Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sokerin syöttäminen syöpää sairastavalle lapselle
22.06.2016 |
Tosi surullista ja tunteisiin vetoavaa lapsen syöttäminen sokerilla. Kun ruoka ei maistu, mennään helpon kautta ja kyllästetään lapsi sokerilla. Pelkkää vahinkoa tästä lapselle aiheutuu, mutta ei vanhemmat välitä.
No, toisaalta eihän sairaanhoito anna vaihtoehtoja. Vanhemmat ovat hukassa yksin. Jos ovat tyhmiä. Viisaat vanhemmat tietävät, mikä on lapsen parhaaksi.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempia. Syöpäopaslehtisessä opastetaan syöttämään ihan mitä tahansa, mitä lapsi suostuu syömään. Lasten syöttäminen voi muutenkin olla haastavaa eikä muutu helpommaksi sytostaattien aiheuttaessa etomista.
On aiheellista syyttää vanhempia, jos eivät ymmärrä, mitä lapselle ei pidä antaa.
Onko vanhemman vika, jos ei etsi jotain vaihtoehtoista kanavaa? Onko parempi antaa lapsen nuutua hoitoihinsa vai saada edes jotain ravintoa, vaikka sitten se tapettava kasvain olisi myös ravinnosta innoissaan?
Ei ole kyse mistään vaihtoehto-hoidoista. Vain siitä, että vanhemmat kyllästää lapsen sokerilla. Ei ole ollenkaan sama, mitä lapsi sairaana syö. Makea on kaikista pahin.
Eli jos lapsi ei pysty syömään muuta kuin makeaa niin annetaan kuolla sitten nälkään? Juuust.....
Vaihtoehtoja löytyy aivan varmasti, jos vain on halua lasta auttaa. Eikä mennä mistä aita on matalin.
No jos et ole ollut syöpäpotilaan läheinen, älä tule vinkumaan mistään aita on matalin -paskasta. Voin kertoa että ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tällä palstalla ei ole juurikaan syöpää sairastuneita. Kun mulla oli sytostaattihoidot, syöpähoitajat (hyvin kokeneita ja tiesivät mistä puhuivat) sanoivat että hoitojen aikana on ihan sama mitä syö, oli se sitten sokeripitoisia tai jotain muuta. TÄRKEINTÄ oli, että edes jotain meni alas. Sytostaattihoitojen aikana on aika paha olla nirso ruuan suhteen ( riippuu tietysti henkilöstä ja sivuvaikutusten voimakkuudesta), jos on ruokahaluttomuutta. Mulle tarjoiltiin hoidoissa jopa limsaa xD. On myös muistettava että normaaliakin solut tarvitsee sokeria ja syöpäsoluille on ihan sama mitä sokeria on. Mikä tahansa sokeri kelpaa syöpäsoluille. Sillä sokerin syömisellä Ei ollut mitään vaikutusta hoidon vaateeseen. Tietysti söin normaaliakin ruokaa aina silloin kun ruokahalu palasi, mutta silloin kun ei mikään maistu, sokeripitoistakin voi syödä.
Ja tarkoitin, ettei sokeripitoiset ruuat vaikuttaneet hoidon vasteeseen..
Mielummin hedelmiä ja marjoja kuin hedelmäkarkkeja ja limsaa, jotka ovat ravitsemuksellisesti pelkkää roskaa. Hedelmä- ja marjasoseista voi tehdä vaikka näin kesällä mehujäätä/sorbettia, jos ei sellaisenaan maistu. Hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä, mansikat ja kermavaahto, kiisseli jne. Muutakin voi tosiaan tajota kuin pitkälle prosessoitua p***aa.
22, jep. Kun sairastunut ei saa ruokaa, keho ei itse pysty tekemään mitään syöpää vastaan (valkosolujen interferonit) ja syöpä pääsee leviämään. Syöpäsoluja ei pysty näännyttämään näännyttämällä sairastunut (koska keho ottaa energian lihasten varastoista, ja syöpä saa nekin) vaan näivettämällä kasvaimen verisuonet. Tähän kehitetään lääkkeitä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempia. Syöpäopaslehtisessä opastetaan syöttämään ihan mitä tahansa, mitä lapsi suostuu syömään. Lasten syöttäminen voi muutenkin olla haastavaa eikä muutu helpommaksi sytostaattien aiheuttaessa etomista.
On aiheellista syyttää vanhempia, jos eivät ymmärrä, mitä lapselle ei pidä antaa.
Onko vanhemman vika, jos ei etsi jotain vaihtoehtoista kanavaa? Onko parempi antaa lapsen nuutua hoitoihinsa vai saada edes jotain ravintoa, vaikka sitten se tapettava kasvain olisi myös ravinnosta innoissaan?
Ei ole kyse mistään vaihtoehto-hoidoista. Vain siitä, että vanhemmat kyllästää lapsen sokerilla. Ei ole ollenkaan sama, mitä lapsi sairaana syö. Makea on kaikista pahin.
Eli jos lapsi ei pysty syömään muuta kuin makeaa niin annetaan kuolla sitten nälkään? Juuust.....
Vaihtoehtoja löytyy aivan varmasti, jos vain on halua lasta auttaa. Eikä mennä mistä aita on matalin.
No jos et ole ollut syöpäpotilaan läheinen, älä tule vinkumaan mistään aita on matalin -paskasta. Voin kertoa että ei ole helppoa.
Sinä olet tavallinen keskivertoihminen jonka pitäisi hävetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ravinnolla ei ole muka mitään merkitystä parantumiseen, miksi sairaalassakin juotetaan potilaille kalliita täydennysravintovalmisteita?
http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.sf/fi_FI/?ObjectPath=…
Jankuti jankuti jankuti taas tässäkin ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempia. Syöpäopaslehtisessä opastetaan syöttämään ihan mitä tahansa, mitä lapsi suostuu syömään. Lasten syöttäminen voi muutenkin olla haastavaa eikä muutu helpommaksi sytostaattien aiheuttaessa etomista.
Toki on. Mutta on ainakin viitteitä, että syöpäkasvaimet hyötyvät sokerista (ja maidosta), niin millainen vanhempi tarjoaa niitä, ellei ennuste ole terminaali?
Kun nämä tosiaan ovat ihan osastolla opittuja ohjeita, eikä vain hihasta vedettyjä arvauksia. Eli kyllä, vaikka sitä sokeripitoista jäätelöä syötetään ja vaikka joka aterialla. Se kun ei vaikuta siihen hoitoon, päinvastoin, pahemmin se vaikuttaa, jos ei saa mitään alas.
Ei siinä mennä siitä, missä aita on matalin. Siinä koitetaan antaa edes jotain köyden pätkää, kun toinen on jo puolivälissä rotkoa tippumassa.
Kuinka moni teistä, jotka kritisoitte kovin sokeripitoisten ruokien antamista, on itse sairastanut syövän/hoitanut syöpäsairasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ravinto on rakkautta. Voi antaa makeaa ja herkkuja mutta ne voivat olla muuta kuin karkkia ja limsaa pelkästään. Kyllä elimistö kiittää kaikista vitamiineista, hivenaineista ja kivennäisaineista toipumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo sanottu, niin syöpää sairastaville (ikään katsomatta) pyritään tarjoamaan JUURI sitä ruokaa mikä vaan voisi mennä alas, ja juuri sen kokoisia annoksia kuin vain maistuu.
Eli oli se sitten vaikka mehujäätä aamupalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi kaksi lusikallista jugurttia. Hyvä vaan, että jotain edes saa syödyksi.
Syöpähoidot ja jotkin syövät aiheuttavat itsessäänkin erittäin huonoa, etovaa oloa. Monet potilaat myöskin opastavat, että ruokaa EI saa tuoda paljoa kerrallaan, sillä jo pelkkä ison ruoka-annoksen näkeminen vie ruokahalun täysin mennessään. Tämä nyt vain "valitettavasti" on asia, missä on mentävä potilaan ehdoilla. Turha syytellä ketään siitä, että "kyllästetään lapset sokerilla".
Hyvin ymmärrettävää, että ruoka ei maistu. Sokerin syöttäminen on kuitenkin sairausta pahentavaa.
Tää on taas niin höpönhöpöä. Enemmän se syöpä kiittää siitä, että sairas nuutuu ja heikkenee syömättömyyden takia. Syöpä voimistuu kun sairastunut heikkenee. Ei kannata avata suutaan jos asiasta ei mitään tiedä.
Miksi vaihtoehto on syömättömyys tai sokeri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä tosiaan ovat ihan osastolla opittuja ohjeita, eikä vain hihasta vedettyjä arvauksia. Eli kyllä, vaikka sitä sokeripitoista jäätelöä syötetään ja vaikka joka aterialla. Se kun ei vaikuta siihen hoitoon, päinvastoin, pahemmin se vaikuttaa, jos ei saa mitään alas.
Ei siinä mennä siitä, missä aita on matalin. Siinä koitetaan antaa edes jotain köyden pätkää, kun toinen on jo puolivälissä rotkoa tippumassa.
Kuinka moni teistä, jotka kritisoitte kovin sokeripitoisten ruokien antamista, on itse sairastanut syövän/hoitanut syöpäsairasta?
Eihän se siihen hoitoon vaikuta, vasteeseen kylläkin. Syöpä kun hyötyy sokerista ja vaihtoehtoja aivan varmasti löytyy. Ja kyllä, olen itse hoitanut kahta, rakasta, syöpäpotilasta ja ollut läheinen kahdelle toiselle, vaikken hoitanut.
Terveydenhoitohenkilöstön suositukset ovat aina sellaisia, että "ei ravinnolla ole mitään merkitystä mihinkään", "ihan sama mitä syö", "suositellaan että syö kaikkea sokerilisäainesontaa". Ei ymmärrä.
Siis ymmärrän tilanteessa että läheiset ovat niin poikki etteivät muuhun pysty. Mutta että aina jyrätään jonkun ehdotukset siitä, että kaikissa tilanteissa huolehdittaisiin lasten hyvästä ravinnosta. Suorastaan haukutaan lyttyyn kun tuo esiin että se on välittämistä ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo sanottu, niin syöpää sairastaville (ikään katsomatta) pyritään tarjoamaan JUURI sitä ruokaa mikä vaan voisi mennä alas, ja juuri sen kokoisia annoksia kuin vain maistuu.
Eli oli se sitten vaikka mehujäätä aamupalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi kaksi lusikallista jugurttia. Hyvä vaan, että jotain edes saa syödyksi.
Syöpähoidot ja jotkin syövät aiheuttavat itsessäänkin erittäin huonoa, etovaa oloa. Monet potilaat myöskin opastavat, että ruokaa EI saa tuoda paljoa kerrallaan, sillä jo pelkkä ison ruoka-annoksen näkeminen vie ruokahalun täysin mennessään. Tämä nyt vain "valitettavasti" on asia, missä on mentävä potilaan ehdoilla. Turha syytellä ketään siitä, että "kyllästetään lapset sokerilla".
Hyvin ymmärrettävää, että ruoka ei maistu. Sokerin syöttäminen on kuitenkin sairausta pahentavaa.
Tää on taas niin höpönhöpöä. Enemmän se syöpä kiittää siitä, että sairas nuutuu ja heikkenee syömättömyyden takia. Syöpä voimistuu kun sairastunut heikkenee. Ei kannata avata suutaan jos asiasta ei mitään tiedä.
Miksi vaihtoehto on syömättömyys tai sokeri?
Olisiko vaikka siksi, kun tässä ketjussa puhuttiin nimenomaan sokerin syttämisestä syöpäpotilaalle (joka todellakin on ok, itsekin join siis limsaa ja söin suklaata niinä huonoina päivinä, jolloin meni muutenkin aika vähän alas) . Kyllä itse kukin syöpäpotilas itse määrittelee sen, mikä maistuu ja mikä ei. Hyvinä päivinä minäkin söin kunnon aterian, joka oli normaalia kaloripitoisempaa, että saisin lisää energiaa hoitojen kestämiseksi.
En ihmettele kun katsoo hoitsujen ja lähärien ja heidän lastensa kroppia, että valistus "ei ravinnolla ole mitään merkitystä sairauksiin tai toipumisiin" on pääohjenuora. On vain todella yllättävää alan ammattilaisilta, että asenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha syyllistää vanhempia. Syöpäopaslehtisessä opastetaan syöttämään ihan mitä tahansa, mitä lapsi suostuu syömään. Lasten syöttäminen voi muutenkin olla haastavaa eikä muutu helpommaksi sytostaattien aiheuttaessa etomista.
On aiheellista syyttää vanhempia, jos eivät ymmärrä, mitä lapselle ei pidä antaa.
Onko vanhemman vika, jos ei etsi jotain vaihtoehtoista kanavaa? Onko parempi antaa lapsen nuutua hoitoihinsa vai saada edes jotain ravintoa, vaikka sitten se tapettava kasvain olisi myös ravinnosta innoissaan?
Ei ole kyse mistään vaihtoehto-hoidoista. Vain siitä, että vanhemmat kyllästää lapsen sokerilla. Ei ole ollenkaan sama, mitä lapsi sairaana syö. Makea on kaikista pahin.
Eli jos lapsi ei pysty syömään muuta kuin makeaa niin annetaan kuolla sitten nälkään? Juuust.....
Vaihtoehtoja löytyy aivan varmasti, jos vain on halua lasta auttaa. Eikä mennä mistä aita on matalin.
No jos et ole ollut syöpäpotilaan läheinen, älä tule vinkumaan mistään aita on matalin -paskasta. Voin kertoa että ei ole helppoa.
Sinä olet tavallinen keskivertoihminen jonka pitäisi hävetä
En usko että keskivertoihminen jää leskeksi 39-vuotiaana tai että ihminen kuolee 46-vuotiaana. Osoita toki paremmalla tiedollasi luuloni vääräksi. Tai että keskivertohaimasyöpäpotilas on 45-vuotias mies. Kyllä syöpäpotilas syö sitä mikä maistuu.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo sanottu, niin syöpää sairastaville (ikään katsomatta) pyritään tarjoamaan JUURI sitä ruokaa mikä vaan voisi mennä alas, ja juuri sen kokoisia annoksia kuin vain maistuu.
Eli oli se sitten vaikka mehujäätä aamupalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi kaksi lusikallista jugurttia. Hyvä vaan, että jotain edes saa syödyksi.
Syöpähoidot ja jotkin syövät aiheuttavat itsessäänkin erittäin huonoa, etovaa oloa. Monet potilaat myöskin opastavat, että ruokaa EI saa tuoda paljoa kerrallaan, sillä jo pelkkä ison ruoka-annoksen näkeminen vie ruokahalun täysin mennessään. Tämä nyt vain "valitettavasti" on asia, missä on mentävä potilaan ehdoilla. Turha syytellä ketään siitä, että "kyllästetään lapset sokerilla".
Hyvin ymmärrettävää, että ruoka ei maistu. Sokerin syöttäminen on kuitenkin sairausta pahentavaa.
Tää on taas niin höpönhöpöä. Enemmän se syöpä kiittää siitä, että sairas nuutuu ja heikkenee syömättömyyden takia. Syöpä voimistuu kun sairastunut heikkenee. Ei kannata avata suutaan jos asiasta ei mitään tiedä.
Miksi vaihtoehto on syömättömyys tai sokeri?
Olisiko vaikka siksi, kun tässä ketjussa puhuttiin nimenomaan sokerin syttämisestä syöpäpotilaalle (joka todellakin on ok, itsekin join siis limsaa ja söin suklaata niinä huonoina päivinä, jolloin meni muutenkin aika vähän alas) . Kyllä itse kukin syöpäpotilas itse määrittelee sen, mikä maistuu ja mikä ei. Hyvinä päivinä minäkin söin kunnon aterian, joka oli normaalia kaloripitoisempaa, että saisin lisää energiaa hoitojen kestämiseksi.
Kalorit ovatkin hyvästä. Sokeri ei.
Tarkoitin sitä, että miksi syömättömyys tai sokeri? Luulisi maailmasta löytyvän edes jotain vähäsokerista, mikä maistuu vaikka kuinka yököttäisi.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä tosiaan ovat ihan osastolla opittuja ohjeita, eikä vain hihasta vedettyjä arvauksia. Eli kyllä, vaikka sitä sokeripitoista jäätelöä syötetään ja vaikka joka aterialla. Se kun ei vaikuta siihen hoitoon, päinvastoin, pahemmin se vaikuttaa, jos ei saa mitään alas.
Ei siinä mennä siitä, missä aita on matalin. Siinä koitetaan antaa edes jotain köyden pätkää, kun toinen on jo puolivälissä rotkoa tippumassa.
Kuinka moni teistä, jotka kritisoitte kovin sokeripitoisten ruokien antamista, on itse sairastanut syövän/hoitanut syöpäsairasta?
Eihän se siihen hoitoon vaikuta, vasteeseen kylläkin. Syöpä kun hyötyy sokerista ja vaihtoehtoja aivan varmasti löytyy. Ja kyllä, olen itse hoitanut kahta, rakasta, syöpäpotilasta ja ollut läheinen kahdelle toiselle, vaikken hoitanut.
Aarg... näin syövän sairastaneena kismitää ihmiset, jotka LUULEVAT tietävänsä jotain koko aiheesta, varsinkaan kun eivät ole sairastaneet sitä itse. Onkologit ja syöpähoitajat pois laskusta, koska heillä on tieteellistä tietoa ja taitoa syövän synnystä, leviämisestä, aineenvaihdunnasta yms. Taitaa sunkin näkemykses perustua siihen, että koska sokeria käytetään syöpien kuvantamistutkimuksissa VARJOAINEISSA, jotka kertyy syöpäkasvaimien ympärille, että se automaattisesti meinaa syövän rakkaussuhdetta sokeriin.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele kun katsoo hoitsujen ja lähärien ja heidän lastensa kroppia, että valistus "ei ravinnolla ole mitään merkitystä sairauksiin tai toipumisiin" on pääohjenuora. On vain todella yllättävää alan ammattilaisilta, että asenne on tuo.
Tuo on nyt ihan höpönpöppöä. Todellakin sillä ravinnolla on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Mutta tässä olikin kyse syöpäsairaan syömisistä. Kyllä kouluissa ja koulutuksissa paljon puhutaan ravitsemuksesta, ja täytyy tietää kaikkien potilaiden erityisruokavaliot, pyritään tarjoamaan hyvää, terveellistä ravintoa.
Mutta kun tässä vieläkin on kyse siitä SYÖPÄSAIRAAN ruokailusta. Aikoina, jolloin ei mikään maistu. Silloin se potilas itse päättää, mikä maistuu. Ja hyvä, jos maistuu edes jokin. Sitten parempina päivinä mietitään tarkemmin sitä ravitsemusta.
Alue: Aihe vapaa
Tää on taas niin höpönhöpöä. Enemmän se syöpä kiittää siitä, että sairas nuutuu ja heikkenee syömättömyyden takia. Syöpä voimistuu kun sairastunut heikkenee. Ei kannata avata suutaan jos asiasta ei mitään tiedä.