Lue keskustelun säännöt.
Alle 30v ja elämässä ei mitään odotettavaa
22.06.2016 |
Olen pulahtamassa ulos yliopistosta, alalta joka oli joskus intohimoni, mutta nykyään tuntuu menettäneen suurimman merkityksensä. Minulla on ihana avomies, jonka kanssa on pidetty yhtä jo viitisen vuotta. Tuntuu, että tässä vaiheessa "kaikki" vastaavassa tilanteessa olevat menevät naimisiin ja/tai hankkivat lapsia. Kumpikaan ei ole meillä haaveena ollut koskaan, en sano etteikö niin voisi käydä, mutta nyt tuntuisi hyvin väkisin väännetyltä elämältä, jos tuollaisia alkaisi suunnitella.
En oikein osaa tavoitella menestystä, koska tällä hetkellä se tarkoittaisi vain rahaa. Olen äärimmäisen huono haluamaan yhtään mitään materiaa. Asuntosäästötilit on molemmilla karttuneet pikkuhiljaa, ja varmaan joku oma paikka ostetaan, kunjos saan vakituisen työn. Vaatteiden, tavaroiden, sisustuksen tms. mitä nykypäivänä monet tuntuvat hekumoivan arjessaan, ostaminen ei kiinnosta. Ostan kun jotain hajoaa tai on pakko.
Liikun sen verran, että kunto pysyy yllä. En jaksa mitään fitness-pölöä.
Sekavan kirjoituksen pointtina on siis se, että minulla ei ole mitään motivoivia asioita arkielämässäni, eikä myöskään mitään, mitä erityisesti odottaisin tulevaisuudelta. Tuntuu ihmeelliseltä. Voisin kuolla huomenna, eikä olisi mitään, mikä jäisi kesken. Alle 30 vuotiaana vähän ankeaa.
En tiedä kaipaanko mitään neuvoja, koska en usko että sellaisia on. Onko ihmisiä, jotka tuntevat samoin? Tai kokivat joskus samoin?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Ehkä sun pitää vielä mietiskellä enemmän. Tuntuu, että pohdit peruskuvioita. Jos ne eivät tunnu omilta, on olemassa paljon vaihtoehtoja. Olet ehkä vain arka repäisemään itsesi irti suomalaisesta perinteisestä elämänmenosta.
Sinun pitää löytää itsellesi lisää merkittäviä asioita. Ensialkuun voisin suositella sinulle Frank Martelan Valonööri -kirjaa. Hänellä on myös nettisivusto, jossa on paljon kiintoisaa materiaalia. Sinulla on tehtävää maailmassa ja paljon polkuja löydettävänä, usko pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Millä tavalla minulla on jo "kaikki"? Muiden ihmisten mittapuulla minulla ei ole vielä mitään. Teen kyllä vapaaehtoistyötä, yritin etsiä jotain täytettä tyhjyyteen. Ei se ole varsinaisesti auttanut. Elämä tuntuu pelkältä hemmetin pitkältä alamäeltä. Tooooooooodella pitkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitää vielä mietiskellä enemmän. Tuntuu, että pohdit peruskuvioita. Jos ne eivät tunnu omilta, on olemassa paljon vaihtoehtoja. Olet ehkä vain arka repäisemään itsesi irti suomalaisesta perinteisestä elämänmenosta.
Mjaa. Olen asunut ulkomailla, vaihtanut koulua huvikseni paikkaan, josta en tunne ketään, irtisanoutunut periaatteesta (ei työtä odottamassa), tehnyt vaikka mitä, mitä moni tuntemani ihminen ei uskaltaisi. Olen myös huomannut, että mikään "repäisy" ei auta, jos ongelmat on omassa päässä. Niitä ei voi paeta.
Suosittelen päihteitä kun on kunnolla bilettänyt ja pitäny hauskaa niin unohtuu noi tyhjyyden tunteet :) kokeile edes, jos ei auta niin kokeile eri harrastuksia ja jos edes ne ei auta niin pyöräytä pari lasta.. Sit ei ehdi murehtia tuomosia ja on merkityksen tunne kun on syy elää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen päihteitä kun on kunnolla bilettänyt ja pitäny hauskaa niin unohtuu noi tyhjyyden tunteet :) kokeile edes, jos ei auta niin kokeile eri harrastuksia ja jos edes ne ei auta niin pyöräytä pari lasta.. Sit ei ehdi murehtia tuomosia ja on merkityksen tunne kun on syy elää
Ikävuodet 18-23 oli pelkkää bilettämistä, 1 vuosi aivan kujalla ulkomailla mukaan luettuna. Harrastuksia on kokeiltu.. En ymmärrä miksi hankkisin lapsia jos en halua, eikä halua mieskään. Pitäähän niistä pitää huoltakin, jota en osaa/jaksa/halua.
Mitä semmosta olet tehnyt mitä moni ei uskalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli aika paljon niitä neuvoja :) ...
Luostariin, armeijaan, merille, erakoksi, Spr:lle töihin kriisikohteisiin... Ite tältä seisomalta muuttaisin New Yorkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteet? Valokuvaus, maalaus, kirjan kirjoittaminen, elokuvan ohjaaminen, kuvanveisto. Jos et osaa, mene opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Luostariin, armeijaan, merille, erakoksi, Spr:lle töihin kriisikohteisiin... Ite tältä seisomalta muuttaisin New Yorkiin.
Suurimpana "ongelmana" lienee mies, jota rakastan enemmän kuin itseäni, ja en häntä halua jättää. Ja tuo ulkomailla eläminen ei enää innosta. Been there done that, ja arki se on arkea sielläkin.
Luostari ja armeija nyt ei kiinnosta senkään vähää. Kiitos kuitenkin vähän epätavallisemmista neuvoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taiteet? Valokuvaus, maalaus, kirjan kirjoittaminen, elokuvan ohjaaminen, kuvanveisto. Jos et osaa, mene opiskelemaan.
Pöytälaatikkokirjailija voisi ollakin hyvä.
Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt psykedeelisen tripin, jonka aikana mietiskelet elämääsi. Se on vähän erilainen matka kuin ulkomaille matkustaminen, ja avaa erilaisia ovia pään sisällä. Kyse ei ole "pään sekoittamisesta" vaan päinvastoin, uusien näkökulmien löytämisestä. Suomen luonnossa kasvaa sieniä, joiden avulla tämä matka on mahdollinen. Tai mene käymään Hollannissa, missä psykedeelisiä tryffeleitä myydään kaupassa. Netistä löytyy tietoa. Suosittelen.
Mä ymmärrän sua ap ja olen itsekin aika samanlainen. Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja höyryttyä vaikka mihin suuntaan. Asun ulkomailla ja olen töissä täällä. Lapset tein varmaankin tuohon tyhjyyden tunteeseen ja että olisi sisältöä. Kauhea myöntää, mutta parempi olla rehellinen. Rakastan heitä toki, mutta ilman olisi ollut varmaan parempi kun on tämmöinen outo luonne itsellä. Mulle ois myös ihan sama vaikka huomenna kuolisin. Masennusta olen potenut välillä, mutta ei se selitä tätä kaikkea millään. Shoppailu ja materia on mullekin välttämätön paha, silloin kun tarvitsee jotain oikeasti. Mulla on myös tärkein asia rakkaus mieheeni. Työ on ihan ok ja mielenkiintoista, mutta jotenkin en jaksa innostua oikein mistään kunnolla.
N41
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt psykedeelisen tripin, jonka aikana mietiskelet elämääsi. Se on vähän erilainen matka kuin ulkomaille matkustaminen, ja avaa erilaisia ovia pään sisällä. Kyse ei ole "pään sekoittamisesta" vaan päinvastoin, uusien näkökulmien löytämisestä. Suomen luonnossa kasvaa sieniä, joiden avulla tämä matka on mahdollinen. Tai mene käymään Hollannissa, missä psykedeelisiä tryffeleitä myydään kaupassa. Netistä löytyy tietoa. Suosittelen.
Ei uskalla, kun on skitsofreniaa suvussa. Ehkä joskus vanhempana sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.
Mitäköhän tämä tarkoittaa? En ole oikein mikään opettaja/hoivaluonne.
Jos sinulla on jo kaikki, auta niitä joilla ei ole mitään.
Millä tavalla minulla on jo "kaikki"? Muiden ihmisten mittapuulla minulla ei ole vielä mitään. Teen kyllä vapaaehtoistyötä, yritin etsiä jotain täytettä tyhjyyteen. Ei se ole varsinaisesti auttanut. Elämä tuntuu pelkältä hemmetin pitkältä alamäeltä. Tooooooooodella pitkältä.
Olet täyttänyt elämääsi väärillä asioilla. Sielusi janoaa hengellistä täytettä, sitä et materialla voi ruokkia.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua ap ja olen itsekin aika samanlainen. Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja höyryttyä vaikka mihin suuntaan. Asun ulkomailla ja olen töissä täällä. Lapset tein varmaankin tuohon tyhjyyden tunteeseen ja että olisi sisältöä. Kauhea myöntää, mutta parempi olla rehellinen. Rakastan heitä toki, mutta ilman olisi ollut varmaan parempi kun on tämmöinen outo luonne itsellä. Mulle ois myös ihan sama vaikka huomenna kuolisin. Masennusta olen potenut välillä, mutta ei se selitä tätä kaikkea millään. Shoppailu ja materia on mullekin välttämätön paha, silloin kun tarvitsee jotain oikeasti. Mulla on myös tärkein asia rakkaus mieheeni. Työ on ihan ok ja mielenkiintoista, mutta jotenkin en jaksa innostua oikein mistään kunnolla.
N41
Hei, kiitos kun vastasit. Oudolla tavalla mukava tietää, että ei ole ainoa.. Saisinko kysyä, minkälaisena itse itseäsi pidät luonteeltasi, esim. pidätkö itseäsi älykkäänä/empaattisena/vähän kyynisenä tms? Itsestäni tuntuu, että kun itseäni ei niin moni asia kiinnosta, niin on vaikea sitten muiden asioista aina olla niin kiinnostunut, ja saatan vaikuttaa tylyltä ja kyyniseltä. Mutta minulla on kuitenkin valtava määrä empatiaa ja taistelutahtoa esim. läheisten hyvinvoinnin eteen. Rakkaus on niitä harvoja asioita, joihin uskon, sanotaanko näin :)
Ala auttaa niitä jotka eivät ole vielä saavuttaneet kaikkea.