Ahdistava lukuvuoden päättäjäislahja

Olen ala-asteen luokanopettaja. Välillä joulu- sekä kevätjuhlissa lasten vanhemmat antavat pieniä lahjoja, kuten kukkakimpun tai konvehtirasian, olen saanut myös viinipulloa ja kallista kuulakärkikynää. En odota lahjoja, mutta kyllähän niiden saaminen piristää.
Viime lukuvuonna olin ensimmäisen luokan opettajana ja eräs lasten vanhemmista osoittautui hieman "hihhuliksi", jos saa sanoa. En tarkoita uskonnollista, vaan enemmänkin hippihenkistä. En viitsi kovin tarkasti selittää, mutta esimerkiksi koulun myyjäisissä myi omia "teema-askartelujaan" ja piti tuoton itsellään.
Kevätjuhlassa kyseinen vanhempi antoi minulle kirjekuoren, joka sisälsi lahjakortin hänen järjestämäänsä terapiaan. Kyseinen terapia on eräänlaista vaihtoehtoista energiahoitoa, joka on suoraan sanottuna minun silmissäni täyttä humpuukia. En muutenkaan pidä ajatuksesta, että opettajana kävisin oppilaan vanhemmalla terapiassa. Lyhyesti: en halua/aio mennä.

Vanhempi painostaa jatkuvasti terapiaan. Kevätjuhlassa jo kyseli, milloin sopisimme ajan. Vastasin miettiväni asiaa. Vanhempi on soittanut 1-2 kertaa viikossa kysellen ajanvarauksesta ja muistutellen terapiakäynnin arvosta (yli 100 euroa). Olen vastannut tiukasti mutta kohteliaasti, etten pidä terapiaa ajankohtaisena "kiitos lahjasta ja ajatuksesta mutta ei kiitos". Olen myös yrittänyt rivien välissä painottaa olevani kesälomalla (=en kaipaa puheluita).
Lopetin vastaamisen viime viikolla (vajaa 2 vkk sitten), mutta vanhempi edelleen soittelee ja laittaa aina puhelun perään tekstiviestin.
Mietin jo kauhulla etukäteen, kuinka kiusallisia vanhempaintapaamiset ja muu yhteydenpito syksyllä tulevat olemaan.