Vanhanajan piirretyt traumatisoivat?

Hyviä artikkeleita. Kanssasi samaa mieltä. Hyvä tapa tutustuttaa lapsi vaikeisiin asioihin joilta ei kuitenkaan voi loputtomiin välttyä.

Naurettavaa hyysäämistä. Nuohan ovat ihania opettavaisia piirrettyjä! Eivät traumatisoineet minua tai sisaruksiani...

Mikä tässä nykyajan lastenkasvatuskulttuurissa oikein mättää, joku kukkahattu varmaan tekisi jopa lasun jos joku nykyvanhempi kertoisi näyttäneensä jotain muita meidän ajan piirrettyjä kuin muumit (niistäkin varmaan liippaisi aika läheltä). Kyllä, Mörkö aiheutti mulle traumat mutta mitä vittua sitten? Suht "normaali" aikuinen minusta kasvoi.

M22

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nykyajan lastenkasvatuskulttuurissa oikein mättää, joku kukkahattu varmaan tekisi jopa lasun jos joku nykyvanhempi kertoisi näyttäneensä jotain muita meidän ajan piirrettyjä kuin muumit (niistäkin varmaan liippaisi aika läheltä). Kyllä, Mörkö aiheutti mulle traumat mutta mitä vittua sitten? Suht "normaali" aikuinen minusta kasvoi.

M22

Mä en jaksa tätä ihmisten kyvyttömyyttä ajatella asioita muiden kuin itsensä kautta. Joo, ymmärrän, että olet nuori, mutta silti. Kun sinä olit lapsi, käytiin samalla tavalla keskustelua siitä, mitä on sopivaa näyttää lapsille ja mitä ei. Sinä näit telkkarista ihan erilaisia juttuja kuin minä, joka olen sinua vanhempi. Ja vanhemmat ihmiset pitivät sinun sukupolveasi ihan yhtä pilattuna ja sinun vanhempiesi sukupolvea aivan munattomina kasvattajina. Yhteiskunta muuttuu koko ajan. Teidän nuortenkin pitäisi yrittää hyväksyä se.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nykyajan lastenkasvatuskulttuurissa oikein mättää, joku kukkahattu varmaan tekisi jopa lasun jos joku nykyvanhempi kertoisi näyttäneensä jotain muita meidän ajan piirrettyjä kuin muumit (niistäkin varmaan liippaisi aika läheltä). Kyllä, Mörkö aiheutti mulle traumat mutta mitä vittua sitten? Suht "normaali" aikuinen minusta kasvoi.

M22

Alkuperäisistä muumisarjakuvista ainakin tulisi lasu-ilmoitus.

Tässäkin taas haastateltiin vain sellaisia, joka varmaan traumatisoituu joka asiasta. Nuo piirretyt oli samaan aikaan sekä hauskoja, vakavia ja opettavaisia. Jo varsin nuorena opittiin, että elämä ei ole reilua läheskään aina ja että maailma ei ole pelkkää pilvilinnoissa hyppimistä. Puhumattakaan siitä, että joka päivä olisi satumaisen hyvä ja kaunis. Nykyisissä lastenohjelmissa ei ole minkäänlaista opetusta vaan tyhjänpäiväistä naureskelua tyhmille asioille. Itse pidin kovasti kaukometsän pakolaisista ja alfred j kwakista eikä niistä tullut minkäänlaisia traumoja, vaikka olinkin pikkulapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nykyajan lastenkasvatuskulttuurissa oikein mättää, joku kukkahattu varmaan tekisi jopa lasun jos joku nykyvanhempi kertoisi näyttäneensä jotain muita meidän ajan piirrettyjä kuin muumit (niistäkin varmaan liippaisi aika läheltä). Kyllä, Mörkö aiheutti mulle traumat mutta mitä vittua sitten? Suht "normaali" aikuinen minusta kasvoi.

M22

Alkuperäisistä muumisarjakuvista ainakin tulisi lasu-ilmoitus.

Se oli kyllä hauska kun monet järkyttyivät uusimmasta muumileffasta :D

M22

Mä en koskaan varsinaisesti traumatisoitunut, mutta muistan erään todella surullisen hetken Pokemonista ensimmäiseltä tuotantokaudelta. Omasta mielestäni surullisin hetki kaikista katsomistani lastenohjelmista ja samalla myös Pokemonin surullisin jakso on se, missä Butterfree lähti Ashin luota sen vaaleanpunaisen naispuolisen Butterfreen kanssa meren yli kaukaiseen maahan. Butterfree oli kuitenkin Ashin ensimmäinen itse nappaama Pokemon ja kokonaisuudessaankin Ashin toinen Pokemon. Pikachun hyvästit -jaksossa oli myös aika surullinen tunnelma läpi koko jakson, mutta se ei samalla tavalla surettanut, koska sisimmissään tiesin, ja uskon myös kaikkien muidenkin tienneen, ettei Pikachu, yhdessä Ashin kanssa sarjan ehdottomana päähenkilönä ja sarjan maskottina ole lähdössä sarjasta yhtään minnekkään.

Miksi osa ihmisistä pelkää surua, ikävää, kipua, synkkää ja "mustaa"? Se ei ole resepti viisauteen ja älyyn.

Anime-piirretyt ovat paljon realistisempia moraaliltaan. Koko buddhalainen kulttuuri on siitä eri, että eivät usko selvään hyvän ja pahan eroon kuten gnostilaisessa kristinuskossa (erityisesti Yhdysvalloissa; "good guys" vs. "bad guys"). Animessa pahiksessa on melkein aina joku inhimillinen piirre tai heikkous, ja hyviksessä on melkein aina joku kyseenalainen puoli. Tämä on ehkä avain aasialaisten keskimäärin suurempaan viisauteen ja älyyn.

Vielä pahempaa on vaatia, että "pahuus" pitäisi tykkänään poistaa piirretyistä.

"Sen pitäisi olla joku muu paikka, jossa sen voisi kohdentaa laajalle yleisölle. Meidän ohjelmapaikalla on tietty vastuu – pitää voida luottaa siihen, että lapsi voi myös itsenäisesti katsoa ohjelmaa ilman vanhempien valvontaa."

Tähänhän se kiteytyy, pikkukakkonen on vanhempien tauko lapsista ja sitä pidetään monessa perheessä lastenhoitajana.

Vierailija kirjoitti:

"Sen pitäisi olla joku muu paikka, jossa sen voisi kohdentaa laajalle yleisölle. Meidän ohjelmapaikalla on tietty vastuu – pitää voida luottaa siihen, että lapsi voi myös itsenäisesti katsoa ohjelmaa ilman vanhempien valvontaa."

Tähänhän se kiteytyy, pikkukakkonen on vanhempien tauko lapsista ja sitä pidetään monessa perheessä lastenhoitajana.

Eikö tuo ole tulkittavissa niin, että lapsi on itsenäinen, mutta silti "pumpulissa"? Ristiriitaista.

Samalla logiikalla kirjoittajalla on "vastuu" lukijoilleen ja elokuvaohjaajalla katselijoilleen. Lars Von Trier ei saa enää tehdä elokuvia, koska "vastuu" kieltää aiheuttamasta mielipahaa tai ikävyyttä katselijoille. VMP.