"Entiset velat" - miten mieli muuttui?

Fanaattisuus on pahasta asiassa kuin asiassa. Enkä ymmärrä tuota terminillitystä. Sanapari "vapaaehtoisesti lapseton" tarkoittaa ihmistä, joka ei omasta tahdostaan ole hankkinut lapsia. Periaatteessahan noihin sanoihin ei sisälly kannanottoa siihen, miten asianlaita tulevaisuudessa on. ;)

Joo joo, ymmärrän kyllä, että sanaparin _vakiintunut merkitys_ on ehkä jotain muuta. Ja etenkin, kun käytetään lyhennettä vela. Mutta silti minusta on outoa määritellä muita ihmisiä heidän puolestaan. 

Itse en ole koskaan halunnut lapsia, mutta en tee siitä mitään numeroa. Ei mulla ole mitään tarvetta toitottaa ympäristöön omaa kantaani tuon asian suhteen eikä toisaalta tarvetta lokeroida ihmisiä tai kuulua johonkin tiettyyn lokeroon. Se tuntuu jotenkin turhalta, koska kaikki me kuitenkin tehdään omat ratkaisumme yksilöllisistä syistä. 

Keskustella kyllä voi ja ymmärrän tämän ketjun aloittajaa hyvin. Onhan tämä iso asia ja muiden kokemukset voi olla arvokkaita, kun pohtii omaa valintaansa. Taitaa kuitenkin olla niin, että itsetuntemus on ratkaisevan tärkeää tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän perusteella on "vela" ja vela näköjään.

Ihminenkö ei saa muuttua ja muuttaa elämäntilanteiden ja kokemuksiensa myötä? Jos on vela 20-vuotiaana, niin pitääkö se silloin polttomerkitä otsaan, jotta ihminen ei unohda livetä "vakaumuksestaan"?

Vähän empatiaa ja sallivuutta toisten ihmisten valintoja kohtaan, please. Eihän se ole sinulta pois, jos jokua päättääkin haluta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.

Kun olet kerran (ehkä jopa kypsässä 15-vuoden iässä) päättänyt, etten aikuisten oikeasti, ikinä hanki omia lapsia, ei päätöstään voi pyörtää missään nimessä, olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä? Vai?

Kerrotko vielä oman määritelmäsi periaatteelliselle velalle? Vasta kuolinvuoteella (tai vaihdevuosien alettua), voit oikeasti julistautua "aidoksi velaksi"?

En ole tuon ylläolevan kirjoittaja, mutta olen se, joka kertoi jo 15-vuotiaana tiedostaneensa, ettei halua lapsia. Syyni olivat niin järkiperusteisia, että joskus kolmenkympin paikkeilla oikeesti pelotti hetken, että mitä jos se vauvakuume iskee minuunkin. No ei iskenyt, biologinen kelloni on ilmeisesti ihan hajalla. :) Nyt on ikää 44v, joten eiköhän se juna mennyt jo, eikä harmita yhtään (vieläkään). Rakastan sisarusteni lapsia, mutta olen todella onnellinen, ettei minulla ole omia.

38-v. joka haluaa elää lapsettomana kirjoitti:

Fanaattisuus on pahasta asiassa kuin asiassa. Enkä ymmärrä tuota terminillitystä. Sanapari "vapaaehtoisesti lapseton" tarkoittaa ihmistä, joka ei omasta tahdostaan ole hankkinut lapsia. Periaatteessahan noihin sanoihin ei sisälly kannanottoa siihen, miten asianlaita tulevaisuudessa on. ;)

Joo joo, ymmärrän kyllä, että sanaparin _vakiintunut merkitys_ on ehkä jotain muuta. Ja etenkin, kun käytetään lyhennettä vela. Mutta silti minusta on outoa määritellä muita ihmisiä heidän puolestaan. 

Itse en ole koskaan halunnut lapsia, mutta en tee siitä mitään numeroa. Ei mulla ole mitään tarvetta toitottaa ympäristöön omaa kantaani tuon asian suhteen eikä toisaalta tarvetta lokeroida ihmisiä tai kuulua johonkin tiettyyn lokeroon. Se tuntuu jotenkin turhalta, koska kaikki me kuitenkin tehdään omat ratkaisumme yksilöllisistä syistä. 

Keskustella kyllä voi ja ymmärrän tämän ketjun aloittajaa hyvin. Onhan tämä iso asia ja muiden kokemukset voi olla arvokkaita, kun pohtii omaa valintaansa. Taitaa kuitenkin olla niin, että itsetuntemus on ratkaisevan tärkeää tässä asiassa.

Hienoa! Juuri tätähän ilmeisesti aloittaja halusi keskusteltavan. Mutta ilmeisesti asia aiheuttaa niin suuria tunnelatauksia, että keskustelu menee "miltä tuntuu olla synnytyskone" tasolle. Ja kun noita aggressiivisiä mustavalkoisia on vain muutama äänekäs on todella sääli, että ne tasapainoiset oman valintansa tehneet ihmiset tulevat mustamaalatuksi. Tavallisestihan näissä ketjuissa on vastassa yhtä mustavalkoisia  äitiyden kautta identiteettinsa tekeviä naisia, mutta he eivät koskaan ole itseään veloiksi mieltäneet joten pysyvät poissa, nyt lähinnä nuo muutamat velat meuhkaavat idioottimaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..

Velka,velat,velaton,velassa,veloissa...joko leikkasi ?

Jos esim. 'autoimmuunisairauksista' alettaisiin puhua yksinkertaisesti ja arkipuhekielessäkin ihan   vain 'autoina',tai 'Airbus' matkustajakoneista vain 'busseina', niin sekaannuksen vaara voisi olla melkoinen.

Kyllä minä sen ymmärrän ,että aihe on monelle arka ja ehkä ns. kipeäkin, mutta ei se sillä paremmaksi muutu että sille ruvetaan kehittämään kiertoilmaisuja, jotka sitten myöhemmin kiteytetään jopa identiteeteiksi, ja aletaan miettimään millainen on "velan"persoonallisuus.

Olisi sensijaan vain hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki nyt eivät vain  hanki lapsia,jotkut eivät ehkä pystyisi saamaankaan,jotkut eivät elämäntilanteestaan johtuen pystyisi kunnolla elättämään ja kasvattamaan, jotkut ovat homoseksuaaleja, jotkut taas eivät taas (ihan jostain omista, vain heidän itsensä tuntemista syistä johtuen  ) ehkä haluakaan.

Silti heidän oma ihmisarvonsa ei siitä laske heidän omissa silmissään,eikä sen pitäisi meidän muidenkaan silmissä laskea.

Jos vela sitten kuitenkin yllättäen haluaakin lasta,niin hänen pitäisi sitten ottaa itse ongelmansa esille asiantuntijan ja ammattiauttajan edessä ja puhua ihan vaan lapsihaaveistaan ja mahdollisista lapsettomuuden syistä SIELLÄ missä niille voidaan ehkä jotain tehdä ja vaikuttaa.

Oikeastaan kaikki muu puhe siitä onkin aivan turhaa.

Ei kenenkään ympäröivälle  yhteisölleen tarvitse lapsettomuuttaan perustella millään tavalla ,eikä mitenkään.

Öö..selvä. Mutta mitä tämä velka nyt sitten tarkoittaa tässä yhteydessä?

Tietyissä taivutusmuodoissaan se muistuttaa 1:1(= yhden suhde yhteen)täysin tuon   'velka' sanan tiettyjä taivutusmuotoja (jotka siis  tuossa kommenttini alussa esittelinkin). Koko lyhenne on mielestäni itse asiassa aivan  turha,koska sen funtiona(=tehtävänä) on toimia vain kiertoilmaisuna jollekin,mitä ei oikeasti  tarvitsisi selittää kenellekään. Ymmärsitkö nyt?

ööööö.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..

Velka,velat,velaton,velassa,veloissa...joko leikkasi ?

Jos esim. 'autoimmuunisairauksista' alettaisiin puhua yksinkertaisesti ja arkipuhekielessäkin ihan   vain 'autoina',tai 'Airbus' matkustajakoneista vain 'busseina', niin sekaannuksen vaara voisi olla melkoinen.

Kyllä minä sen ymmärrän ,että aihe on monelle arka ja ehkä ns. kipeäkin, mutta ei se sillä paremmaksi muutu että sille ruvetaan kehittämään kiertoilmaisuja, jotka sitten myöhemmin kiteytetään jopa identiteeteiksi, ja aletaan miettimään millainen on "velan"persoonallisuus.

Olisi sensijaan vain hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki nyt eivät vain  hanki lapsia,jotkut eivät ehkä pystyisi saamaankaan,jotkut eivät elämäntilanteestaan johtuen pystyisi kunnolla elättämään ja kasvattamaan, jotkut ovat homoseksuaaleja, jotkut taas eivät taas (ihan jostain omista, vain heidän itsensä tuntemista syistä johtuen  ) ehkä haluakaan.

Silti heidän oma ihmisarvonsa ei siitä laske heidän omissa silmissään,eikä sen pitäisi meidän muidenkaan silmissä laskea.

Jos vela sitten kuitenkin yllättäen haluaakin lasta,niin hänen pitäisi sitten ottaa itse ongelmansa esille asiantuntijan ja ammattiauttajan edessä ja puhua ihan vaan lapsihaaveistaan ja mahdollisista lapsettomuuden syistä SIELLÄ missä niille voidaan ehkä jotain tehdä ja vaikuttaa.

Oikeastaan kaikki muu puhe siitä onkin aivan turhaa.

Ei kenenkään ympäröivälle  yhteisölleen tarvitse lapsettomuuttaan perustella millään tavalla ,eikä mitenkään.

Öö..selvä. Mutta mitä tämä velka nyt sitten tarkoittaa tässä yhteydessä?

Tietyissä taivutusmuodoissaan se muistuttaa 1:1(= yhden suhde yhteen)täysin tuon   'velka' sanan tiettyjä taivutusmuotoja (jotka siis  tuossa kommenttini alussa esittelinkin). Koko lyhenne on mielestäni itse asiassa aivan  turha,koska sen funtiona(=tehtävänä) on toimia vain kiertoilmaisuna jollekin,mitä ei oikeasti  tarvitsisi selittää kenellekään. Ymmärsitkö nyt?

Anteeksi pieni näppäilyhuolimattomuuteni : FUNKTIONA, piti siis sanomani

Ihminen on vapaaehtoisesti lapseton niin kauan, kun ei halua lapsia ja uskoo ettei tule koskaan haluamaankaan. Joillakin se kokemus on pysyvä elämän loppuun asti, toisilla se voi muuttua. Ei se tee ihmisestä "vähemmän velaa" nyt, jos 10 vuoden päästä haluaakin lapsen. Kaikkea ei voi etukäteen tietää. 

Itse olen lesbo. Kutsun itseäni lesboksi, vaikka en voikaan olla satavarma, etteikö asia voisi tulevaisuudessa muuttua. En vain usko lainkaan, että se tulisi muuttumaan. En myöskään usko, että tulen koskaan haluamaan lapsia. 

Jos  15 vuoden kuluttua rakastun yllättäen mieheen ja saan vauvakuumeen, olenko elänyt valheessa? Enkö ollutkaan oikeasti lähes täysin naisiin päin suuntautunut, ja olinko oikeasti aina halunnut lapsen mutten vain tiennyt sitä koska en ollut valmis? 

Se mahdollisuus vain tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen marginaaliselta, mutta jos niin joskus käy, en menisi sanomaan ettenkö ole ollut oikeasti lesbo ja oikeasti vela. Ne ovat osa identiteettiäni ja elämäntapaani, todennäköisesti aina, mutta vähintäänkin toistaiseksi.  

Muutenkin, jos kerta "vela" tarkoittaa nyt ja aina vapaaehtoisesti lapsetonta, niin koko otsikkohan on silloin velakiihkoajien mielestä järjetön, eikä tämä koko keskustelu koske veloja lainkaan... 

Vierailija kirjoitti:

38-v. joka haluaa elää lapsettomana kirjoitti:

Fanaattisuus on pahasta asiassa kuin asiassa. Enkä ymmärrä tuota terminillitystä. Sanapari "vapaaehtoisesti lapseton" tarkoittaa ihmistä, joka ei omasta tahdostaan ole hankkinut lapsia. Periaatteessahan noihin sanoihin ei sisälly kannanottoa siihen, miten asianlaita tulevaisuudessa on. ;)

Joo joo, ymmärrän kyllä, että sanaparin _vakiintunut merkitys_ on ehkä jotain muuta. Ja etenkin, kun käytetään lyhennettä vela. Mutta silti minusta on outoa määritellä muita ihmisiä heidän puolestaan. 

Itse en ole koskaan halunnut lapsia, mutta en tee siitä mitään numeroa. Ei mulla ole mitään tarvetta toitottaa ympäristöön omaa kantaani tuon asian suhteen eikä toisaalta tarvetta lokeroida ihmisiä tai kuulua johonkin tiettyyn lokeroon. Se tuntuu jotenkin turhalta, koska kaikki me kuitenkin tehdään omat ratkaisumme yksilöllisistä syistä. 

Keskustella kyllä voi ja ymmärrän tämän ketjun aloittajaa hyvin. Onhan tämä iso asia ja muiden kokemukset voi olla arvokkaita, kun pohtii omaa valintaansa. Taitaa kuitenkin olla niin, että itsetuntemus on ratkaisevan tärkeää tässä asiassa.

Hienoa! Juuri tätähän ilmeisesti aloittaja halusi keskusteltavan. Mutta ilmeisesti asia aiheuttaa niin suuria tunnelatauksia, että keskustelu menee "miltä tuntuu olla synnytyskone" tasolle. Ja kun noita aggressiivisiä mustavalkoisia on vain muutama äänekäs on todella sääli, että ne tasapainoiset oman valintansa tehneet ihmiset tulevat mustamaalatuksi. Tavallisestihan näissä ketjuissa on vastassa yhtä mustavalkoisia  äitiyden kautta identiteettinsa tekeviä naisia, mutta he eivät koskaan ole itseään veloiksi mieltäneet joten pysyvät poissa, nyt lähinnä nuo muutamat velat meuhkaavat idioottimaisesti.

Lopta jo tuo lässytys. Hävettää jo sun puolesta, kun sun argumentaatiotaso on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vapaaehtoisesti lapseton niin kauan, kun ei halua lapsia ja uskoo ettei tule koskaan haluamaankaan. Joillakin se kokemus on pysyvä elämän loppuun asti, toisilla se voi muuttua. Ei se tee ihmisestä "vähemmän velaa" nyt, jos 10 vuoden päästä haluaakin lapsen. Kaikkea ei voi etukäteen tietää. 

Itse olen lesbo. Kutsun itseäni lesboksi, vaikka en voikaan olla satavarma, etteikö asia voisi tulevaisuudessa muuttua. En vain usko lainkaan, että se tulisi muuttumaan. En myöskään usko, että tulen koskaan haluamaan lapsia. 

Jos  15 vuoden kuluttua rakastun yllättäen mieheen ja saan vauvakuumeen, olenko elänyt valheessa? Enkö ollutkaan oikeasti lähes täysin naisiin päin suuntautunut, ja olinko oikeasti aina halunnut lapsen mutten vain tiennyt sitä koska en ollut valmis? 

Se mahdollisuus vain tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen marginaaliselta, mutta jos niin joskus käy, en menisi sanomaan ettenkö ole ollut oikeasti lesbo ja oikeasti vela. Ne ovat osa identiteettiäni ja elämäntapaani, todennäköisesti aina, mutta vähintäänkin toistaiseksi.  

Muutenkin, jos kerta "vela" tarkoittaa nyt ja aina vapaaehtoisesti lapsetonta, niin koko otsikkohan on silloin velakiihkoajien mielestä järjetön, eikä tämä koko keskustelu koske veloja lainkaan... 

Juuri näin! Varmasti seksuaalisessa suuntautumisessa tiukan lokeroajattelun sijaan voi miettiä janaa johon ihmiset asettuvat, ja jotkut voivat elämänsä varrella tuossa janassa vielä paikkaakin hieman muuttaa. Ehkä oman identiteetin löytämisessä nuo lokerot ovat tärkeitä, löytyy paikka missä on kotonaan ja jonka jäseniin voi samastua, mutta kun tuo on löytynyt, voi taas keskittyä olemaan oma itsensä ilman, että sitä omaa identiteettiä tarvitsee hirveästi noilla lokeroleimoilla pönkittää. On yli pari miljoonaa tapaa olla nainen Suomessa.

ööööö.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä tarina liittyy nyt velkojen maksuun? Ei sitten millään leikkaa..

Velka,velat,velaton,velassa,veloissa...joko leikkasi ?

Jos esim. 'autoimmuunisairauksista' alettaisiin puhua yksinkertaisesti ja arkipuhekielessäkin ihan   vain 'autoina',tai 'Airbus' matkustajakoneista vain 'busseina', niin sekaannuksen vaara voisi olla melkoinen.

Kyllä minä sen ymmärrän ,että aihe on monelle arka ja ehkä ns. kipeäkin, mutta ei se sillä paremmaksi muutu että sille ruvetaan kehittämään kiertoilmaisuja, jotka sitten myöhemmin kiteytetään jopa identiteeteiksi, ja aletaan miettimään millainen on "velan"persoonallisuus.

Olisi sensijaan vain hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki nyt eivät vain  hanki lapsia,jotkut eivät ehkä pystyisi saamaankaan,jotkut eivät elämäntilanteestaan johtuen pystyisi kunnolla elättämään ja kasvattamaan, jotkut ovat homoseksuaaleja, jotkut taas eivät taas (ihan jostain omista, vain heidän itsensä tuntemista syistä johtuen  ) ehkä haluakaan.

Silti heidän oma ihmisarvonsa ei siitä laske heidän omissa silmissään,eikä sen pitäisi meidän muidenkaan silmissä laskea.

Jos vela sitten kuitenkin yllättäen haluaakin lasta,niin hänen pitäisi sitten ottaa itse ongelmansa esille asiantuntijan ja ammattiauttajan edessä ja puhua ihan vaan lapsihaaveistaan ja mahdollisista lapsettomuuden syistä SIELLÄ missä niille voidaan ehkä jotain tehdä ja vaikuttaa.

Oikeastaan kaikki muu puhe siitä onkin aivan turhaa.

Ei kenenkään ympäröivälle  yhteisölleen tarvitse lapsettomuuttaan perustella millään tavalla ,eikä mitenkään.

Öö..selvä. Mutta mitä tämä velka nyt sitten tarkoittaa tässä yhteydessä?

Tietyissä taivutusmuodoissaan se muistuttaa 1:1(= yhden suhde yhteen)täysin tuon   'velka' sanan tiettyjä taivutusmuotoja (jotka siis  tuossa kommenttini alussa esittelinkin). Koko lyhenne on mielestäni itse asiassa aivan  turha,koska sen funtiona(=tehtävänä) on toimia vain kiertoilmaisuna jollekin,mitä ei oikeasti  tarvitsisi selittää kenellekään. Ymmärsitkö nyt?

Ymmärsin, kun lyhenne käännettiin mitä tuo ilmaisu merkitsee. Asiaa sinänsä ei tarvitse minulle selitellä, yritän hyväksyä jokaisen omat ratkaisut kunhan eivät muita vahingoita. Eli asia on minulle ookoo. :)

Raskaus oli yllätys joten ei sitten enää siinä vaiheessa ala ajattelemaan negatiivisesti kuinka lapsi tulee pilaamaan elämäni. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja voimme elää mieheni kanssa kuten tähän saakka. En edelleenkään pidä lapsista mutta uskon että omaamme tulen rakastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.

Tässä mielenkiintoien näkemys: on oikeita veloja ja valheveloja. Onko joku raati joka tuon velaluokan määrittää?

Olin vela aikaan kun termiä ei tunnettu, puhuttiin lapsettomista pareista. Löysin kumppanini kaksikymppisenä. Yhdessä meillä oli paljon unelmia joita toteutimme: opiskelimme, teimme uraa ulkomailla, kävimme konserteissa, teatterissa, elokuvissa, ystäväpiirin kanssa bileissä. Suku lopetti kyselemästä tuleeko lapsia emmekä me niistä haaveilleet. Kunnes takasin kotimaahan palattua huomattiin, että molemmat hauaisi lapsia, lähes nelikymppisinä. Sillä lailla emme olleet näitä tiukkoja veloja, että emme inhonneet lapsia, ne vaan ei ollut meidän juttu meidän elämässä. KUn urat oli hyvässä vauhdissa, vakinaiset paikat hankittuna ja elintaso nostettuna nuo lapset tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Oli jo saanut toteuttaa itseään, tehdä asioita mitä halusi missä halusi, että kaipasikin jo rauhallisempaa kautta elämäänsä. Niitä sitten tuli kaksi, onnellista, intensivistä aikaa heidän syntymät. Sen jälkeenkin elämä jatkui suht samanlaisena, mutta kotiin oli kiireempi töistä kun siellä oli nuo kaksi uutta rakasta. Koskaan en ole katunut lasten saamista, en olisi halunnut jäädä "polkemaan paikalleen" siihen lapsettomaan elämänvaiheeseen, sen jotenkin koki jo eläneensä loppuun. Minun tyylillä meni varmaan aika monella muullakin tuttavapiirissäni: ensin hyvin itsekästä elämää toteuttaen kaikki mitä halusi, sitten myöhemmin halu taas asettua vähän enemmän paikoilleen. Vieraissa maissa asuminen on kivaa mutta väsyttävää. Vieraus on ensiksi mielenkiintoista, mutta siihenkin väsyy, alkaa kaivata enemmän juurilleen. ja juurilleenmenoon sopii hyvin myös lapset, löytyy takaisin tiukempi sukuyhteys joka urantekovuosina on etääntynyt. Minä olen onnellinen valinnoistani, olivat juuri sopivia minulle. Nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia, ja vilpittömästi voin sanoa heidän olevan hienoin saavutus elämässäni vaikka ura ym. onkin mennyt keskimääräistä paremmin.

Et ole koskaan ollutkaan vela. Vela on sanakirjamääritelmän mukaan ihminen, joka on tehnyt pysyvä päätöksen lapsetomaksi jäämisestä. Se, ettei vain tee mieli lapsia juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, on juuri sitä tavallista (väliaikaista ja elämäntilanteeseen liittyvää) lapsettomuutta, josta sinäkin viestissäsi puhut.

Ei ole mitään velaraatia, mutta sanoilla on kyllä vakiintuneita merkityksiä, joita ei ohiteta sillä, että itse haluaa käyttää niitä jollakin toisella tavalla.

Vapaaehtoisesti lapseton ei siis voi ja/tai saa muuttaa mielipidettään lapsiluvun suhteen, ei vaikka mitä tulisi? Kuuluuko velojen maailmaan yleisemminkin johonkin kehitysvaiheeseen juuttuminen tai muutoin musta-valkoisen "olen aina tätä mieltä" ajatusmaailman vaaliminen, vaikka se jossain tulevassa elämänvaiheessa osoittautuisi jopa haitalliseksi ajatusmalliksi? 

Kyse ei ole siitä, onko velan mahdollista muuttaa mieltään eikä varsinkaan siitä, onko mielen muuttaminen sallittua esimerkiksi moraalisessa mielessä. Kyse on siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia vielä, toistaiseksi tai ainakaan tässä elämäntilanteessa tai joka ei ole miettinyt asiaa tai joka ei pidä lasten hankintaa millään tavalla ajankohtaisena, ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Niin, mä en vaan näe olleeni mikään noista. En ajatellut, että en halua lapsia vielä, toistaiseksi tai siinä elämäntilanteessa. Olin pohtinut asiaa paljonkin kahdenkymmenen vuoden ajan. Koin itse olevani vapaaehtoisesti lapseton, pysyvästi. Mutta täällä vaaditaan että siinä tapauksessa olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin lasten saamisen estämiseksi heti kun laki salli tai muuten ei olisi saanut kutsua itseään velaksi. Entäs sitten jos olisin tehnyt sen sterilisaation ja sitten katunut? Olisinko silti ollut vela? En kai? Tällä logiikalla kukaan ei voi 100% varmasti sanoa olevansa vela ennen kuin kuolinvuoteella koska milläs muuten todistat ettet ikinä tule katumaan hetkeäkään?

Itse identifioin itseni velaksi eikä se ollut mulle mikään ohimenevä olotila vaan aidosti pidin sitä pysyvänä ja eri olosuhteissa se olisi varmaan sitä ollutkin, koska lapsikysymys aiheutti melkoisen identiteettikriisin ennen kuin sain päätöksen tehtyä. Tottakai nyt voi jälkiviisaana sanoa, että en ollut "oikea vela", mutta oman silloisen kokemuksen mukaan olin. Ei teillä "ihan oikeilla veloillakaan" muita kestäviä argumentteja ole. Joka kuvittelee tietävänsä 100% varmasti mitä haluaa elämänsä loppuun asti on oikeasti aika naiivi. Enkä nyt sano, että olisi mitenkään erityisen todennäköistä että teidän mieli muuttuu, mutta ehdottomuus on aika lapsenomaista.

Lisäksi huvittaa tämä "velan sanakirjamääritelmä". Mistähän sanakirjasta mahtaa olla kyse ja mainitaanko siinä, että velan pitää ottaa sterilisaatio heti kun sen saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän perusteella on "vela" ja vela näköjään.

Ihminenkö ei saa muuttua ja muuttaa elämäntilanteiden ja kokemuksiensa myötä? Jos on vela 20-vuotiaana, niin pitääkö se silloin polttomerkitä otsaan, jotta ihminen ei unohda livetä "vakaumuksestaan"?

Vähän empatiaa ja sallivuutta toisten ihmisten valintoja kohtaan, please. Eihän se ole sinulta pois, jos jokua päättääkin haluta lapsia.

Jep, sanoinkin tuossa että se on minulta pois. Mutta pointti on se, että jos päättääkin haluta lapsia niin ei ole ollut vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä ketjussa ollut periaatteellisia veloja ollenkaan. Pelkästään "sen oikean" miehen ja omien geenien herättämien tunteiden kuuliaisia noudattajia, ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin äidit. Hienoa, jos olette tyytyväisiä elämäänne, mutta älkää nyt helvetissä noilla näytöillä itseänne vapaaehtoiseti lapsettomina pitäkö.

Tässä mielenkiintoien näkemys: on oikeita veloja ja valheveloja. Onko joku raati joka tuon velaluokan määrittää?

Olin vela aikaan kun termiä ei tunnettu, puhuttiin lapsettomista pareista. Löysin kumppanini kaksikymppisenä. Yhdessä meillä oli paljon unelmia joita toteutimme: opiskelimme, teimme uraa ulkomailla, kävimme konserteissa, teatterissa, elokuvissa, ystäväpiirin kanssa bileissä. Suku lopetti kyselemästä tuleeko lapsia emmekä me niistä haaveilleet. Kunnes takasin kotimaahan palattua huomattiin, että molemmat hauaisi lapsia, lähes nelikymppisinä. Sillä lailla emme olleet näitä tiukkoja veloja, että emme inhonneet lapsia, ne vaan ei ollut meidän juttu meidän elämässä. KUn urat oli hyvässä vauhdissa, vakinaiset paikat hankittuna ja elintaso nostettuna nuo lapset tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Oli jo saanut toteuttaa itseään, tehdä asioita mitä halusi missä halusi, että kaipasikin jo rauhallisempaa kautta elämäänsä. Niitä sitten tuli kaksi, onnellista, intensivistä aikaa heidän syntymät. Sen jälkeenkin elämä jatkui suht samanlaisena, mutta kotiin oli kiireempi töistä kun siellä oli nuo kaksi uutta rakasta. Koskaan en ole katunut lasten saamista, en olisi halunnut jäädä "polkemaan paikalleen" siihen lapsettomaan elämänvaiheeseen, sen jotenkin koki jo eläneensä loppuun. Minun tyylillä meni varmaan aika monella muullakin tuttavapiirissäni: ensin hyvin itsekästä elämää toteuttaen kaikki mitä halusi, sitten myöhemmin halu taas asettua vähän enemmän paikoilleen. Vieraissa maissa asuminen on kivaa mutta väsyttävää. Vieraus on ensiksi mielenkiintoista, mutta siihenkin väsyy, alkaa kaivata enemmän juurilleen. ja juurilleenmenoon sopii hyvin myös lapset, löytyy takaisin tiukempi sukuyhteys joka urantekovuosina on etääntynyt. Minä olen onnellinen valinnoistani, olivat juuri sopivia minulle. Nyt lapset ovat jo nuoria aikuisia, ja vilpittömästi voin sanoa heidän olevan hienoin saavutus elämässäni vaikka ura ym. onkin mennyt keskimääräistä paremmin.

Et ole koskaan ollutkaan vela. Vela on sanakirjamääritelmän mukaan ihminen, joka on tehnyt pysyvä päätöksen lapsetomaksi jäämisestä. Se, ettei vain tee mieli lapsia juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa mieli muuttuu, on juuri sitä tavallista (väliaikaista ja elämäntilanteeseen liittyvää) lapsettomuutta, josta sinäkin viestissäsi puhut.

Ei ole mitään velaraatia, mutta sanoilla on kyllä vakiintuneita merkityksiä, joita ei ohiteta sillä, että itse haluaa käyttää niitä jollakin toisella tavalla.

Vapaaehtoisesti lapseton ei siis voi ja/tai saa muuttaa mielipidettään lapsiluvun suhteen, ei vaikka mitä tulisi? Kuuluuko velojen maailmaan yleisemminkin johonkin kehitysvaiheeseen juuttuminen tai muutoin musta-valkoisen "olen aina tätä mieltä" ajatusmaailman vaaliminen, vaikka se jossain tulevassa elämänvaiheessa osoittautuisi jopa haitalliseksi ajatusmalliksi? 

Kyse ei ole siitä, onko velan mahdollista muuttaa mieltään eikä varsinkaan siitä, onko mielen muuttaminen sallittua esimerkiksi moraalisessa mielessä. Kyse on siitä, että ihminen, joka ei halua lapsia vielä, toistaiseksi tai ainakaan tässä elämäntilanteessa tai joka ei ole miettinyt asiaa tai joka ei pidä lasten hankintaa millään tavalla ajankohtaisena, ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Niin, mä en vaan näe olleeni mikään noista. En ajatellut, että en halua lapsia vielä, toistaiseksi tai siinä elämäntilanteessa. Olin pohtinut asiaa paljonkin kahdenkymmenen vuoden ajan. Koin itse olevani vapaaehtoisesti lapseton, pysyvästi. Mutta täällä vaaditaan että siinä tapauksessa olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin lasten saamisen estämiseksi heti kun laki salli tai muuten ei olisi saanut kutsua itseään velaksi. Entäs sitten jos olisin tehnyt sen sterilisaation ja sitten katunut? Olisinko silti ollut vela? En kai? Tällä logiikalla kukaan ei voi 100% varmasti sanoa olevansa vela ennen kuin kuolinvuoteella koska milläs muuten todistat ettet ikinä tule katumaan hetkeäkään?

Itse identifioin itseni velaksi eikä se ollut mulle mikään ohimenevä olotila vaan aidosti pidin sitä pysyvänä ja eri olosuhteissa se olisi varmaan sitä ollutkin, koska lapsikysymys aiheutti melkoisen identiteettikriisin ennen kuin sain päätöksen tehtyä. Tottakai nyt voi jälkiviisaana sanoa, että en ollut "oikea vela", mutta oman silloisen kokemuksen mukaan olin. Ei teillä "ihan oikeilla veloillakaan" muita kestäviä argumentteja ole. Joka kuvittelee tietävänsä 100% varmasti mitä haluaa elämänsä loppuun asti on oikeasti aika naiivi. Enkä nyt sano, että olisi mitenkään erityisen todennäköistä että teidän mieli muuttuu, mutta ehdottomuus on aika lapsenomaista.

Lisäksi huvittaa tämä "velan sanakirjamääritelmä". Mistähän sanakirjasta mahtaa olla kyse ja mainitaanko siinä, että velan pitää ottaa sterilisaatio heti kun sen saa?

Puhut koko ajan pointin ohi ja rivien välissä kehut valintojasi ja näkemystäsi kypsänä verrattuna.

Sellaista asiaa ei olekaan, kun "entinen vela". Jos mieli muuttuu, niin sitten ei ole koskaan oikeasti vela ollutkaan. On vaan ollut epäotollinen elämäntilanne, väärä kumppani jne. Oikeaan velauteen ei mikään maailman mahti vaikuta.

Ikivela kirjoitti:

Sellaista asiaa ei olekaan, kun "entinen vela". Jos mieli muuttuu, niin sitten ei ole koskaan oikeasti vela ollutkaan. On vaan ollut epäotollinen elämäntilanne, väärä kumppani jne. Oikeaan velauteen ei mikään maailman mahti vaikuta.

No ei varmaan,kun koko tuo itsestäänkin epävarma ilmaus horjuu kuin korkeilla, huonosti veistetyillä   puujaloilla: 'velauteen,veluuteen,veluun' ????

(On kuin kielemmekin hylkisi sen keinotekoisuutta,jo  sananakin...)

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on vapaaehtoisesti lapseton niin kauan, kun ei halua lapsia ja uskoo ettei tule koskaan haluamaankaan. Joillakin se kokemus on pysyvä elämän loppuun asti, toisilla se voi muuttua. Ei se tee ihmisestä "vähemmän velaa" nyt, jos 10 vuoden päästä haluaakin lapsen. Kaikkea ei voi etukäteen tietää.

Tämä on totta, mutta ei se olekaan ongelma vaan se, että ihmiset tuntevat jostakin syystä tarpeelliseksi anastaa vela-termin omaan käyttöönsä, vaikka he eivät ole pysyvää päätöstä tehneet vaan eivät vain halua lapsia "toistaiseksi", "tässä elämäntilanteessa" tai joille se "ei ole ollenkaan ajankohtaista". Vapaaehtoinen lapsettomuus on muutakin kuin sitä, ettei ole lapsia: se on päätös siitä, ettei lapsia myöskään tule.

Vierailija kirjoitti:

Ikivela kirjoitti:

Sellaista asiaa ei olekaan, kun "entinen vela". Jos mieli muuttuu, niin sitten ei ole koskaan oikeasti vela ollutkaan. On vaan ollut epäotollinen elämäntilanne, väärä kumppani jne. Oikeaan velauteen ei mikään maailman mahti vaikuta.

No ei varmaan,kun koko tuo itsestäänkin epävarma ilmaus horjuu kuin korkeilla, huonosti veistetyillä   puujaloilla: 'velauteen,veluuteen,veluun' ????

(On kuin kielemmekin hylkisi sen keinotekoisuutta,jo  sananakin...)

Laita korkki kiinni.

No mun nuoruudessani ei kukaan julistanut olevansa vela, sitä olisi pidetty todella outona ja itsekkäänä. Mietin paljon, että miksi en halua lapsia ja miten oikein edes selviän elämästä ilman lapsia..löytyykö miestä, joka ei halua lasta, jaksanko ne utelut ja säälivät katseet yms? Ajattelin kuitenkin jo hyvin nuorena, että en halua äidiksi, en tiedä miksi, sillä saattoi olla merkitystä, että isäni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Äitini oli siis yksinhuoltaja ja saikin minut nuorena opiskelijana. Isovanhemmat hoitivat minua paljon enemmän kuin äitini, ja hän jäikin mulle aika etäiseksi.

Jo nuorena aloin seurustella itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa ja hänellä oli lapsi edellisestä liitostaan, lapsi  oli kuitenkin jo aikuinen ja asui ulkomailla, joten hän kävi meillä vain kerran vuodessa. Mieheni ei ollut mikään isällinen tyyppi, mutta oli hän aina velvollisuutensa hoitanut ja piti säännöllisesti yhteyttä lapseensa. Meidän tiemme kuitenkin erosivat kun olin reilusti yli 30 v. Olin yksin pari vuotta ja sitten tutustuin ihanaan mieheen, rakastuin korviani myöten. Muutimme yhteen, menimme naimisiin ja siinä se oli yhtäkkiä; halusin lapsen. Kai se sitten oli jotain vauvakuumetta. En paljon muuta vähään aikaan ajatellutkaan kuin että haluan vauvan, mietin miltä se tuoksuu, millaista on hoitaa pikkuista, hypistelin salaa vauvanvaatteita kaupassa.

Miehelleni vauva oli heti ok, aiemmin hän oli sanonut, että lapset on kivoja, mutta kyllä hän ilmankin pärjää. Tulin pian raskaaksi. Kaikki meni hyvin ja olen hirmu onnellinen lapsestani. En olisi ikinä voinut kuvitella miten ihana oma lapsi on, miten se täydentää elämän. Oli elämä ennenkin ihan hyvää ja olin onnellinen, mutta nyt tuntuu, etten oikeasti edes tiennyt miten onnellinen voin olla. Lisää lapsia en kuitenkaan halua, vauvakuumetta riitti mulla vain yhdelle. Tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta ikää alkaa olla jo sen verran paljon, että jos meinaisi toisen tehdä, niin sen aika olisi nyt heti.

Tämä on siis mun kokemus. Alleviivaan, että vela voi olla täydellisen onnellinen siinä missä perheellinenkin, ei se ole lapsista kiinni. Jokainen saa onneksi nykyään valita itse ja se on hyvä.

Halusin aloittaa uudet opinnot joten laskelmoidusti paiskin 7 päivää viikossa ja öitä töitä jotta sain suuret vuositulot (noin 60 000 euroa vuodessa suuret tulot itselle). Suunnitellusti tuosta kahden vuoden jälkeen syntyi kersa joten nyt opiskelen korkeilla äitiystuilla.

Mieheni halusi lapsen ja sanoin että se tehdään näin jos pakko on, jotta saan rahaa unelma-ammattini opiskeluun. Eli ihan rahasta tein ja kyllä nyt olen lapseen jo kiintynytkin, jopa rakastunut, vaikka edelleen kissat ovat mielestäni yleensäottaen paljon suloisempia kuin vauvat/lapset.

-lääketieteen yo ja pienen lapsen entinen vela-äiti