Tavallaan kadehdin 20-vuotiaita.

Ai aikuisesta?

up

Mä kadehdin sitä, että niillä on koko elämä edessä ja voivat tehdä mitä tahansa valintoja. N78.

No minä en kadehdi kun elin täysillä nuoruuden ja nautin vapaudesta. Jos en olisi elänyt, niin varmasti nyt kadehtisin. N38

Minä olin vähän päälle parikymppisenä vaikeasti psyykkisesti sairas. Apua oli todella vaikeaa saada yhteiskunnalta.

20-vuotias ei ole lapsi millään mittarilla, vaan nuori aikuinen. 

Mä olen 23, mies löytyy, käyn töissä ja yjteinen asuntokin meillä on. Samalla lailla sitä pitää elämästään ja itsestään huolehtia,sekä siitä puolisosta. En mä voisi kuvitella pystyväni elämään jotain huoletonta teinielämää...

Joo kyllä tässä lapsia ollaan vailla murheita. Mitä nyt painetaan kesätöissä niska limassa ja mietitään, miten maksaa vuokra, kun palkka tulee vasta kuukauden viimeinen päivä ja vuokra maksetaan kuukauden viides.

Silloin on vastuuta ja 20-vuotiailla alkaa mennä taloudellisesti entistä huonommin yhteiskunnassa, nuorisotyöttömyys huitelee ennätyslukemissa ja opiskelijat velkaantuvat aikaisempaa enemmän.

Jepjep. T. 18-v, joka

- muutti pois kotoa 5v sitten, omilleen vuosi sitten

- hoiti muuttonsa, vuokra-asunnon hankkimisen, takuuvuokran, sisustamisen, tavaroiden maksamisen, vakuutukset, sopimukset yms yksin

- säästää omaa asuntoa varten, nyt vuokra-asunto

- on hoitanut yksin koulunkäynnin JA työt (joka ikisen koulukirjan yms olen maksanut itse, töitä en saanut suhteiden kautta)

- on ylipäänsä tehnyt kaiken yksin sitten ala-asteen

Isääni en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Äitini ei ole huolehtinut minusta tai asioistani ala-asteen jälkeen.

Mutta tosi kiva jeejee, jos joku on voinut 20-veenä elää huoletonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Silloin saa olla vielä lapsi, ilman mitään vastuuta ja aikuisten murheita. Voi luottaa siihen että vanhemmat huolehtii. No, niin se aika menee.

Joo joo mutta parikymppisten muoti on ihan kamalaa nykyään. Etenkin miehillä on sellaista että en pistäisi päälle vaikka uhattaisiin aseella ohimoon :D

Jepa 35

Oli vaikeinta aikaa mun elämässä sattuneista syistä..

Tavallaan kadehdin teitä vanhempia ihmisiä. Vanhemmat ovat näköjään auttaneet ketjun aloittajaakin nuorena. Kouluun on ollut helppo päästä ja työttömyydestä ei tietoa.

Terveisin 21-vuotias "teini", joka on kantanut vastuunsa 17-vuotiaasta lähtien. Omat rahat tienannut ja laskunsa maksanut. Työttömänä on oltu, kun opiskelemaan ei nykyään niin helposti pääse. Nyt kitkuttelen opiskelijana opintolainalla jotta luultavasti valmistun työttömäksi.

Kaksikymppisenä olin jo opiskellut kaksi vuotta toisella puolen Suomea ja juuri vaihtamassa oppilaitosta ulkomaille asti. En ajatellut, että vanhempien pitäisi enää minusta huolehtia millään tavalla, taloudellisesti tai muutenkaan. Toki lomilla kävin kotonakin, mutta enimmäkseen olin kesät töissä. Kyllä se mukavaa aikaa oli, välillä rasittavaakin, mutta nuorena jaksoi. Parasta oli juuri tuo, että sai kokeilla omia siipiään ja huomata, että ne kantoivat.

Ei mitään lapsen elämää ole kyllä elää kihlattunsa, hänen kahden lapsen ja meidän taaperon kanssa.

Eipä sillä, en valita. Elämäni onnellisinta aikaa. :)