Lue keskustelun säännöt.
Mua niin säälittää kaverin mies :(
20.06.2016 |
Mun paras kaveri ja hänen miehensä ovat todella ihania ihmisiä molemmat ja olleet 20 v yhdessä. Tyhjästä haalineet omaisuutta, kasvattaneet upeat lapset, auttaneet aina apua tarvitsevia.
Nyt on ero tulossa :( mies mokasi pettämällä nuoren työkaverin kanssa. Ystäväni ei pääse asiasta yli ja haluaa eron.
Ystävän mies oli meillä vkonloppuna istumassa iltaa minun ja mieheni kanssa. Kännissä sitten itkeä tirautti että miten hän on voinukin mokata kaiken. Alkuun pieni flirtti nuorelta naiselta oli vaan viatonta ja itsetuntoa kohottavaa. Tämä työkaveri sitten kutsui miehen kylään ja kuulema oli miehen suurin virhe ikinä. Työkaveri on siis vähän päälle 20 v ja asunto sen mukainen. Ei kuulema mitään yhteistä ja siellä ollessaan jo tiesi mokanneensa. Joivat sitten siinä pitkin iltaa ja päätyivät sänkyyn. Ei kuulema edes tuntunut miltään. Oli miehen mukaan kamalinta lähteä sieltä kotiin kun tiesi että jää kiinni.
Ystäväni ei halua puhua tapahtuneesta, haluaa vain eron ja on ehkä sokissakin. Mielestäni hän nyt hätiköi.
Miten saisin hänen päänsä kääntymään? Antaisi edes pienen mahdollisuuden? Surullista katsoa, kun toisiaan syvästi rakastavat näin kärsivät.
Älkää ihmiset pettäkö rakkaitanne. Siitä kärsii koko lähipiirikin.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Voi miesreppana. Ihan vaan elää rauhassa elämäänsä ja sitten yhtäkkiä viekas nuori nainen raahaa hänet väkisin asunnolle, väkisin pitää siellä niin kauan että mies ihan tajuamattaan alkaa panemaan tätä naista. Ihan vaan itsestään tapahtui kaikki. Apua. Voiko tossa olla jo raiskaus kyseessä kun on noin päässyt käymään? Onko poliisiin otettu yhteyttä?
Mikä reppana? Pääsi höyläämään 20 vuotta nuorempaa, ei kyllä täytä mitään reppanan määritelmää.
Koittakaas keksi jotain uutta. Av:n mieshaukut pähkinänkuoressa: reppana, lassukka, hissukka, homo
Kertoo aika lailla mielen köyhyydestä tuo retoriikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munaton äijä,ei jatkoon.
ite oon 22 vuotias ja miesvaltaisessa työpaikassa ja vasta vuoden ollut ja kahdesta avioerosta minua syyllistetään vaikka en edes pimppaa antanut tälle nuoremmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munaton äijä,ei jatkoon.
ite oon 22 vuotias ja miesvaltaisessa työpaikassa ja vasta vuoden ollut ja kahdesta avioerosta minua syyllistetään vaikka en edes pimppaa antanut tälle nuoremmalle.
Tässä oli jo vähän yritystä, mutta silti vähän liikaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ellu Savosta kirjoitti:
Minua auttoi ehkä eniten tämän pettämis kumppanin tapaaminen, säälittävä juoppo ja rumakin vielä.
No tuo nyt olisi vielä kamalampaa kuin ap:n tapaus.
Tuntisin itseni todella surkeaksi jos mieheni pettäisi tuollaisen kanssa.
Tässä on se villakoiran ydin. Näillä "kerrasta poikki" -ihmisillä kysymys ei ole niinkään luottamuksesta, vaan naisen huonosta itsetunnosta. Miksi muuten pahinta olisi se, että mies pettää ruman naisen kanssa?
Ja olen muuten nainen, en ole pettänyt enkä tullut petetyksi. Mutta osaan erottaa, milloin puhun minä ja milloin puhuu itsetuntoni.
Mua ei säälitä kaverisi mies yhtään. Ihan omalla toiminnallaan on tilanteensa järjestänyt. Toimisin samoin kuin tarinan nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ei kannata miehen ikinä mennä naimisiin naisen kanssa tai hankkia lapsia ja yhteistä omaisuutta. Ihan naurettavaa, että 20v pyyhitään pois jonkun kännipanon takia. Mutta kun vaimon kunniaa ja pyhän vulvan yksinvaltaa on loukattu, niin silloin on pistettävä kaikki sileäksi ja lusikat jakoon.
Jossain määrin samaa mieltä. Mitä ihmeellistä siinä seksissä on, että se niin murskaa kaiken? Ja ei, en ole ikinä pettänyt, ja jos joskus selviäisi että siippa on, niin en yhden panon takia eroa ottaisi. Tai edes kahden, ei ole minulle mikään iso juttu. Tämähän on täysin kulttuurisidonnainen juttu, tämä ns uskollisuuden ihannointi. Historiallisesti melko harvinaista ihmiskunnan historiassa, ei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.
Pettämisessä ei ole kyse pelkästä seksistä, vaan koko parisuhteen luottamuksen menettämisestä, siinä menee usko kaikkiin ihmisiin, koko perusluottamus horjuu. Ja oma itsetunto vielä poljetaan maan tasalle, selkeä viesti on "et kelpaa, et riitä minulle".
Ja se on jotain se ja vaikuttaa kaikkeen.
Kuitenkin yleensä luottamusta pidetään parisuhteen pohjana ja itsetuntokin vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja ajatteluun.
Miksi puhutaan kännipanosta? Mieshän oli mennyt paikalle selvinpäin, flirttiä pohjalla. Mitä odotti tapahtuvan? Kahvittelua? Mies joi ja muka sen takia harkintakyky petti ja tuli pantua. Joopa joo. Jos kerran oli tällaista vaarallista flirttiä taustalla niin oli virhe edes lähteä toisen naisen asunnolle. Kyllä tässä olisi ollut monta mahdollisuutta harkita.
Itse olen kerran melkein pettänyt, tai siis harkinnut asiaa kun illanvieton aikana tapasin ihmisen joka sytytti minut todella. Kumppanin kanssa oli jatkuvasti riitaa ja taustalla rikkoutunut luottamus kun kumppanini oli säätänyt jotain. Halusin mennä himojeni mukaan ja antaa opetuksen kumppanille. Sillä ajatuksella että jos sinä petät niin petän minäkin. Lopulta en pettänyt vaan lähdin kotiin puhtaat jauhot pussissa. Olin todella ylpeä itsestäni. Kotona suhde alkoi taas voida paremmin. Olisi varmasti kaatunut koko homma jos olisin sortunut kostopettämiseen. Tarinan pointti oli se, että tuonkin illan aikana minulla oli paljon aikaa käyttää harkintaa. Pettäminen kävi mielessä, mutta punnitsin eri vaihtoehtoja ja päädyin siihen että palaan kotiin oman kumppanin luo. Jos olisin pettänyt, niin olisinko voinut vedota "typerään harkitsemattomaan kännipanoon"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkässä parisuhteessa, ja kuvittelin etten koskaan pettäisi. Petin kuitenkin ja niin petti miehenikin.
Ja minä ainakin itse pettäneenä sanon, että se hetken huumaa/kännipano/joku muu ns.selitys pettämiselle on ihan vaan sitä selittelyä. Jos on niin kännissä, ettei tajua pettävänsä, nin kyseessä on jo juopuneen hyväksikäyttö.
Kyllä sitä siinä tilanteessa tajuaa pettävänsä, kyllä siinä tilanteessa tekee aivan tietoisen valinnan olla idiootti. Sellaista huumaa ei olekkaan, josta pois ei voisi kääntyä jos todella haluaisi. Eli pettämistä on naurettavaa yrittää selitellä jollain kännipanolla ja vahingolla, ei se vain nyt tuollainen teko mikään hupsistaheijakkaa kun sattui vahinko ole.
Meidän suhteessa pettämiseen päädyttiin ihan sen klassisen, parisuhteessa meni huonosti ja tunteet oli kuollut tilanteen vuoksi. Itse myös kostin miehelleni hänen typerää käytöstään. Tilanteessa olimme lapsellisia ja täysin älyvapaita molemmat.
Me kuitenkin jatkoimme yhdessä. Ja kyllä se vain on niin, että luottamuksen tuhouduttua, ei se parisuhde koskaan ole enää entisensä. Jos ei ole ns.vapaan suhteen kannattaja niin ymmärrän täysin, että eroon päädytään. Luottamuksen rakentaminen ei ole mikään pikkujuttu, ja väittäisin ettei se täysin koskaan onnistukkaan. Petetyn mielessä on aina jossain syvällä se epävarmuus. Tälläinen suhde voi olla hurjan kuluttava.
Jos mieheni pettäisi vielä joskus minua niin en edes miettisi, vaan ero olisi sillä taputeltu, vaikka yhdessä tämän pettämisajan jälkeen olemme ollut n.10vuotta ja meitä pidetään sellaisena ihannepariskuntana (Harva tietää meidän suhteen kuopasta). Uskon että toisinpäin asia pätisi myös.
Eli pettäjän on turha vikistä ja sympatiaa kerjätä. Kyllä se hän on joka on tehnut päätöksen erosta pettämällä. Niin typerää tyyppiä ei olekkaan, joka ei tajuaisi että teko johtaa todennäköisesti eroon. Joten turha sitä naista on tässä parjata, mies oli se joka rikkoi perheen ja suhteen, aivan sama miten päin asiaa tarkastellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellu Savosta kirjoitti:
Minua auttoi ehkä eniten tämän pettämis kumppanin tapaaminen, säälittävä juoppo ja rumakin vielä.
No tuo nyt olisi vielä kamalampaa kuin ap:n tapaus.
Tuntisin itseni todella surkeaksi jos mieheni pettäisi tuollaisen kanssa.
Tässä on se villakoiran ydin. Näillä "kerrasta poikki" -ihmisillä kysymys ei ole niinkään luottamuksesta, vaan naisen huonosta itsetunnosta. Miksi muuten pahinta olisi se, että mies pettää ruman naisen kanssa?
Ja olen muuten nainen, en ole pettänyt enkä tullut petetyksi. Mutta osaan erottaa, milloin puhun minä ja milloin puhuu itsetuntoni.
Tuo uskottomuus on muuten sellaisia asioita, joita ei osaa ennakoida ennen kuin itse olet ollut siinä tilanteessa.
Minä nimittäin olen ja yllätyin itsekin tunteistani, niiden vahvuudesta ja vaikutuksesta asioihin. Moni asia meni ihan toisin, mitä etukäteen olin kuvitellut.
Millä perusteella kerrasta poikki -ihmisillä olisi kyse itsetunnosta? Yhtä hyvin voi kyse olla periaatteesta tai siitä, ettei halua elää luottamuksettomassa suhteessa. Ei se luottamus koskaan enää ennalleen palaa kun on pahimmalla tavalla petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa, ja kuvittelin etten koskaan pettäisi. Petin kuitenkin ja niin petti miehenikin.
Ja minä ainakin itse pettäneenä sanon, että se hetken huumaa/kännipano/joku muu ns.selitys pettämiselle on ihan vaan sitä selittelyä. Jos on niin kännissä, ettei tajua pettävänsä, nin kyseessä on jo juopuneen hyväksikäyttö.
Kyllä sitä siinä tilanteessa tajuaa pettävänsä, kyllä siinä tilanteessa tekee aivan tietoisen valinnan olla idiootti. Sellaista huumaa ei olekkaan, josta pois ei voisi kääntyä jos todella haluaisi. Eli pettämistä on naurettavaa yrittää selitellä jollain kännipanolla ja vahingolla, ei se vain nyt tuollainen teko mikään hupsistaheijakkaa kun sattui vahinko ole.Meidän suhteessa pettämiseen päädyttiin ihan sen klassisen, parisuhteessa meni huonosti ja tunteet oli kuollut tilanteen vuoksi. Itse myös kostin miehelleni hänen typerää käytöstään. Tilanteessa olimme lapsellisia ja täysin älyvapaita molemmat.
Me kuitenkin jatkoimme yhdessä. Ja kyllä se vain on niin, että luottamuksen tuhouduttua, ei se parisuhde koskaan ole enää entisensä. Jos ei ole ns.vapaan suhteen kannattaja niin ymmärrän täysin, että eroon päädytään. Luottamuksen rakentaminen ei ole mikään pikkujuttu, ja väittäisin ettei se täysin koskaan onnistukkaan. Petetyn mielessä on aina jossain syvällä se epävarmuus. Tälläinen suhde voi olla hurjan kuluttava.
Jos mieheni pettäisi vielä joskus minua niin en edes miettisi, vaan ero olisi sillä taputeltu, vaikka yhdessä tämän pettämisajan jälkeen olemme ollut n.10vuotta ja meitä pidetään sellaisena ihannepariskuntana (Harva tietää meidän suhteen kuopasta). Uskon että toisinpäin asia pätisi myös.Eli pettäjän on turha vikistä ja sympatiaa kerjätä. Kyllä se hän on joka on tehnut päätöksen erosta pettämällä. Niin typerää tyyppiä ei olekkaan, joka ei tajuaisi että teko johtaa todennäköisesti eroon. Joten turha sitä naista on tässä parjata, mies oli se joka rikkoi perheen ja suhteen, aivan sama miten päin asiaa tarkastellaan.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ei kannata miehen ikinä mennä naimisiin naisen kanssa tai hankkia lapsia ja yhteistä omaisuutta. Ihan naurettavaa, että 20v pyyhitään pois jonkun kännipanon takia. Mutta kun vaimon kunniaa ja pyhän vulvan yksinvaltaa on loukattu, niin silloin on pistettävä kaikki sileäksi ja lusikat jakoon.
Jossain määrin samaa mieltä. Mitä ihmeellistä siinä seksissä on, että se niin murskaa kaiken? Ja ei, en ole ikinä pettänyt, ja jos joskus selviäisi että siippa on, niin en yhden panon takia eroa ottaisi. Tai edes kahden, ei ole minulle mikään iso juttu. Tämähän on täysin kulttuurisidonnainen juttu, tämä ns uskollisuuden ihannointi. Historiallisesti melko harvinaista ihmiskunnan historiassa, ei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.
Pettämisessä ei ole kyse pelkästä seksistä, vaan koko parisuhteen luottamuksen menettämisestä, siinä menee usko kaikkiin ihmisiin, koko perusluottamus horjuu. Ja oma itsetunto vielä poljetaan maan tasalle, selkeä viesti on "et kelpaa, et riitä minulle".
Ja se on jotain se ja vaikuttaa kaikkeen.
Kuitenkin yleensä luottamusta pidetään parisuhteen pohjana ja itsetuntokin vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja ajatteluun.
Olettepa te heikkoitsetuntoisia yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellu Savosta kirjoitti:
Minua auttoi ehkä eniten tämän pettämis kumppanin tapaaminen, säälittävä juoppo ja rumakin vielä.
No tuo nyt olisi vielä kamalampaa kuin ap:n tapaus.
Tuntisin itseni todella surkeaksi jos mieheni pettäisi tuollaisen kanssa.
Tässä on se villakoiran ydin. Näillä "kerrasta poikki" -ihmisillä kysymys ei ole niinkään luottamuksesta, vaan naisen huonosta itsetunnosta. Miksi muuten pahinta olisi se, että mies pettää ruman naisen kanssa?
Ja olen muuten nainen, en ole pettänyt enkä tullut petetyksi. Mutta osaan erottaa, milloin puhun minä ja milloin puhuu itsetuntoni.
Tuo uskottomuus on muuten sellaisia asioita, joita ei osaa ennakoida ennen kuin itse olet ollut siinä tilanteessa.
Minä nimittäin olen ja yllätyin itsekin tunteistani, niiden vahvuudesta ja vaikutuksesta asioihin. Moni asia meni ihan toisin, mitä etukäteen olin kuvitellut.
Millä perusteella kerrasta poikki -ihmisillä olisi kyse itsetunnosta? Yhtä hyvin voi kyse olla periaatteesta tai siitä, ettei halua elää luottamuksettomassa suhteessa. Ei se luottamus koskaan enää ennalleen palaa kun on pahimmalla tavalla petetty.
Periaatteilla on kivetty tie helvettiin. Omatekoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellu Savosta kirjoitti:
Minua auttoi ehkä eniten tämän pettämis kumppanin tapaaminen, säälittävä juoppo ja rumakin vielä.
No tuo nyt olisi vielä kamalampaa kuin ap:n tapaus.
Tuntisin itseni todella surkeaksi jos mieheni pettäisi tuollaisen kanssa.
Tässä on se villakoiran ydin. Näillä "kerrasta poikki" -ihmisillä kysymys ei ole niinkään luottamuksesta, vaan naisen huonosta itsetunnosta. Miksi muuten pahinta olisi se, että mies pettää ruman naisen kanssa?
Ja olen muuten nainen, en ole pettänyt enkä tullut petetyksi. Mutta osaan erottaa, milloin puhun minä ja milloin puhuu itsetuntoni.
Tuo uskottomuus on muuten sellaisia asioita, joita ei osaa ennakoida ennen kuin itse olet ollut siinä tilanteessa.
Minä nimittäin olen ja yllätyin itsekin tunteistani, niiden vahvuudesta ja vaikutuksesta asioihin. Moni asia meni ihan toisin, mitä etukäteen olin kuvitellut.
Millä perusteella kerrasta poikki -ihmisillä olisi kyse itsetunnosta? Yhtä hyvin voi kyse olla periaatteesta tai siitä, ettei halua elää luottamuksettomassa suhteessa. Ei se luottamus koskaan enää ennalleen palaa kun on pahimmalla tavalla petetty.
Olen kokenut suhteissani muita kriisejä, myös luottamusongelmia. Aina kysymys luottamuksessa ei ole seksistä. Rahahan esimerkiksi on yleisempi eron syy kuin pettäminen. Luottamus ei ole mikään mystinen tunne, vaan se on tahtoasia siinä missä rakkauskin. "En luota sinuun" on samanlainen lause kuin "En rakasta sinua". Kumpikin tarkoittaa pohjimmiltaan: "En tahdo yrittää." Eikä aina tarvitsekaan.
Olen joutunut myös miettimään tosissani, mikä on "periaate". Jos ihminen pistää kertaluontoisen pettämisen vuoksi päreiksi toimivan lapsiperheen ja 20 vuoden historian siksi, että hänellä on semmoinen "periaate", hän kuulostaa melkoisen byrokraattiselta persoonalta. Olennainen kysymys on, miten suhteessa muuten menee ja miksi siinä petetään.
Periaatteiden taakse on toki helppo vetäytyä, kun tuntee olonsa loukatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde heillä on ollut? Onko vaimolla ollut useinkin päänsärkyä? Varmaan ihan aiheesta mies meni vähän tuulettumaan. On se kumma, kun nainen luulee omistavansa miehensä kullin vaikka ei sitä enää itse käyttäisikään.
Niin kyllähän se vika aina siinä petetyssä on. Säälittävä on se kaverin mies, ja kaverin syytä hänen paha mielensä.
Kumma juttu kun ei kaverin mielipaha herätä myötätuntoa. Kuuntelis edes sen kaverin puolen asiasta eikä vain tätä yhtä puolta. Mutta ketäpä sen avioliiton pilaaja-petetyn mielipide kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellu Savosta kirjoitti:
Minua auttoi ehkä eniten tämän pettämis kumppanin tapaaminen, säälittävä juoppo ja rumakin vielä.
No tuo nyt olisi vielä kamalampaa kuin ap:n tapaus.
Tuntisin itseni todella surkeaksi jos mieheni pettäisi tuollaisen kanssa.
Tässä on se villakoiran ydin. Näillä "kerrasta poikki" -ihmisillä kysymys ei ole niinkään luottamuksesta, vaan naisen huonosta itsetunnosta. Miksi muuten pahinta olisi se, että mies pettää ruman naisen kanssa?
Ja olen muuten nainen, en ole pettänyt enkä tullut petetyksi. Mutta osaan erottaa, milloin puhun minä ja milloin puhuu itsetuntoni.
Paljon on tullut alapeukkuja, mutta ei vielä vastausta. Mikä siinä ruman naisen kanssa pettämisessä niin erityisen kovasti rikkoo luottamuksen verrattuna kauniiseen naiseen?
L
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ei kannata miehen ikinä mennä naimisiin naisen kanssa tai hankkia lapsia ja yhteistä omaisuutta. Ihan naurettavaa, että 20v pyyhitään pois jonkun kännipanon takia. Mutta kun vaimon kunniaa ja pyhän vulvan yksinvaltaa on loukattu, niin silloin on pistettävä kaikki sileäksi ja lusikat jakoon.
Jossain määrin samaa mieltä. Mitä ihmeellistä siinä seksissä on, että se niin murskaa kaiken? Ja ei, en ole ikinä pettänyt, ja jos joskus selviäisi että siippa on, niin en yhden panon takia eroa ottaisi. Tai edes kahden, ei ole minulle mikään iso juttu. Tämähän on täysin kulttuurisidonnainen juttu, tämä ns uskollisuuden ihannointi. Historiallisesti melko harvinaista ihmiskunnan historiassa, ei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.
Ei se varmaan se seksi pelkästään olekaan vaan luottamuksen pettäminen.
Mutta en minäkään yksittäisen hairahduksen takia laittaisi lusikoita jakoon. En viitsisi rikkoa lapsilta perhettä jonkun kännipanon takia. Ukko saisi kyllä tehdä töitä sen eteen, että saisi luottamuksen takaisin. Tai sitten olisi sovittava uudet pelisäännöt. Mutta myötä- ja vastamäessä kun on luvattu niin sen mukaan eletään.
Tarinan mukaanhan nainen on pettäneen miehen työkaveri.
Ei siis joku satunnainen ihminen baarista jota ei enää koskaan näe.
Mies näkee tuon naisen töissä päivittäin ehkä ja on jollain tavalla ihastunut ollut kun kerran on kotiin kutsuunkin vastannut myöntävästi.
Ei ole helppo olla luottavainen enää etteikö jatkoa seuraisi vaikka mies kuinka lupailisi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Tiesi sinne mennessään, että on virhe ja pani silti. Olisi kääntynyt kannoillaan ja palannut kotiin. Siinä kohdin parisuhde olisi ollut pelastettavissa. Päätti silti panna. Oma moka ja nyt kärsii.
Eihän tuossa mitään peruuttamatonta ole tapahtunut, jos nainen haluaa antaa anteeksi. Ja kärsijöinä ei ole ainoastaan mies, vaan mm. lapsetkin. Mies petti tietoisesti, mutta nainen laittaa miehen ja lapset kärsimään tietoisesti myös.
Ei siinä mitään peruttamatonta todellakaan ole tapahtunut. Ei järvi soutamalla kulu puhki tai esinahka pantaessa tiukan kiimaista ja kosteaa työkaverin pillua. Enemmän haittaa esinahalle varmasti olisi ollut jos olisi pannut vaimon kuivakkaa ja halutonta pillua?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2172 kirjoitti:
Mitähän järkee pettämisessä edes on? Jos haluu panna muita naisia (tai nainen miehiä), mutta ei voi luvan kanssa tehdä vaan pitää pettää, niin silloin pettää sekä itseään, että kumppaniaan ja on suhteessa täysin väärän ihmisen kanssa!
En kannata pettämistä, mutta mietipä tätä: Kerran kahdessakymmenessä vuodessa sinulle tulee tilaisuus, jota ei ole aiemmin tullut, eikä tule todennäköisesti koskaan jatkossa tulemaan. Päätät käyttää tuon tilaisuuden, mutta silti kadut sen jälkeen tapahtunutta. Oletko mielestäsi silti "täysin väärän ihmisen kanssa", jos edelleen rakastat kumppaniasi ja haluat elää hänen kanssaan 20v yhteiselon jälkeenkin?
Mitä jos ihan vaan kerran sun työpaikalle tuodaan ihminen ja sanotaan että Martti nyt kokeilee näitä sun hommia ja jos se tekee ne paremmin kuin sinä niin saat potkut ja Martti jatkaa. Onneksi Martti ei niitä hommia kovin hyvin toimita, joten työnantajasi päättää jatkaa sun kanssa työsuhdetta. Mutta sun mielestä olisi ihan ok, että kun työnantajalla nyt on tällainen ainutlaatuinen tilaisuus, niin antaa mennä vaan ja sitten kun valinnassa päädytään suhun, niin ei enää muistella menneitä. Ei jää yhtään kaihertamaan etkä mieti miksi näin tapahtui. Et vilkuile muita työpaikkoja tämän jälkeen ja luotat ettei se työnantajakaan varmaan muita työntekijöitä etsi. Just tällainen kokeilin ja koska ei tuntunutkaan paremmalta niin jäin tilanne on musta kyllä todella halventava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia ei kannata miehen ikinä mennä naimisiin naisen kanssa tai hankkia lapsia ja yhteistä omaisuutta. Ihan naurettavaa, että 20v pyyhitään pois jonkun kännipanon takia. Mutta kun vaimon kunniaa ja pyhän vulvan yksinvaltaa on loukattu, niin silloin on pistettävä kaikki sileäksi ja lusikat jakoon.
Jossain määrin samaa mieltä. Mitä ihmeellistä siinä seksissä on, että se niin murskaa kaiken? Ja ei, en ole ikinä pettänyt, ja jos joskus selviäisi että siippa on, niin en yhden panon takia eroa ottaisi. Tai edes kahden, ei ole minulle mikään iso juttu. Tämähän on täysin kulttuurisidonnainen juttu, tämä ns uskollisuuden ihannointi. Historiallisesti melko harvinaista ihmiskunnan historiassa, ei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen.
Pettämisessä ei ole kyse pelkästä seksistä, vaan koko parisuhteen luottamuksen menettämisestä, siinä menee usko kaikkiin ihmisiin, koko perusluottamus horjuu. Ja oma itsetunto vielä poljetaan maan tasalle, selkeä viesti on "et kelpaa, et riitä minulle".
Ja se on jotain se ja vaikuttaa kaikkeen.
Kuitenkin yleensä luottamusta pidetään parisuhteen pohjana ja itsetuntokin vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja ajatteluun.Olettepa te heikkoitsetuntoisia yksilöitä.
Tuo nyt on tyhmän ihmisen veruke. Haukkua ihmistä joka tekee omat päätöksensä itsetunnon puutteesta.
Jokainen päättää itse rajat jotka asettaa suhteelleen. Tilanteen tullessa kohdalle voi arvioida, pitävätkö ne rajat vielä.
Päinvastoin, se että lähtee suhteesta jossa ei tahdo olla voi olla osoitus kasvaneesta itsetunnosta. Huomaa, että ei tahdo tätä ja jatkaa eteenpäin. Ja selviytyy. (taustamusiikiksi I will survive)
Millainen suhde heillä on ollut? Onko vaimolla ollut useinkin päänsärkyä? Varmaan ihan aiheesta mies meni vähän tuulettumaan. On se kumma, kun nainen luulee omistavansa miehensä kullin vaikka ei sitä enää itse käyttäisikään.