Kokemuksia IVM-hoidosta? " Sekunda" täällä lähdössä hoitoihin...
Heippa!
Ilmoittauduin syksyllä Sekundat-joukkoon, mutta olen sen jälkeen pysytellyt taustalla. Menetin syksyllä kohdunulkoisen raskauden seurauksena toisen munatorven, mutta Väestöliiton neuvo oli antaa ajan kulua ja katsoa, josko luomuraskaus olisi kuitenkin mahdollinen.
Puolen vuoden yritys ei tuonut tulosta (lyhyt aika, tiedän, mutta olen 3x aikaisemmin tullut raskaaksi suht. nopeasti), joten olin torstaina uudestaan VL:ssä. Heidän mielestään ainoa tapa eteenpäin oli ssg, jota olen pelännyt hurjasti - perjantailta löytyi kuitenkin sopiva aika, joten päätin olla reipas ja ottaa tarjotun ajan vastaan...Tiedän, miten hölmöltä tuo kuulostaa, mutta minulla on tosi alhainen kipukynnys, jota laparoskopia ja sitä edeltäneet dramaattisetkin vaiheet pahensivat entisestään.
No, ssg ei tuntunut missään (!!), mutta lopputulos oli masentava: jäljelle jäänyt munatorvi on melkoisen täynnä kiinnikkeitä, joten he sanoivat suoraan, että ainoastaan IVF tai IVM ovat meille mahdolliset hoitomuodot.
Itseni tuntien en usko, että pystyn IVF:ään - ajatus sumuista, piikeistä yms. on vain liikaa ja suorastaan ahdistaa. Niinpä IVM on ainoa toivomme, ja siksi tämän pitkän sepustuksen kautta kyselisinkin nyt siitä kokemuksia. Netistä olen jo hakenut vaikka miten paljon faktaa, mutta henk.kohtaisia kertomuksia sen kulusta ja toimenpiteistä en ole paljoakaan löytänyt. Olisin superkiitollinen, jos joku jaksaisi kertoa asiasta enemmän tai jos vaikka löytäisin kohtalotovereita!
Seuraavan kuukauden aikana käyn verikokeissa, ja mies veri- ja simppakokeissa, jonka jälkeen on sitten se Iso Tapaaminen, jossa tehdään hoitosuunnitelma...Niin, ja taustaa vielä sen verran, että lapsia on yksi 2-vuotias poika ja keskenmenoja siis kaksi.
t. Maleena
Kommentit (4)
Kuulemma punkstio eli keräys oli tässä kivuliaampi kuin ivf:ssa, mutta muuten tietysti miellyttävämpi kuin ne hirveet hormoonihoidot. Tämäkin tietysti yksilöllistä, itselläni punktio ei tehnyt kipeää.
Maanantaina on seuraava aika VL:ssa, jossa käydään veri- ja simppakokeiden tulokset ja toivottavasti tehdään hoitosuunnitelma! Vähän jännittää :-)
En ole koskaan kuullut IVM-hoidosta, mitä se tarkoittaa? IVF:stä sen sijaan on kokemusta (tehty mulle kahdesti, eka kerralla luovutin munasoluja ja sittemmin tehty itselle hoitona) ja sanoisin että sitä ei kannata pelätä. tietysti kaikki kokee asiat omalla tavallaan, mutta itse koin sen tosi helpoksi kaikkiaan. Sivuvaikutukset oli vähäisiä, suurin riesa oli arka ja kipeähkö vatsa ennen punktiota (kun oli kaiketi niin täynnä) mut sekin kesti vaan päivän pari. Sumuista ei paljon ole vaivaa, kunhan vaan muistaa ottaa ne ja piikitykset on (ainakin gonal-f kynällä) tosi helppoja, neula on mitättömän pieni eikä sitä paljon edes huomaa. Ja punktio oli hetkessä ohi eikä juuri sattunut kun olin niin hyvin lääkepöhnässä.
tuttavillamme on ivm-tyttö tuloksettomien ivf-hoitojen jälkeen ( hyperin vuoksi tämä ivm käyttöön). ONNEA matkaan!