Neuvot lapsettomille periskunnille - miten nauttia ajasta ilman lapsia?
Meillä ei ole (vielä) lapsia, toivottavasti niitä joskus saadaan. Miten te joilla on lapsia mitä/miten neuvoisitte tekemään/nauttimaan ajasta ilman lapsia? Onko teillä tullut eteen asioita, joita teidän olisi tehnyt mieli tehdä mutta lapset ovat estäneet?
Joo, tiedän että perus leffaillat, ravintolaillat, oma-aika, liikuntaharrastus jne.. Mutta onko jotain muuta?
Yritän nauttia vielä tästä ajasta ilman lapsia, mutta välillä on vaikeaa. Vauvakuume on kova. Sitten kuitenkin jos/kun lapsia joskus siunaantuu, voi olla että kaipaan tätä aikaa.. Miksi sitä aina haluaa sitä mitä ei ole.
Kommentit (42)
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Matkustelu nyt ainakin on sellainen, onnistuuhan se toki lastenkin kanssa mutta paljon enemmän siinä on säätöä. Nyt voi vielä mennä esim. vaikeakulkuisempiin tai paljon museoita tms. sisältäviin paikkoihin, sellaisiin joihin on lasten kanssa hankala päästä tai eivät viihdy, seuraavan kerran pääsee vasta kun lapset ovat isoja (tai saa ne jonnekin hoitoon).
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Ei tietenkään. Kova halu olisi kuitenkin saada perhe. Se on kai yksi monien ihmisten yleisimmistä haaveista.
Me nautitaan nyt esimerkiksi siitä, että voidaan kesälomalla mennä ja tulla täysin oman mielemme ja vallitsevan säätilan mukaan eikä mitään tarvitse suunnitella etukäteen.
Matkustelu paikkoihin jotka lapsia harvemmin kiinnostaa. Lapsiperheiden suosimat kohteen voi kiertää sitten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
En ole AP, mutta samaistun hänen ajatuksiinsa kyllä. Ja tavallaan ne lapset joo ovat ainoa asia, jota niin syvästi elämässäni tahdon - tokihan minusta on kivaa käydä brunssilla ja viikonloppulomalla Keski-Euroopassa ja piknikillä saaressa, mutta jopa noita juttuja tehdessäni mietin, miten kivaa olisi, jos voisi käydä tuossa kivannäköisessä leikkipuistossa lapsen kanssa tai miten nyt työntäisin sitä vaunuissa ja se osoittaisi noita sorsia ja kikattaisi. Meitäkin on, joille hyvin perhekeskeinen elämä on ollut aina suurin unelma ja ihanne. En harrasta intohimoisesti mitään (käyn ryhmäliikunnoissa koska ihmisen "kuuluu" harrastaa liikuntaa), en ole kiinnostunut baareista tai festareista enkä kaukomatkoista. Työ on mielekäs, muttei sellainen, josta olisi koko elämän sisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Eihän ap sanonut, että lapset on ainoa haave.
Lapsenkaipuu on kuitenkin voimakas ja kokonaisvaltainen tunne, eikä sitä ymmärrä sellainen, joka sitä ei ole tuntenut.
Matkailu - sekä ulkomaille että vaikka Tampereelle. Voi lastenkin kanssa toki matkailla, mutta kaupunki- ja kulttuurimatkailu tulee olemaan vähintäänkin vaivalloista alle 12-vuotiaan lapsen kanssa.
Asunnon siivousurakat, (pikku-)remontit, kaikkien asiapapereiden järjestely (myös digitaalisten) kannattaa hoitaa alta pois, ennen kuin uusia perheenjäseniä syntyy. Monilla nämä asiat ovat muutenkin kunnossa, mutta valitettavasti ei kaikilla.
Opiskelu, esim. ranskan kurssi kansanopistossa tai gradu - nämä tuskin etenevät vauvaa/lasta hoidettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Ei tietenkään. Kova halu olisi kuitenkin saada perhe. Se on kai yksi monien ihmisten yleisimmistä haaveista.
Onko teillä sitten joku erityinen syy, miksette vielä hanki lapsia, jos elo tuntuu hankalalta ilman?
Ennen lapsia voi tehdä mitä vaan, ainakin opiskella, matkustaa, tehdä extempore-juttuja tai harrastaa vapaammin. Ns. löytää itsensä, ennen kuin omistaa ison osan ajastaan perhe-elämälle.
Jos oot elänyt suhteellisen normaalia elämää ja matkustellut jonkin verran niin tuskin mitään sellaista kokemusta enää puuttuu mitä ehdottomasti kaipaisit. Vauvan/lasten kanssa saa toteutettua itseään, spontaanius vaan puuttuu ja useimmiten helpoin mennä kaverin kanssa eikä puolison kanssa.
Matkustella jos haluat niin nyt kannattaa käydä ne joihin lentää vaikka yli 6h, koska pienten kanssa ei halua turhan pitkälle lähteä.
Jos mies suostuu niin kannattaa heti se lapsi tehdä jos muita esteitä ei ole. Se että näät pari museoo ja rantaa ja pystyt juokseen puolimaratonin ei varmasti tuo iloa jos vaikka yrityksessä kestää kauan. Elämästä saa nautittua lastenkin kanssa ja silloin osaa arvostaa niitä leffailtoja ja pienempiäkin asioita. Ja se ei silti tarkoita et elämä olis muuten jotenkin vähäisempää.
- nautin elämästäni eniten juuri nyt, 9kk kirppu kainalossa, mitään ei puutu (toistaseks, vauvakuume jo kutittelee)
- Mökillä voi molemmat juoda viiniä ilman että toisen tarvitsee olla ajokunnossa
- Kämppä on siisti, ei ole leluja, pyykkivuoria jne. ympäriinsä
- Voi rakastella milloin haluaa eikä tarvitse odotella että lapset nukkuu tai ovat poissa
- Voi matkustaa omien aikataulujen ja toiveiden mukaan eikä tarvitse sumplia lomakohteita lapsien tai aikatauluja lasten lomien mukaan. Esim. vaellukselle et lähde puolivuotiaan kanssa ihan helpolla.
- Rahaa jää käteen paljon enemmän kuin mitä jos on lapsia, ja rahalla saa kivoja asioita, vaikka uuden käsilaukun tai miekkailuharrastuksen
- Kaikki ystävien kolmekymppiset ja muut juhlat ym. onnistuu ilman lastenvahtisäätöä
- Ihan vaan se kun voi vaan olla. Kun tulee töistä kotiin voi vaan olla koko illan ja katsoa vaikka Ennustaja TV:tä. Ei tarvitse tehdä ruokaa kenellekään, ei tartte viedä ketään treeneihin, ei tartte seistä futiskentän laidalla.
- Viikonloppuisin voi nukkua pitkään
- Ei yöherätyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Eihän ap sanonut, että lapset on ainoa haave.
Lapsenkaipuu on kuitenkin voimakas ja kokonaisvaltainen tunne, eikä sitä ymmärrä sellainen, joka sitä ei ole tuntenut.
Totta, en ymmärräkään. Mä oon aina ollut siinä kuvitelmassa kuitenkin, että äideiksi haaveilevillakin on unelmia esim työn, matkustelun tai vaan itsensä suhteen, ja tuntuu oudolta, ettei aikuinen ihminen keksi, miten voisi tehdä omasta elämästään mielekkäämpää.
Ylipäätään kaikki, mitä voi tehdä ex-tempore ja ilman aikatauluja.
Vierailija kirjoitti:
Matkailu - sekä ulkomaille että vaikka Tampereelle. Voi lastenkin kanssa toki matkailla, mutta kaupunki- ja kulttuurimatkailu tulee olemaan vähintäänkin vaivalloista alle 12-vuotiaan lapsen kanssa.
Asunnon siivousurakat, (pikku-)remontit, kaikkien asiapapereiden järjestely (myös digitaalisten) kannattaa hoitaa alta pois, ennen kuin uusia perheenjäseniä syntyy. Monilla nämä asiat ovat muutenkin kunnossa, mutta valitettavasti ei kaikilla.
Opiskelu, esim. ranskan kurssi kansanopistossa tai gradu - nämä tuskin etenevät vauvaa/lasta hoidettaessa.
Näin nautin ajastani ennen lapsia - järjestelin digitaalisia asiapapereita :D
Vierailija kirjoitti:
Matkailu - sekä ulkomaille että vaikka Tampereelle. Voi lastenkin kanssa toki matkailla, mutta kaupunki- ja kulttuurimatkailu tulee olemaan vähintäänkin vaivalloista alle 12-vuotiaan lapsen kanssa.
Asunnon siivousurakat, (pikku-)remontit, kaikkien asiapapereiden järjestely (myös digitaalisten) kannattaa hoitaa alta pois, ennen kuin uusia perheenjäseniä syntyy. Monilla nämä asiat ovat muutenkin kunnossa, mutta valitettavasti ei kaikilla.
Opiskelu, esim. ranskan kurssi kansanopistossa tai gradu - nämä tuskin etenevät vauvaa/lasta hoidettaessa.
Minä tein gradun vauva-aikana ja tiedän monta muutakin näin toiminutta. Jos vauva on hyvä nukkuja, niin aikaa on yllin kyllin. Sitten taaperoaikana on rajoitetumpaa.
Minulla on 1,5-vuotias taapero ja juuri mitään muuta en kaipaa kuin löhöämistä. Siis että voi vain koko päivän olla kotona, syödä ja katsoa tv:ta, ehkä roskat viedä illasta että saa vähän raitista ilmaa. Ymmärrettävästi tämä ei varsinkaan pienten lasten kanssa ole mahdollista.
Anteeksi, mutta mielestäni vähän hassu kysymys. Eikö sinun kannata tehdä nyt niitä asioita, mitä nyt haluat tehdä, oli ne sitten mitä vaan?
Mutta kysymykseesi, mä olen tyytyväinen siihen, että miehen kanssa tehtiin ennen lapsia paljon sellaisia matkoja, joita ei voi tehdä lasten kanssa.
*pariskunnille