Miehen väkivaltainen käytös

Jäi edellinen viesti hieman kesken. Jatkan siis tuosta, että ikinä mitään näitä tilanteita missä mies kiukutteli kuin kolmivuotias pää punaisena ja karjui kuinka olin kamala ämmä ja pilannut hänen elämänsä, ei käyty jälkeen päin ikinä läpi, koska mies heitti välittömästi suojaukset päälle ja käänsi huomion pois itsestään. Eli meillä ei pystytty keskustelemaan ilman että siitä tuli riitaa. Eikä ole kyse siitä, etten olisi yrittänyt. Istutin miehen lukemattomia kertoja alas ja aloitin rauhallisesti kertomalla, miltä musta hänen käytöksensä tuntuu, sen enempää syyttelemättä parhaani mukaan. Aina lopputulos oli se, että keskustelu päättyi valtaisaan syyttelyyn, riitelyyn ja uuteen riitaan - mikä yllätys, yllätys oli pelkästään mun vikani. 

Kuulemma hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi äärimmilleen ärsytettynä, olin puhunut hänelle väärällä hetkellä tai sitten olin jotenkin muuten osallinen tilanteeseen. Jollen ollut tai mies ei saanut käännettyä tapahtumaa pois itsestään, hän alkoi eritellen kyselemään että olenko mä sitten aina oikeassa, ja eikö mussa ole koskaan mitään vikaa. Kun en antanut hänen johdatella keskustelua, vaan pysäytin hänen inttämisensä, hän lähti huoneesta ovet paukkuen tai katosi jonnekin kadulle sulkien puhelimen. 

Lisäksi mies harrasti palautteen antamista. Kaiken aikaa jostain riitti maristavaa, ja kyllä, se oli puhtaasti marinaa. Vaikka olisin kaiken tehnyt, se löysi joka asiasta jotain mainitsemisen arvoista ja usein vielä siskonsa komppaamana. Kaikenlainen kohtuus puuttui kokonaan. Jälkeen päin olen tajunnut, että tuokin liittyi siihen että mies ilmeisesti pyöritti yhteenmuuttomme aikoihin toista naista. 

Miehellä oli kuulemma hyvä ystävä, jolle hän voi kertoa kaiken. Näin tätä hyvää ystävärtä kerran, ja tajusin mistä kana kusee: nää kaksi pelasivat koko illan keskenään ja kaikki muut olivat tilanteessa aivan ulkopuolisia. Ne pitkät katseet, halailut kesken illan ja miehen ihan muissa maailmoissa tuijottelu kertoivat kaiken. Kun yritin hienovaraisesti kysellä et mitenhän tämän kanssa nyt, niin mies sai raivarin. En tiedä mitä heillä oli meneillään, koska mies ei koskaan myöntänyt mitään, ja valehteli lahjakkaasti joskaan pimittäminen ei ole valehtelua. Tietokoneeseen ilmestyi salasanamuuri, mies ei antanutkaan enää katsella netflixiä koneeltaan ja puhelimeen tuli tarkat suojakoodit ja sitä vartioitiin tarkasti. Kaikkein hauskinta oli kun mies sai kerran soiton puhelimeensa, jonka hän katkaisi nopeasti ja sen jälkeen hän ilmoitti menevänsä käymään kaupoilla - yksin. Mies palasi puolen tunnin kuluttua yhden halvan teepaidan kanssa, ja kun kysyin kuka sille soitti ennen kaupassa käyntiä, niin mies vastasi sen olleen vain päälle jäänyt herätys. Jatkuu

Mies kävi yötöissä. Aika usein hän lähti hyvissä ajoin kävelemään töihin, mutta joskus oli näitä iltoja kun hän lähti vasta kymmenen minuuttia ennen työajan alkamista ilman mitään suurempia kiireitä. Kerran tällaisena kertana muistin miehen lähdettyä yhden jutun ja yritin soittaa hänen peräänsä, niin hän ei vastannutkaan eikä reagoinut viesteihini. Samaten toisena tällaisena kertana menin parvekkeelle ja ajattelin huutaa sieltä että muista asia äks, niin miestä ei näkynytkään kävelemässä työpaikalleen päin vaan hän oli kadonnut kokonaan - eli hän ei todellisuudessa ollutkaan suuntaamassa töihin päinkään. Tällaisten iltojen jälkeen hän palasi aamulla suihkusta tulleena ja kysyin, että mitä ihmettä, niin hän oli kuulemma käynyt töissä suihkussa. Myöhemmin kuulin, että siellä ei mitään yleistä suihkua edes ole käytössä. Samaten näiden mystisten iltojen jälkeen mies myös nousi ihmeellisen aikaisin päivällä vaikka tavallisesti nukkui kolmeen tai viiteen iltapäivällä. 

Kaikesta huolimatta meillä meni hyvin ja ulospäin näytti kaikki aivan loistavalta. Mie soli hyvä seuramies (ainakin olevinaan) eikä kukaan voinut uskoa millainen paska se oli kotona neljän seinän sisällä tai huonommilla hetkillään. Jos yritin ottaa puheeksi tai kyseenalaistaa pinnan alla kytevät jutut, olin vain mustasukkainen, vainoharhainen ämmä mikä riitelee tekemisen puutteesta. Jotenkin tuohon meininkiin itsekin turtui ja alan vasta nyt tajuta millaiseen paskaan käteni upotin. Sen vuoksi aina kun kuulen jonkun saaneen osumaa kotona tai ihan vain pientä kärhämää, kehoitan tarkasti miettimään mitä suhde todellisuudessa antaa. Antaako se oikeasti turvallisen kodin sekä henkisesti etttä fyysisesti, koska itselleen valehtelulla aiheuttaa vain sisäisiä ristiriitoja ja ennen pitkää paikan lasaretista jos huono tuuri käy. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ämmät oppii sen, että miehelläkin on se napsahtamispiste vittuilun ja päänaukomisen suhteen?

Uliuliuluuuu ja uhria ollaan.

Kyllä minä tämän napsahtamispisteen tunnen. Ja tiedän että nyt ehkä kannattaisi laittaa suu kiinni. Mutta kun valitettavasti väkivallalle ei ole mitään lieventävää tekijää tai humala tai napsahdus ei siitä tee mitenkään hyväksyttävää. Itse ainakin ajattelen, että jos nyt hiljenen niin silloin alistun ja hiljaa hyväksyn sen mitä mies nyt kännissä onkaan törttöillyt. Ja että yksikään mies ei minua pelottele hiljaiseksi.

Lähde ja äkkiä! Tuollaiset pettämiskuvitelmat vain pahenevat ajan myötä.