sitä sanakirjamääritelmää, joka vapaaehtoisella lapsettomuudella on.
Tuossa otsikossa oli muoto "entiset velat" - siis lainausmerkeissä tuo vela. Ja aloittaja pohtii haluaako lapsia vai ei, niinkuin joku kirjoittajakin. Kuitenkin suurimman osan vastauksista tehtailee nämä "uskovaisvelat", jotka eivät ikinä missään tapauksessa lapsia, osa ei hyi kauheaa edes seksiä... Ikävää, että tämänkin keskustelun vääntävät nuo kiihkoihmiset omanlaisekseen vaikkei heiltä ole aloituksessa mitään kysytty. Yhteisiä piirteitä näillä kiihkoveloilla: täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat? Tylsää jankkausta, en jaksa enää ketjua vilkaista, meni pilalle.
Näin luonnehtii herttainen kasvattaja ja älykäs äiti ketjun toisin valinneita ihmisiä: "täysin puuttuva huumorintaju, äärettömän mustavalkoinen ja jyrkkä maailmankuva - ja mielenterveysongelmat". Kysymysmerkki lopussa on käsittämätön, ehkä hänen äidinkielensä ei ole suomi.
Minusta kaikki hänen mainitsemansa löytyy vain hänen tekstistään ja jankutuksestaan. Toivottavasti hän on parempi äiti kuin kirjoittaja ja ajattelija.
Taisi tulla liian vaikeita kysymyksiä av-mammalle niin defenssinä alkoi silmitön toisten haukkuminen ja dramaattinen poistuminen ketjusta ja poistumisen erikseen mainitseminen. :)
Kas, palstan velauskovaiset anastivat tämänkin ketjun.
Sitten ihmetellään, miksi koko vela-aihe ärsyttää ihmisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.
Tässä mielenkiintoien näkemys: on oikeita veloja ja valheveloja. Onko joku raati joka tuon velaluokan määrittää?
Olin vela aikaan kun termiä ei tunnettu, puhuttiin lapsettomista pareista. Löysin kumppanini kaksikymppisenä. Yhdessä meillä oli paljon unelmia joita toteutimme: opiskelimme, teimme uraa ulkomailla, kävimme konserteissa, teatterissa, elokuvissa, ystäväpiirin kanssa bileissä. Suku lopetti kyselemästä tuleeko lapsia emmekä me niistä haaveilleet. Kunnes takasin kotimaahan palattua huomattiin, että molemmat hauaisi lapsia, lähes nelikymppisinä. Sillä lailla emme olleet näitä tiukkoja veloja, että emme inhonneet lapsia, ne vaan ei ollut meidän juttu meidän elämässä. KUn urat oli hyvässä vauhdissa, vakinaiset paikat hankittuna ja elintaso nostettuna nuo lapset tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Oli jo saanut toteuttaa itseään, tehdä asioita mitä halusi missä halusi, että kaipasikin jo rauhallisempaa kautta elämäänsä. Niitä sitten tuli kaksi, onnellista, intensivistä aikaa heidän syntymät. Sen jälkeenkin elämä jatkui suht samanlaisena, mutta kotiin oli kiireempi töistä kun siellä oli nuo kaksi uutta rakasta. Koskaan en ole katunut lasten saamista, en olisi halunnut jäädä "polkemaan paikalleen" siihen lapsettomaan elämänvaiheeseen, sen jotenkin koki jo eläneensä loppuun. Minun tyylillä meni varmaan aika monella muullakin tuttavapiirissäni: ensin hyvin itsekästä elämää toteuttaen kaikki mitä halusi, sitten myöhemmin halu taas asettua vähän enemmän paikoilleen. Vieraissa maissa asuminen on kivaa mutta väsyttävää. Vieraus on ensiksi mielenkiintoista, mutta siihenkin väsyy, alkaa kaivata enemmän juurilleen. ja juurilleenmenoon sopii hyvin myös lapset, löytyy takaisin tiukempi sukuyhteys joka urantekovuosina on etääntynyt. Minä olen onnellinen valinnoistani, olivat juuri sopivia minulle. Nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia, ja vilpittömästi voin sanoa heidän olevan hienoin saavutus elämässäni vaikka ura ym. onkin mennyt keskimääräistä paremmin.
Et ole koskaan ollutkaan vela. Vela on sanakirjamääritelmän mukaan ihminen, joka on tehnyt pysyvä päätöksen lapsetomaksi jäämisestä. Se, ettei vain tee mieli lapsia juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, on juuri sitä tavallista (väliaikaista ja elämäntilanteeseen liittyvää) lapsettomuutta, josta sinäkin viestissäsi puhut.
Ei ole mitään velaraatia, mutta sanoilla on kyllä vakiintuneita merkityksiä, joita ei ohiteta sillä, että itse haluaa käyttää niitä jollakin toisella tavalla.
Vapaaehtoisesti lapseton ei siis voi ja/tai saa muuttaa mielipidettään lapsiluvun suhteen, ei vaikka mitä tulisi? Kuuluuko velojen maailmaan yleisemminkin johonkin kehitysvaiheeseen juuttuminen tai muutoin musta-valkoisen "olen aina tätä mieltä" ajatusmaailman vaaliminen, vaikka se jossain tulevassa elämänvaiheessa osoittautuisi jopa haitalliseksi ajatusmalliksi?
Kylläpä sinulla on tarve saada velat myöntämään, että se oma ajattelu onkin köyhää ja jäykkää ja mustavalkoista. Sulla taitaa olla paljon pelissä? Oma itsekunnioitus?
Mitä mieltä olet siitä, että lapsien tekeminen on osoittautunut maailmalla haitalliseksi ajatusmalliksi. Miten poistat enää lasta siitä yhtälöstä? Oletko esimerkiksi sitä mieltä, että maahanmuuttajat lisääntyvät kantaväestöä nopeammin ja elävät sosiaalisten tulonsiirtojen turvin ja se on pelkästään hyvä asia. Mikäli Suomessa käy niin kuin Ruotsissa, tullaan kestämättömään tilanteeseen ja vajoamme kehitysmaatasolle. Miten aiot hoitaa sen?
Mitä jos lapsesi sanoo sinulle jostakin syystä, ettei olisi koskaan halunnut syntyä? Miten selität hänelle, että äläs nyt höpsöttele, äiti nyt vaan halusi saada oman lapsen, kun ne geenit, ne geenit niin määräsivät.
Menikin yllättävän kauan, että vela alkaa perustella lapsetoomuuttan globaalilla ajattelulla! Tehän se vasta maailman pelastattekin!
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..
Velka,velat,velaton,velassa,veloissa...joko leikkasi ?
Jos esim. 'autoimmuunisairauksista' alettaisiin puhua yksinkertaisesti ja arkipuhekielessäkin ihan vain 'autoina',tai 'Airbus' matkustajakoneista vain 'busseina', niin sekaannuksen vaara voisi olla melkoinen.
Kyllä minä sen ymmärrän ,että aihe on monelle arka ja ehkä ns. kipeäkin, mutta ei se sillä paremmaksi muutu että sille ruvetaan kehittämään kiertoilmaisuja, jotka sitten myöhemmin kiteytetään jopa identiteeteiksi, ja aletaan miettimään millainen on "velan"persoonallisuus.
Olisi sensijaan vain hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki nyt eivät vain hanki lapsia,jotkut eivät ehkä pystyisi saamaankaan,jotkut eivät elämäntilanteestaan johtuen pystyisi kunnolla elättämään ja kasvattamaan, jotkut ovat homoseksuaaleja, jotkut taas eivät taas (ihan jostain omista, vain heidän itsensä tuntemista syistä johtuen ) ehkä haluakaan.
Silti heidän oma ihmisarvonsa ei siitä laske heidän omissa silmissään,eikä sen pitäisi meidän muidenkaan silmissä laskea.
Jos vela sitten kuitenkin yllättäen haluaakin lasta,niin hänen pitäisi sitten ottaa itse ongelmansa esille asiantuntijan ja ammattiauttajan edessä ja puhua ihan vaan lapsihaaveistaan ja mahdollisista lapsettomuuden syistä SIELLÄ missä niille voidaan ehkä jotain tehdä ja vaikuttaa.
Oikeastaan kaikki muu puhe siitä onkin aivan turhaa.
Ei kenenkään ympäröivälle yhteisölleen tarvitse lapsettomuuttaan perustella millään tavalla ,eikä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdollista kyllä, mutta se mitä näitä keskusteluja olen lukenut näitä veloja on hyvin paljon ja osalla menee jo elämäntehtäväksi purkaa nettiin aggressiivisia mielipiteitä siitä miten kamalia lapset on ja ne pilaa elämän jne. Eli pelon kautta ihan selvästi. En usko että heitä yleisesti pidetään ei-veloina sen takia, vaan hehän juuri ovat näitä ydinveloja.
Ehei, ne on kuule just niitä jotka ensin nuorena toitottaa miten kauheita lapset on, ja miten ei voi ymmärtää miten niitä kukaan voi haluta jne jne. Ja sitten kolmekympin korvilla ääni kellossa muuttuu yhtäkkiä ja sitten se koko maailma onkin vain sitä hurmosmammailua. Sama ihmistyyppi, aina kiihkoillaan jostain.
Itse en koe, että tuollaiset ihmiset olisivat niitä "ydinveloja" vaan lähinnä vaan lapsellisia ihmisiä. En jaksa kuunnella tuollaisten ihmisten velapaasausta, enkä mammahurmostelua. Samasta epävarmuudesta siinä on pohjimmiltaan kyse, eli siitä, että omia valintoja pitää aina olla nyrkit pystyssä puolustamassa. Vaikka kukaan ei hyökkää.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Sanoisitko aatteen ihmistä, kuten vaikka kommunistia, joka rikastuu elämäänsä lopulla pörssissä, kommunistiksi?
En sanoisi. Vaan Nalle Wahlroosiksi.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.
Tässä mielenkiintoien näkemys: on oikeita veloja ja valheveloja. Onko joku raati joka tuon velaluokan määrittää?
Olin vela aikaan kun termiä ei tunnettu, puhuttiin lapsettomista pareista. Löysin kumppanini kaksikymppisenä. Yhdessä meillä oli paljon unelmia joita toteutimme: opiskelimme, teimme uraa ulkomailla, kävimme konserteissa, teatterissa, elokuvissa, ystäväpiirin kanssa bileissä. Suku lopetti kyselemästä tuleeko lapsia emmekä me niistä haaveilleet. Kunnes takasin kotimaahan palattua huomattiin, että molemmat hauaisi lapsia, lähes nelikymppisinä. Sillä lailla emme olleet näitä tiukkoja veloja, että emme inhonneet lapsia, ne vaan ei ollut meidän juttu meidän elämässä. KUn urat oli hyvässä vauhdissa, vakinaiset paikat hankittuna ja elintaso nostettuna nuo lapset tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Oli jo saanut toteuttaa itseään, tehdä asioita mitä halusi missä halusi, että kaipasikin jo rauhallisempaa kautta elämäänsä. Niitä sitten tuli kaksi, onnellista, intensivistä aikaa heidän syntymät. Sen jälkeenkin elämä jatkui suht samanlaisena, mutta kotiin oli kiireempi töistä kun siellä oli nuo kaksi uutta rakasta. Koskaan en ole katunut lasten saamista, en olisi halunnut jäädä "polkemaan paikalleen" siihen lapsettomaan elämänvaiheeseen, sen jotenkin koki jo eläneensä loppuun. Minun tyylillä meni varmaan aika monella muullakin tuttavapiirissäni: ensin hyvin itsekästä elämää toteuttaen kaikki mitä halusi, sitten myöhemmin halu taas asettua vähän enemmän paikoilleen. Vieraissa maissa asuminen on kivaa mutta väsyttävää. Vieraus on ensiksi mielenkiintoista, mutta siihenkin väsyy, alkaa kaivata enemmän juurilleen. ja juurilleenmenoon sopii hyvin myös lapset, löytyy takaisin tiukempi sukuyhteys joka urantekovuosina on etääntynyt. Minä olen onnellinen valinnoistani, olivat juuri sopivia minulle. Nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia, ja vilpittömästi voin sanoa heidän olevan hienoin saavutus elämässäni vaikka ura ym. onkin mennyt keskimääräistä paremmin.
Et ole koskaan ollutkaan vela. Vela on sanakirjamääritelmän mukaan ihminen, joka on tehnyt pysyvä päätöksen lapsetomaksi jäämisestä. Se, ettei vain tee mieli lapsia juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, on juuri sitä tavallista (väliaikaista ja elämäntilanteeseen liittyvää) lapsettomuutta, josta sinäkin viestissäsi puhut.
Ei ole mitään velaraatia, mutta sanoilla on kyllä vakiintuneita merkityksiä, joita ei ohiteta sillä, että itse haluaa käyttää niitä jollakin toisella tavalla.
Vapaaehtoisesti lapseton ei siis voi ja/tai saa muuttaa mielipidettään lapsiluvun suhteen, ei vaikka mitä tulisi? Kuuluuko velojen maailmaan yleisemminkin johonkin kehitysvaiheeseen juuttuminen tai muutoin musta-valkoisen "olen aina tätä mieltä" ajatusmaailman vaaliminen, vaikka se jossain tulevassa elämänvaiheessa osoittautuisi jopa haitalliseksi ajatusmalliksi?
Kylläpä sinulla on tarve saada velat myöntämään, että se oma ajattelu onkin köyhää ja jäykkää ja mustavalkoista. Sulla taitaa olla paljon pelissä? Oma itsekunnioitus?
Mitä mieltä olet siitä, että lapsien tekeminen on osoittautunut maailmalla haitalliseksi ajatusmalliksi. Miten poistat enää lasta siitä yhtälöstä? Oletko esimerkiksi sitä mieltä, että maahanmuuttajat lisääntyvät kantaväestöä nopeammin ja elävät sosiaalisten tulonsiirtojen turvin ja se on pelkästään hyvä asia. Mikäli Suomessa käy niin kuin Ruotsissa, tullaan kestämättömään tilanteeseen ja vajoamme kehitysmaatasolle. Miten aiot hoitaa sen?
Mitä jos lapsesi sanoo sinulle jostakin syystä, ettei olisi koskaan halunnut syntyä? Miten selität hänelle, että äläs nyt höpsöttele, äiti nyt vaan halusi saada oman lapsen, kun ne geenit, ne geenit niin määräsivät.
Menikin yllättävän kauan, että vela alkaa perustella lapsetoomuuttan globaalilla ajattelulla! Tehän se vasta maailman pelastattekin!
Voisitko vastata kysymyksiin ja lopettaa taivastelun? Alkuperäinen kirjoittaja, jolle kysymyksen esitin, lähti ovet paukkuen, kun ei siihen pystynyt.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisitko aatteen ihmistä, kuten vaikka kommunistia, joka rikastuu elämäänsä lopulla pörssissä, kommunistiksi?
En sanoisi. Vaan Nalle Wahlroosiksi.
Heh,heh... Aivan täsmälleen naulan kantaan, eli 'bulls eye' !
Siinä varsinainen 'kartanonomistaja kommunisti',oikein...
Vela ei ole kiertoilmaus vaan lyhenne jos joku taukki ei ole vielä tajunnut. VapaaEhtoisesti LApseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..
Velka,velat,velaton,velassa,veloissa...joko leikkasi ?
Jos esim. 'autoimmuunisairauksista' alettaisiin puhua yksinkertaisesti ja arkipuhekielessäkin ihan vain 'autoina',tai 'Airbus' matkustajakoneista vain 'busseina', niin sekaannuksen vaara voisi olla melkoinen.
Kyllä minä sen ymmärrän ,että aihe on monelle arka ja ehkä ns. kipeäkin, mutta ei se sillä paremmaksi muutu että sille ruvetaan kehittämään kiertoilmaisuja, jotka sitten myöhemmin kiteytetään jopa identiteeteiksi, ja aletaan miettimään millainen on "velan"persoonallisuus.
Olisi sensijaan vain hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki nyt eivät vain hanki lapsia,jotkut eivät ehkä pystyisi saamaankaan,jotkut eivät elämäntilanteestaan johtuen pystyisi kunnolla elättämään ja kasvattamaan, jotkut ovat homoseksuaaleja, jotkut taas eivät taas (ihan jostain omista, vain heidän itsensä tuntemista syistä johtuen ) ehkä haluakaan.
Silti heidän oma ihmisarvonsa ei siitä laske heidän omissa silmissään,eikä sen pitäisi meidän muidenkaan silmissä laskea.
Jos vela sitten kuitenkin yllättäen haluaakin lasta,niin hänen pitäisi sitten ottaa itse ongelmansa esille asiantuntijan ja ammattiauttajan edessä ja puhua ihan vaan lapsihaaveistaan ja mahdollisista lapsettomuuden syistä SIELLÄ missä niille voidaan ehkä jotain tehdä ja vaikuttaa.
Oikeastaan kaikki muu puhe siitä onkin aivan turhaa.
Ei kenenkään ympäröivälle yhteisölleen tarvitse lapsettomuuttaan perustella millään tavalla ,eikä mitenkään.
Öö..selvä. Mutta mitä tämä velka nyt sitten tarkoittaa tässä yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä, joka väännät neurologisista vaikeuksista kärsivän tavoin lapsen saamisen RISKEISTÄ, tässä pari faktaa sinulle:
Synnyttämättömyys lisää kohdunkaulansyövän riskiä. Tutkimusten mukaan imettäminen suojelee imettäjää rintasyövältä.
Olethan nyt varmasti huomioinut kaikki RISKIT jotka lapsettomuuteesi liittyvät? Ai et aio muuttaa mieltäsi syöpäriskin vuoksi? Ei se mitään - kovin harva lapsia haluava nimittäin luopuu haavestaan sen riskin uhalla, että parisuhde kärsii. Elämä on jatkuvaa riskin ottamista.
Näin ja loppujen lopuksi me kaikki kyllä kuolemme, käärimme itsemme pumpuliin tai emme vai otammeko riskejä.
Ootte noloja selityksinenne. Sosiaalisesta paineesta te niitä äpäriä olette väkisin pukanneet maailmaan. Miltä tuntuu olla synnytyskone?
Alue: Aihe vapaa
Sanoisitko aatteen ihmistä, kuten vaikka kommunistia, joka rikastuu elämäänsä lopulla pörssissä, kommunistiksi? Tai tavallinen periaatteen mies, joka murhaakin jonkun vaikka mustasukkaisuuttaan, sanoisitko häntä edelleen tavalliseksi periaatteen mieheksi?
Olen 50 ja lapseton eli luultavasti voin luonnehtia itseäni periaatteelliseksi velaksi. Tämän ketjun naiset eivät selvästikään ole sellaisia olleet. Periaatteen ihminen haluaa ja voi vastustaa omiin geeneihinsä koodattuja käskyjä kuten halua saada lapsia.