Juoruilu

Kävi ilmi, että läheinen ystäväni on puhunut omista häpeällisistä asioistani omalle tutulleen. Tämä tuttu on siis ystävälleni aika uusi tuttavuus, eivätkä ole mitenkään läheisissä väleissä. Olin vuosia sitten aikamoinen bilehile, join usein liikaa ja harrastin yhden illan juttujakin. Näistä on jo vuosia aikaa, nykyään käyn muutaman kerran vuodessa baarissa, enkä silloinkaan ole missään änkyräkännissä. Kävi ilmi, että ystäväni oli selostanut näistä yhden illan jutuistani ym. Toki voi ajatella, että suhtaudunko asiaan liian vakavasti, että kukapa ei olisi nuoruudessaan hölmöillyt. Olen kuitenkin puhunut ystävälleni, että hieman häpeän näitä aikoja ja, jos olisin jotenkin ylpeä näistä niin ehkä itsekin olisin puhunut niistä muille. Tuntuu vain jotenkin todella hassulta, kun itse olen tarkka mitä puhun jopa itsestäni vieraammille ihmisille, saatikka, että juttelisin ystäväni häpeällisistä asioista muille. Ystäväni osaa olla siis aika tuomitseva ja arvosteleva, joten tämän tutun kanssa käyty keskustelu tuskin on ollut luoteeltaan mitenkään "hassutteleva", jossa on jaettu hauskoja tarinoita. Ymmärrän toki, että juoruilua ei voi välttää mutta se, että oma läheinen ystävä tekee niin tuntuu pahalta. En tiedä onko tarpeen aina yksityisasioista puhuessa sanoa, että "ethän kerro tästä sitten eteenpäin!" Mielestäni se on itsestäänselvää, että läheisten asioista ei juoruta eteenpäin.

Tämä henkilö siis puhuu aika pahaan sävyyn omista läheisistäänkin minulle, että siitä olen jo ajatellut, että mitä hän kenties minusta puhuu. Tuntuu siis hieman mustamaalamiselta, varsinkin kun ystäväni oli ilmeisesti antanut ymmärtää, että nämä yhden illan jutut , kännäämiset ym. olisivat jotenkin vieläkin oleellinen osa elämääni, vaikka näistä on jo vuosia aikaa. Pakostakin miettii, että mitä muuta ystäväni kenties juoruilee minusta, jos nyt vain sattui jäämään kiinni. Olenko liian tiukkapipoinen vai pitäisikö kenties arvioida uudestaan ystävyyttämme?