Lue keskustelun säännöt.
Uusien ystävien saaminen aikuisiällä
26.06.2016 |
Miten saada kolmekymppisenä uusia ystäviä? Opiskelukaverit on enimmäkseen reilusti nuorempia, työkavereiden kanssa ei kiinnostu sen syvällisemmin tutustua ja vanhat ystävät asuvat kaikki muutaman sadan kilometrin päässä, sen lisäksi heillä lähes kaikilla on elämäntilanne nykyään täysin erillainen (lapsia, pitkä parisuhde). Ei siis tule kovin usein vanhoja kavereita nähtyä, kun aina on lapsiasioita järjesteltävänä jne, enimmäkseen pidämmekin siis facen kautta yhteyttä. Itse taas olen sinkku ja varmaan sinkkuna pysynkin jos nyt ei mitään ihmettä satu tapahtumaan. Minulla on yksi paljon aikaa vievä harrastus ja sitä kautta olen onnekseni joitain uusia kavereita saanut, ei kuitenkaan sellaisia sydänystäviä.
Miten voisin laajentaa elinpiiriäni? Nyt vie koulu ja työt todella paljon aikaa, ja sen lisäksi on tuo harrastus. Mutta kun vapaapäivä koittaa, niin monesti on sellainen olo että kenellekäs tässä nyt soittaisi tai kenen kanssa lähtisi lenkille/kaljalle. Kohtalotovereita ja vinkkejä?
N31
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ystäviä ja puolisokin löytyy. En koe olevani yksinäinen ja yleisesti ottaen saan seuraa kun haluan/tarvitsen.
MUTTA...
En osaa nykyään tehdä ystävieni kanssa oikein muuta kuin jotain mihin kuuluu aina jotenkin alkoholi. Kaikki muut tekemiset tulee sitten tehtyä puolison kanssa, koska hänen kanssaan se on niin vaivatonta. Ei tarvitse sumplia aikatauluja ja tapaamispaikkoja yms. mihin yleensä nyt meneekin aikaa kavereiden kanssa näkiessä.
Kaipaisin elämääni samanlaista bestistä, kuin oli joskus teiniaikoina. Joku joka asuu lähellä ja kenen kanssa on luontevaa vain maata sohvalla ja katsoa tuntikausia televisiota hiljaisuudessa. Kenen kanssa voi soitella ja viestitellä ja kenen kanssa jakaisi ilot ja surut. Nyt puoliso on toiminut hyvin elämänkumppanina/bestiksenä, mutta ei hänen varaansa voi laskea pelkästään kun olisi suotavaa että molemmilla olisi kuitenkin omat elämät myös.
Ongelma tässä on se, että olen todella huono tutustumaan ihmisiin. Lähinnä sen vuoksi, että en koe olevani samalla aaltopituudella monenkaan kanssa ja pidän suurimpaa osaa ihmisistä jotenkin tylsinä... Enkä oikein jaksa nähdä vaivaa koko jutun eteen, odotan lähinnä että se vain kolahtaa jonkun kanssa kun aika on oikea.
Olisi juuri mahtavaa se, että voisi jonkun/joidenkin kanssa viettää spontaaneita leffailtoja kotisohvalla. Nyt on haasteellista kun se läheisin ystävä asuu niin kaukana. Minä myös olen vähän huono tutustumaan ja jään varmasti helposti vähän etäiseksi kaikissa piireissä. On välillä niin hankala luottaa ihmisiin, vaikka useimmat ihmiset kuitenkin on hyviä ja mukavia tyyppejä.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi harrastus tuo ainakin sisältöä ja ajankulua elämään ja ehkä myöhemmin ystäviäkin.
jotenkin toivoisin, että yksinäisillä olisi vähän sellaista tutkaa ja tilannetajua, että esimerkiksi töissä antaisi asioiden kehittyä luonnostaan. Tulee vähän hankalia tilanteita joskus, kun joku yrittää tunkea liian iholle ja alkaa ahdistaa. Kaikki eivät halua pitää yhteyksiä työn ulkopuolella. Harrastusporukoissa tilanteet on varmaan luonnollisempia ja se epätoivo ei niin erotu.
Itse en ole kiinnostunut työkavereiden seurasta vapaa-ajalla joten ei onneksi tuota vaaraa. Jotain uusia harrastuksia kyllä pitää tosissaan kehitellä.
N31
Olen ehkä vähän jumittunut sen kanssa että mikä voisi olla järkevä harrastus jonka kautta väkisinkin tutustuisi. Jokin sellainen missä tehdään koko ajan yhdessä? Olisiko joku harrastajateatteri järkevä?
N31
Minäkään en oo keksinyt harrastusta, jossa oikeasti harrastetaan yhdessä. Esim. jumpat ym. on sellaisia, että jokainen tekee oman suorituksen ja lähtee kotiin. Kuoro? Kokkikerho?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en oo keksinyt harrastusta, jossa oikeasti harrastetaan yhdessä. Esim. jumpat ym. on sellaisia, että jokainen tekee oman suorituksen ja lähtee kotiin. Kuoro? Kokkikerho?
Kuoro voisi olla hyvä! Siinä jokainen puhaltaa yhteen hiileen. Pitääkin katsella olisiko hyviä kuoroja täälläpäin.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku taisi aiemmin suositella järjestötoimintaa. Komppaan. Oma kokemukseni on auttamistoiminnasta (googlaa Vapepa). Tuolta olen saanut todella hyviä ystäviä. Auttamistilanteet on tosi rankkoja, ja niiden myötä porukka hitsautuu ja monesti keskustelut ovat syvällisiä. Hienoa tässä on myös se, että kenenkään sosiaalinen tms. asema ei vaikuta mihinkään. Porukka pitää toisistaan huolta. Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli lähteä tähän touhuun,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ystäviä ja puolisokin löytyy. En koe olevani yksinäinen ja yleisesti ottaen saan seuraa kun haluan/tarvitsen.
MUTTA...
En osaa nykyään tehdä ystävieni kanssa oikein muuta kuin jotain mihin kuuluu aina jotenkin alkoholi. Kaikki muut tekemiset tulee sitten tehtyä puolison kanssa, koska hänen kanssaan se on niin vaivatonta. Ei tarvitse sumplia aikatauluja ja tapaamispaikkoja yms. mihin yleensä nyt meneekin aikaa kavereiden kanssa näkiessä.
Kaipaisin elämääni samanlaista bestistä, kuin oli joskus teiniaikoina. Joku joka asuu lähellä ja kenen kanssa on luontevaa vain maata sohvalla ja katsoa tuntikausia televisiota hiljaisuudessa. Kenen kanssa voi soitella ja viestitellä ja kenen kanssa jakaisi ilot ja surut. Nyt puoliso on toiminut hyvin elämänkumppanina/bestiksenä, mutta ei hänen varaansa voi laskea pelkästään kun olisi suotavaa että molemmilla olisi kuitenkin omat elämät myös.
Ongelma tässä on se, että olen todella huono tutustumaan ihmisiin. Lähinnä sen vuoksi, että en koe olevani samalla aaltopituudella monenkaan kanssa ja pidän suurimpaa osaa ihmisistä jotenkin tylsinä... Enkä oikein jaksa nähdä vaivaa koko jutun eteen, odotan lähinnä että se vain kolahtaa jonkun kanssa kun aika on oikea.
Olisi juuri mahtavaa se, että voisi jonkun/joidenkin kanssa viettää spontaaneita leffailtoja kotisohvalla. Nyt on haasteellista kun se läheisin ystävä asuu niin kaukana. Minä myös olen vähän huono tutustumaan ja jään varmasti helposti vähän etäiseksi kaikissa piireissä. On välillä niin hankala luottaa ihmisiin, vaikka useimmat ihmiset kuitenkin on hyviä ja mukavia tyyppejä.
N31
Joo, juurikin tämä spontaanisuus! Se on itselläni avainsana ja jäi kokonaan aiemmasta viestistä pois. Mulla menee into kun pitää nykyisten kavereiden kanssa sopia tapaamiset heidän kalenteriensa mukaan ja kun ei voi tietää onko mulla sitten kahden viikon päästä juuri sinä päivänä fiilistä/jaksamista lähteä kotoota minnekään.
Joku kysyi onko puolisollani paljon kavereita ja mites pariskuntahengailut?
On hänellä kavereita, mutta aikamoisia kotihiiriä ollaan kummatkin. Tunnetaan puolin ja toisin molempien kaverit ja hengaillaan paljon yhdessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku taisi aiemmin suositella järjestötoimintaa. Komppaan. Oma kokemukseni on auttamistoiminnasta (googlaa Vapepa). Tuolta olen saanut todella hyviä ystäviä. Auttamistilanteet on tosi rankkoja, ja niiden myötä porukka hitsautuu ja monesti keskustelut ovat syvällisiä. Hienoa tässä on myös se, että kenenkään sosiaalinen tms. asema ei vaikuta mihinkään. Porukka pitää toisistaan huolta. Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli lähteä tähän touhuun,
Hyvä idea tuokin, kiitos paljon!
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ystäviä ja puolisokin löytyy. En koe olevani yksinäinen ja yleisesti ottaen saan seuraa kun haluan/tarvitsen.
MUTTA...
En osaa nykyään tehdä ystävieni kanssa oikein muuta kuin jotain mihin kuuluu aina jotenkin alkoholi. Kaikki muut tekemiset tulee sitten tehtyä puolison kanssa, koska hänen kanssaan se on niin vaivatonta. Ei tarvitse sumplia aikatauluja ja tapaamispaikkoja yms. mihin yleensä nyt meneekin aikaa kavereiden kanssa näkiessä.
Kaipaisin elämääni samanlaista bestistä, kuin oli joskus teiniaikoina. Joku joka asuu lähellä ja kenen kanssa on luontevaa vain maata sohvalla ja katsoa tuntikausia televisiota hiljaisuudessa. Kenen kanssa voi soitella ja viestitellä ja kenen kanssa jakaisi ilot ja surut. Nyt puoliso on toiminut hyvin elämänkumppanina/bestiksenä, mutta ei hänen varaansa voi laskea pelkästään kun olisi suotavaa että molemmilla olisi kuitenkin omat elämät myös.
Ongelma tässä on se, että olen todella huono tutustumaan ihmisiin. Lähinnä sen vuoksi, että en koe olevani samalla aaltopituudella monenkaan kanssa ja pidän suurimpaa osaa ihmisistä jotenkin tylsinä... Enkä oikein jaksa nähdä vaivaa koko jutun eteen, odotan lähinnä että se vain kolahtaa jonkun kanssa kun aika on oikea.
Olisi juuri mahtavaa se, että voisi jonkun/joidenkin kanssa viettää spontaaneita leffailtoja kotisohvalla. Nyt on haasteellista kun se läheisin ystävä asuu niin kaukana. Minä myös olen vähän huono tutustumaan ja jään varmasti helposti vähän etäiseksi kaikissa piireissä. On välillä niin hankala luottaa ihmisiin, vaikka useimmat ihmiset kuitenkin on hyviä ja mukavia tyyppejä.
N31
Joo, juurikin tämä spontaanisuus! Se on itselläni avainsana ja jäi kokonaan aiemmasta viestistä pois. Mulla menee into kun pitää nykyisten kavereiden kanssa sopia tapaamiset heidän kalenteriensa mukaan ja kun ei voi tietää onko mulla sitten kahden viikon päästä juuri sinä päivänä fiilistä/jaksamista lähteä kotoota minnekään.
Joku kysyi onko puolisollani paljon kavereita ja mites pariskuntahengailut?
On hänellä kavereita, mutta aikamoisia kotihiiriä ollaan kummatkin. Tunnetaan puolin ja toisin molempien kaverit ja hengaillaan paljon yhdessäkin.
No tuohan on just hyvä, pariskuntahengailua!
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi ystävää kaipaava! Mulla on pari ystävää, mutta en näe niitä usein. Kaipaisin jonkun oikeasti läheisen ystävän, jonka kanssa voisi jakaa henkilökohtaisetkin jutut. En tykkää enää bilettämisestä, mieluummin jotain rentoa hengailua ja seuraa arkeen! Miestäkään ei oo löytynyt, joten välillä on tosi yksinäinen olo.
-23v nainen
Totta turiset! Ja parastahan se on jos löytyy seuraa yhdessä tekemiseen, minulla puuttuu välillä seuraa kun haluan tehdä jotain, lähteä vaikka jonnekin retkelle ja mietin sitten että kenelle soitan, ketä pyydän. Eli nimenomaan vapaa-ajan seuraa kaipailen. Ja työkaverien kanssa en halua lähteä jonnekin kansallispuistoon patikoimaan tai perjantai-iltana keilaamaan.
N31