Lue keskustelun säännöt.
Neuvot lapsettomille periskunnille - miten nauttia ajasta ilman lapsia?
21.06.2016 |
Meillä ei ole (vielä) lapsia, toivottavasti niitä joskus saadaan. Miten te joilla on lapsia mitä/miten neuvoisitte tekemään/nauttimaan ajasta ilman lapsia? Onko teillä tullut eteen asioita, joita teidän olisi tehnyt mieli tehdä mutta lapset ovat estäneet?
Joo, tiedän että perus leffaillat, ravintolaillat, oma-aika, liikuntaharrastus jne.. Mutta onko jotain muuta?
Yritän nauttia vielä tästä ajasta ilman lapsia, mutta välillä on vaikeaa. Vauvakuume on kova. Sitten kuitenkin jos/kun lapsia joskus siunaantuu, voi olla että kaipaan tätä aikaa.. Miksi sitä aina haluaa sitä mitä ei ole.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
En ole AP, mutta samaistun hänen ajatuksiinsa kyllä. Ja tavallaan ne lapset joo ovat ainoa asia, jota niin syvästi elämässäni tahdon - tokihan minusta on kivaa käydä brunssilla ja viikonloppulomalla Keski-Euroopassa ja piknikillä saaressa, mutta jopa noita juttuja tehdessäni mietin, miten kivaa olisi, jos voisi käydä tuossa kivannäköisessä leikkipuistossa lapsen kanssa tai miten nyt työntäisin sitä vaunuissa ja se osoittaisi noita sorsia ja kikattaisi. Meitäkin on, joille hyvin perhekeskeinen elämä on ollut aina suurin unelma ja ihanne. En harrasta intohimoisesti mitään (käyn ryhmäliikunnoissa koska ihmisen "kuuluu" harrastaa liikuntaa), en ole kiinnostunut baareista tai festareista enkä kaukomatkoista. Työ on mielekäs, muttei sellainen, josta olisi koko elämän sisällöksi.
Tämä on kuin täysin minun suustani. Ihanaa, että joku ymmärtää. Minä tosiaan nautin kiirettömistä aamiaisista, ravintolaillallisista, matkustelusta, ystävien kanssa shoppailusta... mutta silti minusta tuntuu että jotain puuttuu ja kaipuu tulla äidiksi on kova.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Ei tietenkään. Kova halu olisi kuitenkin saada perhe. Se on kai yksi monien ihmisten yleisimmistä haaveista.
Onko teillä sitten joku erityinen syy, miksette vielä hanki lapsia, jos elo tuntuu hankalalta ilman?
Ennen lapsia voi tehdä mitä vaan, ainakin opiskella, matkustaa, tehdä extempore-juttuja tai harrastaa vapaammin. Ns. löytää itsensä, ennen kuin omistaa ison osan ajastaan perhe-elämälle.
Pian on mennyt vuosi ilman ehkäisyä ja vauvaa ei kuulu. Matkustellaan kyllä, tänä vuonna 4 ulkomaanmatkaa. Ehkä tämä on yksi keino tukahduttaa ympärillä sikiäviä kavereita. Eli joo, kyllä yritetään kaikin keinoin nauttia tässä "vapaudesta".
Matkailu. Reppureisulla Kiinassa oli kahden aikuisen kesken paljon helpompaa ja huolettomampaa kuin laivaristeilyllä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Eihän ap sanonut, että lapset on ainoa haave.
Lapsenkaipuu on kuitenkin voimakas ja kokonaisvaltainen tunne, eikä sitä ymmärrä sellainen, joka sitä ei ole tuntenut.
Totta, en ymmärräkään. Mä oon aina ollut siinä kuvitelmassa kuitenkin, että äideiksi haaveilevillakin on unelmia esim työn, matkustelun tai vaan itsensä suhteen, ja tuntuu oudolta, ettei aikuinen ihminen keksi, miten voisi tehdä omasta elämästään mielekkäämpää.
Kyse nyt ole siitä. Totta kai minulla on haaveita, mutta perhe sattuu olemaan niistä top 3:ssa. Kyllä tässä maailmaa on nähty kolmekymppiseksi, opiskeltu korkeakoulututkinto, nautittu opiskeluajasta juhliten ja irtosuhteita harrastettu, sitten vakiinnuttu, menty naimisiin, on vakituinen kokopäivätyö, omistusasunto, ihania ystäviä.. Osaan todellakin arvostaa näitä, kyse ei ole siitä. Elämässä ei vaan aina saa kaikkea mitä haluaa ja olen nöyrä elämälle. Mikään ei ole itsestäänselvää.
-Ap
Nukkukaa, reissatkaa, rempatkaa kotia jos sille tarvetta... ihan sen mukaan mikä itselle tuottaa iloa ja mihin on mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukkukaa, reissatkaa, rempatkaa kotia jos sille tarvetta... ihan sen mukaan mikä itselle tuottaa iloa ja mihin on mahdollisuuksia!
Kieltämättä tuo nukkuminen on kyllä sellainen asia mitä osaan myös arvostaa. Olen läheltä seurannut kroonista unettomuutta. En varmasti kuitenkaan riittävästi, koska en tiedä millaista on herätä 10 kertaa yössä.
-ap
Tämä "sitten kun" ajattelu on vain loputtava. Mietin joko meillä ensi kesänä on lapsi, olenko ensi jouluna raskaana jne.
Onko muilla ollut tällaista?
En vaan voi hukata elämäni terveitä vuosia tähän. Kenties stressaaminen lapsen saannista myös estänyt raskautumista. Yritän tässä psyykata itseäni. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisti koti, pitkät aamut, paneminen missä tahansa koska tahansa, rauhallinen pitkä aamupala, makoilu rannalla, piknik (ilman että tarvii juosta jotain järveen päin menevää kiinni), meikkaaminen aamulla rauhassa, vain itselle kyhätty lounas oman maun mukaan, päiväunet, spontaanit jutut pariskuntana kaverien kanssa!!! Matkustelu, mökkeily, jutteleminen.... Tuntien saunominen..... Se ettei tarvitse imuroida lähes joka päivä, että näyttää kodilta... Se kun viikon siivoamattomuus on vaan kasa tiskejä ja kasa likaisia vaatteita.. Nyt sama tapahtuu jos ei päivässä siivoa..
Kirjojen lukeminen!! Tunteja samaa kirjaa <3 Just in my dreams!
2 ja 3-vuotiaat
Viettäkää lomia ja viikonloppuja reissaten ulkomailla ja nauttikaa kunnolla hyvän ruuan ja juoman parissa. Konsertit ja nähtävyydet läpi käyden. Lasten kanssa se on hieman hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Eihän ap sanonut, että lapset on ainoa haave.
Lapsenkaipuu on kuitenkin voimakas ja kokonaisvaltainen tunne, eikä sitä ymmärrä sellainen, joka sitä ei ole tuntenut.
Totta, en ymmärräkään. Mä oon aina ollut siinä kuvitelmassa kuitenkin, että äideiksi haaveilevillakin on unelmia esim työn, matkustelun tai vaan itsensä suhteen, ja tuntuu oudolta, ettei aikuinen ihminen keksi, miten voisi tehdä omasta elämästään mielekkäämpää.
Kyse nyt ole siitä. Totta kai minulla on haaveita, mutta perhe sattuu olemaan niistä top 3:ssa. Kyllä tässä maailmaa on nähty kolmekymppiseksi, opiskeltu korkeakoulututkinto, nautittu opiskeluajasta juhliten ja irtosuhteita harrastettu, sitten vakiinnuttu, menty naimisiin, on vakituinen kokopäivätyö, omistusasunto, ihania ystäviä.. Osaan todellakin arvostaa näitä, kyse ei ole siitä. Elämässä ei vaan aina saa kaikkea mitä haluaa ja olen nöyrä elämälle. Mikään ei ole itsestäänselvää.
-Ap
Ok. Aloituksesta ei ehkä sitten tullut mulle niin selväksi että yrität keksiä ns. sijaistoimintoja peittääksesi suurta kaipuuta lapseen. vaikeahan se on keksiä mielekästä tekemistä jos se on se juttu mitä kaipaatte koko ajan. Toivottavasti pian tärppää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukkukaa, reissatkaa, rempatkaa kotia jos sille tarvetta... ihan sen mukaan mikä itselle tuottaa iloa ja mihin on mahdollisuuksia!
Kieltämättä tuo nukkuminen on kyllä sellainen asia mitä osaan myös arvostaa. Olen läheltä seurannut kroonista unettomuutta. En varmasti kuitenkaan riittävästi, koska en tiedä millaista on herätä 10 kertaa yössä.
-ap
Pitää muistaa, että monet marttyyrimaisesti tuovat esiin liioitellen näitä nukkumisjuttuja. Usein menee vain pari kuukautta, kun vauva heräilee yöimetyksille enemmän kuin yhden kerran.
Meillä kaikki (4 kpl) ovat nukkuneet lähes täydet yöunet n. kuusi tuntia jo parikuisina.
Eli kaikkea peetä, mitä täällä suolletaan ei pidä ottaa totuutena. Nyt on muotia olla niin väsynyt ja uupunut. Jossain vaiheessa muotia oli olla pärjäävä ja jaksava. Totuus lienee jossain tässä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukkukaa, reissatkaa, rempatkaa kotia jos sille tarvetta... ihan sen mukaan mikä itselle tuottaa iloa ja mihin on mahdollisuuksia!
Kieltämättä tuo nukkuminen on kyllä sellainen asia mitä osaan myös arvostaa. Olen läheltä seurannut kroonista unettomuutta. En varmasti kuitenkaan riittävästi, koska en tiedä millaista on herätä 10 kertaa yössä.
-ap
Pitää muistaa, että monet marttyyrimaisesti tuovat esiin liioitellen näitä nukkumisjuttuja. Usein menee vain pari kuukautta, kun vauva heräilee yöimetyksille enemmän kuin yhden kerran.
Meillä kaikki (4 kpl) ovat nukkuneet lähes täydet yöunet n. kuusi tuntia jo parikuisina.
Eli kaikkea peetä, mitä täällä suolletaan ei pidä ottaa totuutena. Nyt on muotia olla niin väsynyt ja uupunut. Jossain vaiheessa muotia oli olla pärjäävä ja jaksava. Totuus lienee jossain tässä välissä.
Tai sitten teidän perhe on harvinaisempi poikkeus. Tunnen monia kymmeniä lapsiperheitä, kymmenen hyvin läheisesti, ja suurimmalla osalla on ollut/on nukkumisvaikeuksia, eikä suinkaan vain vauva-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukkukaa, reissatkaa, rempatkaa kotia jos sille tarvetta... ihan sen mukaan mikä itselle tuottaa iloa ja mihin on mahdollisuuksia!
Kieltämättä tuo nukkuminen on kyllä sellainen asia mitä osaan myös arvostaa. Olen läheltä seurannut kroonista unettomuutta. En varmasti kuitenkaan riittävästi, koska en tiedä millaista on herätä 10 kertaa yössä.
-ap
Pitää muistaa, että monet marttyyrimaisesti tuovat esiin liioitellen näitä nukkumisjuttuja. Usein menee vain pari kuukautta, kun vauva heräilee yöimetyksille enemmän kuin yhden kerran.
Meillä kaikki (4 kpl) ovat nukkuneet lähes täydet yöunet n. kuusi tuntia jo parikuisina.
Eli kaikkea peetä, mitä täällä suolletaan ei pidä ottaa totuutena. Nyt on muotia olla niin väsynyt ja uupunut. Jossain vaiheessa muotia oli olla pärjäävä ja jaksava. Totuus lienee jossain tässä välissä.
Tai sitten teidän perhe on harvinaisempi poikkeus. Tunnen monia kymmeniä lapsiperheitä, kymmenen hyvin läheisesti, ja suurimmalla osalla on ollut/on nukkumisvaikeuksia, eikä suinkaan vain vauva-aikana.
Tämä nukkumisasia tuntuu kyllä olevan yksi suosikki puheenaihe mitä oon kavereita kuunnellut. Ihmiset kokee asiat niin omalla tavallaan. Mikä on toiselle normaalia ei välttämättä ole toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
polkupyöräily, se jää vauvan takia tänä kesänä pois kuvioista. vauva ei sinäänsä rajoita mitään, mutta kaikkialle mentäessä mennään vaunuilla. tekeminen hankaloituu. varatkaa vihdoinkin tällä kertaa 5-tähden lomamatka, niitä erikoisempia lomamatkoja sitten muistellaan kun vauva on illalla nukahtanut. satsaa hemmotteluun.
Jos olisin tuossa tilanteessa, lähtisin jollekin pitkälle reissulle, esim 1kk ajaksi kiertämään Aasiaa tai Jenkkejä.
NUKU NUKU NUKU NUKU!!
Matkustele!
Nauti hiljaisuudesta, rauhallisista aamuista.
LUE LUE LUE (kirjoja siis)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä. Onko lapset ainoa asia, mitä elämässäsi haluat?
Eihän ap sanonut, että lapset on ainoa haave.
Lapsenkaipuu on kuitenkin voimakas ja kokonaisvaltainen tunne, eikä sitä ymmärrä sellainen, joka sitä ei ole tuntenut.
Totta, en ymmärräkään. Mä oon aina ollut siinä kuvitelmassa kuitenkin, että äideiksi haaveilevillakin on unelmia esim työn, matkustelun tai vaan itsensä suhteen, ja tuntuu oudolta, ettei aikuinen ihminen keksi, miten voisi tehdä omasta elämästään mielekkäämpää.
Lasta voi kaivata muttei tuo tosiaan poissulje muita unelmia. Ennen lapsia minä opiskelin, tein uraa, asuin useassa maassa, reppureissasin, kuljin konserteissa, tapahtumissa, vaikeakulkuisilla haikkausreiteillä. Elin aika itsekkäästi, ei tarvinnut miettiä kuin omia kiinnostuksia ja sovitella niitä miehen kiinnostuksiin. Elin noin kauan, melkein 35-vuotiaaksi. Kun tulin äidiksi olin saanut jo tehdä ja kokea niin paljon kiinnostavia ja itselle antoisia asioita, että perhe-elämä yöheräilyineen ja vaipanvaihtoineen tuntui juuri sopivalta uudelta jutulta. Pikkuvauvavaihe menee nopeasti ohi, ensimmäiset reissut tehtiin jo äitiyslomallani ja taaperoiden kanssa pärjää reissullakin ihan hyvin kun suunnittelee ja on kärsivällinen. Varmaan neuvoni on, että tee lapset silloin kun koet saaneesi lapsettomasta elämästä jo paljon ja olet onnellinen omissa nahoissasi. Ne lapsethan ei ole mikään onnellisuuden tae, mutta jos jo valmiiksi on onnellinen osaa kyllä nauttia siitä ilosta mitä lapsi mukanaan tuo.
Nuku pitkään. Nauti pitkästä kiireettömästä aamupalasta. Käy hierojalla tai hemmotteluhoidoissa. Valvo huviksesi aamuyöhän leffoja tai hyviä sarjoja katsoen. Käy kirjastossa, lue paljon. Käy elokuvissa. Käy kuutamouinnilla. Käy erikoisissa kahviloissa ja ravintoloissa syömässä. Etsi uusia juttuja. Harrasta liikuntaa. Tee eksoottinen lomamatka. Käy patikoimassa. Tutustu kotikaupunkisi kulttuuritarjontaan. Näe kavereitasi. Tee spontaaneja juttuja. Pue itsesi hienoksi, käy meikki ja kampaus ja otata itsestäsi valokuvia. Mökkeile. Matkusta Lappiin. Kiipeä vuorelle. Tee jotain taiteellista. Valokuvaa. Kirjoita. Nauti vapaasta elämästä.
Nuo kaikki tulevat olemaan hyvin kortilla seuraavat kymmenen vuotta, kunhan saat sen lapsen.
Nyt voit nauttia sellaisista asioista, joita ei vielä lapsettomana miellä luksukseksi, mutta joita tulet myöhemmin kaipaamaan. Esimerkiksi viikonloppuna myöhään nukkuminen ilman että kukaan tulee herättämään. Ylipäätään yöllä nukkuminen, ilman että kukaan herättää. Sitten se, että saat käydä vessassa yksin eikä kukaan hakkaa oveen ja itke, jos hänet on jätetty ulkopuolelle. Saat käydä suihkussa rauhassa, ei tarvitse pelätä että vauva herää ja alkaa itkeä. Saat juoda kahvin rauhassa omaan tahtiisi silloin kun se on vielä kuumaa. Saat pitää oman vartalon itselläsi, kukaan ei ole jatkuvasti tississä kiinni, eikä raavi ja pure sinua.
Totta, toki on niitäkin, jotka saavat gradun tehtyä tuolloin. Itse en näitä tunne, sen sijaan tunnen kaksi tapausta, jotka suunnittelivat kirjoittavansa sen gradun vauva-aikana. Eivät onnistuneet, koska vauva vaatikin paljon energiaa. Eivät olleetkaan hyviä nukkujia vissiin. Lähinnä siksi listasin gradun ja digitaalisten asiapapereiden järjestelyn :D Juu, eivät tuota ehkä nautintoa, mutta ehkä sitten vauva-aikana hymyilyttää, kun muistaa, että ainakin on se gradu tehty ja ne paperit järjestelty :)