Alle 30v ja elämässä ei mitään odotettavaa

Olen pulahtamassa ulos yliopistosta, alalta joka oli joskus intohimoni, mutta nykyään tuntuu menettäneen suurimman merkityksensä. Minulla on ihana avomies, jonka kanssa on pidetty yhtä jo viitisen vuotta. Tuntuu, että tässä vaiheessa "kaikki" vastaavassa tilanteessa olevat menevät naimisiin ja/tai hankkivat lapsia. Kumpikaan ei ole meillä haaveena ollut koskaan, en sano etteikö niin voisi käydä, mutta nyt tuntuisi hyvin väkisin väännetyltä elämältä, jos tuollaisia alkaisi suunnitella.

En oikein osaa tavoitella menestystä, koska tällä hetkellä se tarkoittaisi vain rahaa. Olen äärimmäisen huono haluamaan yhtään mitään materiaa. Asuntosäästötilit on molemmilla karttuneet pikkuhiljaa, ja varmaan joku oma paikka ostetaan, kunjos saan vakituisen työn. Vaatteiden, tavaroiden, sisustuksen tms. mitä nykypäivänä monet tuntuvat hekumoivan arjessaan, ostaminen ei kiinnosta. Ostan kun jotain hajoaa tai on pakko.

Liikun sen verran, että kunto pysyy yllä. En jaksa mitään fitness-pölöä.

Sekavan kirjoituksen pointtina on siis se, että minulla ei ole mitään motivoivia asioita arkielämässäni, eikä myöskään mitään, mitä erityisesti odottaisin tulevaisuudelta. Tuntuu ihmeelliseltä. Voisin kuolla huomenna, eikä olisi mitään, mikä jäisi kesken. Alle 30 vuotiaana vähän ankeaa.

En tiedä kaipaanko mitään neuvoja, koska en usko että sellaisia on. Onko ihmisiä, jotka tuntevat samoin? Tai kokivat joskus samoin?