Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono itsetunto ulkonäöstä
22.06.2016 |
Pitää nyt avautua täällä kun muille ei kehtaa. Minulla on hyvin huono itsetunto - mutta vain ulkonäköön ja rakastettavuuteen liittyen. Kaikinpuolin muuten tiedän vahvuuteni ja heikkouteni ja pidän itsestäni, osaan huolehtia asioistani ja pärjään, mutta nuo kaksi...
Tunnen oloni aina rumaksi ja ajattelen etten voi kelvata kenellekään, vaikka tiedän ettei kumpikaan näistä ole totta. Olen nuori, hoikka ja ihan sievä nainen,ei mitään ihmeempää valitettavaa ulkonäössä jos realistisesti katsoo. Ikäryhmässäni vähintään keskitasoa.
Silti tuntuu ettei se riitä, haluaisin olla kauniimpi. En edes itseni vuoksi, pidän lähes kaikkia ihmisiä "tarpeeksi" kauniina, vaan muita. Uskon, etten voi saada vilpitöntä rakkautta jos en ole kauniimpi kuin mitä nyt olen. Saan kyllä paljon huomiota, olen seuristellutkin jne mutta se ei korjaa tätä.
Tiedostan myös, että ulkonäön parantelu ei auta. Aina löytyy joku kauniimpi, joku parempi. Mitä siis voisin tehdä, kun itsetuntoni on muuten hyvä?
Tiedän osittain mistä nämä ongelmat johtuvat. Vanhempani ovat ihania ihmisiä ja meillä on hyvät välit, mutta lapsuudessa kpin heidät kovin vaativiksi ja yritin miellyttää parhaani mukaan, mutta aina se ei onnistunut. Teiniaikoijen poikaystävä taas puhui uswin minulle minua kauniimmista naisista ja sanoi haluavansa seuristella jonkun paremmannäköisen kanssa. En kuitenkaan osaa purkaa näitä asioita itsekseni. Tiedän, että vaikka huoleni keskittyvät lähinnä siihen miltä näytän, niin oikeasti ja syvemmällä tasolla ne liittyvät lähinnä siihen että tunnenko itseni todella rakkauden arvoiseksi.
olisiko kellään neuvoja mitä tehdä, miten lähteä purkamaan näitä ajatusvyyhtejä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat miellyttää ulkonäölläsi? Jos sinulla on tärkeitä elämässä eteenpäin vieviä ominaisuuksia, niin mihin tarvitset ulkonäköä pariutumisen ulkopuolella? Joten jos ainoa ongelmasi on parisuhteet, niin älä ala seurustella tai anna miehen todistaa, että hän haluaa juuri sinut.
Itsellä on aivan samanlaisia ajatuksia, haluaisin myös neuvoja... Anteeksi ap etten voi auttaa, mutta voin lohduttaa että on muitakin samanlaisia kuin sinä :D
Turhaan tunnet. Oot kaunis ja ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap?
19, hyvin nuori siis vielä, uskoisin että tämä helpottaisi ihan jo kasvamisen ja kypsymisen myötä
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on aivan samanlaisia ajatuksia, haluaisin myös neuvoja... Anteeksi ap etten voi auttaa, mutta voin lohduttaa että on muitakin samanlaisia kuin sinä :D
"Kiva" tosiaan etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Tämä on hankalaa yrittää yksinään keksiä ratkaisua, kun läheiset ystävätkin ovat sinut itsensä kanssa eikä kukaan jaa näitä vääristyneitä ajatusmalleja. Olen yrittänyt puhua heille, mutta siitä ei oikein ole apua kun eivät ymmärrä edes että mikä se ongelma oikein on. Enkä oikeastaan minäkään.
t. Ap.
kiitos kaikille vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat miellyttää ulkonäölläsi? Jos sinulla on tärkeitä elämässä eteenpäin vieviä ominaisuuksia, niin mihin tarvitset ulkonäköä pariutumisen ulkopuolella? Joten jos ainoa ongelmasi on parisuhteet, niin älä ala seurustella tai anna miehen todistaa, että hän haluaa juuri sinut.
En oikeastaan edes tiedä. Tuntuu vain, ettei kukaan mies voi todella haluta olla juuri minun kanssani koska en näytä täydelliseltä. Tiedän, että se on tyhmää, koska tiedän esimerkiksi luonteeni heikkoudet ja huonot piirteet mutta ne eivät häiritse minua kuten tämä asia. En pysty itsekseni järkeilemään tätä, koska vaikka tiedän että en itse oleta kumppanilyani ns. täydellistä ulkonäköä, tuntuu että minulta odotetaan sitä, tai että minuum vain tyydyttäisiin kun ei parempaakaan saa.
Epäilen, että tämä on saanut juurensa lapsuuteni kiintymyssuhteista, etenkin äidistä. Meillä on nykyään lämpimät välit, mutta muistan miten lapsena tuntui ettei mikään riitä. Olin hyvin herkkä lapsi, joten kaikki pienetkin negatiiviset kommentit sattuivat paljon. Epäilen, että olen ulkoistanut riittämättönyyden tunteeni johonkin yksinkertaiseen ja hallittavissa olevaan asiaan - tässä tapauksessa ulkonäköön. Jo lapsena pyrin miellyttämään kaikkia ja olemaan hyvä, mutta aina se ei onnistunut. Ehkä sen vuoksi entisen poikaystäväni kommentit tuntuivatkin niin pahoilta, vaikka olisin vain voinut antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap?
19, hyvin nuori siis vielä, uskoisin että tämä helpottaisi ihan jo kasvamisen ja kypsymisen myötä
T. Ap
Helpottaa se. Olin itse hyvin epävarma nuorena ulkonäköni suhteen, koska minulla oli erittäin paha akne, josta minua myös kiusattiin. Arvet on edelleen, mutta näin nelikymppisenä tiedän, ettei se määrittele minua ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap?
19, hyvin nuori siis vielä, uskoisin että tämä helpottaisi ihan jo kasvamisen ja kypsymisen myötä
T. Ap
Helpottaa se. Olin itse hyvin epävarma nuorena ulkonäköni suhteen, koska minulla oli erittäin paha akne, josta minua myös kiusattiin. Arvet on edelleen, mutta näin nelikymppisenä tiedän, ettei se määrittele minua ihmisenä.
Toivon ja uskon niin. Vielä minun on vain hyvin vaikea uskoa, ettei arvoni muiden silmissä määrittyisi viehättävyyteni perusteella. Se on niin kummallista, kun muiden virheideni kanssa olen ihan ok. Olen surkea joukkuelajeissa - ok, olen äärimmäisen huolimaton - ok, leukani on liian leveä - maailmanloppu. Väsyttää tällainen, etenkin siksi että ulkonäkö tms pinnalliset asiat eivät oikeasti ole minulle tärkeitä enkä saa mitään iloa siitä kun ihmiset vaikka kehuvat kauniiksi. Se ei vain tunnu tärkeältä,arvostan muita asioita, ja silti "rumuuteni" häiritsee minua päivittäin.
Minkä ikäisenä sinulla muuten itsetunto-ongelmat helpottivat? Miten ajatuksesi muuttuivat itsesi ja ulkonäkösi suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlaista vaikka ikää jo 35. Ajattelin ikäisenäsi että itsetunto ulkönäön suhteen paranee kun ikää tulee, mutta ei ole auttanut. Tunnen itseni edelleen usein tosi rumaksi. Olen naimisissa ja minulla on lapsia, tämäkään ei tunnu auttavan. Usein jos joku on vaikka ilkeä, ajattelen heti että se varmasti johtuu ulkonäöstäni.
Alue: Aihe vapaa
Oho, pahoittelen kirjoitusvirheitä!
T. Ap