Lue keskustelun säännöt.
Pääsin yliopistoon, ketään ei kiinnosta. Ilmeisesti humanistiseen pääsy ei ole mikään meriitti.
23.06.2016 |
Tuntuu aika ikävältä, kun itselle kuitenkin aika iso saavutus. Jaoin tiedon somessa, sain kolme tykkäystä ja kaksi onnitteluviestiä. Sukulaiset soitin läpi ja he toki onnitteli, vaan aika vaisua oli.
Olen sukuni ensimmäinen yliopistoon päässyt, ehkä sit aito saavutus olisi ollut päästä oikikseen tai lääkikseen. :( vaan kun ei oikein nappaa.
En päässyt edes Helsinkiin joten kannattaako edes mennä.
Kommentit (101)
Off topicia, mutta eivätkö kaikki opettajat ns. valmistu humanistiselta? Myös ne matematiikan opettajat. Matematiikan opettajiksi opiskelevat siis varmasti valmistuvat matemaattis-luonnontieteelliseltä, mutta eivätkö ne kaikki opettajakoulutukseen liittyvä opetus ole humanistisen puolella? Matematiikan opettajat joutuisivat siis humanistisen lakon sattuessa lopettamaan humanistisen puolelta saamiensa oppien käyttämisen. :D
Onnea ap opiskelupaikan johdosta! Tietysti sitä haluaa kertoa sukulaisilleen siitä, että pääsi opiskelemaan. Minkälaista sukua porukoilla täällä on, jos ei edes iloisia opiskelu-uutisia voi kertoa? Jos saisitte lapsen, ette varmaan sukulaisille ilmoittaisi, koska naimallahan se on vaan tullut ja onnittelujen aika on sitten, jos lapsesta on aikuisena tullut ihan normijärjellä varustettu yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin serkuissani on vain kaksi muuta yliopiston käynyttä itseni lisäksi. Ja isäni mielestä olen samalla viivalla pitkäaikaistyöttämän veljeni kanssa; mä olen vain hassannut aikaani opiskelemalla (3 "ammattia").
Melkein kolmasosa käy yliopiston nykyään. Taso on siis (valitettavasti) todella alhainen, eikä siksi voida puhua mainittavasta meriitistä. Toki pienistäkin asioista on hyvä iloita, mutta on hyvä ymmärtää mittakaava.
Eipä ketään taida kiinnostaa pidemmän päälle missä opiskelelet, ehkä omia vanhempia mutta ei muuten. Olisi sitten mikä paikka tahansa. Ehkä jos opiskelee jossain todella harvinaisessa paikassa (ja mihin on tosi vaikea päästä sisään) kuten TEAK niin sitten voi kiinnostaa vähän laajempaakin joukkoa.
Opiskeluhan on vain välivaihe elämässä, isot haasteet on edessä vasta opiskelujen jälkeen.
Yliopisto-opintoihin voi päästäkin monta eri reittiä, jopa ilman lukiota onnistuu ja jopa ihan pelkältä amis-pohjalta jos vain pärjää pääsykokeissa riittävän hyvin (tiettyihin paikkoihin onnistuu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein kolmasosa käy yliopiston nykyään. Taso on siis (valitettavasti) todella alhainen, eikä siksi voida puhua mainittavasta meriitistä. Toki pienistäkin asioista on hyvä iloita, mutta on hyvä ymmärtää mittakaava.
Sitä voi kukin miettiä, kykeneekö kolmasosa ikäluokasta vaativaan analyyttiseen ajatteluun ja laajojen tietomassojen oivaltavaan soveltamiseen. Tämän pohdinnan jälkeen voi tuumailla, mille tasolle rima on laitettava, jotta melkein kaikki saadaan uunista ulos.
Harmillista, että aidosti vaativia koulutuslinjoja meillä ei oikeastaan ole. Tohtorikoulutukseenkin hakeutuu nykyään paljolti niitä, jotka eivät löydä töitä. Aina joukossa on huippujakin, mutta vaatimustaso yliopistoissa ylipäätään on niin alhainen, että oikein harmittaa.
Käytännössä jos opiskelee kauppiksessa pääaineena jotain markkinointia, niin se on pitkälti humanistista tai mikä nyt on sitten edes humanistista? Ei se markkinointi mitään kovaa ekonometriaa tai kansantaloustiedettä kuitenkaan ole, vähän sellaista ympäripyöreäähän se on.
Valtsikassa voi opiskella poliittista historiaa, valtsikka ei ole varsinaisesti humanistinen tiedekunta mutta sitten humanistisen tiedekunnan puolelta löytyy yleinen historia....
Toisaalta taas: tutkimusmenetelminä voidaan esim. yhteiskuntatieteissä käyttää erittäin vaativia matemaattisia menetelmiä eli luokitella esim. haastatteluaineistoja varsin monimutkaisinkin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se naurettavuuksiin menevä yliopiston glorifiointi teettää, harhoja.
Nythän se vasta alkaa, eikös onnitella kuulu sitten kun on jotain saavuttanut?
Ei satasen juoksijoitakaan onnitella siitä että ne pääsi lähtöviivalle, vaan vasta siellä maaliviivalla.
Varsinkaan satasen juoksijoita ei onnitella siitä, että pääsivät piirikunnallisten alkueriin mukaan. Paitsi ehkä silloin, jos kyseessä on jalkapuoli tai muuten liikuntavammainen. Nimittäin ap:llehan maaseutuyliopiston humanistiopintoihin pääseminen oli kuulemma saavutus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kolmasosa käy yliopiston nykyään. Taso on siis (valitettavasti) todella alhainen, eikä siksi voida puhua mainittavasta meriitistä. Toki pienistäkin asioista on hyvä iloita, mutta on hyvä ymmärtää mittakaava.
Sitä voi kukin miettiä, kykeneekö kolmasosa ikäluokasta vaativaan analyyttiseen ajatteluun ja laajojen tietomassojen oivaltavaan soveltamiseen. Tämän pohdinnan jälkeen voi tuumailla, mille tasolle rima on laitettava, jotta melkein kaikki saadaan uunista ulos.
Harmillista, että aidosti vaativia koulutuslinjoja meillä ei oikeastaan ole. Tohtorikoulutukseenkin hakeutuu nykyään paljolti niitä, jotka eivät löydä töitä. Aina joukossa on huippujakin, mutta vaatimustaso yliopistoissa ylipäätään on niin alhainen, että oikein harmittaa.
Fiksumpi systeemi olisi sellainen amerikalaistyylinen college-järjestelmä, että valtaosa suorittaisi sen kolmen vuoden alemman korkeakoulututkinnon yliopistossa ja sitten työelämään. Menestyneimmät opiskelijat voisivat hakea master-tason opintoihin ja tohtoriohjelmiin. Näissä kahdessa sitten vaatimustaso nousisi ihan selkeästi. Joillakin lääkäreillä toki pitäisi olla ihan nykyisenlainen systeemi, samoin kuin juristeilla, koska niihin ei mikään alempitasoinen tutkinto oikeins sovellu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Off topicia, mutta eivätkö kaikki opettajat ns. valmistu humanistiselta? Myös ne matematiikan opettajat. Matematiikan opettajiksi opiskelevat siis varmasti valmistuvat matemaattis-luonnontieteelliseltä, mutta eivätkö ne kaikki opettajakoulutukseen liittyvä opetus ole humanistisen puolella? Matematiikan opettajat joutuisivat siis humanistisen lakon sattuessa lopettamaan humanistisen puolelta saamiensa oppien käyttämisen. :D
Jaa niin minkä oppien? Pedagogiset olivat pakollinen pain-in-the-ass ja olisin selvinnyt hyvin ilmankin. Ei olisi kauhean iso menetys
T. fyssan ope
Ei se yliopistoon paasy vaan sielta poispaasy on se oikea saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo sinun elämässäsi iso juttu, onnea siitä! Mutta eipä se tosiaan muita paljoa kiinnosta eikä tarvitsekaan. Tee juuri niin kuin itse tahdot ja ole tyytyväinen saavutuksiisi, tästä se tosiaan vasta alkaa!
AP, mitä alaa menet opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä sinne onnitteluiden ja tykkäysten vuoksi ole menossa?
No en, olisin vaan toivonut toki että ihmiset olisivat iloinneet puolestani kymmenen rankan vuoden jälkeen. Niin ei, hyvin kylmää kyytiä. Yks pisti äsken viestiä et jaa, yliopistoonko meinasit. Jaha.
Kannustusta en ole saanut koskaan. Se on sellainen asia mitä tuskin osaa kaivata jos sitä saa.
Meidän suvussa ei onnitella opiskelusta. Itse kun valmistuin, kukaan ei onnitellut. Minä en tosin valmistunut yliopistosta, mutta itseni voitin kun pienten lasten kanssa sain koulusta hyvät paperit. Mietin ettei varmaan mitään kahvejakaan kannata järjestää kun kukaan ei tule kuitenkaan - enkä järjestänyt. Mieheni osti minulle kukan, ja kun äitini kävi kylässä kysyi " kuka on tuonut kukan?" Kerroin että valmistumisen johdosta mies osti. -"Jaa"
Siskoni opiskelee yliopistossa ja valmistuu syksyllä. On samalla työelämässä joten ei meidän suku edes tajua että opiskelee. Itse olen riemuissani hänen sinnikyydestä ja pärjäämisestä mutten ole koskaa vanhempieni tai isovanhempien kuullut puhuvan kuin vähättelevään sävyyn.
Tosin meidän suku on "maalaisia". Ei ne arvosta ja sen kyllä huomaa. 😃 Eli turhaa odottaakaan. Ei joka suvussa ymmärretä valmistumisen päälle.
Kävi vähän sääliksi naapurin poika joka valmistui ihan hyvillakin arvosanoilla ylioppilaaksi. Kävin viemään naapurina kukan ja 20€ kuoressa ja hänen yh isänsä oli varannut tarjoiltavaksi pussillisen sipsejä joka oli avattuna pöydällä. 😑
Tässä sulle virtuaalimitali: *kuva virtuaalimitalista*
Tee uusi ketju sitten kun valmistut työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä sinne onnitteluiden ja tykkäysten vuoksi ole menossa?
No en, olisin vaan toivonut toki että ihmiset olisivat iloinneet puolestani kymmenen rankan vuoden jälkeen. Niin ei, hyvin kylmää kyytiä. Yks pisti äsken viestiä et jaa, yliopistoonko meinasit. Jaha.
Kannustusta en ole saanut koskaan. Se on sellainen asia mitä tuskin osaa kaivata jos sitä saa.
"jaa, yliopistoonko meinasit" = perisuomalainen kehu. Ei me asuta jenkeissä, missä huudetaan, hihkutaan ja kiitetään jumalaa jokaisesta pikkusaavutuksesta... Sinua on siis kannustettu, sinä et vaan tunnista sitä. Vikaa teissä ei ole kummassakaan, olette vain erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jossain luki juuri että suuri suomalainen kännykkäfirmakin voisi vielä olla pystyssä jos olisi osattu käyttää myös humanisteja.
Niin. Tuolloin Nokian merkittävintä divisioonaa (mobiililaitteita kötöstävää) veti +5 vuotta kenkäkauppiaaksikin kutsuttu _psykologin_ koulutuksen saanut nainen. Sanotaanko nyt näin, että huolimatta hänen totaalisesta inkompetenssistaan hän sai kenkää vasta vuosi sitten, joskin Micin alaisuudessa.
Olisi kyseinen informaatiolähde saanut tehdä taustatutkimuksensa huolellisemmin.
Onnea aplle! Jos ala kiinnostaa ja olet itse onnellinen, mene ihmeessä. :)
Kaikki ei tosiaan tajua yliopistoaloista mitään, vaan ellet ole lääkäri/opettaja/farmaseutti niin saat vastata jankutukseen "niin mutta mikä susta tulee" moneen kertaan ja selittää ettet valmistu suoraan yhteen ammattiin vaan voit hakea laaja-alaisesti erilaisiin tehtäviin ja mainita muutaman esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topicia, mutta eivätkö kaikki opettajat ns. valmistu humanistiselta? Myös ne matematiikan opettajat. Matematiikan opettajiksi opiskelevat siis varmasti valmistuvat matemaattis-luonnontieteelliseltä, mutta eivätkö ne kaikki opettajakoulutukseen liittyvä opetus ole humanistisen puolella? Matematiikan opettajat joutuisivat siis humanistisen lakon sattuessa lopettamaan humanistisen puolelta saamiensa oppien käyttämisen. :D
Jaa niin minkä oppien? Pedagogiset olivat pakollinen pain-in-the-ass ja olisin selvinnyt hyvin ilmankin. Ei olisi kauhean iso menetys
T. fyssan ope
Oletko hyvä opettaja? Oletko kiinnostunut oppilaista ihmisinä ja oppijoina? Osaatko kannustaa ja tukea? Ymmärrätkö erilaisia oppilaita? Kysyn tätä osin siksi, että ylimielinen asenteesi opettajaopintoja kohtaan saattaa mielestäni korreloida positiivisesti sen kanssa, että ylipäätään muu kuin kova matemaattinen fakta on yhdentekevää oppitunneilla. Tietysti saatat olla luonnostasi taitava ja lämmin ihmissuhteissa. Jos on niin, niin luulisi, että olet kiinnostunut lisätiedosta. Olen itsekin opettaja luonnontieteelliseltä puolelta. Olen havainnut tuota samaa asennetta kuin sinulla muillakin opettajilla. Mielestäni se ei kerro hyvää, kun ajatellaan, että koululaitoksen pitäisi kehittyä nykymaailman vaatimusten mukana.
Onnittelut ap:lle!
Mutta ajattelen, että ei yliopistoon päästystä ole tapana niin hirmuisesti onnitella. Tietenkin lähiperhe on onnellinen, mutta harvemmin opiskelemaan pääsystä isoakaan numeroa tehdään. Eikös yliopistoon pääsy ole kuitenkin luonnollinen jatkumo lukiolle.
Kun itse pääsin yliopistoon, muutamille kerroin ja lähin sitten vaan opiskelemaan. En kovasti hehkuttanut, koska enpä koskaan olisi tiennyt, valmistunko koskaan. Parempi oli olla ihan hissukseen ja hehkuttaa vasta sitten, kun gradu on valmis ja todistus tippuu postilaatikosta.
Kun tyttöni pääsi yliopistoon, muutamille kiinnostuneille tyttö kertoi. Ei yliopisto ole muita opinahjoja kummempi. Tyttökin puhuu usein, että käy koulua. "Minulla on koulutehtäviä, koulujuttuja, olen koulussa..." , harvoin käytetään ihan arkipuheessa yliopisto-sanaa.
Olin tietenkin hitsin ylpeä tytöstäni, mutta olin aivan yhtä ylpeä toisesta lapsestani, kun hän pääsi ammattikouluun, ja erityisesti siitä, että valmistui nopeasti ja sai ammatin kahdessa vuodessa.
Jos itselleni kerrotaan jonkin nuoren päässeen yliopistoon, sanoisin varmaan, että onpa kerrassaan hieno juttu, ehkä ohimennen onnittelisin opiskelupaikasta. Mutta varsinainen onnittelun paikka on sitten, kun valmistutaan.