Lue keskustelun säännöt.
Uusien ystävien saaminen aikuisiällä
26.06.2016 |
Miten saada kolmekymppisenä uusia ystäviä? Opiskelukaverit on enimmäkseen reilusti nuorempia, työkavereiden kanssa ei kiinnostu sen syvällisemmin tutustua ja vanhat ystävät asuvat kaikki muutaman sadan kilometrin päässä, sen lisäksi heillä lähes kaikilla on elämäntilanne nykyään täysin erillainen (lapsia, pitkä parisuhde). Ei siis tule kovin usein vanhoja kavereita nähtyä, kun aina on lapsiasioita järjesteltävänä jne, enimmäkseen pidämmekin siis facen kautta yhteyttä. Itse taas olen sinkku ja varmaan sinkkuna pysynkin jos nyt ei mitään ihmettä satu tapahtumaan. Minulla on yksi paljon aikaa vievä harrastus ja sitä kautta olen onnekseni joitain uusia kavereita saanut, ei kuitenkaan sellaisia sydänystäviä.
Miten voisin laajentaa elinpiiriäni? Nyt vie koulu ja työt todella paljon aikaa, ja sen lisäksi on tuo harrastus. Mutta kun vapaapäivä koittaa, niin monesti on sellainen olo että kenellekäs tässä nyt soittaisi tai kenen kanssa lähtisi lenkille/kaljalle. Kohtalotovereita ja vinkkejä?
N31
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ystävystyminen on yllättävän hankalaa. Itse kaipaisin sellaisia ystäviä, kenen kanssa voisi käydä vaikka teatterissa tai kaljalla. Mulla on lapsia ja niiden kanssa käydään tietty kaikenlaisissa perhekerhoissa, niistä saa hiekkalaatikko- ja leikkiseuraa kyllä, mutta harvassa tuntuu olevan äidit, ketä kiinnostaisi sitten tehdä mitään ilman lapsia.
Mistäköhän tuo mahdollisesti johtuu, että niin moni ei sitten halua tehdä mitään ilman lapsia? Vaikeuksia saada lapsille hoitajaa tms? Halu viettää kaikki vapaa-aika vain perheen kesken?
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kyllä työpaikalta saanut uusia ystäviä aikuisiällä. En ymmärrä sitä, että jotkut eivät halua tavata työkavereita vapaa-ajalla. Eihän sitä nyt työasioista tarvitse puhua.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kyllä työpaikalta saanut uusia ystäviä aikuisiällä. En ymmärrä sitä, että jotkut eivät halua tavata työkavereita vapaa-ajalla. Eihän sitä nyt työasioista tarvitse puhua.
Riippuu varmaan työkavereista..
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kyllä työpaikalta saanut uusia ystäviä aikuisiällä. En ymmärrä sitä, että jotkut eivät halua tavata työkavereita vapaa-ajalla. Eihän sitä nyt työasioista tarvitse puhua.
Minä taas koen, että näen työkavereita ihan tarpeeksi työn puolesta. Olen toki heidän facekaveri ja joskus harvoin nähdään myös vapaa-ajalla. Mutta ei meillä ole mitään sellaista supertiimiä jonka kanssa haluaisin jatkuvasti olla. Eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa, en sellaista myöskään kaipaa.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin ystäviä :( N26
Mistä päin olet, mitä harrastat? Oletko töissä vai opiskelija? Itse juuri mietin noita osakuntahommia yms jos sitä kautta löytyisi ihan uusia ihmisiä elämään.
N31
Ei se kumppani aina sitä yksinäisyyttä vie pois. Alussa toki, mutta kyllä ihminen pidemmän päälle tarvitsee muitakin kuin sen puolison.
Mulla on mies, mutta ei yhtään ainoaa ystävää ja olen aina niin yksinäinen, että sieluun sattuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kumppani aina sitä yksinäisyyttä vie pois. Alussa toki, mutta kyllä ihminen pidemmän päälle tarvitsee muitakin kuin sen puolison.
Mulla on mies, mutta ei yhtään ainoaa ystävää ja olen aina niin yksinäinen, että sieluun sattuu...
Minun tapauksessani seurustelu on taas vienyt yksinäisyyden tunteen kokonaan pois. Minulla tosin on aina ollut paras ystävä, ei kokemusta siis sitä ettei ystäviä olisi lainkaan. Mutta nyt on vähän rankkaa yksinäisyyden kanssa, kun se paras ystävä asuu todella kaukana eikä myöskään sitä seurustelukumppania.
Toivon todella että löydät vielä itsellesi ystävän/ystäviä <3
N31
Seurakunnat taitavat järjestää nuorteniltoja. Onko olemassa mitään protuiltoja tai ateisti-iltoja niille jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnat taitavat järjestää nuorteniltoja. Onko olemassa mitään protuiltoja tai ateisti-iltoja niille jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan?
Hei joku aikuisten harrasteleiri voisi olla hauska! Ne tosin tuppaa olemaan aika kalliita...
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saanut kaikki nykyiset ystäväni aikuisiällä. Minusta aikuisena ystävystyminen ei ole mitenkään vaikeaa. MUTTA.... jos olettaa aikuisystävyyden olevan samanlaista kuin ystävyys lapsena tai teininä salaisuuksien jakamisineen ja kikatteluineen, niin takuulla on vaikeaa. Aikuisen elämässä harvoin tapahtuu mitään erityisen jännittävää tai mielenkiintoista, jonka haluaisi hetimiten jakaa ystävänsä kanssa. Tavallista arkea työssäkäynteineen, kotitöineen ja harrastuksineen. Mulle ystävyys on nykyisin yhdessä tekemistä. Olen löytänyt ystäviä erilaisista harrastusryhmistä sekä vapaaehtoistyön parista. Varsin erilaisia ihmisiä kaikki, hyvin erilaisia ja eri ikäisiä kuin minä itse. Kuitenkin yhdistäviäkin asioita löytyy ja nimenomaan yhdistävää on ne asiat, joita halutaan vapaa-ajalla tehdä. Toki tehdessä myös jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Itselläni on ystäviä ja puolisokin löytyy. En koe olevani yksinäinen ja yleisesti ottaen saan seuraa kun haluan/tarvitsen.
MUTTA...
En osaa nykyään tehdä ystävieni kanssa oikein muuta kuin jotain mihin kuuluu aina jotenkin alkoholi. Kaikki muut tekemiset tulee sitten tehtyä puolison kanssa, koska hänen kanssaan se on niin vaivatonta. Ei tarvitse sumplia aikatauluja ja tapaamispaikkoja yms. mihin yleensä nyt meneekin aikaa kavereiden kanssa näkiessä.
Kaipaisin elämääni samanlaista bestistä, kuin oli joskus teiniaikoina. Joku joka asuu lähellä ja kenen kanssa on luontevaa vain maata sohvalla ja katsoa tuntikausia televisiota hiljaisuudessa. Kenen kanssa voi soitella ja viestitellä ja kenen kanssa jakaisi ilot ja surut. Nyt puoliso on toiminut hyvin elämänkumppanina/bestiksenä, mutta ei hänen varaansa voi laskea pelkästään kun olisi suotavaa että molemmilla olisi kuitenkin omat elämät myös.
Ongelma tässä on se, että olen todella huono tutustumaan ihmisiin. Lähinnä sen vuoksi, että en koe olevani samalla aaltopituudella monenkaan kanssa ja pidän suurimpaa osaa ihmisistä jotenkin tylsinä... Enkä oikein jaksa nähdä vaivaa koko jutun eteen, odotan lähinnä että se vain kolahtaa jonkun kanssa kun aika on oikea.
Uusi harrastus tuo ainakin sisältöä ja ajankulua elämään ja ehkä myöhemmin ystäviäkin.
jotenkin toivoisin, että yksinäisillä olisi vähän sellaista tutkaa ja tilannetajua, että esimerkiksi töissä antaisi asioiden kehittyä luonnostaan. Tulee vähän hankalia tilanteita joskus, kun joku yrittää tunkea liian iholle ja alkaa ahdistaa. Kaikki eivät halua pitää yhteyksiä työn ulkopuolella. Harrastusporukoissa tilanteet on varmaan luonnollisempia ja se epätoivo ei niin erotu.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ystäviä ja puolisokin löytyy. En koe olevani yksinäinen ja yleisesti ottaen saan seuraa kun haluan/tarvitsen.
MUTTA...
En osaa nykyään tehdä ystävieni kanssa oikein muuta kuin jotain mihin kuuluu aina jotenkin alkoholi. Kaikki muut tekemiset tulee sitten tehtyä puolison kanssa, koska hänen kanssaan se on niin vaivatonta. Ei tarvitse sumplia aikatauluja ja tapaamispaikkoja yms. mihin yleensä nyt meneekin aikaa kavereiden kanssa näkiessä.
Kaipaisin elämääni samanlaista bestistä, kuin oli joskus teiniaikoina. Joku joka asuu lähellä ja kenen kanssa on luontevaa vain maata sohvalla ja katsoa tuntikausia televisiota hiljaisuudessa. Kenen kanssa voi soitella ja viestitellä ja kenen kanssa jakaisi ilot ja surut. Nyt puoliso on toiminut hyvin elämänkumppanina/bestiksenä, mutta ei hänen varaansa voi laskea pelkästään kun olisi suotavaa että molemmilla olisi kuitenkin omat elämät myös.
Ongelma tässä on se, että olen todella huono tutustumaan ihmisiin. Lähinnä sen vuoksi, että en koe olevani samalla aaltopituudella monenkaan kanssa ja pidän suurimpaa osaa ihmisistä jotenkin tylsinä... Enkä oikein jaksa nähdä vaivaa koko jutun eteen, odotan lähinnä että se vain kolahtaa jonkun kanssa kun aika on oikea.
Onko puolisollasi paljon ystäviä? Entä jos tekisitte jotain jonkun tutun pariskunnan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Uusi harrastus tuo ainakin sisältöä ja ajankulua elämään ja ehkä myöhemmin ystäviäkin.
jotenkin toivoisin, että yksinäisillä olisi vähän sellaista tutkaa ja tilannetajua, että esimerkiksi töissä antaisi asioiden kehittyä luonnostaan. Tulee vähän hankalia tilanteita joskus, kun joku yrittää tunkea liian iholle ja alkaa ahdistaa. Kaikki eivät halua pitää yhteyksiä työn ulkopuolella. Harrastusporukoissa tilanteet on varmaan luonnollisempia ja se epätoivo ei niin erotu.
Totta tuo että jotkut tyrkyttävät liikaa itseään ja sitten tilanne menee kummalliseksi. Joku tasapaino kuitenkin pitää asioissa olla.
Millaisessa järjestössä olet mukana? Itse olen harkinnut nyt vielä jonkun uuden harrastuksen hankkimista, osakuntatoimintaa, ylioppilaskunnan toimintaan mukaan lähtemistä jne. Parikin harrastusta kiinnostaisi, mutta en tiedä lopahtaako sitten mahdollisesti talven mittaa harrastuksissa käyminen jos tulee koko viikon aikataulut ihan täyteen. Kun pitäähän sitä lepäämisellekin joku päivä viikossa jäädä.
N31