Lue keskustelun säännöt.
Alle 30v ja elämässä ei mitään odotettavaa
22.06.2016 |
Olen pulahtamassa ulos yliopistosta, alalta joka oli joskus intohimoni, mutta nykyään tuntuu menettäneen suurimman merkityksensä. Minulla on ihana avomies, jonka kanssa on pidetty yhtä jo viitisen vuotta. Tuntuu, että tässä vaiheessa "kaikki" vastaavassa tilanteessa olevat menevät naimisiin ja/tai hankkivat lapsia. Kumpikaan ei ole meillä haaveena ollut koskaan, en sano etteikö niin voisi käydä, mutta nyt tuntuisi hyvin väkisin väännetyltä elämältä, jos tuollaisia alkaisi suunnitella.
En oikein osaa tavoitella menestystä, koska tällä hetkellä se tarkoittaisi vain rahaa. Olen äärimmäisen huono haluamaan yhtään mitään materiaa. Asuntosäästötilit on molemmilla karttuneet pikkuhiljaa, ja varmaan joku oma paikka ostetaan, kunjos saan vakituisen työn. Vaatteiden, tavaroiden, sisustuksen tms. mitä nykypäivänä monet tuntuvat hekumoivan arjessaan, ostaminen ei kiinnosta. Ostan kun jotain hajoaa tai on pakko.
Liikun sen verran, että kunto pysyy yllä. En jaksa mitään fitness-pölöä.
Sekavan kirjoituksen pointtina on siis se, että minulla ei ole mitään motivoivia asioita arkielämässäni, eikä myöskään mitään, mitä erityisesti odottaisin tulevaisuudelta. Tuntuu ihmeelliseltä. Voisin kuolla huomenna, eikä olisi mitään, mikä jäisi kesken. Alle 30 vuotiaana vähän ankeaa.
En tiedä kaipaanko mitään neuvoja, koska en usko että sellaisia on. Onko ihmisiä, jotka tuntevat samoin? Tai kokivat joskus samoin?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Millä tavalla minulla on jo "kaikki"? Muiden ihmisten mittapuulla minulla ei ole vielä mitään. Teen kyllä vapaaehtoistyötä, yritin etsiä jotain täytettä tyhjyyteen. Ei se ole varsinaisesti auttanut. Elämä tuntuu pelkältä hemmetin pitkältä alamäeltä. Tooooooooodella pitkältä.
Olet täyttänyt elämääsi väärillä asioilla. Sielusi janoaa hengellistä täytettä, sitä et materialla voi ruokkia.
Tarkoitatko uskontoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vuosia kouluttautunut, yritä edes laittaa tutkintosi hyötykäyttöön. Kai sinun miehesikin tekee jotain elämällään eikä halua riippakiveä?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että yliopistosta valmistuva olisi sen verran fiksu, että pystyisi keksimään itselleen mielekästä sisältöä elämäänsä.
Nykyisin yliopistossa ei enää oletusarvoisesti ole sellaista väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että yliopistosta valmistuva olisi sen verran fiksu, että pystyisi keksimään itselleen mielekästä sisältöä elämäänsä.
Heh :) Luulen, että kun ajatukset ei ole kovin korkealentoisia, niin on helpompi viettää mukavaa elämää. Ja en tarkoita sitä, että tyhmät ihmiset nauttii elämästä. Elämästä nauttiminenkin on fiksuutta. Yliopistossa on kaikenlaista hiihtäjää, en minä niitä varsinaisesti kategorisesti fiksuina pitäisi, todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet vuosia kouluttautunut, yritä edes laittaa tutkintosi hyötykäyttöön. Kai sinun miehesikin tekee jotain elämällään eikä halua riippakiveä?
Ehdottomasti aion aina tehdä töitä, aina olen töitä tehnytkin, nyt sitten (toivottavasti) enää oman alan hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tekemään taidetta? Missä tahansa muodossa.
Kuulostaa tutulta, paitsi ettei mulla ole edes töitä saati sitten miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka opettelisit nauttimaan siitä mitä jo on. Esim. terapian avulla. Ja et ole ainot, monet täyttävät tuota tyhjyyttä just materialla,päihteillä tms.nauttimatta todella mistään. Itsesi sisältä siis löydät vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Ala tekemään taidetta? Missä tahansa muodossa.
Olen ihan liian estynyt järki-ihminen jossain suhteessa.. minulle olisi luontaisempaa tehdä tietosanakirja, kuin minkään sortin taideteos. Monet taideteokset, teatteri, esiintyminen ja vaikka pelkästään muiden ihmisten tanssiminen on monesti tosi vaivaannuttavia kokemuksia. Taiteen tekeminen olisi mulle tosi feikkiä, sanotaanko näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Millä tavalla minulla on jo "kaikki"? Muiden ihmisten mittapuulla minulla ei ole vielä mitään. Teen kyllä vapaaehtoistyötä, yritin etsiä jotain täytettä tyhjyyteen. Ei se ole varsinaisesti auttanut. Elämä tuntuu pelkältä hemmetin pitkältä alamäeltä. Tooooooooodella pitkältä.
Olet täyttänyt elämääsi väärillä asioilla. Sielusi janoaa hengellistä täytettä, sitä et materialla voi ruokkia.
Tarkoitatko uskontoa?
Se sinun täytyy itse selvittää. Jos minä alan tässä sinulle jotain uskontoa tuputtamaan sinä torjut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmen kympin kriisi. Menee ohi.
Luulin, että ikäkriisit liittyy ahdistumiseen siitä, että olen vanha. Mulle olisi tässä tilanteessa ihan sama, vaikka olisin 50. Tulisipa loppukin nopeammin.
Ehkä kehityskriisi on parempi ilmaisu kuin ikäkriisi. Olet valmistumassa ja täyttämässä 30, mietit mitäköhän tästä eteenpäin... Tavallista, jatko riippuu sitten siitä miten asian ratkaiset.
Hyviä ehdotuksia tullut, kokeilemalla ja avoimen kiinnostuneena etsien löydät varmasti jotain innostavaa.
Tai voi olla että olet masentumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kehityskriisi on parempi ilmaisu kuin ikäkriisi. Olet valmistumassa ja täyttämässä 30, mietit mitäköhän tästä eteenpäin... Tavallista, jatko riippuu sitten siitä miten asian ratkaiset.
Hyviä ehdotuksia tullut, kokeilemalla ja avoimen kiinnostuneena etsien löydät varmasti jotain innostavaa.
Tai voi olla että olet masentumassa?
On tullut hyviä ehdotuksia, kyllä. Eniten kuitenkin toivoin löytäväni ihmisiä, jotka kokisivat samoin, kuin minä (tai ovat kokeneet) ja vähän avaisivat ajatuksiaan. Mutta av:n mittakaavassa asiallinen ketju, on se jotain sekin :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, paitsi ettei mulla ole edes töitä saati sitten miestä.
Onko mitään haaveita niiden suhteen? ap
Aikalailla samat fiilikset täälläkin. Olen myös alle 30 ja tuntuu tylsältä.
Yritän keksiä harrastuksia, ja niitä löytyykin, mutta haluaisin että mulla olis joku harrastus johon suhtautuisi intohimolla,jota jaksaisi harrastaa ja edetä.
Haluisin tehdä jotain raflaavaa, ehkä erota parisuhteesta. Mutta mitä sitten?
Haluaisin ehkä tutustua johonkin uuteen ihmiseen, en ole muutamaan vuoteen tutustunu kenenkään kunnolla, ehkä sellanen vois auttaa..
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla samat fiilikset täälläkin. Olen myös alle 30 ja tuntuu tylsältä.
Yritän keksiä harrastuksia, ja niitä löytyykin, mutta haluaisin että mulla olis joku harrastus johon suhtautuisi intohimolla,jota jaksaisi harrastaa ja edetä.
Haluisin tehdä jotain raflaavaa, ehkä erota parisuhteesta. Mutta mitä sitten?
Haluaisin ehkä tutustua johonkin uuteen ihmiseen, en ole muutamaan vuoteen tutustunu kenenkään kunnolla, ehkä sellanen vois auttaa..
Ei kai sitä parisuhdetta kannata muuten vaan vaihtaa? Jos se on huono, niin ehdottomasti sieltä kannattaa toki aloittaa. Se voi jopa riittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Millä tavalla minulla on jo "kaikki"? Muiden ihmisten mittapuulla minulla ei ole vielä mitään. Teen kyllä vapaaehtoistyötä, yritin etsiä jotain täytettä tyhjyyteen. Ei se ole varsinaisesti auttanut. Elämä tuntuu pelkältä hemmetin pitkältä alamäeltä. Tooooooooodella pitkältä.
Olet täyttänyt elämääsi väärillä asioilla. Sielusi janoaa hengellistä täytettä, sitä et materialla voi ruokkia.
Tarkoitatko uskontoa?
Se sinun täytyy itse selvittää. Jos minä alan tässä sinulle jotain uskontoa tuputtamaan sinä torjut sen.
Okei. En oikein saa muutenkaan mitään irti tuosta vastauksestasi, mielestäni toin esiin sen, että en ole materialisti, eli en yritä ruokkia materialla mitään.
Luulisi että yliopistosta valmistuva olisi sen verran fiksu, että pystyisi keksimään itselleen mielekästä sisältöä elämäänsä.