Yksinäisyys
Ongelmani on yksinäisyys. Olen vieraantunut opiskelukavereista, joiden kanssa ei ollut mitään syvällisempää yhteistä. Työn kautta en halua tutustua kehenkään.
Ennen minulla oli paljon harrastuksia ja kävin erilaisia kursseja. Kurssien aikana syntyneet suhteet eivät tuntuneet todellisilta ja olimme keskittyneet kurssin "missioon". Kurssien päätyttyä kasvoimme eri suuntiin.
Harrastuksiin kaipaan hieman takaisin, mutta mielessäni kritisoin että "he ovat liian hippejä". Puhun nyt eräästä tanssiharrastuksesta, jossa suurin osa ihmisistä on hurahtanut joogaan ja vihersmoothieihin. Kaveruudet perustuivat "energioihin" ja ehkä entisessä elämässämme olimme sisaruksia heidän mielestään, ja pian koskettivat sydänchakraani.
Miten voisi luoda suhteita jotka eivät ole töistä (liian vakavaa) tai hihhulipiireistä?
Kommentit (10)
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää hippipiireistä. Miten ne kosketti sydänchakraa?
Lähibaarista esim.
Pintapaikoista suurien kaupunkien keskustoista ei mitään löydä. Mutta peruskapakoita väheksytään tässä mielessä. Vaikka parin kaljan jälkeen tapahtuisi se varsinainen tutustuminen, niin voi saada elinikäistä seuraa muissa merkeissä.
Minulla on tätä tietä hienoja ystäviä lenkki- ja matkaseuraksi ja tietysti aina juttelemaan. Kannattaa mennä ihan alkuillasta. Puolen yön tienoilla on useimmissa paikoissa epämiellyttvää örvellystä ja fiksut tyypit ovat jo kotona.
Minäkin olin vähän yksinäinen ennen, mutten ole enää.
:D tuskin täällä moni ymmärtää hippijuttuja... hipit on vähän parempia kuin wt, mutta akateemisten mielestä outoja.
Turha märistä, jos olet liian ylpeä.